Raamattu lupaa melkoisesti sellaiselle, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen. Pienoisevankeliumiksi kutsuttu Joh3: 16 sanoo asian näin: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Iankaikkinen elämä on mahdollista niille, jotka ”uskovat häneen”, eli siis Vapahtajaamme. Erimielisyyttä taitaa olla kuitenkin siitä, mitä Raamatussa tarkoitetaan sanalla ”usko”. Ilmeisesti kukaan ei ymmärrä uskoa Jeesukseen pelkästään uskona hänen historiallisuuteensa. Se, että uskoo nasaretilaisen puusepän kulkeneen kerran maapallolla, ei takaa ikuista elämää kai kenenkään tulkinnoissa? Toisaalta: taitavat harvassa olla nekin, jotka edellyttävät uskolta täydellisyyttä ja uskojalta synnittömyyttä ja virheettömyyttä.
Mitä Raamattu sitten opettaa tuosta oikeasta uskosta Lunastajaamme?
Jo tuossa Johanneksen 3. luvussa esitetään pelastavaa laatua olevalle uskolle liitännäinen: ”Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.”(jae 36) Ajatus on pitkälti se sama kuin mitä Jaakobin kirje opettaa: ”Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä?”(Jaak2:14)
Meitä kaikkia Raamattuun luottavia puhuttelee voimakkaasti Matteuksen kirjaaman Vuorisaarnan lopussa oleva Jeesuksen tulevaisuusvisio. Herramme luo tulee ”sinä päivänä” sellaisia, joilla usko Jumalan Poikaan on ollut mitä ilmeisintä, ainakin omasta mielestään: ”Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja”. (Mat7:21.22)
Jeesus ei kommentissaan kiistä hänen nimessään tehtyjä sinänsä. Niiden laatu ei tunnu Vapahtajaamme kiehtovan: ”En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!” (”laittomuuden tekijät”/KR38)
Englanninkieliset käännökset (KR38 tavoin) käyttävät tässä ilmausta ”I never knew you”. Jeesuksen nimessä tehdyt ”uskon teot” eivät siis aina tuo mukanaan ikuista elämää vaan saavat aikaan repliikin: ”Menkää pois minun luotani”. Mikähän tuossa uskossa meni pieleen?
Toisaalla Kristus osoittaa, mitä hänen seuraajiensa usko saa heidät toimimaan: ”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin.”(Joh14:12)
Kristus herätti jopa kuolleita, siihen suuntaan ei ilmeisesti voi enää mennä ”suuremmaksi”. Viittaisikohan tuo Jeesuksen maapallolta poistumisrepliikkiin ”Olette todistajiani maan ääriin saakka”?(Apt1:8) Jeesus saarnasi vain Lähi-Idän pienellä alueella, Paavalista eteenpäin on sitten edetty kohti globaalia ”hyvän uutisen” kaiuttamista Kristuksesta ja hänen kuninkuutensa siunauksista.
Usko Jeesukseen Kristukseen on siis ikuisen elämän avain, mutta mistä tuo usko tulee? ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana,” vastaa Raamattu tuohon kysymykseen. Itse asiassa kenelläkään ei Ison Kirjan mukaan voi olla uskoa ilman opetusta. Pari esimerkkiä ensimmäisten kristittyjen ajoilta.
Beroiassa asuneista juutalaisista sanotaan, että he ”olivat avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa.” Ja niinpä: ”Monet heistä tulivatkin uskoon, samoin useat arvossa pidetyt kreikkalaiset naiset ja miehet.”(Apt17:11,12)
Raamatun edellisessä luvussa kerrotaan vanginvartijasta, jolle Paavali ja Silas lupasivat Jeesuksen sanojen mukaisesti: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.”(Apt16:31) Tarvitsiko vanginvartijan hänelle erittäin kriittisessä tilanteessa nyt vain todeta: ”Uskonhan minä”? Jatko kertoo, että opetusta tarvittiin: ”He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle”… ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti.”(Apt16:32,33)
Mutta puhuttaessa uskosta Jeesukseen, on otettava vielä huomioon eräs miljardiluokan näkökulma: Entä ne, jotka ovat kuolleet ilman minkäänlaista informaatiota maapallolla vierailleesta Kaikkivaltiaan Pojasta? Raamatun Roomalaiskirjekin kysyy: ”Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista”(Ro10:14) Ja jos ei ole uskoa Jeesukseen, miten on pelastumisen laita? Mitä sinä ajattelet?
Jeesus kohtasi maanpäällisen elämänsä loppumetreillä miehen, joka oli tehnyt ilmeisen paljon pahaa elämänsä aikana. Hän sai Jeesukselta lupauksen: ”olet kanssani paratiisissa”. Vaikka nyt ei suoranaisesti ikuista elämää luvattukaan, ryövärin katumus ja usko Jeesukseen oli ilmeinen. Uskoa edeltävät oppitunnit Jeesus piti varsin vaikeissa olosuhteissa Golgatalla, kovin syvällisiin asioihin siinä ei ehtinyt pureutua.
Olisiko paras pakoilla Raamatussa esitettyä uskon tuomaa vastuuta, jos kerran Kristuksen kuolintoverin tavoin voi saada tulevaisuuslupauksen vain hiukan ennen nykyelämän päättymistä?
Niin, ja mikä on niiden miljardien kohtalo, jotka ovat eläneet ja elävät tänäkin päivänä ilman, että kukaan heille Jeesuksen askelmerkkejä neuvoo? Kadotukseen vai ikuiseen elämään nämä tietämättömät? Oletko sinä löytänyt Raamatusta vastausta?
Kiva kun et lopettanut blogien kirjoittamista, vaikka oletkin saanut blogiisi paljon aiheellisia kysymyksiä, joista jotkut kysymykset olivat sinun kannaltasi kiusallisia. Mutta sitten tähän asiaan.
Kovasti kerrot uusimmassa tekstissäsi siitä, mitä Jeesus teki ja millainen hän oli. Lainasit myös Raamatusta kohtaa, missä kiitetään niitä, jotka aidosti tutkivat, miten asiat ovat. Tarkoitan mainitsemiasi Beroialaisia. Kertaan vielä ajatuksen: – Beroiassa asuneista juutalaisista sanotaan, että he ”olivat avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa.”
Yhdistetäänpä nyt kaksi asiaa: Millainen mies Jeesus oikein oli ja miten kannattaa tutkia, ovatko asiat näin.
Vuoden 2015 konventin teema oli ”Jäljittele Jeesusta”. Se oli konventti, missä Jehovan todistajat varoivat muutamaa asiaa, missä he eivät todellakaan jäljittele Jeesusta. Kysynkin sinulta nyt, Rauli, miksi nämä kohdat Jeesuksen kohdalla eivät kelpaa jäjiteltäviksi:
1) Raamattu kertoo, että Jeesus kastettiin noin 30-vuotiaana. Hän oli siis aikuinen mies mennessään kasteelle. Häntä ei kastettu teini-ikäisenä, niin kuin monet nykyiset Jehovan todistaja -perheiden lapset. Jeesuksella oli jo 12-vuotiaana poikkeuksellisen kypsä näkemys Jumalan sanasta ja palvelemisesta, mutta kasteelle hän meni vasta aikuisena.
2) Jeesus ei karttanut ketään ihmistä, ei edes synagogasta erotettua. Hän oli tekemisissä jopa halveksittujen ja huonomaineisten ihmisten kanssa. Hän vieraili heidän luonaan ja söi ja joi heidän kanssaan. Sen ajan uskonnolliset johtajat tosin paheksuivat sitä. Nykyisin Jehovan todistajien järjestö ohjeistaa Jehovan todistajia seurustelemaan vain toisten Jehovan todistajien kanssa. Maailmallisten kanssa kaveeraaminen on tuomittavaa ja entisten jäsenten kanssa puhuminen täysin kiellettyä.
3) Jeesus ei halunnut sälyttää ihmisten päälle raskaita kuormia niin kuin sen ajan uskonnolliset johtajat tekivät. Lisäksi hänen sanomansa oli yksinkertainen ja selkeä. Hän ei tarvinnut monimutkaisia sääntökokoelmia. Jehovan todistajien järjestöllä on kirjalliset säännöt kaikkeen mahdollisiin elämän pirteisiin ja oppitulkintoihin. Osa säännöistä on salaisissa kirjoissa, joita tavalliset seurakunnan jäsenet eivät saa edes nähdä.
Jos haluat lukea laajemmin siitä, mitä tarkoitin, näet aiheen täältä:
http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s408.html
Olisi mukava, jos vastaisit minullekin. Ajattelepa hetki tätä Raamatun jaetta, missä on Jeesuksen omat sanat:
(Matteus 5:47, 48) – – Ja jos tervehditte ainoastaan veljiänne, mitä poikkeuksellista teette? Eivätkö kansakuntien ihmisetkin tee samoin? 48 Teidän on siis oltava täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.
Jot tulisin kadulla sinua vastaan, ja tunnistaisit minut, et saisi edes tervehtiä minua, koska olen entinen Jehovan todistaja. Mutta mitäpä jos nyt tekisit poikkeuksen ja vastaisit minulle?
Jari-Pekka, kirjoitit: ”Jeesus ei karttanut ketään ihmistä, ei edes synagogasta erotettua. Hän oli tekemisissä jopa halveksittujen ja huonomaineisten ihmisten kanssa. Hän vieraili heidän luonaan ja söi ja joi heidän kanssaan. Sen ajan uskonnolliset johtajat tosin paheksuivat sitä. Nykyisin Jehovan todistajien järjestö ohjeistaa Jehovan todistajia seurustelemaan vain toisten Jehovan todistajien kanssa. Maailmallisten kanssa kaveeraaminen on tuomittavaa ja entisten jäsenten kanssa puhuminen täysin kiellettyä.”
Totta.
Eivätkä apostolit karttaneet Saulusta, vaikka hän oli tapattanut kristittyjä, vastustanut ja vainonnut heitä.
Tämä kysymys taisi hukkua muun sälän sekaan.
Rauli, kysyit: “Tuskin sinuakaan Aila tällainen sekasotku miellyttää, vai onko se sitä rikkautta, joka Raamatun lukemattomista tulkinnoista ”siunauksena” koituu?”
Ei miellytä. Olet aivan oikeassa.
Mutta minun mielestäni on kuitenkin parempi vaihtoehto, että jokainen uskaltaa ja saa aidosti kertoa omat mielipiteensä, olivatpa ne minun mielestäni sitten raamatullisia taikka epäraamatullisia.
Jos yhteisössä kielletään oman mielipiteen ilmaiseminen pelottelemalla, ojentamisella, erottamisella ja karttamisella eivvätkä ihmiset uskalla olla aitoja, niin mihin se johtaa? Se johtaa valehteluun, näyttelemiseen ja teeskentelyyn.
Kumman oletat miellyttävän Jumalaa enemmän, rehellinen kommentointi (se että ihminen on eri mieltä, mutta uskoo itse olevansa oikeassa) vai teeskennelty myötäileminen jopa suoranainen valhe?
Tuskin sinuakaan Rauli miellyttää se, kun jotkut seurakuntasi jäsenet vain näyttelevät uskovansa.
Ihan hyvä, että kysymys hukkui, ei mennyt hyvä hukkaan.
Kuten olet pannut ehkä merkille, kaikkiin kysymyksiin en edelleenkään vastaa. Noudatan Mestarini antamaa toistuvaa esimerkkiä silloin, kun siihen on painavia syitä: ”Jeesus ei vastannut hänelle mitään.”(esim Lu23:9)
Rauli, kirjoitit: ”Kuten olet pannut ehkä merkille, kaikkiin kysymyksiin en edelleenkään vastaa. Noudatan Mestarini antamaa toistuvaa esimerkkiä silloin, kun siihen on painavia syitä: “Jeesus ei vastannut hänelle mitään.”(esim Lu23:9)”
Jahas.
Koetko olevasi samanlaisessa tilanteessa kuin Jeesus Luukkaan evankeliumissa? Ihan ei nyt mene samaan kategoriaan. Me emme syytä sinua mistään emmekä odota sinun tekevän ihmeitä, vaan selittävän mihin raamatuntulkintanne perustuu.
Ota huomioon, että olet itse aloittanut keskustelun haluamastasi aiheesta. Mitkä ovat ne painavat syyt jotka estävät sinua vastaamasta?
Onko sinulla antaa esimerkkitilanne Raamatusta, jossa evankelista tai apostoli aloittaa itse opetuksen uskon ydinkysymyksistä ja kun häneltä kysellään lisää, hän kieltäytyy vastaamasta? Jos sellainen tilanne on tapahtunut, niin se sopii vastaavaksi esimerkiksi.
Jeesuksesta ja hänen vaikenemisestaan kiduttajien käsissä oli ennustettu näin:
”Jes. 53:7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.”
. . . sinun tilanteesi lienee kuitenkin hieman erilainen eikö totta? Ehkä koet, että sinua piinataan, mutta tämäkin keskustelu lähti käyntiin omasta aloitteestasi.
”Tämäkin keskustelu lähti käyntiin omasta aloitteestasi.”
Ja ihan hyvähän tästä keskustelusta näyttää tulevan – vaikka en kaikkiin kysymyksiin edellenkään niistä painavista syistä johtuen vastaile.
Ja mitkä ovat nämä painavat syysi?
Rauli, sanoit näin: ”Noudatan Mestarini antamaa toistuvaa esimerkkiä silloin, kun siihen on painavia syitä: “Jeesus ei vastannut hänelle mitään.”(esim Lu23:9)”
Miksi et vastaa niihin kolmeen kysymykseen, jotka liittyvät Jeesuksen mallin seuraamiseen tai oikeastaan siihen, että Jehovan todistajat eivät halua seurata niitä piirteitä? Ne kysymykset ovat tuolla ylempänä edelleen.
Onpa merkillistä, että seuraat tätä periaatetta mieluummin kuin vastaat sinulle esitettyihin aitoihin ja vilpittömiin kysymyksiin: ”Jeesus ei vastannut hänelle mitään.”(esim Lu23:9)”
kaikkein merkillisintä kuitenkin on että, Rauli antautuu keskusteluihin kanssamme.
Mitäs merkillistä siinä on, Pekka? Mielellänihän minä sinun kanssasi keskustelen.
Tiedän aiemmasta, että sinulla on ihan vankka usko Jeesukseen Kristukseen. Onko tähänastisessa ajatustenvaihdossa jotakin, jota sinä haluat kommentoida?
Rauli, onko joku luterilainen kieltäytynyt joskus keskustelemasta kanssasi kentällä siksi että olet luopio? Epäilen.
Minä tunnen monia entisiä todistajia, joilla on nykyäänkin vankka usko Jeesukseen Kristukseen. Miksi Kristukseen uskovan entisen todistajankaan kanssa ei saisi puhua?
Et voi tietää ihmisen sydämentilaa, uskon määrää tai laatua vain sen perusteella mihin uskonnolliseen yhteisöön hän on joskus kuulunut tai kuuluu. Vai voitko? Jos voit, niin mistä?
Nämä keskusteluthan tuovat esiin Raulin omaksuman opillisen pohjan heikkouden, juuri niissä kysymyksissä, joihin hän ei vastaa. Joten ihmettelen sitä miten on mahdollista, että Rauli on saanut luvan paljastaa näin tuon opin harhapolut. Jokainen lukija voi helposti käsittää sen, että jos kysymyksiin ei vasta, niin jotakin epämääräistä on sen vaikenemisen takana.
Hyviä kommentteja.
Aila osuu juuri kohdilleen, kun vastasi puolestani: ”No minäpä kerron sen sinulle. Usko Kristukseen saa aikaan ts. synnyttää uskon hedelmiä > tekoja.”
Kiitos tuosta Aila, noin juuri itsekin ajattelen. Uskon syntyminen taas on Jumalan teko, johon ihmisen oma operoiminen ei millään tavalla voi vaikuttaa. Ihminen on astia, jonka Jumala täyttää omalla salaisella tavallaan Evankeluimin Sanan kautta.
Tarkoittaa käytännössä sitä, että ilman Kristusta täällä maailmassa ei olisi yhtään Kristittyä. Hän on kaiken Alku. Jumala siis synnyttää Kristittyjä oman tahtonsa mukaan. Ensin on Kristus, joka valitsi muutamia Apostoleiksi, joiden kautta syntyi seurakunnat ja loppu on historiaa. Jumalan Valtakunta on hapatuksen kaltainen, joka hapattaa koko taikinan. Kuka voi vastustaa Hänen tahtoansa?
Moni toisaalta väittää, että ihminen itse päästää Jumalan elämäänsä ja edesauttaa Jumalan työtä omalta osaltaan. Tämä on kuitenkin synergiaismia, joka ei ole Jumalan Armon Evankeliumia Kristuksessa, jossa Jumala YKSIN vaikuttaa kaiken ihmisessä. On Jumalan salaisuus, miksi kaikki eivät usko, vaikka kaikille kuitenkin julistetaan Evankeliuimia. Kristus on sovittanut koko maailman synnin.
Autuaat ovat ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.
Koska Rauli on valinnut ”tuppisuun” roolin tässä näytelmässä, minä voin vastata Ailan kysymykseen sen tietämyksen avulla, mikä kertyi niiden 31 vuoden aikana kun itse olin Jehovan todistaja. Tosin en ehkä enää kaikkia oppeja täysin muista yksityiskohtaisesti.
* * *
Ailan kysymyshän oli tällainen:
”Pulma on yhä vailla vastausta: On kaksi saarta joissa asuu tuhat ihmistä. Ensimmäisellä saarella käy todistajapari ja kertoo ovelta ovelle kulkien aivan kaikille hyvää sanomaansa ja vain yksi kääntyy todistajaksi. Toisella saarella ei käy ketään ja kaikki tuhat ihmistä ovat kuolemaansa saakka täysin tietämättömiä koko Vt-seurasta ja sen opetuksista ja myös kristillisestä uskosta.
Mitä järjestönne opettaa niistä 999 ihmisestä, jotka kuulevat hyvän uutisenne ja kieltäytyvät vastaanottamasta sitä. Mikä on heidän kohtalonsa? Onko heillä mahdollisuus pelastua Harmagedonin koittaessa?
Entä miten käy niille, jotka eivät ikinä saa kuulla hyvää uutistanne? Joutuvatko tietämättömät 1000 ihmistä suoraan kadotukseen? Onko heillä mahdollisuus pelastua? Mitä opetuksenne kertoo tästä?
Jos et halua vastata, niin Jari-Pekka voinee valaista sitä, mikä todistajien käsitys tähän on. Hän kun on ollut todistaja useamman kymmenen vuoden ajan ja saattaa muistaa myös vastauksen tähän pulmaani.”
* * *
Sen saaren tuhannesta asukkaasta, missä saarnattiin ”hyvää uutista”, pelastuu Jehovan todistajien tulkinnan mukaan vain se yksi ainoa ”totuuden” vastaanottanut ihminen, mutta jos hänellä on alaikäisiä lapsia niin nämä voivat pelastua myös. Loput kuolevat Harmagedonin sodassa, jos se tulee heidän elinaikanaan tai sitten ennen sitä sairauksiin tai tauteihin. Ennen Harmagedonia kuolleista voi osa saada ylösnousemuksen. Turvallisempaa on kuolla ennen Harmagedonia kuin elää Harmagedoniin asti.
Mutta sen saaren kohdalla tilanne on toinen, missä ei lainkaan saarnattu. Koska Jumala näkee sydämeen, sieltä voi pelastua useampi sata, ehkä jopa lähes kaikki. Nimittäin eivät ihmiset pahoja ole noin periaatteessa, joten koska heille ei ole kerrottu ”hyvää uutista”, heillä ei ole samalla tavalla vastuuta toimia ”oikein” Vartiotorniseuran tavalla. Vain ”todella pahat” voivat jäädä pelastusta vaille. Pahuusasteen tulee olla melkein Hitlerin luokkaa.
Tämä on suuri epäoikeudenmukaisuus Jehovan todistajien ”teologiassa”. Kuulin kerran sellaisen kuvauksen, että olisi parempi, kun Jehovan todistajat kävisivät ampumassa kaikki ovenavaajat, näin ammutut saisivat todennäköisesti ylösnousemuksen ja pääsisivät paratiisiin. Jos heille yrittää opettaa ”totuutta”, harva, erittäin harva ihminen sortuu kääntymään Jehovan todistajaksi. Se on nykyisin todella harvinaista ovilla, suurin osa kastetuista Suomessakin on Jehovan todistajien alaikäisiä lapsia.
Joten kuoleman kautta pelastuminen olisi todennäköisempää.
Koska olen ollut kohta 10 vuotta JT-seurakunnan ulkopuolella, 100% varmuutta vastaukseni oikeellisuudesta en voi taata. Mutta näin muistelen asian olevan.
Olen laatinut Jehovan todistajien menneisyys- ja tulevaisuuskaavion, se voi ehkä auttaa hahmottamaan näitä asioita.
http://johanneksenpoika.fi/dokumentit/menneisyys_tulevaisuus_JT_kaavio_20012016.pdf
Jari-Pekka, kirjoitit: ”Sen saaren tuhannesta asukkaasta, missä saarnattiin “hyvää uutista”, pelastuu Jehovan todistajien tulkinnan mukaan vain se yksi ainoa “totuuden” vastaanottanut ihminen, mutta jos hänellä on alaikäisiä lapsia niin nämä voivat pelastua myös. Loput kuolevat Harmagedonin sodassa, jos se tulee heidän elinaikanaan tai sitten ennen sitä sairauksiin tai tauteihin. Ennen Harmagedonia kuolleista voi osa saada ylösnousemuksen. Turvallisempaa on kuolla ennen Harmagedonia kuin elää Harmagedoniin asti.
Mutta sen saaren kohdalla tilanne on toinen, missä ei lainkaan saarnattu. Koska Jumala näkee sydämeen, sieltä voi pelastua useampi sata, ehkä jopa lähes kaikki. Nimittäin eivät ihmiset pahoja ole noin periaatteessa, joten koska heille ei ole kerrottu “hyvää uutista”, heillä ei ole samalla tavalla vastuuta toimia “oikein” Vartiotorniseuran tavalla. Vain “todella pahat” voivat jäädä pelastusta vaille. Pahuusasteen tulee olla melkein Hitlerin luokkaa.”
Näin oletinkin. Eli todistajien logiikan mukaan pelastuminen ei riipu niinkään siitä uskooko Herraan Jeesukseen vai siitä uskooko Jt-järjestöön ja miten siihen suhtautuu.
> Jos kuulet todistajien hyvän uutisen etkä ota sitä vastaan olet mennyttä uskoitpa Kristukseen tai et.
> Jos et kuule milloinkaan juuri todistajien saarnaamaa hyvää uutista, niin sinulla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet pelastua.
Rauli voinee korjata, jos tämä ei pidäkään paikkaansa.
Olen joskus itse verrannut tätä pelastuslogiikkaa ruton tartuttamiseen.
Hyvä uutinen ovella = kuolemantuomio jos oppiin ei halua uskoa.
Jos paratisiin pääseminen olisi todennäköisempää kuulematta hyvää uutista, miksi sitten saarnata? Tätäkin on kysytty.
Olen kuullut, että saarnaamatta jättäminen johtaa verivelkaan ja tuhoon.
Ulkopuolisesta vaikuttaa hyvin vahvasti siltä, että ”hyvän uutisen kertominen” (ainakin huonosti levittäminen) on lähinnä oman pelastuksen maksimointia, sillä vain harva todistaja onnistuu vuosien yrityksistä huolimatta käännyttämään ketään.
Joskus on laskettu, että yhden jt-käänynnäisen saamiseksi kenttätyötä tehdään noin 12000-13000 tuntia. Tosin osa tehnee tunteja vain kynällä ja kenttäparin tunnit lasketaan tuplana (kaksi ihmistä kävelyllä / ajelulla) vaikka yhtään ihmistä ei jututettaisi.
Mutta juu.
Kiitos Jari-Pekka.
Olisi tietysti mielekkämpää saada vastauksia Raulilta. Mutta hänellä on ”painavat syynsä olla vastaamatta” tähän kysymykseen. Enkä ihmettele. 🙂
Kerroin eilen klo 18.32 sinulle, että ”Tuohon miljardien kohtaloon voidaan palata myöhemmin. Varmaan sinullakin on edes jonkinmoinen käsitys aiheesta?” Varmaankin luit sen ymmärtäen, että kyllä siinä silloin pari pikkuista saartakintulee käsitellyksi?
Nyt näyttää siltä, että asia on jo puolestani pohdittu. Ja suunnasta, johon en kommenttejani tuhlaa. Nämä sinun repliikkisi ”korjaa, jos olen väärässä” jäävät sitten odottamaan aamun valkenemista. Ja tietysti sitten nuo iänikuiset käännytysaikalaskelmat
No, jokaisella on oma tapansa ottaa kantaa aiheeseen ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut”.
Työssä käyvänä minulla ei ole valitettavasti aikaa puolen yön jälkeen istua koneellani kyttäämässä, josko minulle tarjoutuisi jotakin korjattavaa puolestani esitetyissä. Tällaisenako sinä Aila näet keskustelun kanssani?
Palaan ajan kanssa viimeistään huomenna keskusteluun, jos se ei silloin ole osaltani jo loppuhuhuiluvaiheessa.
Rauli, toki uskon, että sinulla oli tarkoitus palata jossain vaiheessa miljardien kohtaloon, olithan nostanut sen asian esille jo heti aloituksessasi. En hetkeäkään sitä epäillyt.
Sitä vastoin en usko, voin toki olla väärässäkin, että olisit millään tavalla noteerannut vertaustani kahdesta saaresta. Ethän maininnut koko asiaa puolella sanallakaan vastauksissasi. Et antanut edes ymmärtää, että olisit lukenut sen.
Keskusteluja taaksepäin kelaamalla jokainen voi tarkistaa asian.
Sen sijaan totesit, että sinulla on painavia syitä olla vastaamatta kaikkiin kysymyksiin.
Tämän toit esille, kun kysyit miellyttääkö minua luterilaisen kirkon sekasotku (riidat ja erimielisyydet). Vastasin rehellisesti, ettei miellytä, mutta pidän parempana sitä että ihmiset saavat ja uskaltavat sanoa mielipiteensä avoimesti kuin että valehtelisivat.
Kysyin vastakysymyksenä, että miellyttääkö sinua se jos oman seurakuntasi jäsenet vain näyttelevät uskovaa (tiedän, että joidenkin kohdalla on näin > pelko erottamisesta).
Siihen vastasit näin: ”Ihan hyvä, että kysymys hukkui, ei mennyt hyvä hukkaan.
Kuten olet pannut ehkä merkille, kaikkiin kysymyksiin en edelleenkään vastaa. Noudatan Mestarini antamaa toistuvaa esimerkkiä silloin, kun siihen on painavia syitä: “Jeesus ei vastannut hänelle mitään.”(esim Lu23:9)”
Niinpä en uskonut, että ”huomasit” saarikysymystäkään, kun se ei tainnut olla oikein ”hyvä”.
***
Jätit myös monta tärkeää kysymystä vaille vastausta edellisessä blogitekstissäsi ja ymmärtänet, että nyt kun tämä keskustelu on vielä etusivulla, on mielekästä yrittää saada aihepiirejä avatuksi. Huomasin, että on turha kysellä vastauksia, kun olet ”loppuhuhuillut” viimeiset sanasi plogiisi.
Joten nyt tein näin.
En keksinyt evankeliointikysymystä (saaritarina) eilen, vaan se on vakiokysymykseni siihen, kun todistaja heittää kysymyksen evankelioinnin tarpeellisuudesta. Kunnon vastausta en ole siihen muistaakseni vielä saanut.
Eli et ole suinkaan ole ainoa aktiivitodistaja, joka on jättänyt vastaamatta siihen.
*************************
Minulla on muitakin vakiovastauksia.
Esimerkiksi kun todistaja kysyy minulta (pidän ristiä kaulassa) pitäisitkö kaulassa pyssykorua jos isäsi olisi tapettu pyssyllä. Siihen vastaan aina kyllä, jos isäni olisi ollut maailman vapahtaja ja hän olisi kuolemallaan sovittanut koko maailman synnit – silloin pitäisin ilomielin pyssyä kaulassa.
Tämän jälkeen tulee yleensä syvä hiljaisuus, koska tällaista vastausta ei oltu odotettu.
Jari-Pekka vastasi vain saarijuttuun. Hän ei puhunut mitään miljardien kohtalosta, joten estradi on edelleen vapaa sinulle sen asian suhteen.
Aila: ”Mutta hänellä on “painavat syynsä olla vastaamatta” tähän kysymykseen. Enkä ihmettele. :-)”
Juu, en ihmettele minäkään. Jehovien ”painavat syyt” taitavat olla kerta toisensa jälkeen argumenttien loppuminen siinä vaiheessa, kun asioiden pyörittely, kysymysten kiertely ja väistely eivät enää toimi – kun ollaan totaalisessa umpikujassa.
Rauli -> ”Kuten olet pannut ehkä merkille, kaikkiin kysymyksiin en edelleenkään vastaa. Noudatan Mestarini antamaa toistuvaa esimerkkiä silloin, kun siihen on painavia syitä: “Jeesus ei vastannut hänelle mitään.”(esim Lu23:9)”
Ymmärrän, että sinulle tulee välillä aika paljon kysymyksiä, mutta sallinet huomauttaa, että sinä et ole täällä oikeudenkäynnissä Herodeksen ja Pilatuksen edessä, vaan keskustelemassa. Rakentavaan keskusteluun ei kuulu heittäytyä marttyyriksi.
Annan täkyn myös muualta Raamatusta.
1. Pietarin kirje 3:15: ”…olkaa aina valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii teiltä teissä olevan toivon perustetta, mutta tehkää se lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta.”
Kuulisin myös mielelläni mainitsemasi painavat syyt sille, että blogisi aiheeseen tiiviisti liittyvät kysymykseni jäävät ilman minkäänlaista vastausta – taas. Vaikka minulla on epäilykseni Raamatun sanomaan, se ei estä minua keskustelemasta aiheesta syvällisestikin. Ei ole ainakaan ennen estänyt, eikä se ole estänyt muita uskovia keskustelemasta kanssani.
Siltä varalta että osoittautuisin arvolliseksi keskustelemaan kanssasi, esitän kysymykseni uudelleen.
Rauli -> “Itse asiassa kenelläkään ei Ison Kirjan mukaan voi olla uskoa ilman opetusta.”
Tästä heräsi muutama kysymys:
1. Tarkoitatko sanoa, että pelkän Raamatun avulla ei voi uskoa “oikein”?
2. Jos pelkän Raamatun avulla ei voi uskoa “oikein”, niin mistä ne, jotka antavat Raamatusta (väitettyä) “oikeaa” opetusta, ovat oikeanlaisen uskonsa ammentaneet?
3. Mistä voimme olla varmoja, että saamamme raamatullinen opetus on oikeaa?
Jos se että epäilee Raamatun olevan totta estää keskustelun jollain tasolla, niin silloinhan kentällä käyvän todistajan ensimmäinen kysymys ovenavaajalle tulisi olla ”Uskotko Raamattuun?”.
Mikäli vastaaja sanoo epäilevänsä että Raamattu on totta tai pitää sitä satukirjana, kenttätyötä tekevän pitäisi todeta, että tämä olikin sitten tässä ja lähteä pois jäämättä keskustelemaan.
Näin pitäisi toimia JOS syy miksi Marjaanan kanssa ei voi keskustella on siinä, ettei hän usko Raamattuun. Eikö vain? En nyt näe logiikkaa tässä jutussa ollenkaan.
.
Kesken työpäivän kaksi lyhyttä kommenttia sinulle Aila.
Saarikysymys on oikein oivallinen ja kytkeytyy niiden miljardien muiden kohtaloon, jotka eivät evankeliumia ole kuulleet eivätkä tule kuulemaan. Tulen kyllä siihen palaamaan. Etsin jo tänä iltana Raamatusta asiaan selvyyttä hakusanalla ”saaren asukkaat”.
J-P ja Marjaana eivät saa riviäkään minulta kommentointia, koska olen päätynyt sellaiseen johtopäätökseen, että molemmat ovat erotettuja ex-todistajia. Marjaana ei tätä ole suoraan sanonut, ja jos hän ilmoittaa rehellisesti, että olen saanut väään käsityksen, kadun tuhassa ja tomussa ja vastaan hänelle vaikka ensi yön aikana. Ennen sitä ei ole mitään mahdollisuuksia aikataulussani.
Sinun, jos kenen pitäisi ymmärtää, että erotetuille tuskin vastaisin edes kellonaikaa koskevaan tiedusteluun. Eräitä poikkeustilanteita tietysti lukuunottamatta.(Mutta, please älä viritä tästä mitään jatkokeskustelua. Kuuluvat nimittäin siihen kategoriaan, jota ei tämän otsikon alle kannata päästää.)
Rauli, kirjoitit: ”Sinun, jos kenen pitäisi ymmärtää, että erotetuille tuskin vastaisin edes kellonaikaa koskevaan tiedusteluun. Eräitä poikkeustilanteita tietysti lukuunottamatta.(Mutta, please älä viritä tästä mitään jatkokeskustelua. Kuuluvat nimittäin siihen kategoriaan, jota ei tämän otsikon alle kannata päästää.)”
En viritä pitempää keskustelua.
Tämä liittyy kuitenkin olennaisesti aiempaan kommenttiisi tässä ketjussa, joka koski vihamiehiä. Tekstiyhteydestä on pääteltävissä, että pidät erotettuja vihollisinasi. Ja koska nostit itse aiheen esille, niin jatkan sitä nyt tämän yhden kommentin verran.
Kirjoitit Rauli näin: ”Olen saanut myös sellaisen opetuksen Raamatusta, että hyvinkin vastahakoisesta voi kuoriutua jotakin parempaa, kun hän saa osakseen riittävästi lämpöä. Eli Raamatun sanoin: “Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.”(Ro12:20)”
jepjep
Voisit antaa lasillisen vettä heille? …. Mutta kellonaikaa tuskin kertoisit? 😉
Opetetaanko tämä sääntö vasta jatkokurssilla valtakunnansalin lisäopetuksessa?
(Mainitsit tästä lisäopetuksesta itse aiemmassa viestissäsi.)
Rauli, kirjoitit:”Saarikysymys on oikein oivallinen ja kytkeytyy niiden miljardien muiden kohtaloon, jotka eivät evankeliumia ole kuulleet eivätkä tule kuulemaan. Tulen kyllä siihen palaamaan. Etsin jo tänä iltana Raamatusta asiaan selvyyttä hakusanalla “saaren asukkaat”. ”
Säästän sinulta vaivan. Tapauksesta ei ole kerrottu Raamatussa.
Vastaavasti Raamatusta ei löydy minkäänlaista mainintaa kravatista, mutta jos kysyn keneltä tahansa todistajalta, pitääkö miehen käyttää salilla kravattia, niin vastaus on ilman hetkenkään epäröintiä – kyllä.
**************
Saarijutussa kyse oli yksinkertaisesti siitä, kummalla on teidän oppinne mukaan suurempi mahdollisuus päästä tuhatvuotiseen paratiisiin:
a) Sillä jolle kerrotaan todistajien hyvä uutinen, mutta kieltäytyy ottamasta sen vastaan.
b) Sillä joka ei ole ikinä kuullut mitään todistajista, eikä tiedä heidän yhteisönsä olevan edes olemassa.
Lukitaanko A vaiko B?
Ai, eikö siitä sinun saaresi populaatiosta olekaan kerrottu Raamatussa?
No, taisin kyllä tämän tietääkin (:
Tosi ovelaa tuo oppi. Rauli aloittaa bloginsa puhumalla uskosta, mutta hyppääkin heti siitä pois. Aivan kuin takaa-ajettu jänis tekee valtavan sivuloikan. Tällöin koira eksyy helposti jäljiltä. Näin käy meille lukiojlle myös. Rauli siirtyykin heti tekoihin. Viedessään meitä jakeeseen 36. Jolloin kadotamme heti uskon. Ikään kuin usko ei voisikaan yksin pelastaa. Tarvitaan muka myös teot. Näin ovelasti vedetään matto alta. Eikä lukija huomaa välttämättä yhtään mitään. Tuo toimintamalli on hyvin tyypillinen tämän kyseisen opin kohdalla.
Niin, alottaa puhumalla uskosta, mutta sitten kun huomaa, että muut puhuvat siitä Raamatun uskosta, minkä Jeesus uskovassa vaikuttaa, Rauli poistuu vähemmän autuuttaville metsästysmaille.
Rauli, sinulle näyttää olevan aivan sama mitä kommentteihisi vastaillaan, koska avaat uuden polun eli muoilet sinulle esitetyn kysymyksen uudelleen. Näin Itse Asia, johon monet tälläkin foorumilla pyrkivät, vaihtuukin Vartiotornin hömpötykseen.
Kiitos kommenteistanne Pekka ja Reijo.
Raamattu liittää todellakin teot uskoon, toistuvasti ja kautta koko kirjan. Siksi plogini alkuvaiheessa otin asian esille.
Teille molemmille tutussa Heprealaiskirjeen 13. luvussa tuo uskon ja tekojen kytkentä avautuu aivan erityisen hyvin. Siellähän on niitä uskon esimerkkejä meidän jäljiteltäväksemme. Mitä niistä ajattelette? Olisi mukava kuulla.
Lienemme kaikki samaa mieltä siitä, etteivät meidän tekomme kykene meitä milloinkaan pelastamaan ikuiseen elämään. Kyllähän se Kristuksen veri meidän syntimme lopultakin liuottaa. Mutta näettekö te, että tekoja kuitenkin tarvitaan? Ja jopa ponnisteluja? Mitä uskon tekoja te arvostatte Raamatussa eniten?
Korjaus: tarkoitan tietysti Heprealaiskirjeen 11. lukua
Niin Rauli, olisi sinusta varmaan mukava kuulla sitä sun tätä. Piuhottaa juttuja mielivaltaisesti, tai vartiotorni-valtaisesti. Eli avaat taas polun, jossa ei ole päätä eikä häntää, mitä kytkökseen ”Jeesuksen vaikuttama ysko” tulee, vaikka olisikin ”mukava kuulla”.
Kun Raamattu puhuu uskosta, se tarkoittaa ainoastaan uskoa, jonka syntyy ihmiseen, kun ihminen uudestisyntyy Pyhästä Hengestä eli Ylhäältä. Ei ole muuta autuuttavaa uskoa ja se on lahja, joka tekee työtään Pyhästä Hengestä syntyneissä, joissa Jeesus asuu sisäisesti ja joissa on jo kappale Taivasta sisäisesti.
Olen jo aikaisemmin sanonut ja taas toistan:
EI OLE MITÄÄN, jos viisaillaan, että Jeesus onkin enkeli Mikael. Ilman jo Jumalan ”olemisen” alussa Jumalan osaa, Jeesusta ja Hänen uhrikuolemaansa ei ole keskustelua Hebrealaiskirjeen 11. luvusta, koska keskustelusta puuttuu Usko, jossa Uskossa ainoastaan Sana, kuten Hebr. 11, uskossa sulautuu lukijaan.
Kaikki me tiedämme, että noudatat Vartiotorni-seuran sanelemaa ymmärrystä, mitä Raamattuun tulee. Tämän ymmärtämisen lopputulema on, että ei-jehovalainen päätyy, häipyy olemattomiin, joka muutamassa muussa harhaopissa on suurin palkinto, vaikka paljon vaivalloisempi taival kuin Vartiotorni-seuran lupaama.
Jos ihminen ei ole syntynyt Pyhästä Hengestä, hänelle ei Raamattu kuulu, koska se on kirja vain uudestisyntyneille. Psalmi 50:16, varottaa:” Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: ”Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?”
Vartiotorni-seura on ottanut suuhunsa Jumalan liiton ja puhuu Jumalan käskyistä, mutta tästä Pietari varottaa: ”.. jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.” (2.Piet. 3:16)
Aila kirjoitti näin:
”Saarijutussa kyse oli yksinkertaisesti siitä, kummalla on teidän oppinne mukaan suurempi mahdollisuus päästä tuhatvuotiseen paratiisiin:
a) Sillä jolle kerrotaan todistajien hyvä uutinen, mutta kieltäytyy ottamasta sen vastaan.
b) Sillä joka ei ole ikinä kuullut mitään todistajista, eikä tiedä heidän yhteisönsä olevan edes olemassa.
Lukitaanko A vaiko B?”
* * *
Rauli, koska vastausvaihtoehtoja on vain kaksi, et voi ottaa ”fifty-fiftyä”. Mutta kilautapa kaverille (esim. Leinosen Veikolle) tai kysy katsomolta. 😀