Raamattu lupaa melkoisesti sellaiselle, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen. Pienoisevankeliumiksi kutsuttu Joh3: 16 sanoo asian näin: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Iankaikkinen elämä on mahdollista niille, jotka ”uskovat häneen”, eli siis Vapahtajaamme. Erimielisyyttä taitaa olla kuitenkin siitä, mitä Raamatussa tarkoitetaan sanalla ”usko”. Ilmeisesti kukaan ei ymmärrä uskoa Jeesukseen pelkästään uskona hänen historiallisuuteensa. Se, että uskoo nasaretilaisen puusepän kulkeneen kerran maapallolla, ei takaa ikuista elämää kai kenenkään tulkinnoissa? Toisaalta: taitavat harvassa olla nekin, jotka edellyttävät uskolta täydellisyyttä ja uskojalta synnittömyyttä ja virheettömyyttä.
Mitä Raamattu sitten opettaa tuosta oikeasta uskosta Lunastajaamme?
Jo tuossa Johanneksen 3. luvussa esitetään pelastavaa laatua olevalle uskolle liitännäinen: ”Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.”(jae 36) Ajatus on pitkälti se sama kuin mitä Jaakobin kirje opettaa: ”Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä?”(Jaak2:14)
Meitä kaikkia Raamattuun luottavia puhuttelee voimakkaasti Matteuksen kirjaaman Vuorisaarnan lopussa oleva Jeesuksen tulevaisuusvisio. Herramme luo tulee ”sinä päivänä” sellaisia, joilla usko Jumalan Poikaan on ollut mitä ilmeisintä, ainakin omasta mielestään: ”Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja”. (Mat7:21.22)
Jeesus ei kommentissaan kiistä hänen nimessään tehtyjä sinänsä. Niiden laatu ei tunnu Vapahtajaamme kiehtovan: ”En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!” (”laittomuuden tekijät”/KR38)
Englanninkieliset käännökset (KR38 tavoin) käyttävät tässä ilmausta ”I never knew you”. Jeesuksen nimessä tehdyt ”uskon teot” eivät siis aina tuo mukanaan ikuista elämää vaan saavat aikaan repliikin: ”Menkää pois minun luotani”. Mikähän tuossa uskossa meni pieleen?
Toisaalla Kristus osoittaa, mitä hänen seuraajiensa usko saa heidät toimimaan: ”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin.”(Joh14:12)
Kristus herätti jopa kuolleita, siihen suuntaan ei ilmeisesti voi enää mennä ”suuremmaksi”. Viittaisikohan tuo Jeesuksen maapallolta poistumisrepliikkiin ”Olette todistajiani maan ääriin saakka”?(Apt1:8) Jeesus saarnasi vain Lähi-Idän pienellä alueella, Paavalista eteenpäin on sitten edetty kohti globaalia ”hyvän uutisen” kaiuttamista Kristuksesta ja hänen kuninkuutensa siunauksista.
Usko Jeesukseen Kristukseen on siis ikuisen elämän avain, mutta mistä tuo usko tulee? ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana,” vastaa Raamattu tuohon kysymykseen. Itse asiassa kenelläkään ei Ison Kirjan mukaan voi olla uskoa ilman opetusta. Pari esimerkkiä ensimmäisten kristittyjen ajoilta.
Beroiassa asuneista juutalaisista sanotaan, että he ”olivat avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa.” Ja niinpä: ”Monet heistä tulivatkin uskoon, samoin useat arvossa pidetyt kreikkalaiset naiset ja miehet.”(Apt17:11,12)
Raamatun edellisessä luvussa kerrotaan vanginvartijasta, jolle Paavali ja Silas lupasivat Jeesuksen sanojen mukaisesti: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.”(Apt16:31) Tarvitsiko vanginvartijan hänelle erittäin kriittisessä tilanteessa nyt vain todeta: ”Uskonhan minä”? Jatko kertoo, että opetusta tarvittiin: ”He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle”… ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti.”(Apt16:32,33)
Mutta puhuttaessa uskosta Jeesukseen, on otettava vielä huomioon eräs miljardiluokan näkökulma: Entä ne, jotka ovat kuolleet ilman minkäänlaista informaatiota maapallolla vierailleesta Kaikkivaltiaan Pojasta? Raamatun Roomalaiskirjekin kysyy: ”Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista”(Ro10:14) Ja jos ei ole uskoa Jeesukseen, miten on pelastumisen laita? Mitä sinä ajattelet?
Jeesus kohtasi maanpäällisen elämänsä loppumetreillä miehen, joka oli tehnyt ilmeisen paljon pahaa elämänsä aikana. Hän sai Jeesukselta lupauksen: ”olet kanssani paratiisissa”. Vaikka nyt ei suoranaisesti ikuista elämää luvattukaan, ryövärin katumus ja usko Jeesukseen oli ilmeinen. Uskoa edeltävät oppitunnit Jeesus piti varsin vaikeissa olosuhteissa Golgatalla, kovin syvällisiin asioihin siinä ei ehtinyt pureutua.
Olisiko paras pakoilla Raamatussa esitettyä uskon tuomaa vastuuta, jos kerran Kristuksen kuolintoverin tavoin voi saada tulevaisuuslupauksen vain hiukan ennen nykyelämän päättymistä?
Niin, ja mikä on niiden miljardien kohtalo, jotka ovat eläneet ja elävät tänäkin päivänä ilman, että kukaan heille Jeesuksen askelmerkkejä neuvoo? Kadotukseen vai ikuiseen elämään nämä tietämättömät? Oletko sinä löytänyt Raamatusta vastausta?
Rauli -> ”Yksimielinen raamatullinen opetus ei Raamatun kertoman mukaan ole siis sellaista, että järjestetään ikään kuin kansanäänestys siitä, mikä on oikea usko. Ja enemmistö siunaa päätöksen.”
Jehovan todistajien yksimielinen raamatullinen opetus muodostuu kuitenkin juuri näin. Opetuksesta päättävä joukko on vain pienempi. Jos hallintoelin ei pääse yksimielisyyteen jostain opetuksesta, siitä äänestetään.
Koko Raamatun olemassaolon aikana Kaikkivaltias Jumala Jehova on delegoinut hengellistä päätöksentekoa aivan tavallisille ihmisille. Eikä se ole koskaan ollut ihan kaikkien mieleen.
Raamatun mukaan Jehova valitsi Mooseksen ohjaamaan kansaa. Kuitenkin kerrotaan Korahista ja muista, että ”He kokoontuivat Mooseksen ja Aaronin eteen ja sanoivat: ”Jo riittää! Kaikki tähän kansaan kuuluvat ovat pyhiä, ja Herra on meidän keskellämme. Miksi te siis yritätte korottaa itsenne Herran seurakunnan yläpuolelle?”(4.Mo16:3) Maa nielaisi kapinalliset, kerrotaan jatkossa.
Alkuseurakunnasta tuossa jo onkin esillä tietoja. Esimerkiksi Paavalia Jehovan henki ohjasi tekemään oikeita liikkeitä saarnaamistyön parissa.
Apt 15. luku kertoo Jerusalemin vanhimpien ja apostolien ohjanneen ratkaisuissa, jotka olivat oleellisia kristillisessä uskossa. Ja niitä noudatettiin yksimielisesti, jopa ”velvoitettiin”, sanoo Raamattu.(Apt16:4)
Ihan kokonaan eri asia on se, jos Raamatusta varsin heppoisilla tiedoilla kokonnutaan päättämään jostakin. Vaikka sitten siitä parisuhteen laadusta.
Ehkä sinäkin Marjaana näet laatueron kokoontumisella ja kokoontumisella?
Rauli -> ”Arkielämän todellisuus osoittaa karvaasti, kuinka monella tavalla Raamattua voidaan ymmärtää. Ja hyvin oleellisilta osin. Viittasin tuossa Ailalle vain yhteen esimerkkiin: keskusteluun ja päätöksiin sukupuolineutraalista avioliitosta. Kovasti se on kirkastunut eri tavoin jopa Raamattua ammatikseen opettaville.”
On aivan totta, että monien uskontojen Raamatun ymmärrys muuttuu ajan myötä. Uskonnot myös ymmärtävät Raamattua monella tavalla.
Mutta miksi se olisi todistajuutta puolusteleva argumentti, kun ihan samalla tavalla toimivat myös Jehovan todistajat? Russell mittaili Kheopsin pyramidin mittoja ja opetti, että Suuri Pyramidi sisälsi profeetallisen mittakaavan raamatullisesta ajanlaskusta. Pyramidi sisälsi Russellin mukaan profeetallisia mittoja ”pyramidituumissa” jotka osoittivat vuosiin 1874 ja 1914.
Toinen hyvä esimerkki on Jehovan todistajien käsitys Roomalaisten 13. luvun esivalloista. Ensin esivallat olivat Jehovan todistajien mukaan maallisia, myöhemmin ymmärrettiin että esivallat tarkoittivat Jehovaa ja Jeesusta, jonka jälkeen ymmärrettiin taas että esivallat ovat sittenkin maallisia.
Mielestäni se, että Jehovan todistajat osoittelevat herkästi muita uskontoja niiden uudistumisesta tai epäjohdonmukaisuuksista on tietynlaista uskonnollista ylimielisyyttä. Tai vaihtoehtoisesti sokeutta omaa uskontoa kohtaan. Kaikilla uskonnoilla on omat kompurointinsa, eikä yhdelläkään uskonnolla ole moraalisia pelimerkkejä kuvitella olevansa muita ylempänä.
Rauli -> ”Katsellessasi nykyistä kirjavaa oppien kukerrusta, voit hyvin helposti ymmärtää, ettei sitä opetusta näytä ohjaavan kukaan eikä mikään. Paitsi – ihmisten enemmistö. Se on oikeassa, sanoi Raamattu sitten mitä tahansa.”
Ja Jehovan todistajien kohdalla oppien kirjavaa kukerrusta ohjaa hallintoelimen enemmistö. Sekin on oikeassa, sanoi Raamattu mitä tahansa. Eikä siitä voi valittaa, tai muuten.
Rauli -> ”Raamatussa Paavali ei opettanut yhtä, Jeesus toista ja Pietari kolmatta.”
Paavali ja Pietari toisaalta opettivat asioita, joista Jeesus ei puhunut mitään.
Marjaana -> ”3) Mistä voimme olla varmoja, että saamamme raamatullinen opetus on oikeaa?”
Rauli -> ”Se täytyy jokaisen varmistaa ihan itse. Ja siksi nykyisin kannattaa aiheeseen käyttää aikaa ja tehdä mahdollisimman objektiivisia vertailuja erilaisten opetusten välillä. Ja se voi ottaa aikaa.”
Aivan näin. Mutta jos Jehovan todistaja huomaa, ettei tämän edustama uskonto olekaan oikeaa opetusta, hän on melkoisten menetysten äärellä. Ja ainoastaan siksi, että on rehellinen Jehovan todistajien opetusta kohtaan.
Kerroin omana havaintonani, että “Raamatussa Paavali ei opettanut yhtä, Jeesus toista ja Pietari kolmatta.” Yksimielinen opetus on ilmeinen piirre kristillisen uskon syntyprosessissa. Se ei toki ole pysynyt asiatiedoiltaan samana, uskoa Jeesukseen Krsitukseen ei voinut olla sanan aidossa merkityksessä ennen ajanlaskumme alkua.
Ja sinä Marjaana olit sitten sitä mieltä, että ”Paavali ja Pietari toisaalta opettivat asioita, joista Jeesus ei puhunut mitään.” Niinhän ne tekivät, kyllä vain. Onko mielestäsi nyt kyse täydentävästä opetuksesta vai ristiriitaisesta opetuksesta? Minä kallistuisin tuon ensimmäisen vahtoehdon kannalle.
Sir Isa Newton opetti mitättömän vähän ydinfysiikkaan liitettävää, mutta ei kai Einstein suhteellisuusteorioineen ole ristiriidassa Newtonin lakien kanssa?
Ja miksi nuo pyramidijutut taas esille? Nykyisin kykenen kyllä niille ja niiden esille ottamiselle hyvin vapautuneesti hymyilemään. Substanssin puutteestahan ne näissä keskusteluissa vain kertovat.
Rauli, kirjoitit näin: ”Ihan kokonaan eri asia on se, jos Raamatusta varsin heppoisilla tiedoilla kokonnutaan päättämään jostakin. Vaikka sitten siitä parisuhteen laadusta. ”
Hallintoelin tekee päätökset, joita usean miljoonan todistajan on noudatettava välittömästi kun ne on ilmoitettu. Yhtenäisyys merkitsee myös sitä, että jos hallintoelin tulkitsee jonkin asian väärin, monta miljoonaa todistajaa on väärässä.
Millä perusteella uskot, että hallintoelimeltä tullut tieto on oikeaa? Hehän toteavat itse, että eivät ole sen enenpää henkeytettyjä kuin virheettömiäkään.
Mistä lähteestä hallintoelimen aiemmin vääräksi osoittatunut jakama tieto on tullut ja mistä nykyinen tieto tulee?
Kun näin jälkikäteen katsoo, moni tulkinta on olut melkoisen heppoista myös Vt-seuralla.
”Millä perusteella uskot, että hallintoelimeltä tullut tieto on oikeaa? Hehän toteavat itse, että eivät ole sen enenpää henkeytettyjä kuin virheettömiäkään.”
Tässä kysymyksen asettelussasi on sitten ihan riittävästi taustalla kontrastia: näen, että vastakkaisina asioina ovat Raamatun asettaman avioliiton uudelleenmuokkaus ja Raamatun ymmärtämisen lisääntyminen joistakin yksittäisistä asioista. Asian voi ilmaista toki muutenkin.
Nyt on erotettava toisistaan kaksi asiaa. Raamatusta sanotaan Kirjan olevan Jumalan henkeyttämä. Sitä ei tarvitse muutella, toisinaan tietenkin on tarvetta kääntää nykyaikaisempaan kieliasuun ja ottaa myös huomooon uudet käsikirjoituslöydökset.
Mooses ja Paavali, Jehovan ”käsikassarat” Raamatun vanhemmalla ja uudemmalla puolella olivat epätäydellisiä ihmisiä, joita Jumaan henki ohjasi. Välillä tuli virheitäkin, sekin on totta.
Luotan ja koen, että Kristus ohjaa seuraajiaan ja heidän uskoaan taivaasta käsin tavalla, joka yksilinjaisuudellaan voi toisista alkaa tuntua ”kiristykseltä, pakottamiselta” ja vaikka miltä. Minä näen saamamme ohjauksen ainutlaatuisena tässä ristiriitojen repimässä uskonnollisessakin kentässä.
Ja tiedän, että monet jopa kaipaavat sellaista Kristuksen yksimielistä ääntä nykyajassa.
Rauli, kirjoitit näin: ”Tässä kysymyksen asettelussasi on sitten ihan riittävästi taustalla kontrastia: näen, että vastakkaisina asioina ovat Raamatun asettaman avioliiton uudelleenmuokkaus ja Raamatun ymmärtämisen lisääntyminen joistakin yksittäisistä asioista. Asian voi ilmaista toki muutenkin.”
Voitko tarkentaa millä tavalla Suomen valtion toimeenpanema avioliiton uudelleenmuokkaus liittyy siihen, onko hallitoelimeltänne tullut tieto oikeaa vai ei?
Kirjoitit: ”Luotan ja koen, että Kristus ohjaa seuraajiaan ja heidän uskoaan taivaasta käsin”
Onko ymmärrettävä, että Kristus on ohjannut hallintoelintä jakamaan väärää tietoa? Vai opetatteko muutakin kuin totuutta? Puolitotuutta, osatotuutta, ehkä-totuutta?
Totuus kun ei muutu.
*************
Kirjoitit: ” – – joka yksilinjaisuudellaan voi toisista alkaa tuntua “kiristykseltä, pakottamiselta” ja vaikka miltä. ”
Jos opeista EI SAA olla erimieltä . . . jos yhteisöstä irtautuva menettää jopa kaikki ihmissuhteensa . . . jos osallistuminen on välttämättömyys . . .
Niin kertoisitko minulle, miltä tällaisen toiminnan pitäisi sitten tuntua? Miltä se saa tuntua jos kuuluu järjestöön?
Ninhän se Jeesus totesi, että ”Sinun sanasi on totuus.”(Joh17:17) Ja sinä lisäsit, että ”Totuus kun ei muutu.”
Nyt on kuitenkin niin, että meidän ymmärryksemme totuudesta, siis oikeastaan Raamatun tekstistä, se muuttuu. Ja se on kasvamaan päin kaikilla tasoilla.
Itse asiassa: minä olisin kyllä hyvin huolissani, jos ymmärrykseni junnaisi paikallaan Ison Kirjan aktiivisesta opiskelusta huolimatta. Onko sinullakin tällainen etunoja ainakin henkilökohtaisella tasolla? Kaikilla uskonnollisilla järjestöillä sellaista ei kyllä minun havaintojeni mukaan ole, mutta se taas ei ole meidän autettavissamme.
Rauli, kirjoitit: ”Nyt on kuitenkin niin, että meidän ymmärryksemme totuudesta, siis oikeastaan Raamatun tekstistä, se muuttuu. Ja se on kasvamaan päin kaikilla tasoilla.”
Kas, siinäpä se. Jos on kyse muuttuvasta ymmärryksestä, silloin ei pitäisi puhua totuudesta vaan vaikkapa tämänhetkisestä käsityksestä. Tai oletetusta tämänhetkisestä totuudesta.
Minun mielestäni on aika ylimitoitettua sanoa että ”meillä on totuus” jos se ei oikeasti ole sitä.
Tosin olisi varmasti hassua kysyä joltain: ”Oletko sinäkin mukana oletetussa tämänhetkisessä totuudessa?”
******
Toisekseen en löydä loogisuutta siinä, että ymmärryksen ajatellaan koko ajan kasvavan, jos se veivaa edestakaisin tai muuttuu useamman kerran päinvastaiseksi.
Jos joku opettaa, että lokki on lintu, eikun kala, eikun lintu . . . niin minun mielestäni tällaisen henkilön ymmärrys ei kyllä kasva koko aikaa. Hän on ensin oikeassa, sitten väärässä ja taas oikeassa.
Ja voisiko tämmöiseen ihmiseen ja hänen tietoihinsa luottaa? Entä jos hän sanoo että joku korkeampi voima ohjaisi hänen tietämystään? Että hänen tietonsa lokeista on tarkentunut koko ajan ja tarkentuu tarkentumistaan. Hmm.
Viittaisit varmaan hänelle kintaalla. Entäpä jos hän olisi hengellinen ohjaaja? Ja hänen kulloistakin käsitystä siitä mikä on totuus, olisi pakko uskoa.
Ja hän opettaisi vaikka tetanusrokotuksesta: ettei se ole sallittua (1931) – on sallittua (1958) – ei ole (1963) – on taas sallittua (1978).
Millä tavalla ymmärrys lisääntyi noiden vuosikymmenten aikana?
Ainakaan se ei junnaa paikallaan, se on totta. 🙂
Naisenlogiikkani ei ihan ymmärrä tätä asiaa. Voinet auttaa?
”Minun mielestäni on aika ylimitoitettua sanoa että “meillä on totuus” jos se ei oikeasti ole sitä.”
Kuten tuossa sinulle kerroin, Raamattu voidaan samaistaa siihen totuuteen. Lienemme samaa mieltä tästä?
Voidaan myös sanoa, että kaikkina aikoina eläneet Jehova Jumalan palvelijat ovat olleet myös ”totuudessa”, vaikka heillä on voinut olla vain vanha osa Raamatusta käytössään. Kaikilla ei edes sitäkään. Kaikkivaltias kun on paljastanut palvelijoilleen tarkoituksiaan pala palalta, eikös Raamatun perusteella voida sellainen johtopäätös tehdä?
Abraham oli totuudessa, oli jopa valmis uhraamaan uskonsa vuoksi/ansiosta poikansa. Ilmeisen tietämättömänä siitä, miten Raamattu myöhemmin tuota uskon ilmausta esimerkkinä käyttää. Raamattu, ”totuus”, siis vahvistaa, että Abraham oli totuudessa.
Jobin uskosta lukiessasi voit havaita, että hän virheellisesti jopa luuli Jehovan kiusaavan häntä. Sanoisin, että Job oli ymmärtämättömyydessäänkin totuudessa, siis jopa ihan ilman Raamattua. Voisin näitä esimerkkejä totuudessa eläneistä ja kuitenkin kovin vajaasti Jumalan tarkoituksia ymmärtäneistä marssittaa eteesi aika monta, kuten itsekin tiedät.
Kukaan heistä ei ollut enempää puolitotuudessa kuin varttitotuudessakaan. Vaikka ymmärrystä oli murto-osa nyky-Raamatun sisällöstä.
Ehkä nyt ymmärrät paremmin, mitä ”olla totuudessa” merkitsee? Ja naisenlogiikalle se ei ole temppu eikä mikään. Kysy vaikka vaimoltani, joka on sen käyttämisessä lähellä suurmestaritasoa.
Jehovan todistajat ovat virallisesti kristikunnan ulkopuolella oleva lahko. He eivät usko Jeesukseen kuten kristityt, vaan heidän uskonsa on uskoa enkeliin, josta Raamattu varoittaa. Enkeli Mikael on sovittanut heidän syntinsä. Jehovan todistajia johtaa hallintoelin rautaisella otteellaan. Heidän julkaisujaan voi lukea vartiotorni lehdestä joka on normatiivinen kaikille Jehovan toistajille.
Jehovan todistajat joutuvat myös pakkotodistamaan ( ovi ja katutyöllä) enkeki Miikaelista. Heillä on oma raamatun käännös joka mukailee heidän oppiaan. Heidän oppinsa on sekoitus järkeisoppeja ja villiä Raamatun tulkintaa. Jehovan todistajat ovat varsin nuori lahko joka on syntynyt 1800 luvulla amerikassa.
On huvittavaa puhua uskosta Jehovan todistajan kanssa. Heille usko on teko – jonka ihminen tekee ja näin osallistuu hallintoelimen propagandan levittämiseen. Heidät on helppo torjua. Sillä he eivät joudu Jumalan rangaistuksen alle sillä he raukeavat tyhjiin, kuolemassa.
Heille enkeli Gabriel on taivaassa kristittyjen Jumala, Jeesus taas asuu uskovan ihmisen sydänmessä
” …ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo” ( Rm 5:2), Kristus teissä, kirkkauden toivo ( Kl :27).
Sami: ”Heidän julkaisujaan voi lukea Vartiotorni-lehdestä joka on normatiivinen kaikille Jehovan todistajille.”
Ja täältähän sitä voi mennä sitten lukemaan vaikkapa marraskuun artikkeleita : https://www.jw.org/fi/julkaisut/lehdet/vartiotorni-nro-6-2016-marraskuu/henkimaailma/
On hyvä sanoa myös se, että Jehovan todistajat aiheittavat hallintoelimen johdolla ylimääräisiä lasten huostaanottoja Suomessa.
” Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan on mahdollista huostaanottaa Jehovan todistajien lapsi, jonka sairautta voidaan hoitaa vain verensiirrolla. Sosiaali- ja terveyslautakunta oli ottanut huostaansa Jehovan todistajien imusolmukesyöpää sairastavan lapsen, jonka hoito vaati verituotteiden antamista. KHO:n mielestä lapsen sairauden hoitoon ei ollut käytettävissä muuta lääketieteellisesti hyväksyttävää hoitomuotoa kuin tapauksessa valittu, jota lapsen vanhemmat eivät olleet hyväksyneet. Päätöksen perusteluina olivat Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 9 pykälä 4 mom sekä Lastensuojelulaki 16 pykälä.”
Kannattaa siis liittyä järjestöön joka ei suoje lapsiansa.
KHO:n päätös 10.03.2000/530 tai hakusananalla http://www.finlex.fi/oikeus/frame_set.php? Finlexin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen sivulta.
10.03.2000/530 Lapsen huostaanotto – Sijaishuolto – Potilasoikeuslaki – Jehovan todistaja
Diaarinumero 2385/3/99
Antopäivä 10.03.2000
Taltionumero 530
Asialuokitus 1.07.03.03.01 – 1.07.03.03.01.02 – 1.07.03.03.01.03
Sosiaali- ja terveyslautakunta oli ottanut Jehovan todistajien imusolmukesyöpää sairastavan lapsen, jonka hoito vaati verituotteiden antamista, huostaansa ja sijoittanut hänet sairaalaan ja kotiin.
Vanhemmat valittivat asiasta lääninoikeuteen ja lausuivat muun muassa, että potilaan oikeuksista ja asemasta annetun lain 9 §:n 4 momentti valtuuttaa lääkärin hoitotoimenpiteisiin ilman huostaanottoakin. Vanhemmat halusivat lastaan hoidettavan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla ilman verituotteita.
Lääninoikeus hylkäsi vanhempien valituksen ja vahvisti huostaanoton
Tässä näemme hyvin miten hallintoelimen
Väärä usko johtaa vääriin tulkintoihin, ja suomen valtio maksaa laskun.
Piti kirjoittaa; Jehovan todistajille enkeli Gabriel on taivaassa. Kristtyjen Jumala, Jeesus ( Hebr 1) taas asuu uskovan ihmisen sydänmessä ” …ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo” ( Rm 5:2), Kristus teissä, kirkkauden toivo ( Kl :27).
Tarkistakaapa mitä tuo ’usko Jeesukseen’ alkutekstissään on kreikkalaisittain kirjoiettu ja huomaatte ettei Jeesus ehä olekaan siinä objektimuodossa vaan….
Ja tehkää johtopäätös…
Kristillinen usko poikkaa radikaalisti monista uskomuksista. Kristillinen usko on luonteeltaan uskoa Herraan Jeesukseen, joka pelastaa. Tätä uskoa ei voi valita, vaan se lahjoitetaan. Jla lahjoittaa sen kenelle haluaa. Maitopurkin voimme valita prismasta, mutta uskoa emme voi. Ihmisellä ei ole näin ollen vapaata tahdoa tässä asiassa. Maitoa purkin kohdalla asia on toisin. Se usko jolla uskomme on Jumalan Pojan uskoa.
Poistin Sami sinun linkkisi.
Enemmän keskustelua ja vähemmän linkityksiä, Sami
”Se usko jolla uskomme on Jumalan Pojan uskoa.”
No uskoiko Jeesus itseensä?
Rauli -> ”Ja sinä Marjaana olit sitten sitä mieltä, että “Paavali ja Pietari toisaalta opettivat asioita, joista Jeesus ei puhunut mitään.” Niinhän ne tekivät, kyllä vain. Onko mielestäsi nyt kyse täydentävästä opetuksesta vai ristiriitaisesta opetuksesta? Minä kallistuisin tuon ensimmäisen vahtoehdon kannalle.”
Kallistuu kuka mihin tahansa, varmuutta asiaan ei voi saada, kun sitä ei voi kysyä Jeesukselta. Jeesus ei esimerkiksi puhunut verensiirroista mitään, mutta silti jotkut ovat valmiit kuolemaan kieltäytyessään niistä pelkän arvauksen pohjalta. Jos Jeesus jotain _ei_ sanonut, niin se on se, että kristittyjen tulisi pelata rulettia hengellään asioista joista ei ole täyttä, tai pahimmassa tapauksessa juuri minkäänlaista, varmuutta.
Rauli -> ”Sir Isa Newton opetti mitättömän vähän ydinfysiikkaan liitettävää, mutta ei kai Einstein suhteellisuusteorioineen ole ristiriidassa Newtonin lakien kanssa?”
Mistäpä tuotakaan varmaksi tietää.
http://m.kauppalehti.fi/uutiset/professorilta-raju-vaite-ei-painovoimaa–pimeaa-ainetta-ja-einstein-oli-vaarassa/DPHV64Gh?ext=ltr&utm_source=Kauppalehti_Uutiskirje&utm_medium=email&utm_campaign=Kauppalehti_Uutiskirje
Rauli -> ”Ja miksi nuo pyramidijutut taas esille? Nykyisin kykenen kyllä niille ja niiden esille ottamiselle hyvin vapautuneesti hymyilemään. Substanssin puutteestahan ne näissä keskusteluissa vain kertovat.”
Kyse on totuuden väitteen perimmäisestä olemuksesta. Jos eläisit vielä sata vuotta, hymyilisit eittämättä myös vuoteen 1914 liittyvälle sukupolviopille. Saati sitten päällekäisille sellaisille, kuten nykyään opetetaan. Hymynkare saattaisi nousta huulillesi myös siitä, että koko tämän ajan kun hallintoelin on opettanut että Jerusalemi tuho tapahtui 607 eaa., josta koko 1914-oppi lasketaan, arkeologia ei koskaan tukenut ko. vuotta, vaan ajoitti sen yleisesti vuoteen 587 eaa. jolloin koko sukupolvioppi (johon perustuu myös väitetty Jeesuksen suorittama uskontojen tarkastaminen vuonna 1914-1919 ja ) oli aina väärin. Ja siihen piti uskoa, tai muuten.
Historia kertoo aina jotain oleellista myös nykyisyydestä. Jehovan todistajien oppi on ollut alusta asti hyvin korkealentoista arvailua, joka on pitänyt uskoa aina pilkulleen, tai muuten. Sama jatkuu edelleen ja ihmiset menettävät toistensa ystävyyden ja jopa sukulaissuhteet ihan vain jos joku ei enää pysty uskomaan näihin täysin vastaaviin arvauksiin kuin historiassa.
Tämä siis yleisenä huomiona siihen oletukseen, että Jehovan todistajien uskonto olisi jotenkin todennettavasti parempi kuin maailman muut uskonnot. Aivan varmasti Jehovan todistajilla on piirteitä, joissa on jotain parempaa kuin muissa uskonnoissa. Mutta niin on muissakin uskonnoissa joitain toisia piirteitä, jotka ovat parempia kuin Jehovan todistajien uskonnossa. Oletus siitä, että uskonnollisilla markkinoilla voisi olla pelkkää mustaa ja jossain pelkkä valoinen piste, on perusteeton. Ja mitä syvemmälle me jokaista valkoiseksi väitettyä pistettä tarkastelemme, sitä harmammaksi se muuttuu ja tuskin eroaa lopulta siitä mustasta, johon sitä on tarkemmin tutkimatta peilattu.
Ja tämä kirjoitus siis liittyi jotenkin siis teemaan ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut”?
Korjaan tasan yhden pahan asiavirheen. Isac Newton edusti niin sanottua klassista fysiikkaa. Einstein puolestaan on sen modernin fysiikan pioneeri, joka keskittyy miksromaailman rakenteen tutkimiseen.
”Siitä sen niin varmasti tietää.”
Samaa tasoa on sitten myös tuo sinun pyramidien esiin nostattaminen. Ei aiheuta mitään väreilyä kommentointikynässäni.
Rauli -> ”Ja tämä kirjoitus siis liittyi jotenkin siis teemaan “Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut”?”
Luonnollisesti liittyy, kun ”Usko herraan Jeesukseen, niin pelastut” ei uskontosi ja sinun esityksen mukaan riitä vielä likimainkaan. Sen päälle pitää vielä uskoa aina kaikki mitä uskonnollinen järjestösi on eri vuosikymmeninä ja -satoina keksinyt totuutena esittää. Eikä mitään niistä saa koskaan kyseenalaistaa, millään tavalla. En jaksa uskoa, ettet näe miten kaukana tuo on pelkistyksestä “Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut”.
Rauli -> ”Samaa tasoa on sitten myös tuo sinun pyramidien esiin nostattaminen. Ei aiheuta mitään väreilyä kommentointikynässäni.”
Ei kannata takertua pelkästään pyramideihin. Toin sinulle perustavaa laatua olevia muitakin ongelmia, jotka on helposti osoitettavissa vääräksi uskonnolliseksi opetukseksi tänäkin päivänä.
Tässä alkuillan huumassa jäin vielä pohdiskelemaan uskonnon ja rehellisyyden suhdetta. Jos Jehovan todistaja tutkii uskontoaan objektiivisesti (kuten aikaisemmin kehoitit kaikkia tutkimaan omaa uskontoaan) ja hän huomaa, ettei sen totuus ole sitä mitä hänelle on väitetty, ja tuo tämän esille, hänet erotetaan ja hän menettää läheisensä.
Kenen puolella Jehova tällaisessa tilanteessa on? Erotettu henkilö oli vain rehellinen itselleen ja muille, ja menetti sen takia sosiaaliset suhteensa, rakkaansa ja ystävänsä. Mitä mieltä olet, arvostaako Jehova enemmän rehellisyyttä vai uskontoa ja sen oppijärjestelmiä?
”Arvostaako Jehova enemmän rehellisyyttä vai uskontoa ja sen oppijärjestelmiä?”
Kysymyksesi esittää rehellisyyden ja uskon(uskonnon peruselementti) vastakkaisina vaihtoehtoina. Ja sitähän ne suinkaan eivät ole.
Sinänsä Raamattu painottaa kyllä itsetutkistelua, peiliin katsomista ja rehellisyyttä itselleen monin paikoin. Jehovan arvostuksesta puolestaan kertoo vaikkapa Miikan kirjan lausunto ”Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra(alkutekstissä Jehova) sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.”(Miika6:8)
Silloin kun tuo lausunto Jehovan palvelijoille kirjoitettiin, ”uskonto ja oppijärjestelmä” oli Mooseksen lain muodossa. Sitä piti kuunnella. Ja ilmeisesti tiedätkin, mitä silloin merkitsi se, että oli itselleen rehellinen mutta ei Jehovalle.
Aila on tuossa kertonut haastatelleensa sellaisia, jotka ovat vain näytelleet uskoaan. Sellaisesta ei tietenkään ole iloa enempää Jehovalle kuin tuolle näyttelijälle itselleen.
Ja sellaisella näytelmällä ei ole sitten kovinkaan happy end.