Raamattu lupaa melkoisesti sellaiselle, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen. Pienoisevankeliumiksi kutsuttu Joh3: 16 sanoo asian näin: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Iankaikkinen elämä on mahdollista niille, jotka ”uskovat häneen”, eli siis Vapahtajaamme. Erimielisyyttä taitaa olla kuitenkin siitä, mitä Raamatussa tarkoitetaan sanalla ”usko”. Ilmeisesti kukaan ei ymmärrä uskoa Jeesukseen pelkästään uskona hänen historiallisuuteensa. Se, että uskoo nasaretilaisen puusepän kulkeneen kerran maapallolla, ei takaa ikuista elämää kai kenenkään tulkinnoissa? Toisaalta: taitavat harvassa olla nekin, jotka edellyttävät uskolta täydellisyyttä ja uskojalta synnittömyyttä ja virheettömyyttä.
Mitä Raamattu sitten opettaa tuosta oikeasta uskosta Lunastajaamme?
Jo tuossa Johanneksen 3. luvussa esitetään pelastavaa laatua olevalle uskolle liitännäinen: ”Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.”(jae 36) Ajatus on pitkälti se sama kuin mitä Jaakobin kirje opettaa: ”Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä?”(Jaak2:14)
Meitä kaikkia Raamattuun luottavia puhuttelee voimakkaasti Matteuksen kirjaaman Vuorisaarnan lopussa oleva Jeesuksen tulevaisuusvisio. Herramme luo tulee ”sinä päivänä” sellaisia, joilla usko Jumalan Poikaan on ollut mitä ilmeisintä, ainakin omasta mielestään: ”Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja”. (Mat7:21.22)
Jeesus ei kommentissaan kiistä hänen nimessään tehtyjä sinänsä. Niiden laatu ei tunnu Vapahtajaamme kiehtovan: ”En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!” (”laittomuuden tekijät”/KR38)
Englanninkieliset käännökset (KR38 tavoin) käyttävät tässä ilmausta ”I never knew you”. Jeesuksen nimessä tehdyt ”uskon teot” eivät siis aina tuo mukanaan ikuista elämää vaan saavat aikaan repliikin: ”Menkää pois minun luotani”. Mikähän tuossa uskossa meni pieleen?
Toisaalla Kristus osoittaa, mitä hänen seuraajiensa usko saa heidät toimimaan: ”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin.”(Joh14:12)
Kristus herätti jopa kuolleita, siihen suuntaan ei ilmeisesti voi enää mennä ”suuremmaksi”. Viittaisikohan tuo Jeesuksen maapallolta poistumisrepliikkiin ”Olette todistajiani maan ääriin saakka”?(Apt1:8) Jeesus saarnasi vain Lähi-Idän pienellä alueella, Paavalista eteenpäin on sitten edetty kohti globaalia ”hyvän uutisen” kaiuttamista Kristuksesta ja hänen kuninkuutensa siunauksista.
Usko Jeesukseen Kristukseen on siis ikuisen elämän avain, mutta mistä tuo usko tulee? ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana,” vastaa Raamattu tuohon kysymykseen. Itse asiassa kenelläkään ei Ison Kirjan mukaan voi olla uskoa ilman opetusta. Pari esimerkkiä ensimmäisten kristittyjen ajoilta.
Beroiassa asuneista juutalaisista sanotaan, että he ”olivat avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa.” Ja niinpä: ”Monet heistä tulivatkin uskoon, samoin useat arvossa pidetyt kreikkalaiset naiset ja miehet.”(Apt17:11,12)
Raamatun edellisessä luvussa kerrotaan vanginvartijasta, jolle Paavali ja Silas lupasivat Jeesuksen sanojen mukaisesti: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.”(Apt16:31) Tarvitsiko vanginvartijan hänelle erittäin kriittisessä tilanteessa nyt vain todeta: ”Uskonhan minä”? Jatko kertoo, että opetusta tarvittiin: ”He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle”… ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti.”(Apt16:32,33)
Mutta puhuttaessa uskosta Jeesukseen, on otettava vielä huomioon eräs miljardiluokan näkökulma: Entä ne, jotka ovat kuolleet ilman minkäänlaista informaatiota maapallolla vierailleesta Kaikkivaltiaan Pojasta? Raamatun Roomalaiskirjekin kysyy: ”Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista”(Ro10:14) Ja jos ei ole uskoa Jeesukseen, miten on pelastumisen laita? Mitä sinä ajattelet?
Jeesus kohtasi maanpäällisen elämänsä loppumetreillä miehen, joka oli tehnyt ilmeisen paljon pahaa elämänsä aikana. Hän sai Jeesukselta lupauksen: ”olet kanssani paratiisissa”. Vaikka nyt ei suoranaisesti ikuista elämää luvattukaan, ryövärin katumus ja usko Jeesukseen oli ilmeinen. Uskoa edeltävät oppitunnit Jeesus piti varsin vaikeissa olosuhteissa Golgatalla, kovin syvällisiin asioihin siinä ei ehtinyt pureutua.
Olisiko paras pakoilla Raamatussa esitettyä uskon tuomaa vastuuta, jos kerran Kristuksen kuolintoverin tavoin voi saada tulevaisuuslupauksen vain hiukan ennen nykyelämän päättymistä?
Niin, ja mikä on niiden miljardien kohtalo, jotka ovat eläneet ja elävät tänäkin päivänä ilman, että kukaan heille Jeesuksen askelmerkkejä neuvoo? Kadotukseen vai ikuiseen elämään nämä tietämättömät? Oletko sinä löytänyt Raamatusta vastausta?
Teen nyt pienen sivupolun aiheesta, jonka Rauli otit itse esille.
Kirjoitit: ”Kaikki eivät ulko-ovensa sisäpuolelle päästä, minua ja hameeseen pukeutunutta vaimoani. ”
Voiko nainen tehdä kenttää pitkissä housuissa? Miksi pakkasellakin pitää olla hame? Uskoisin, että ovenavaaja tunnistaisi vaimosi olevan nainen, vaikka vaimollasi olisi pakkassäällä hameen sijasta pitkät housut.
Usko Jeesukseen ei ole tietenkään kiinnni hameesta tai housuista. Afrikassa miehemmekin painelevat hyvää uutista vieden hametta muistuttavassa asussa. Ainakin minusta se semmoiselta näyttää.
Kun on hieno asia vietävänä, täytyy asusteenkin olla samaan suuntaan viittaava. Kummasti naistyötoverinikin hameeseen pynttäytyvät, kun taas huomenna ylioppilasjuhlaa vietämme.
Jo et kerro kenellekään, paljastan nyt tässä sinulle vakavan rikkomuksen tuota ”hameenkäyttöpakkoa” kohtaan: joillakin on tapana laittaa toppahousut alle ja hame päälle näin pakkasilmoilla. Olin tänään tämänkaltaisen rikkurin luona vaimoni kanssa syömässä.
Mielestäni sisaren rikkomusta lieventää se, että hän on 88-vuotias ja on kärsinyt toistuvista terveysongelmista, joita kylmettyminen kovasti pahentaa.
Rauli, kirjoitit: ”Kun on hieno asia vietävänä, täytyy asusteenkin olla samaan suuntaan viittaava. ”
Eli oliko tämä myönnytys sille, että Raamatun säännösten kanssa hameasialla ei olekaan mitään tekemistä?
Tietääkseni sitä ei säädellä, mitä hameen alla on taikka ei ole. Joku voinee pitää toppahousuja ja joku toinen voinee olla vaikka kokonaan ilman housuja, mutta hame on kuitenkin oltava. Eli toisin kuin annat ymmärtää, mistään rikkurista tai sääntöjen rikkomisesta ei ole 88-vuotiaan sisaren kohdalla kyse. Kenttätoverit eivät varmaan ole sisarien hameiden alle kurkkimassa, näin ainakin toivon.
En usko, että kukaan mies lähtee kentälle naisen kanssa, jolla on päällään hameen sijasta toppahousut, vaikka naisella olisi ikää 99-vuotta.
Rauli -> ”Pettureita tai siis näitä näyttelijöitä on Jehova Jumalalla ollut niin sanotusti “maailman sivu”.”
Tässä sinulla on jonkinlainen psykologinen lukko, jota et näytä huomaavan. Olen puhunut rehellisyydestä, en petturuudesta. Jos ihminen on rehellinen ja se tarkoittaa ettei pysty jakamaan vääriä uskonnollisia opetuksia, kenet ihminen pettää? Jehovan, Saatanan, veljensä vai uskonnollisen yhteisönsä?
Rauli -> ”Sanovatko sinulle nimet Aakan, Ananias ja Safira mitään Raamatun sivuilla? Heidän “näyttelijäuransa” jäi tosin paljon lyhyemmäksi kuin Iskariotin, joka opetuslasten rahakirstun vartijana toimi.”
Näillä tapauksillahan ei ole minkäänlaista tekemistä sen kanssa, että ihminen on rehellinen eikä sen takia pysty jatkamaan jossain uskonnollisessa yhteisössä. Pyytäisin jatkossa tarkkaavaisuutta siihen, mistä kanssakeskustelijasi puhuu. Ei ole asianmukaista käyttää vertailuja, joilla ei ole mitään tekemistä keskustelukumppanin argumenttien kanssa.
Rauli -> ”Varmasti joillekin erottamisen uhka on lisännyt paineita kaksoiselämään. Toisaalta: monille se on tarjonnut ”tuhannen taalan paikan” lujittaa uskoaan, ennen kuin se lopullisesti sortuu.”
Uskoaan Vartiotorni-seuraan, vai Jehovaan? Aivan niin. Henkilön uskolla Jehovaan ei ole käytännön merkitystä, jos se on ristiriidassa uskonnollisen yhteisönne oppijärjestelmien kanssa – ei edes silloin, kun ne voidaan osoittaa vääräksi opetukseksi.
Rauli -> ”Joosef oli aikanaan vaikeuksissa Potifarin vaimon kanssa. Mitään kirjoitettua “oppijärjestelmää” ei sellaisenaan ollut kirjoissa ei kansissa. Kuitenkin Joosefin rehellinen ja Jumalan suunnasta hyvin normatiivinen kannanotto oli: ”Kuinka minä siis voisin tehdä niin pahan teon ja rikkoa Jumalaa vastaan?””
Aivan niin. Kuitenkin Jehovan todistajan tulee rikkoa rehellisyyttään ja Jehovaa vastaan, jos tämä huomaa että todistajuus ei sittenkään ollut totuus, jos aikoo jatkaa uskonnollisessa yhteisössään.
Rauli -> ”Iskariot oli varmaankin rehellinen itselleen lähtiessään viimeisen kerran Jeesuksen ateriapöydästä yön pimeyteen. Uskolle Jeesukseen Kristukseen se tietenkin merkitsi irtisanoutumista. Ja seurauksethan me tiedämmä tällaisesta “rehellisyydestä”.
Alan ymmärtämään, miksi sinulla on suuria vaikeuksia ymmärtää rehellisyyden käsitettä tässä yhteydessä. Tälläkään vertauksellasi kun ei ole pienintäkään yhteyttä sen rehellisyyden kanssa, josta olen puhunut.
Rauli -> ”Nyt siirryn tähän sinun kysymykseesi ”Arvostaako Jehova tällaisessa tapauksessa enemmän rehellisyyttä vai uskontoa ja sen (virheellisiä) oppijärjestelmiä?” Ontuvaan kysymykseen on helppo vastata hyvinkin lyhyesti: Jehova ei koskaan arvosta virheellisiä oppijärjestelmiä vaan rehellisyyttä.”
Osaatko määritellä, miksi kysymys mielestäsi ”ontui”?
Rauli -> ”Jos sitten on vaikka kuinkakin rehellinen itselleen, mutta Jumalan laatimiin ”oppijärjestelmiin” eli hänen tahtoonsa ei halua alistua, Raamattu kertoo Kaikkivaltiaan menevän murheelliseksi. Jos katumusta ei vastaisuudessa ilmene, näyttäisi elontaival jäävän kovasti vajaamittaiseksi siitä luvatusta ikuisesta elämästä. Toki Jehova itse päättää lopullisen ratkaisun.”
Ja nyt sitten se iso kysymys:
1. Kun Jehovan todistajien uskonnollinen järjestö perustuu väärälle uskonnolliselle opetukselle (vuoteen 1914 liittyen), haluaako Jehova, että ihmiset alistuvat siihen vaikka tietävät sen olevan väärää opetusta? Ja jos, niin millä perusteella?
2. Jos katolilainen henkilö huomaa, että jokin uskonnollisen järjestönsä opetuksista on perusteellisen väärin, haluaako Jehova, että henkilö jää silti tähän vääräksi osoittautuneeseen uskontoon? Ja jos, niin millä perusteella?
Rauli -> ”On myös tietysti otettava huomioon sekin, että Kaikkivaltias kyllä näkee jokaisen näyttelijäkaavun alle, joten tässä mielessä teeskentelyn pitkittäminen on aivan turhaa ajan hukkaamista.”
Ei ole ollenkaan ajan hukkaamista. Nyt kun tiedämme, että sinä tiedät, että oppinne vuoteen 1914 liittyen on väärä, niin voisimme pohtia sitä, miten Kaikkivaltias suhtautuu omaan näyttelemiseesi tätä väärää oppia kohtaan. Kun seuraavan kerran käsittelet aihetta seurakunnan kokouksessanne, miten on rehellisyytesi laita, kun _tiedät_ ettei oppi kestä lähempää tarkastelua?
Pitkän kirjoituksesi pikaisesti lukien katson tarpeelliseksi oikaista vain yhden asian: ”Nyt kun tiedämme, että sinä tiedät, että oppinne vuoteen 1914 liittyen on väärä.”
Enköhän minä nyt kuitenkin parhaiten tiedä, mitä minä tiedän.? Lauseesi perään iso väärinmerkki. Onko tarkoituksesi, että teemamme ”usko Jeesukseen” sijasta alkaisimmekin puhua aikalaskelmista? Niillä on oma sijansa, mutta ei toki tässä keskustelussa.
Kunhan saisin tuon Ailan saari/miljardikysymyksenkin alulle. Näyttää siirtyvän huomiseen.
Olen minäkin pari kertaa kutsunut ovelleni ilmestyneitä saarnaajia sisään, keskustelua on viritelty jopa kahvikupin ääressä, mutta heti kun vieraani ovat kokeneet joutuvansa pois omalta mukavuusalueeltaan, on alkanut asiallistenkin kysymysteni kiertely, väistely ja täysin käsittämättömät, mihinkään tosiasioihin perustumattomat vastaväitteet minun esittämilleni mielipiteille, joiden jälkeinen kiusaantuneisuus on saanut aikaan sen, että vieraani ovatkin huomanneet ajan kuluneen ja yht’ äkkiä onkin tullut kiire muualle. En ilmeisesti ole ollut riittävän nöyrä, helposti höynäytettävä tai muuten sovelias tarjotulle ”pelastukselle”.
Jotenkin kyllä säälittää tuo ihmisten ovelta ovelle ramppaamisen pakko, Ihmisten, joilla ei selvästikään ole halua, eikä minkäänmoista taitoa ja kykyä sanomaansa uskottavasti esittää. Miksi ihmeessä ihmisten on kierrettävä ovelta toiselle esittämässä vastentahtoisesti sanomaa johon eivät itsekään mitä ilmeisemmin usko? Tällainen touhuhan antaa koko poppoosta naurettavan ja epäuskottavan kuvan, joka ei todellakaan liene eduksi koko lahkolle.
Heidä on kait pakko se tehdä. Ovathan he järjestön orjia.
Olen vastanut sinulle 2/12, klo 00:36, josta poimin kohdan:
”Olen jo aikaisemmin sanonut ja taas toistan: EI OLE MITÄÄN, jos viisaillaan, että Jeesus onkin enkeli Mikael. ”
Eli ”ilman minua, te ette voi mitään”, Joh. !5:5
Tätä ennen olit kehottanut, että voisin lukea Hebrealaiskirjeen 11. luvun, jossa on näkemyksiä uskosta.
Tuo ”ilman minua” on alkuperäisessä muodossa ”chores”, mikä tarkoittaa tässä yhteydessä olla erossa , ilman Jeesusta. Ihminen on ilman Jeesusta erossa Hänestä, jos ei ole uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä.
Ei ole myöskään pelastavaa uskoa erossa Jeesuksesta ja tämän uskon vaikuttaa itse Jeesus, jokaisessa, joka hänen luokseen tulee.
Ei se ole Raamatun tarkoittamaa uskoa, että uskotaan Vartiotorni-seuran muunnos mitä Jeesus on ja että ainoa Usko on Jeesuksen vaikuttamaa uudestisyntyneessä. Tuo Usko, minkä Jeesus omissaan (ainoastaan omissaan) vaikuttaa, on Pelastava Usko, joka syntyy oitis uudestisyntymässä, eikä sitä tarvi ansaita, eikä siihen voi kasvaa, vaan se, siis usko, kasvaa uskovassa.
Rauli ” Enköhän minä nyt kuitenkin parhaiten tiedä, mitä minä tiedän.? Lauseesi perään iso väärinmerkki. Onko tarkoituksesi, että teemamme “usko Jeesukseen” sijasta alkaisimmekin puhua aikalaskelmista? Niillä on oma sijansa, mutta ei toki tässä keskustelussa.”
Nyt en ymmärrä Rauli. Tällä on suuri merkitys Jehovan uskolle ja hallintoelimen harhalle.
Nyt laskuja ja lukuja pöytään ei se niin vaikeaa ole.
Miten olette Jehovan todistajissa sanoutuneet irti hallintoelinten vääristä profetioita?
Rauli kirjoittaa:
Nyt sain sitten tuolla Mänttärin Reijolta viestin, jossa pakollisen ”Vartiotorni-seuran saneleman ymmärryksen” ja sillä piehtaroinnin jälkeen oli ihan asiaakin: ei riitä Raamatun lukeminen eikä riitä siihen liitetty opetus.
Näin Reijo kommentissaan tuolla edellisellä sivulla: ”Kun Raamattu puhuu uskosta, se tarkoittaa ainoastaan uskoa, jonka syntyy ihmiseen, kun ihminen uudestisyntyy Pyhästä Hengestä eli Ylhäältä.” ja ”Jos ihminen ei ole syntynyt Pyhästä Hengestä, hänelle ei Raamattu kuulu, koska se on kirja vain uudestisyntyneille.”
Reijo:
Sinun ulospääsysi vaikeasta tilanteesta keskustelussa, on sekaannus, jota aiheutat kaikenlaisella asiaankuulumattomalla pistelyllä, kuten tuo alla oleva viittaus, etten Aila uskossa vaellusta hyväksyisi!!?? Tuollainen on ala-arvoista ja nk. valhe-olettamus.
Sitten selostat venkuloiden kasteista, jotka eivät ole blogisi teema. Et ilmeisesti pysty tai halua ottaa esille alottamaasi kohdistusta: USKO, vaikka kehotat siihen käsitteeseen minun tutustua Hebrealaiskirjeen 11. lukua lukemalla.
Olen sitä mieltä, ettet pysty kumoamaan sitä, että Jeesuksen vaikuttama Usko on ainoa, mitä ihminen tarvii. Sen Uskon vaikuttaa yksi ja sama Henki, mikä uudestisynnyttää, kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella, opastaa uskovat kaikkeen ja koko Totuuteen.
——
Rauli:
”Aila lienee uudestisyntynyt, mutta taitaa olla kaste Reijon mielestä väärää laatua? Minut on kastettu jopa kahdesti, mutta taitaa Reijon mielestä molemmat olla pelkkää hyvän veden tuhlaamista?”
Reijo:
”En ole puhunut Ailan kasteesta, enkä siitä mitään tiedä. Jos sinä siitä tiedät, niin anna asian olla, oli se oikea tai väärä (mielestäsi) ja kehoitan pysymään blogisi teemassa, joka on USKO.
——
Rauli:
”Reijo. Missä kohden Raamattua näet sensuuntaista opetusta, ettei tavalliselle kansalle ”Raamattu kuulu”?”
Reijo:
Jos vaivautuisit kommentoimaan minun vastauskommenttini jälkeen, niin vältyttäisiin tällaiselta sekavuus-metodilta. En mainitse ”tavalliselle kansalle” missään. Kirjoittelusi punainen lanka on ei-totta-puhuminen.
Yritän kuitenkin olettaa, että viittaat mainitsemaani Ps.50:16, joka kuuluu:
” Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: ”Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?”,
sekä 2.Piet. 3:16:
”.. jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen”
Niin Vanhan Liiton kuin Uuden Liiton aikana ”tavallisiksi ihmisiksi” itseään kutsuvat edustivat Jumalan Seurakunnan ulkopuolisia. Ihmisellä on oltava blogisi teema USKO, mutta Jumalan/Jeesuksen vaikuttama usko. Raamattu avautuu vain uskovalle, johon Sana Uskossa sulautuu. Sana sulautuu juuri niin paljon kuin uskova kussakin matkan vaiheessa ja tilassa tarvitsee.
Loikat ja ehdotukset toisiin aiheisiin sekottaa.
Kohdistin siis Raamatun eli Jeesuksen vaikuttamaan uskoon, jota ilman kukaan ei ole näkevä Herraa. Tämä usko on tarjolla kaikille sitten vuoden 33. Sitä ennen sitä tarjottiin Jumalan nimelleen ottamalle kansalle, aina Kain/Aabelista lähtien.
Tuo Uskon kulku on kerrottu tuossa Hebr. 11, jonka lukemista sinäkin pidit hyödyllisenä. Kertomus Vanhan Liiton ajan uskon esikuvista päättyy kuitenkin toteamukseen, että he eivät saanuttaneet sitä, mitä Jumala oli varannut ja luvannut meille, Jeesukseen uskoville ja Hänen Uksossaan vaeltaville./ktso. jakeet 39 ja 40.
Hämmennät näennäisellä osaamisella, joihin näytöksiin et hyväksyisi entisiä jehovalaisia etkä helluntalaisiakaan.
Usko on Jumalan lahja
En nyt ihan ymmärtänyt sinun tekstistäsi, mistä kaikesta olemme samaa ja mistä eri mieltä. Mutta ei sen nyt niin väliä.
Jokainen helluntaiherätykseen kuuluva, oli hän sitten perinteistä suuntaa edustava tai Helluntaikirkon aktiivi tai jotakin muuta, on sydämellisesti tervetullut keskustelemaan tänne plogini alle. En kai ole antanut toisenlaista kuvaa edes millään lauseenpuolikkaalla?
Kun 1914 jäi tapahtumatta se, mitä piti varmuudella tapahtua, piti Harmageddonin taistelun tapahtua seuraavaksi varmasti vuonna 1925. Myöhemmin sitten Jehovan todistajat ovat asettaneet odotuksia Harmageddonin alkamisesta ainakin vuodelle 1975, ja vielä 1980-luvulla pidettiin epätodennäköisenä nykyisen maailmanjärjestyksen säilymistä vuosituhannen vaihteeseen.
Jälleen uuden selittelyn ja raamatuntulkinnan mukaan Jehovan todistajat uskovat, että nykyinen maailmanjärjestys loppuu Harmagedonin sodassa viimeistään ennen kuin kaikki ne, jotka ovat eläneet osittainkin samanaikaisesti vuonna 1914 elossa olleiden kanssa, ovat kuolleet. Alkaa olla kohtapuolin jo umpeutunut tuokin H-hetki.
Koskakohan pamahtaa seuraavan kerran?
Rauli -> ”Pitkän kirjoituksesi pikaisesti lukien katson tarpeelliseksi oikaista vain yhden asian: “Nyt kun tiedämme, että sinä tiedät, että oppinne vuoteen 1914 liittyen on väärä.” Enköhän minä nyt kuitenkin parhaiten tiedä, mitä minä tiedän.? Lauseesi perään iso väärinmerkki. Onko tarkoituksesi, että teemamme “usko Jeesukseen” sijasta alkaisimmekin puhua aikalaskelmista?”
Koska olen osoittanut sinulle, että oppi perustuu väärään vuosilukuun (Jerusalemin tuho tapahtui arkeologian mukaan 587 eaa., ei 607 eaa., kuten Vartiotorni-seura väittää), olet tietoinen opin virheellisyydestä, halusit tai et.
Aikalaskelmat kuuluvat siinä mielessä oleellisesti teemaan, että niidenhän oletetaan liittyvän tiiviisti Jeesuksen tekemisiin taivaissa ja maan päällä. Jehovantodistajuudessa ei ole uskoa Jeesukseen ilman uskoa Vartioroni-seuran aikalaskelmiin.
Tämän kysymysparin haluan vielä nostaa edellisestä kirjoituksestani esille.
1. Kun Jehovan todistajien uskonnollinen järjestö perustuu väärälle uskonnolliselle opetukselle (vuoteen 1914 liittyen), haluaako Jehova, että ihmiset alistuvat siihen vaikka tietävät sen olevan väärää opetusta? Ja jos, niin millä perusteella?
2. Jos katolilainen henkilö huomaa, että jokin uskonnollisen järjestönsä opetuksista on perusteellisen väärin, haluaako Jehova, että henkilö jää silti tähän vääräksi osoittautuneeseen uskontoon? Ja jos, niin millä perusteella?
Miksi uskonnon väärät opit riittävät perusteeksi jättää uskonto kaikkien muiden uskontojen kohdalla, mutta Jehovan todistajien kohdalla se(kään) ei ole hyväksyttävä syy?
Marjaanan tekstiä: ”1. Kun Jehovan todistajien uskonnollinen järjestö perustuu väärälle uskonnolliselle opetukselle (vuoteen 1914 liittyen), haluaako Jehova, että ihmiset alistuvat siihen vaikka tietävät sen olevan väärää opetusta? Ja jos, niin millä perusteella?”
* * *
Jehovan todistaja -vanhinten asenteen vuoteen 1914 tuo selvästi esiin se, mitä lappeenrantalainen Isaac Witherspone kertoi. Isaac oli tuolloin vielä Jehovan todistaja. Hän oli kiinnostunut siitä, miten vanhimmat selittäisivät vuoden 1914, ja uskovatko vanhimmat itse siihen.
Kierrosvalvoja oli kuullut vanhimmilta, että Isaacilla oli kysymyksiä. Niinpä kierrosvalvoja tuli ”juttelemaan” hänen kanssaan niistä kysymyksistä. Yksi kysymys oli vuoden 1914 merkitys.
Seuraavassa Isaacin kokemus:
* * *
Isaac kysyi suoraan kierrosvalvojalta: ”Sauli, sano minulle rehellisesti, uskotko sinä tähän vuoteen?”
Kierrosvalvoja vastasi: ”Missä on vessa?”
Isaac kertoi Saulille, missä vessa on. Sauli tuli sieltä muutaman minuutin kuluttua, mutta ei vastannut kysymykseen. Sen sijaan kierrosvalvoja alkoi kertoa Isaacille tällaisia asioita:
”Sinä olet hyvin viisas nuori mies. Oletko miettinyt, että sinusta voi tulla avustava palvelija tai vanhin. Sinä voit auttaa seurakuntaa edistymään ja rakentumaan.”
Isaac totesi, että tämä ei ollut vastaus hänen kysymykseensä, uskoiko kierrosvalvoja, että Jeesuksesta tuli vuonna 1914 kuningas.
Kierrosvalvoja ja Isaac puhuivat sitten niitä ja näitä, mutta kysymykseen 1914 ei tullut minkäänlaista vastausta.
* * *
Koko juttu löytyy nettisivuiltani sisäisellä Google-haulla seuraavalla lauseella:
Miksi JwAnalyst erotettiin seurakunnasta?
En voi laittaa linkkiä, koska Rauli poistaa sen. Niinpä hakulause saa riittää.
Olemme tähän mennessä (kaikenlaisen muun ohella) puhelleet siitä uskosta, joka vie ikuiseen elämään. Yksimielisyyttä ei ole tavoitettu, enkä sitä kyllä vajaat 4000 klikkausta sitten kuvitellutkaan.
Nyt on sitten aika siirtyä plogini lopuvaiheen kysymyksiin.
”Niin, ja mikä on niiden miljardien kohtalo, jotka ovat eläneet ja elävät tänäkin päivänä ilman, että kukaan heille Jeesuksen askelmerkkejä neuvoo? Kadotukseen vai ikuiseen elämään nämä tietämättömät?” Aila liitti tähän ympäristöön vielä tiedustelun hänen kuvitteellisesta esimerkkitilanteestaan. Sille varaan toisen kirjoituksen tuohon alemmas, vaikka tässä sitäkin Raamatun totuuden piirrettä jo sivutaankin.
Jo Jehovan palvelija Abraham tunsi Jumalansa oikeudenmukaisuuden, vaikka Raamatun kirjoittamista ei oltu vielä hänen aikanaan aloitettu. Näin tuo patriarkka Kaikkivaltiaan oikeustajusta tilanteessa, jossa KR92:n mukaan ”Abraham anoo armoa Sodomalle ja Gomorralle”:
”On mahdotonta, että surmaisit syyttömät yhdessä syyllisten kanssa ja että syyttömien kävisi samoin kuin syyllisten. Ethän voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?”
Voisiko joku siis epäillä, että tietämättömyys sinänsä siivittäisi ihmisen ikuiseen elämään tai sitten sen vastakohtaan kadotukseen? Silloin ei varmaankaan ”koko maailman tuomari tuomitsisi oikein”.
Raamattu kertoo, että jotkut ovat tehneet ikuiseen tuhoon johtavat ratkaisunsa nykyisen elämänsä aikana. ”Kuolleet eivät virkoa eloon, vainajat eivät nouse: niin sinä olet heille kostanut, tuhonnut heidät ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa,” sanoo Raamattu sellaisista, jotka eivät edes ylösnousemusta saa.(Jes26:14) Samainen raamatunluku paljastaa myös syyn: ”Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä.”(jae 10)
Ylösnousemuksen jälkeinen aika merkitsee raamatullisessa kielenkäytössä ”tuomiopäivää”. Näin tuo Jesajan luku asian muotoilee: ”Kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta.”(jae9)
Tästä samasta tuomiopäivästä puhutaan sitten muuallakin Raamatussa. Meille kerrotaan jopa Jehovan asettaman tuomarin nimikin: ”Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista.”(Apt17:31)
Tuo tuomari on kyvyiltään täydellinen, kuten Raamatussa meille on kirjoitettu: ”Hän ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa. Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän.”(Jes11:3,4)
Tuomiopäivän olosuhteet ovat Jumalan tahdon opiskeluun varsin suotuisat, kerrassaan paratiisilliset: ”Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta.”(Jes11:9) Yrityksiä kyllä tuomiopäivän aikana on. Toinen tuomiopäiväjaksosta kertova luku Jesajan 65 kertoo tuhmuuksien tekemisen dead-line:sta ilmauksen kirjaimellisessa merkityksessä: ”Vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.”(Jes65:20)
Jeesuksen vierellä ensimmäisen kuolemansa kohdannut ryöväri saa tuomiopäivänä tilaisuutensa. Kenties jopa miljardit muut, vaikka eivät olisi Jeesuksen kanssa ikinä kuulleet, lyhyestä keskustelutuokiosta nyt puhumattakaan.
Jeesuksen tuomitsemis- /hallitsemiskauden finaalivaiheessa tapahtuu jotakin varsin mielenkiintoista ja oleellista Raamatun kokonaissanoman kannalta: ”Kun tuhat vuotta tulee täyteen, päästetään Saatana vankilastaan, ja se lähtee liikkeelle, kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat harhaan.”(Ilm20:8) Tämän seurauksena jotkut ilmeisesti asettuvat Saatanan puolelle. Meille kun opetetaan, että pääkapinoitsija Saatanan ohella ”jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.”(jae15) On varsin sopivaa, että tuosta tilanteesta käytetään nimikettä ”toinen kuolema”. Ensimmäinenhän oli aikanaan tämän maailmanjärjestyksessä koettu.
”Koko maailman tuomari” Jehova Jumala saattaa siis Poikansa välityksellä ihmiset saman kysymyksen eteen kuin ensimmäinen ihmispari aikanaan: Totteletko Saatanaa vai kunnioitatko elämänantajaasi Jehovaa.
Raamattu tarjoaa siis täydellisen oikeudenmukaisen ratkaisun, jonka jälkipyykistä voisi sitten sanoa oikeutetusti erään edesmenneen poliitikon tavoin: ”Pulinat pois”.
Lupasti Aila kertoa minulle oma käsityksesi tietämättömien kohtalosta. Odotan mielenkiinnolla, poikkeaako se kuinkakin paljon edellä esittämästäni.