Raamattu lupaa melkoisesti sellaiselle, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen. Pienoisevankeliumiksi kutsuttu Joh3: 16 sanoo asian näin: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Iankaikkinen elämä on mahdollista niille, jotka ”uskovat häneen”, eli siis Vapahtajaamme. Erimielisyyttä taitaa olla kuitenkin siitä, mitä Raamatussa tarkoitetaan sanalla ”usko”. Ilmeisesti kukaan ei ymmärrä uskoa Jeesukseen pelkästään uskona hänen historiallisuuteensa. Se, että uskoo nasaretilaisen puusepän kulkeneen kerran maapallolla, ei takaa ikuista elämää kai kenenkään tulkinnoissa? Toisaalta: taitavat harvassa olla nekin, jotka edellyttävät uskolta täydellisyyttä ja uskojalta synnittömyyttä ja virheettömyyttä.
Mitä Raamattu sitten opettaa tuosta oikeasta uskosta Lunastajaamme?
Jo tuossa Johanneksen 3. luvussa esitetään pelastavaa laatua olevalle uskolle liitännäinen: ”Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.”(jae 36) Ajatus on pitkälti se sama kuin mitä Jaakobin kirje opettaa: ”Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä?”(Jaak2:14)
Meitä kaikkia Raamattuun luottavia puhuttelee voimakkaasti Matteuksen kirjaaman Vuorisaarnan lopussa oleva Jeesuksen tulevaisuusvisio. Herramme luo tulee ”sinä päivänä” sellaisia, joilla usko Jumalan Poikaan on ollut mitä ilmeisintä, ainakin omasta mielestään: ”Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja”. (Mat7:21.22)
Jeesus ei kommentissaan kiistä hänen nimessään tehtyjä sinänsä. Niiden laatu ei tunnu Vapahtajaamme kiehtovan: ”En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!” (”laittomuuden tekijät”/KR38)
Englanninkieliset käännökset (KR38 tavoin) käyttävät tässä ilmausta ”I never knew you”. Jeesuksen nimessä tehdyt ”uskon teot” eivät siis aina tuo mukanaan ikuista elämää vaan saavat aikaan repliikin: ”Menkää pois minun luotani”. Mikähän tuossa uskossa meni pieleen?
Toisaalla Kristus osoittaa, mitä hänen seuraajiensa usko saa heidät toimimaan: ”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin.”(Joh14:12)
Kristus herätti jopa kuolleita, siihen suuntaan ei ilmeisesti voi enää mennä ”suuremmaksi”. Viittaisikohan tuo Jeesuksen maapallolta poistumisrepliikkiin ”Olette todistajiani maan ääriin saakka”?(Apt1:8) Jeesus saarnasi vain Lähi-Idän pienellä alueella, Paavalista eteenpäin on sitten edetty kohti globaalia ”hyvän uutisen” kaiuttamista Kristuksesta ja hänen kuninkuutensa siunauksista.
Usko Jeesukseen Kristukseen on siis ikuisen elämän avain, mutta mistä tuo usko tulee? ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana,” vastaa Raamattu tuohon kysymykseen. Itse asiassa kenelläkään ei Ison Kirjan mukaan voi olla uskoa ilman opetusta. Pari esimerkkiä ensimmäisten kristittyjen ajoilta.
Beroiassa asuneista juutalaisista sanotaan, että he ”olivat avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa.” Ja niinpä: ”Monet heistä tulivatkin uskoon, samoin useat arvossa pidetyt kreikkalaiset naiset ja miehet.”(Apt17:11,12)
Raamatun edellisessä luvussa kerrotaan vanginvartijasta, jolle Paavali ja Silas lupasivat Jeesuksen sanojen mukaisesti: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.”(Apt16:31) Tarvitsiko vanginvartijan hänelle erittäin kriittisessä tilanteessa nyt vain todeta: ”Uskonhan minä”? Jatko kertoo, että opetusta tarvittiin: ”He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle”… ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti.”(Apt16:32,33)
Mutta puhuttaessa uskosta Jeesukseen, on otettava vielä huomioon eräs miljardiluokan näkökulma: Entä ne, jotka ovat kuolleet ilman minkäänlaista informaatiota maapallolla vierailleesta Kaikkivaltiaan Pojasta? Raamatun Roomalaiskirjekin kysyy: ”Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista”(Ro10:14) Ja jos ei ole uskoa Jeesukseen, miten on pelastumisen laita? Mitä sinä ajattelet?
Jeesus kohtasi maanpäällisen elämänsä loppumetreillä miehen, joka oli tehnyt ilmeisen paljon pahaa elämänsä aikana. Hän sai Jeesukselta lupauksen: ”olet kanssani paratiisissa”. Vaikka nyt ei suoranaisesti ikuista elämää luvattukaan, ryövärin katumus ja usko Jeesukseen oli ilmeinen. Uskoa edeltävät oppitunnit Jeesus piti varsin vaikeissa olosuhteissa Golgatalla, kovin syvällisiin asioihin siinä ei ehtinyt pureutua.
Olisiko paras pakoilla Raamatussa esitettyä uskon tuomaa vastuuta, jos kerran Kristuksen kuolintoverin tavoin voi saada tulevaisuuslupauksen vain hiukan ennen nykyelämän päättymistä?
Niin, ja mikä on niiden miljardien kohtalo, jotka ovat eläneet ja elävät tänäkin päivänä ilman, että kukaan heille Jeesuksen askelmerkkejä neuvoo? Kadotukseen vai ikuiseen elämään nämä tietämättömät? Oletko sinä löytänyt Raamatusta vastausta?
Rauli, ” Mutta oli virkistävä kuulla sinulta ulkopuolisena tuosta meidän erimielisyydestämme, minä kun en itse semmoista täällä sisäpuolella ole hoksannut.”
Etkö Rauli tunne Jehovan todistajien omaa historiaa? Pelkkä historia aiheuttaa suuria kysymysmerkkejä, järjestöstänne.
Väärät aikalaskelmat Jehovan todistajissa ovat suuri osoitus suuresta harhasta josta Mestarimme varoitti. Ja josta suuri kirja puhuu.
Jos silloin joku sanoo teille: ’Katso, täällä on Kristus’, tahi: ’Tuolla’, niin älkää uskoko.
Matt. 24:26
Sentähden, jos teille sanotaan: ’Katso, hän on erämaassa’, niin älkää menkö sinne, tahi: ’Katso, hän on kammiossa’, niin älkää uskoko. ( Mt. 24).
Jehovan todistajat ovat tehneet juuri niin kuin Jeesus kielsi.
Rauli, ei kysymys ole niinkään keskustelutaidosta, vaan tavasta keskustella.
Tässä vastauksiasi Sinulle esittämiini kysymyksiin:
”Mistähän sinä nyt oikein puhut?”- Mikä vastaus tämä on! Tiedät itse aivan hyvin, mistä puhun.
”Ehkä sinun ei pitäisi lukea minun sulkeutunutta jorinaani.” – Ehkä, mutta luen silti.
”Olen optimisti ja haluan parantaa keskustelutaitojani. Ehkä sinä tarjoat auttavan kätesi?” – Aivan ja teokraattinen palveluskoulu auttanee tässä, vai?
Rauli olisin kovin kiinnostunut tietämään, joten toistan:
Rauli missä kirjallisissa läheissä on mainittu teidän oppinnen varhaskirkossa? Voitko mainita nämä lähteet?
Entä missä hallintoelin oli varhaiskirkon aikana?
Entä missä Jehova organisaatio?
Onko sinulla osoittaa jokakin konkreettista tekstiä Raamatun ulkopuolelta mistä löydettäisiin teidän oppirakennalma samanlaisena kuin se nykyään on? Kaikki suuret kristilliset kirkkokunnat pystyvät todentamaan tämän.
Jaakko kirjoitti: “Mutta jos lähdemme lähemmin tarkastelemaan Jehovan todistajien opetusta totuudesta, emme totuutta löydä ja tuskin löydämme sitä muidenkaan uskonnollisten yhteisöjen ja kirkkokuntien totuudesta.”
Rauli vastasit: ”Ymmärränkö oikein: muiden “keksimä”totuus ei käy sinulle, vaan olet yksi niistä “oman tien kulkijoista”? Ja haluat tehdä totuutesi ihan itse?”
Minä olen täysin samaa mieltä kuin Jaakko. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Mikään kirkkokunta ei sitä itsessään ole. Eikä varsinkaan jt-järjestö.
Tämä ajatus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ihminen tarvitse kristillistä kotiseuakuntaa, vaan sitä että turva ja pelastus on yksin Kristuksessa – ei opissa tai opin tulkitsijoissa.
Minulla on sisaria ja veljiä Kristuksessa, jotka kuuluvat moneen eri kirkkokuntaan. Kaikessa emme ole samaa mieltä, mutta meillä on keskinäinen rakkaus ja usko samaan Herraan ja eläväksitekijään. Olemme sisaruksia, koska olemme saman Isän lapsia.
Tätä sinun pitänee sulatella nyt ehkä vähän . . .
”Meillä on keskinäinen rakkaus ja usko samaan Herraan ja eläväksitekijään.”
Kriteerisi Jeesuksen seuraamiseen on varsin ohut, mutta mikäpä minä olen sitä kritisoimaan. Haluan nyt kaikin voimin välttää sitä tuomitsemista, vaikka joskus aina lipsuu.
Rauli, kirjoitit”Kriteerisi Jeesuksen seuraamiseen on varsin ohut, mutta mikäpä minä olen sitä kritisoimaan.”
No kerro nyt kuitenkin millä perusteella kriteerini Jeesuksen seuraamiseen on varsin ohut? Mistä olet sen mitannut ja millä? Onko sinulla jotain muita perusteita mittaamiseen kuin edellinen vastukseni? Senkö kautta minut tunnet?
Vai oletko sinäkin kaikkitietävä?
Odotan perusteluitasi väitteellesi.
PS. Minä voin kritisoida ainoastaan sinun oppiasi. En voi puolella sanallakaan arvioida uskosi laatua tai määrää tai jumalasuhdettasi, koska en kykene näkemään sydämeesi.
Anteeksi huolimattomuuteni. En minä sinun uskoasi tässä nyt tarkoittanut.
Tarkoitn vain sitä, että sinun kriteereilläsi Jeesuksen seuraajien joukko on melkoisen väljästi määritelty. Siis jos riittää vain ”usko samaan Herraan ja eläväksitekijään.”
Jo heti plogini alussa lähdin kelaamaan sitä, miten monelaista se usko Jeesukseen nykyään on. On uskontunnustuksia moneen lähtöön ja sitten kasvava joukko sellaisia, jotka poimivat uskonsa useiden seurakuntien opetuksista ja kulkevat sitten niitä ihan omia teitään.
Kristuskin sanoi olevansa ”tie”, mutta en todellakaan ole kovin vakuuttunut siitä, että jokainen, joka vain sanoo ”uskovansa samaan Herraan ja eläväksitekijään” kulkee sitä samaa tietä ikuiseen elämään.
Itse asiassa Jeesus jopa varoitti monista lavean tien haarakkeesta.
Jaha. Pihalle lensin. Lienen kommentteineni huonoa seuraa. 🙂
Jaakko Ahvenainen, ilmoita ilman muuta ylläpidolle.
Et ole suinkaan huonoa seuraa, Jaakko. Mitä tarkoitat?
En minä ainakaan ole sinun teksteistäsi kirjaintakaan pois ottanut? Olisiko sinulle itsellesi nyt vahinko sattunut?
Rauli, mikä muuten on tuo Jlan viha? jota siteeraat evankeliumista. Miten Jehovalaiset sen ymmärtävät?
Siis vihaako Jla. ihmistä? Eikö Jla olekaan rakkaus. Miten rakkauden Jla voi vihata?
Jumalan viha pysyy hänen päällään, kauanko? Kun se vaan pysyy, evankeliumeissa se ei näytä ainakaan poistuvan.
Lyhyesti sanottuna Jehova vihaa kaikkea pahuutta.
Sananlaskujen kirja yksilöi asiaa seuraavasti: ”Kuutta asiaa Herra vihaa, seitsemää hän ei edessään siedä: ylpeitä silmiä, petollista kieltä, viattoman veren tahraamia käsiä, sydäntä, joka punoo ilkeitä juonia, jalkoja, jotka rientävät rikoksen teille, väärää todistajaa ja vilpin puhujaa ja ihmistä, joka yllyttää veljen veljeä vastaan.”(San6:16-19)
Tällaisten Kaikkivaltiaan vihaaminen asioiden harjoittamisen myötä voi joutua sellaiseen tilaan, jossa ikuisen elämän asemasta tulevaisuutena onkin kadotus. Ei mennä sinne, Sami.
Ei Rauli tykkää minustakaan, eikä minun pitäisi puuttua kysymykseesi, Aila, mutta kovin minulle tulee mielee ARIUS.
Ei tainnut kuitenkaan pitää Jeesusta ylienkeli Mikaelina?
Kyllä minä Jaakko sinusta nyt ainakin vähän tykkään… En minä nyt ihan kauhean ronkeli ole.
Kiitos tämäniltaisesta keskustelusta. Sormeni ovat lähes rakkuloilla, mutta nautin ajatustenvaihdosta enemmän kuin tällaisessa vastatuulessa kai lupa olisi.
Huomenna jatkuu.
Rauli:
”Ei minun tarvitse “yrittää olla helluntailaisten kanssa samaa mieltä”.
Olen helluntailaisten kanssa tasan samaa mieltä siitä, että oikenalaatuinen usko löytyy Raamatusta ja vain sieltä. Raamattua koskevasta opetuksesta olen sitten helluntailaisten kanssa eri mieltä monilta osin.
Mutta eikös helluntailaiset keskenäänkin ole melkoisesti eri mieltä monista Raamatun opetuksista?”
——
Olen ollut helluntailiikkeessä mukana useassa maassa ja mantereella. Opissa ei missään päin maailmaa ole eroa, kun puhutaan vanhurskautuksesta, kasteesta, pyhityksestä ja seurakuntaopista. Mutta kaiken alku on uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä. Sen tapahduttua, eli vanhurskautettuna, vasta matka taivaaseen alkaa ja sen jälkeen Sana voi USKOSSA sulautua. Ilman sitä ei ole mitään. Mielestäni et ole pystynyt ottamaan kantaa tähän ehdottomaan alkuun, eli uudestisyntymiseen, joka vasta edellyttää keskustelua sen jälkeisistä asioista.
Et sinä Rauli ole samaan päämäärään, ikuiseen yhteyteen Jeesuksen kanssa, matkalla. Kaikki ovat matkalla ikuisuuteen, joko taivaassa tai helvetissä, joka jälkimmäinen on kauhea tila. Vartiotorni-seuran opetus on, että ei-jehovalainen häipyy olemattomiin. Et ole vielä kiinnittänyt huomiota siihen, että tällainen tulevaisuus on yleensä ihmisille suurin palkkio ja niin muutamat idän pakanauskonnot sitä opettavat. Ette te, jehovalaiset eikä pakanauskonnot ole oikeassa, koska Raamattu kertoo toisin.
Helluntalaiset saavat esittää käsityksiään noiden neljän perusta-opin päällä ja sitä harrastetaan.Joskus on väärääkin opetusta, mutta kaikki tulee esille ja ilmeiseksi ja poistuu ilman yhteisöstä erottamista. Moni saattaa langeta ja jopa luopua uskosta, mutta niinkuin uudestisyntymiseen alistuminen oli vapaaehtoista, niin on myös Jeesuksen seuraaminen sitä.
Kiitos Reijo siitä, että pitäydyt jopa itseänikin tiukemmin teemassa, jonka pitäisi liikkua raameissa ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut”.
Pidät uskon alkuna siis uudestisyntymistä, ja kerrot minulle, että ”Mielestäni et ole pystynyt ottamaan kantaa tähän ehdottomaan alkuun, eli uudestisyntymiseen, joka vasta edellyttää keskustelua sen jälkeisistä asioista.” Nyt yritän toimia toiveesi mukaan, koska se todellakin on keskustelumme keskiössä.
Toivon, että myös muut keskustelussa mukana olevat, esimerkiksi Aila ja Jaakko ottaisivat kantaa tähän ”uudestisyntymispakkoon”. Miten te asian näette?
Raamatussa puhutaan hyvin paljon uskosta ja sen saamisesta, mutta varsin vähän uudestisyntymisestä. Raamatun vanhalla puolella ei mainita sitten mitään tuohon termiin viittaavaa. Ja kyllähän muinaisissa Jehovan uskollisissa palvelijoissa uskon miehiä oli, vaikka he eivät tietoisesti Jeesusta Kristusta seuranneetkaan.
Raamattu kertoo Jeesuksen suulla, mikä on uudesti syntymisen tarkoitus: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.”(Joh3:5) Uskoon tulosta ei puhuta mitään, muutoksesta taivaskelpoiseksi on kyse.
Jeesuksen opetuksen kohde, Nikodemus esittää kysymyksen, joka havainnollistaa myös meille uudestisyntymisen merkitystä:” Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?”
Rinnastus meidän tähän meidän ensimmäiseen syntymiseemme saa Kristukselta mielenkiintoisen vastauksen: ”Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä.” Tässä siis todetaan toistamiseen se, että Kaikkivaltias saa aikaan ihmisessä muutoksen taivaskelpoiseksi. Kyse on täsmälleen samasta asiasta jonka Korinttilaiskirje muotoilee näin: ”Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta.”(1.Ko15:50)
Uudestisyntyminen on siis ihan samalla tavoin meidän pinnistelystämme tai meidän uskonmäärästämme riippumaton asia kuin se ensimmäinen syntymisemmekin.
Raamattu toisaalta opettaa, että sen uskon hankkimisessa meillä on oma roolimme. Vaikka se Jumalan rakkaus voimakkaasti puoleensa vetääkin.
Erinomaisena esimerkkinä Raamatussa on jo tuolla aiemmin esille ottamani beroialaiset. Heistä kerrotaan, että ”He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa.” Ja tuon tutkimisen seurauksena ”monet heistä tulivatkin uskoon”.
Panitko Reijo merkille kaksi asiaa: 1) Raamatun tutkiminen Jeesuksen seuraajien johdolla toi uskon 2) Tuolle tutkimiselle ei aluksi esitetty mitään ehtoa: Täytyy olla uudestisyntynyt, jotta voisi ymmärtää
Toinen jo tässäkin keskustelussa aiemmin esitetty sitaatti on Roomalaiskirjeestä. Sielläkin jätetään uudestisyntyminen pois uskon saamisen edellytyksenä: ” Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!” Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?”
Jälleen Reijo et voi olla huomaamatta sitä, että prosessi alkaa sanoman julistajan jaloista ja päätyy raamatulliseen uskoon – mihin väliin tulee se uudestisyntyminen?
Saarnatessaan uskoa aikansa ihmisille Jeesus Kristus ei asettanut mitään ennakkoehtoja, nöyrä ja vastaanottavainen sydän riitti. Jos me, sinä ja minä asetamme ylimääräisiä ehtoja lähimmäisille, emme mitä ilmeisimmin liiku Kristuksen askeleissa.
Jahas. Ei kukaan heittänyt pihalle. Linja vain tukkoilee. Anteeksi.
Rauli totesi: ”Elämme individualismin kulta-aikaa, mutta Raamattu taitaa puhua kyllä siitä kristillisestä seurakunnastakin. Mikä se sinulle, Jaakko, on? Opettaako sinulle kukaan tai mikään sitä uskoa Kristukseen? Vai oletko jo valmis?”
Aivan oikein, Rauli, mies vastatkoon puolestaan. Kyllä minulta sopii kysyä, vastaan, jos osaan. On aivan totta, että Raamattu puhuu seurakuntayhteydestä. Minä nyt vain en ole henkilökohtaisesti tätä yhteyttä löytänyt, mutta ilman opetusta en suinkaan ole. Omaan monia ystäviä, joiden kanssa saatan käydä keskustelua opetuksesta joko puhelimetse tai muutoin.
Myös Jehovan todistajien kanssa olen koettanut keskustella, mutta siitä ei tahdo tulla mitään. Kenties syy on minussa ja siinä, etten millään muotoa voi hyvällä omalla tunnolla omaksua Jehovan todistajien perusopetuksia, kuten vuodesta 607 eaa johdettua vuotta 1914. En liioin ole havainnut opetuksenmukaisia maailmanloppuja tapahtuneen (pitääkö mainita vuodet?).
Mitä taas tuohon Jehovan todistajien väittämään Jerusalemin hävitykseen vuonna 607 eaa. tulee, on sen osoittaminen vääräksi yksin Raamatusta tai Jehovan todistajien omasta kirjallisuudesta ainoastaan viitseliäisyyskysymys.
Myös Jehovan todistajien kirkastunva valo sukupolviopin suhteen monine muutoksineen kummastuttaa. Jeesus puhui aikanaan ”tästä sukupolvesta” ja joistakin, jotka ”eivät kuole, kunnes kaikki nämä tapahtuvat”. Hyvällä tahdolla voi toki käsittää Jeesuksen mahdollisesti tarkoittaneen viimeistä elossa olevaa sukupolvea ennen tulemustaan, mutta sekin on aivan toinen juttu kuin Jehovan todistajien nykyinen tuplasukupolvioppi.
Niin ikään Aila teki erinomaisen huomion Jeesuksen lunastustyöstä. Se todellakin tuli täytetyksi, eikä jäänyt kesken, puolitiehen niin, että ihmisen tulisi omilla teoillaan tai suorituksillaan täyttää loput. Päin vastoin. On aivan oikein ja raamatullista sanoa tekoja seuraamukseksi uskosta.
Mutta, mitä Jumala sitten ihmiseltä vaatii. Vastatkoo profeetta Miika: ”Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?” (6:8) Valitettavan usein tuota laupeutta ja nöyryyttä Jehovan todistajissa olen havainnut, pikemminkin halveksuntaa ja ylenkatsetta, eikä ainoastaa ”maailmallisia” kohtaan. Toki on heti myönnettävä, etteivät Jehovan todistajat ole tässäkään ainoita. Lestadiolaiset peesaavat erinomaisesti, sanoisin.
Mitä taas todistamiseen tulee, kristittyjä ei kutsuttu Jehovan todistajiksi, kuten termin Rutherford lanseerasi samaan syssyyn heittäessä entisen logon (kruunu ja risti) menemään yhdessä eri mieltä olevien Raamatuntutkijoiden kanssa. Niin, todistamisesta: Raamatun mukaan ”te tulette olemaan minun todistajani” (Apt. 1:8 KR38), siis kenen! Jeesuksen. Olenko väärässä?
Voi minua ja silmiäni. Väärin kirjoitin sanoessani: ”Valitettavan usein”. Tarkoitin Valitettavan harvoin. Ihmettelen, mikä kumman omnipotentti tätä maailman onnellisinta joukkoa vaivaa.