Kotonamme kahdestaan
Kullan kanssa olellaan
Eläkkeellä kumpikin
Ilo kahden yhteinen.
Rohkeasti eteenpäin
Kantaa usko yhteinen
Usko Herraan Jeesukseen.
Jumala on voimallinen, alati. Yhä edelleen hän tekee suuria tekoja. Yhä edelleen hän osoittaa rakkautensa ja hyvyytensä meitä ihmisiä kohtaan. Joka hetki saamme turvautua hänen armoonsa. Hän on meidän ilomme kiitos ja suruissa lohdutuksemme.
Meiju Bonsdorff on kirjoittanut:
Kautta aikojen evankeliumi, ilosanoma Kristuksesta, on synnyttänyt sydämissä uskoa armolliseen Jumalaan. Jeesuksen sanat, puheet ja vertauskuvat välittävät kokemuksen läsnä olevasta, rakastavasta Jumalasta, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja joka puhuttelee meitä henkilökohtaisella tavalla sanansa välityksellä.
Kristus on kaiken perusta. Hän on kaiken tehnyt puolestamme. Häneen me toivomme panemme. Hän on hyvä. Niin kuin aurinko keväällä lämmittää ilman ja sulattaa maan, niin Jumalan laupeuden rajattomuus meitä rohkaisee.
Martti Luther on sanonut ( W A 40 I, 545. )
Usko siis on mitä hellittämättömintä tähyämistä: se ei katso mihinkään muuhun kuin Kristukseen, synnin ja kuoleman voittajaan ja vanhurskauden, autuuden ja iankaikkisen elämän antajaan. Sen vuoksi Paavali kirjeissään melkein joka lauseessa esittää ja tähdentää Jeesusta Kristusta. Hän esittää hänet sanalla, häntä kun ei voida esittää muulla kuin sanalla, eikä muulla tavalla omistaa kuin (sanaa) uskoen.
SUNNUNTAI 21.4.2024
3. sunnuntai pääsiäisestä, latinaksi Jubilate, riemuitkaa
Jumalan kansan koti-ikävä
Uskon tarttuu lupaukseen. Lupauksensa Jumala on toistanut vuosituhansien aikana. Yhä uudelleen ja uudelleen hän rohkaisee, hän vapauttaa, avaa kahleiden siteet ja vie eteenpäin. Jo Uskon Isä Abraham sai Jumalalta lupauksen, uskoi sen ja suuntasi elämänsä rohkeaan eteenpäin menoon.
Meille Jumalan lupaus on ojennettu jo kasteemme välityksellä. Jumala on ottanut meidät omikseen ja siksi uskomme on lujalla pohjalla, Jumalan Pojan täytetyn työn perustalla.
Uskonpuhdistajamme sanoo:
Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet (Gal. 3:27)
Apostoli selittää, että he ovat Jumalan lapsia uskoessaan Kristukseen. Kaste – hän sanoo – saa aikaan, että te olette pukeneet päällenne Kristuksen. Mutta Kristuksen päällensä pukeminen on samaa kuin pukea päällensä vanhurskaus, totuus ja kaikki armo sekä koko lain täyttäminen. Sen vuoksi teillä Kristuksessa on siunaus ja Aabrahamin perintö. Mutta jos olette pukeneet päällenne Kristuksen, niin te olette, koska Kristus on Jumalan Poika, tämän saman päällepukemisen tähden Jumalan lapsia. ( Martti Luther. W A 2, 529.)
Toinen lukukappale eli epistola: Hepr. 11:2, 13–19
Kirjeestä heprealaisille, luvusta 11
Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut.
Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata. Mutta jos heidän mielessään olisi ollut se maa, josta he olivat lähteneet, he olisivat toki voineet palata sinne. Ei, he odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin.
Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle. Hän oli valmis uhraamaan ainoan poikansa, vaikka oli saanut lupaukset, vaikka hänelle oli sanottu: ”Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.” Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä.
Jubilate sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-21-4-2024/
Heprealaiskirjeen luvun 11 voi lukea täältä. Tästä voi sitten mennä eteenpäin eri käännöksiä valiten ja mihin raamatunkohtaan haluaa. Panen näkyviin vuosien 2020, 1992 ja 1938 käännökset.
https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020,KR92,KR38/HEB.11
Pyhä Raamattu ei kaipaakaan viisaita mestareita ja tutkijoita. Jumala on antanut ihmisen oppia muita tieteitä, kielitiedettä, ajatusoppia, puhetaitoa, filosofiaa, lakitiedettä ja lääketiedettä; näissä asioissa saat viisastella, väitellä, tutkia ja kysellä, mikä on oikein, mikä väärin. Mutta pyhän Raamatun, Jumalan sanan kysymyksessä heitä sikseen väittelemiset ja kyselemiset ja sano: näin on Jumala puhunut, sen tähden minä sen uskon. Tässä eivät kelpaa tutkimiset ja kyselyt: mitä ja miten? Sana kuuluu: kun olet kastettu, niin usko vaimon siemeneen, Jeesukseen Kristukseen, tosi Jumalaan ja ihmiseen, että sinulla hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta on syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä. Älä kysele: miksi ja miten se on mahdollista? Kun näin kyselemättä uskot, sinunkin sydämesi on syttyvä palamaan ja sinä saat siitä iloa ja riemua.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 354-355, SLEY, 1945.
Mika
Kiitos kommentistasi.
Kiitos erittäin hyvästä Lutherin ajatuksesta.
Luther oli aikansa oppineimpia miehiä, mutta silti myönsi, että uskossa on enemmän. Uskon ulottuvuus on laajempi kuin mikään inhimillisen tiedon on mahdollista tutkia.
Ruotsalainen piispa Bo Giertz ilmaisee saman todellisuuden Heprealaiskirjettä käsittelevässä kirjassaan.
”Tarkoituksena on siis sanoa, että kristillinen usko on maailman silmissä hullutuksen ja mahdottomuuksien varassa elämistä, vaikka se on todellisuudessa ainoa todella realistinen, itse Todellisuutta kuvaava asia. Uskko toimii Mooseksen tavoin: se näkee sen, mikä on näkymätöntä, tai oikeammin Hänet, joka on Näkymätön. Siksi se voi kestää. Se kantaa eikä murru. Ja lopuksi käy ilmi, että se oli oikeassa. Punainen meri pelasti Israelin, mutta egyptiläiset tuhoutuivat yrityksessään kulkea tietä ilman uskoa.”
Hebrealaiskirje. Bo Giertz. s, 67, SLEY 1988. isbn 951.617-816-2.
Jubilate, riemuitkaa.
Kiitos Matias ja Mika rohkaisevista sanoista. Saan riemuita!
Kari
Kiitos kommentistasi.
Kiitos että tuot esille Jubilaten sanoman persoonallisella tavallasi.
Uskonpuhdistajamme sanaa uskosta
Usko on siis Jumalaan kohdistuva luja ja varma ajatus tai luottamus, että hän on suosiollinen
Kristuksen tähden ja Kristuksen tähden ajattelee meistä rauhan, ei tuskan tai vihan ajatuksia.
Sillä ei Abrahamillekaan myönnetä vanhurskautta toiminnan vaan uskon nojalla. Eikä sitä
kuitenkaan myönnetä uskolle, ikään kuin tämä olisi meidän työtämme, vaan se annetaan
Jumalan ajatuksen vuoksi, jonka usko käsittää.
Martti Luther. W A 42. 564. T.O.
Jumalan työstä sakramenttien välityksellä ilman omia tekojamme lausuu Luther seuraavaa
Jos tahdot pelastua, sinun on aloitettava uskosta sakramentteihin ilman mitään tekoja; teot taas
seuraavat kyllä uskoa, kunhan et vain halveksi uskoa. Uskominen näin on kaikista teoista
ylevin ja vaikein, ja pelastut yksin sen avullakin, vaikka sinun olisi pakko olla vailla kaikkea
muuta.
Martti Luther. W A 6, 530. T. O.
Tänään perjantaina 19.4.2024 julkaistiin Somero -lehdessä juttuni
Kotikirkko -palstalla otsikolla Puhetta uskosta.
Se on luettavissa myös Someron seurakunnan sivustolla valikossa
Hartaudet.
https://www.someronseurakunta.fi/someron-seurakunta/hartaudet
Kerron pienen muistikuvan.: Elettiin Raumalla vuotta 1949. Valma oli 11-vuotias. Hän oli omapäisesti mennyt oppikouluun. Kesällä hän oli huomannut, että kaikki kivat kaverit olivat siirtyneet Tyttölyseoon. Valma halusi mennä mukaan. Syksyllä oli uusi haku. Valma pääsi suurella pistemäärällä kouluun. Vanhemmat ihmettelivät joulutodistuksesta, että todistuksen päällä luki ”Rauman Tyttölyseo”. Valma oli saanut myös vapaaoppilaspaikan. Uskonnonopettajana oli rouva, jolla oli 6 laudaturia ylioppilastutkinnosta ja 6 laudaturia teol. kandin tutkinnossa ja lisäksi 6 poikaa. Hän kysyi tutustuttaessa Raamatun tuntemusta ja sen jälkeen kysyi: ”Mikä asia Raamatussa on kaikkein rakkain asia?” Valma vastasi: ”Jumalan lupaukset”. Lehtori ei ollut koskaan kuullut pieneltä tytöltä sellaista vastausta. – Kerran joku kadulla tuli opettajaa vastaan ja kysyi jotain Raamatun kohtaa. Opettaja vastasi nöyrästi: ”En nyt tiedä, mutta kysykää Valmalta” Matias! Jumalan lupaukset ovat edelleen mielestäni tärkeitä voiman ja kilvoittelun evästä matkan tekoon. – Kun olin muuttanut Porvooseen, opettaja keräsi luokkatovereilta kirjeet. Pinkka tuli postissa. Opettaja oli sanonut oppilaille, että ”jos minä tulen joskus uskoon, haluan tulla sellaiseen uskoon, missä Valma on.” — 70 vuotta myöhemmin Valman usko on 70% heikompi kuin v. 1949.(Älä katso tätä kertomusta itsekehuna)
Valma
Kiitos suurenmoisesta tekstistäsi.
On ihastuttavaa lukea, mitä kerrot.
Lukijoillemme kerrottakoon, että Valma itse on toiminut uskonnon opettajana. Porlammin lukion tulokset nousivat noin 10 prosenttiyksikköä korkeammiksi Valman opettamien aineiden tuomien erinomaisten pisteitten ansiosta. Yhdenkin opettajan merkitys voi olla näin suuri, kun opettaja on sekä pätevä että on kiinnostunut tekemään työnsä kunnolla.
Uskon varmuutemme perustana on Kristuksen oma teko meidän puolestamme. Koska hän pitää meistä kiinni, niin olemme turvallisin mielin.
Ken uskoo Raamatun todistukseen vanhurskauttamisesta, hän voi olla varma asiastaan. Sillä tämä autuas evankeliumi ei aseta ehtoja pelastukselle, se sanoo vain, että syntien anteeksiantamus on saatavissa Jumalan sydämessä Jeesuksen täytetyn työn tähden. Kaikki se, mitä oli tehtävä meidän pelastukseksemme, sen on Jeesus tehnyt.
Carl Fr. Wislöff
Koska lepäämme Jumalan sanan varassa, niin emme ole omien voimiemme varassa. Jumalan apu ojennetaan meille meidän ulkopuoleltamme. Turvamme on Jumalan turvallisten käsivarsien varassa. Uskomme on Pyhän Hengen lahja.
Evankeliumi panee pelastuksemme perustan nimenomaan meidän itsemme ulkopuolelle. Meidän on vain kuunneltava Sanan todistusta täytetystä pelastusteosta, ja tätä kuunnellessamme kuiskaa Henki sydämellemme: Tämä tapahtui sinun tähtesi. Siksi kristitty onkin varma siitä, että hän omistaa armon, hän tietää, että niin varmasti kuin Jumalan Sana ja Jumalan lupaukset ovat totta, niin varmasti hän on pelastettu. Uskon varmuus on siis varmuutta Jumalan Sanan totuudesta.
Carl Fr. Wislöff
Matias Roto edelleen jatkat ristiriitaista kirjoitteluasi, siis tuot nyt seuraavan:
””Koska lepäämme Jumalan sanan varassa, niin emme ole omien voimiemme varassa. Jumalan apu ojennetaan meille meidän ulkopuoleltamme. Turvamme on Jumalan turvallisten käsivarsien varassa. Uskomme on Pyhän Hengen lahja.”” (Matias Roto)
Sitten kuitenkin kumoat tuon ihmisopilla ns ”perisynnistä”.
Koeta siis edes hiukan ymmärtää omaa kirjoitteluasi.
Ari
Itsessään ihmiset ovat syntisiä, koska ihmiskunta jo Aatamista alkaen on pois langennutta eli siis perisynnin alaisia.
Juuri siksi
ihmiskunta itse ei voi omissa voimissaan itseään pelastaa, vaan
koko ihmiskunta tarvitsee Jumalan armoa.
Tämän armon meille antoi Jeesus Vapahtajamme. Hänessä Ikuinen Jumala otti ihmisyyden omaan olemukseensa. Hänessä Jumala itse kärsi ihmisten puolesta Jumalan rangaistuksen. Tämän rangaistuksen hän kärsi koko ihmiskunnan puolesta.
Carl Fr. Wislöff on siis oikeassa, että pelastus tuotiin taivaasta Jumalan luota, siis meidän itsessämme syntisten ulkopuolelta. Tämä toteutui niin, että Jumala itse teki kaiken meidän puolestamme, ja yhä edelleenkin tekee, kun antaa meille Pyhän Henkensä saarnatun sanan ja pyhien sakramenttien välityksellä. Näiden armovälineitten avulla hän herättää meissä vanhurskauttavan uskon. Antaa sen lahjaksi yksistää omasta hyvyydestään, armosta.
Matias Roto no mitä tarkoittaa kun puhut ettet ole ”omien voimiesi” varassa, kenenkä voiman varassa siis elät?
Onko Jumala voimallinen vapauttamaan synnistä, siis vaikka viinan himosta?
Ari
Ei minulla ole ollut viinan himoa milloinkaan.
Miksi moisia kyselet?
Matias Roto onko sinulla sitten ollut jotain muuta ”himoa” joka on orjuuttanut ja Jumala on siitä vapauttanut?
Arl
Mitä sinä himolla tarkoitat?
Tässä himo sanan esiintyminen Raamatun muissa osissa apokryfikirjoja lukuun ottamatta.
https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=himo&kaannos=fi-38&kirjat=kr
Onko ”oikeassa olemisen” himoa eli onko ylpeys himo?
Ari
Oikeassa oleminen on totuudessa pysymistä.
Ylpeys on yksi kristikunnan opettamasta seitsemästä perussynnistä.
Katolinen kirkko puhuu seitsemästä pääsynnistä.
Heidän katekismuksensa artikkeli 1866 sanoo näin:
1866. Paheet voidaan jaotella niitä vastaavien hyveiden mukaan, joiden vastakohtia paheet ovat, tai koota ne kristillisen tradition erittelemiksi pääsynneiksi pyhän Johannes Cassianuksen ja pyhän Gregorius Suuren tavoin.
Näitä syntejä kutsutaan pääsynneiksi, koska niistä syntyy muita syntejä ja
muita paheita. Pääsynnit ovat ylpeys, ahneus, kateus, viha, siveettömyys,
nautinnonhalu, laiskuus tai kyllästyneisyys.
https://katolinen.fi/ktlnnf-wp-content/uploads/2014/01/KKK-3.OSA-1.JAKSO-1691-2051.pdf
Ari
Miksi sinun on ollut niin tavattoman vaikeaa lukea tämänkin blogin keskeistä aihetta, joka näkyy jopa blogini otsikossa. Mihin sinä olet unohtanut JUMALAN VOIMAN.
Tämä sokeutesi lukea evankeliumin julistusta tulee esille kysymyksessäsi:
” — kenenkä voiman varassa siis elät?”
Onko sinulla seitsemän rättiä silmilläsi, kun et huomaa tätä sanomaa siitä, että usko ei rakennu ihmisen omiin ansioihin eikä tekoihin, ei siis minkäänlaisiin omiin meriitteihin, vaan vain ja ainoastaan siihen, että Jumala yksinään toimii. Hän armahtaa. Hän antaa anteeksi. Hän pitää huolta. Hänen luomistyönsä jatkuu hänen ylläpitämisellään.
Kaikki on hänen armoaan. Hänen rakkautensa takia uskomme kaikki syntimme anteeksi annetuiksi Kristuksen tähden. Elämme Kristuksen lahjaksi antaman autuuden varassa.