Vaikuttaa siltä, että uskonto on yhä useammille yhteiskuntamme jäsenille vaarallinen ongelma. Pikku hiljaa lisääntyy sellaisten vanhempien joukko, jotka varjelevat lastensa korvia Raamatulta, hengelliseltä musiikilta, rukouksilta ja siunauksen toivotuksilta. Tämä kertoo tietysti siitä, että ihmiset ovat vieraantuneet vähitellen kristillisestä kirkosta ja sen kielestä yhä kauemmas. He puhuvat uskonnonvapaudesta käyttäen sitä mahdollisuutena vapautua uskonnosta, ei mahdollisuutena harjoittaa vapaasti uskontoa. Samalla he kasvattavat uutta sukupolvea, joka ei tiedä kristillisyydestä mitään ja joka on täynnä harhaluuloja kaikkea aitoa uskonnollisuutta kohtaan.
Miten tähän on tultu? Luonnollisen kehityksen kautta varmaankin. Nykyään saa sanoa, jos jokin ei miellytä. Ja tiedostava uusi sukupolvi kyllä sanoo. Kun sitten elämässä tapahtuu jotain mullistavaa, johon tiedostavuus ei enää päde, voivat asenteet muuttua. Sitä odotellessa mennään kaltevalla pinnalla lujaa, yhä kauemmas kristinuskon Jumalasta.
Tämä kuulostaa saarnalta. En voi mennä puhumaan tätä koulun aamunavaukseen, ainakaan kaikkien kuulten. Kun astun kirkon ovesta, minun on nykyään mietittävä missä puhun ja mitä. Silti olen kuitenkin pappi, enkä voi sitä peittää. Kristillinen maailmankatsomukseni ja kutsumukseni vaatii vaikkapa toivottamaan siunausta. Vaikka sitten joutuisin oikeusasiamiehen käsittelyyn.
Kirkon sulkeminen marginaaliin tuottaa ongelmia kirkon lähetystyölle. Kirkko on luonteeltaan ulospäin suuntautuva, tai jos niin ei ole, se kuolee pikku hiljaa. Mutta kirkon sulkeminen marginaaliin tuottaa myös yhteiskunnalle ongelmia. Hyvä yhteistyökumppani sosiaalisen avun ja eettisen kasvatuksen saralla ajetaan nurkkaan. Kirkon työntekijä tehdään hampaattomaksi. Tulevaisuudessa hän saattaa käyskennellä alkuseurakunnan kristittyjen tapaan ihmisjoukossa ja miettiä, ketä voisi lähestyä sanomallaan. Tai, jos hän on rohkea, kuten apostolit, hän varmaan nousee vankilatuomion uhalla esille, sopivalla ja sopimattomalla hetkellä. Hän huutaa torilla. Hän puhuu synnistä ja armosta niin, että toiset ottavat sen kyynelin ja halleluja-huudoin vastaan, kun taas toiset tukkivat korvansa ja ajavat hänet ulos istuntosalista.
Onko niin, että kristinuskon on palattava länsimaisessa yhteiskunnassa alkupisteeseensä, jossa puhutaan yksinkertaisesti Jeesuksesta, synnistä, armosta ja Jumalan rakkaudesta? Onko tulevaisuuden seurakunta puhdas diakonia- ja lähetysseurakunta, ilman kiinteistöjä, omaisuutta ja valtaapitävien arvostusta? Ken elää, se näkee.
Jos jokin käy itsestäänselvyydeksi, sen on ajan mittaan pakko kulua olemattomiin. Kenosis. Uusi nousu tyyhjästä haudasta. Ehkä kirkon on käytävä se tie. Kristinusko on aina juurillaan sama mitä alkuaankin.
”Onko niin, että kristinuskon on palattava länsimaisessa yhteiskunnassa alkupisteeseensä, jossa puhutaan yksinkertaisesti Jeesuksesta, synnistä, armosta ja Jumalan rakkaudesta? Onko tulevaisuuden seurakunta puhdas diakonia- ja lähetysseurakunta, ilman kiinteistöjä, omaisuutta ja valtaapitävien arvostusta?”
Varsin mahdollista. Länsimaiset yhteiskunnathan alkavat vaikuttaa lähetyskentältä.
En tiedä onko tässä mitään? Katselin netistä Inkeri-lehteä vuosilta 1921 ja 1922. Monien muiden asioiden lisäksi kiinnitti huomioni siihen, että heti vallan vakiintumisen yhteydessä kiellettiin uskonnon opettaminen kouluissa. Seuraava vaihe oli pappien kimppuun käyminen. Kirkkojen kalleudet otettiin valtiolle ja Vatikaani teki niistä ostotarjouksen. Onko tässä tämänajan käsikirjoitus?
Eduskunnan oikeusasiamiehelle on mahdollista tehdä kanteluja. Ne voivat perustua sekä koettuihin että periaatteessa koettavaksi mahdollisena pidettäviin tilanteisiin. Niiden avulla voidaan haastaa voimassa olevaa lainsäädäntöä kantelijan kannalta mieleiseen suuntaan.
Kun haastamista jatketaan johdonmukaisesti riittävän monta vuotta, voidaan lopulta päätyä tilanteeseen, jossa aiemmin luonnollisena pidetty tapa muuttuu yllättäen kielletyksi. Tasapainoilu positiivisen ja negatiivisen uskonnonvapauden kanssa on siitä tyypillinen esimerkki.
Seurakuntien tiloja pidettiin aikoinaan mahdollisina jopa äänestyspaikoiksi. Sitten käytäntö haastettiin ja tapa muuttui. Eduskunnan oikeusasiamiehen kannan aiheesta tehtyyn kanteluun voi lukea julkisesta ratkaisurekisteristä (https://www.finlex.fi/data/feoa8899.pdf) D:2009/4/96 s. 697-698.
”Onko niin, että kristinuskon on palattava länsimaisessa yhteiskunnassa alkupisteeseensä, jossa puhutaan yksinkertaisesti Jeesuksesta, synnistä, armosta ja Jumalan rakkaudesta?”
Turhaa touhua. Länsimaisissa yhteiskunnissa alkaa jo tänä päivänä asua hyvin koulutettuja ja sivistyneitä kansalaisia, joihin eivät puheet Jeesuksesta, synnistä, armosta ja Jumalan rakkaudesta enää pure. Joskus pari sataa vuotta sitten oppimaton rahvas oli vielä helppo pitää herran nuhteessa helvetin pelolla.
Tänä päivänä EVVK.
Oletko asiastasi kumminkin niin varma, että voit tarjota uskoville omaa vaihoehtoasi parempana? Ymmärrätkö siihen liittyvän vastuun?
Kimmo, jos usko olisi vain tiedon asia, noin voisi ollakin. Tunnen kyllä nuoria ihmisiä, jotka suunnittelevat elämänsä viimeistä piirtoa myöten. On muotia olla tiedostava yksilö, joka huolehtii oikeuksistaan ja on alinomaa varuillaan, ettei kukaan pääse kusettamaan häntä. Se on kovin surullista, koska elämä on ytimeltään toisenlaista. On paljon raadollisuutta, paljon heikkoutta, paljon salattua. Tärkeintä elämässä on vain elää, uskoa ihmeisiin ja antautua rakkauden vietäväksi.
Juntunen: ”Tunnen kyllä nuoria ihmisiä, jotka suunnittelevat elämänsä viimeistä piirtoa myöten. On muotia olla tiedostava yksilö, joka huolehtii oikeuksistaan ja on alinomaa varuillaan, ettei kukaan pääse kusettamaan häntä. Se on kovin surullista, koska elämä on ytimeltään toisenlaista. On paljon raadollisuutta, paljon heikkoutta, paljon salattua. ”
Jos viittaat tuollä minuun, erehdyt. Täytän tulevana kesänä 72 Telluksen rundia suuliksen ympäri, olen antautunut vaimoni ja perheeni rakkauden vietäväksi 51 vuotta. Vanhin kolmesta pojastani täyttää 51 vuotta kesällä, joten kuvittelisin omaavani jo jossain määrin melko syvällistäkin elämänkokemusta.
Lisään vielä, että ihmeisiin en ole koskaan uskonut enkä enää tämän elämän aikana tule uskomaan. En ole koskaan saanut kutsua enempää minkään sorttisilta jumalilta kuin saunatontuilta tai muiltakaan menninkäisiltä.
Ihan kohtuullisesti olen pärjännyt ilmankin.
Lahtinen: ”Oletko asiastasi kumminkin niin varma, että voit tarjota uskoville omaa vaihoehtoasi parempana?”
Uskonnottomana en ole tarjoamassa enkä tyrkyttämässä kellekään yhtään mitään maailmankatsomukseen tai vakaumukseen liittyvää. Minun puolestani jokainen ihminen saa uskoa ihan mihin haluaa tai pystyy kunhan ei häiritse uskollaan ketään tai aiheuta kellekään toiselle mitään vahinkoa. Minun mielestäni häiritsemistä on myös uskon tyrkyttäminen tietona. Vakaumus ja maailmankatsomus ovat täysin subjektiivisia, jokaisen ihmisen yksityisyyden piiriin kuuluvia asioita, jotka eivät muille kuulu.
Kukaan elävä ihminen ei TIEDÄ mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään, kun lamppu viimeisen kerran vintiltä sammuu ja pumppu rinnassa pysähtyy.
Kimmo, pahoitteluni, jos käsitit minun viittaavan sinuun. Elämän polkuja on monia. Sinulla on pitkä avioliitto, mikä kuulostaa hienolta. Onnea jatkossakin!
Timo Juntunen osui nyt koko Eurooppaa koskevaan kysymykseen. Erittäin tärkeä kirjoitus. Koska kansamme päättäjät tajuavat, että Kirkon sysääminen marginaaliin on valtava harppaus takasin pakanuuden tielle? Joku nauraa nyt, ettei koulutettu väestö enää taannu väärälle kehityspolulle, mutta historia on soittanut, että kansat, jotka ovat luopuneet Jumalasta, ovat monet hävinneet kartalta ja degeneroituneet muutaman sukupolven aikana. Kaaos on lähellä, kun laittomuus lisääntyy.
On surullista seurata nykyistä luopumusta.
Ismo: ”Joku nauraa nyt, ettei koulutettu väestö enää taannu väärälle kehityspolulle, mutta historia on soittanut, että kansat, jotka ovat luopuneet Jumalasta, ovat monet hävinneet kartalta ja degeneroituneet muutaman sukupolven aikana. Kaaos on lähellä, kun laittomuus lisääntyy.
On surullista seurata nykyistä luopumusta.”
Surullista on se, että kaltaisesi kiihkouskovaiset häiritsevät puheillaan ja aiheuttavat pelkotiloja herkkäuskoisille ihmisille kauhuskenaarioillaan, joille ei ole minkäänlaista realistista totuuspohjaa.
Uskonnothan leviävät enää lähinnä kolmansissa maissa, joiden koulutus- ja sivistystaso eivät vielä yllä lähellekään länsimaista tasoa.
Onneksi tieto lisääntyy, kehitys kehittyy ja sivistys sivistyy kovaa vauhtia ainakin länsimaisissa yhteiskunnissa, eikä helvetillä pelottelulle löydy enää pohjaa.
Jokainen äänensä avaava uskova tai ei uskova julistaa omaa vakaumustaan parhaana, mutta kuka kantaa julistuksestaan vastuun?
Kimmo, mielenkiintoinen tuo ilmaus; ”kiihkouskovainen”
Onko uskovaisia monenlaisia? Jos joku uskoo Raamatun ilmoituksen, niin eikö hän ole uskovainen. Tekeekö se ihmisestä kiihkouskovaisen, että kertoo kanssa ihmisille, mitä Raamatussa lukee?
Mitä historiaan tulee, niin sen voi lukea historian kirjoista ja netistä. Ihmiskunnalla on monta tarinaa, johon kuuluu myös kaaokseen ja sotaan ajautuminen. Yleensä niiden edellä on kulkenut kansojen ja yhteiskuntien rappiotila ja yksittäisten ihmisten Jumalasta luopuminen. Monet tiedemiehet ja tutkijat ovat todenneet tämän myös ilman mitään hengellistä vakaumusta.
Surullista on nähdä kun Suomen nuoriso esim. on ajautumassa kasvavissa määrin huumeiden ja jumalattoman maailmankäsityksen kanssa pian sellaiseen kaaokseen, ettei mitkään sosiaali palvelut enää riitä. Ahdistus nuorilla on monenkirjavaa ja ajat ovat kovin epävakaat. Jollet Kimmo näe, niin sille en voi mitään
Kehitys jota Kimmo usein kuvaat ei ole aina positiivista ja ruohonjuuritasolla näkyy myös toisenlainen kuva maailmasta. Rauha ja Lepo löytyy Kristuksesta ja siitä olen itse elävä todiste, sillä entisenä ateistina tiedän ja tunnen myös toisen maailman.
Ismo: ”Surullista on nähdä kun Suomen nuoriso esim. on ajautumassa kasvavissa määrin huumeiden ja jumalattoman maailmankäsityksen kanssa pian sellaiseen kaaokseen, ettei mitkään sosiaali palvelut enää riitä.”
Ismo, ellet vielä tunne historiaa, niin kehottaisin sinua tutustumaan vaikkapa suomalaisiin 10-20- ja 30- lukujen rikoshistoriaan, prostituutioon, murhatilastoihin ja huumeiden käyttöön. Suomessa mm. huumeiden myynnistä ja käytöstä tuli rikollista toimintaa vasta niinkin myöhään kuin 1966. Höökipulveria ja heroiinia käytrttiin siihen asti suhteellisesti paljon suurempia määriä kuin tänä päivänä. Vuoteen -68 asti mm. metamfetamiinin (Pervitiinin) kauppa oli täysin laillista.
Mitä taas tulee sosiaalipalveluihin, lastensuojeluun ja terveydenhoitoon ovat ne tänä päivänä kuin eri planeetalta verrattuna menneisiin aikoihin. Tuloerot ovat kaventuneet ja eri yhteiskuntaluokkien erot ovat supistuneet. Koulutus on aivan toisella, huimasti korkeammalla tasolla kuin esim. minun koulu- ja opiskeluaikoina.
Nuoriso on aina ollut täysin kelvotonta vanhempien ikäluokkien mielestä vaikka esim. nykynuorison allkoholin ja tupakan käyttö on vähentynyt radikaalisti ja vähenee edelleen, eikä nuorten huumeiden käyttö ole suhteellisesti edes yhtä runsasta verrattuna aikaisempiin sukupolviin.
Keskusteluun tuli jytyä mukavasti. Erilaiset näkemykset rikastuttavat, emmekä erilaisinakaan ole kaukana toisistamme. Kimmon huomautus nautintoaineiden ja huumeiden käytön vähenemisestä nuorten keskuudessa on iloinen asia. Osaltaan se kertoo tuosta uuden tiedostavuuden positiivisista puolista. Elämässä on paljon hyvää ja siitä voimme iloita yhdessä, ateistit ja kristityt.
Tuokin on varmasti totta Kimmo, kuten kuvasit, mutta kuten aina näkökulmia on monenlaisia. Leipäjonot tulivat vasta 1990 luvulla pysyvästi ja kasvamaan päin ovat. Kasvavat luottohäiriöt taas kertovat hyvinvointivaltiosta omaa tarinaansa.
On menty paljon parempaan monessa, mutta samaan aikaan vanhukset ovat yksin ja hautajaisissa ei näy enää surevia saattojoukkoja… Maailmassa käydään parhaillaan yli 30:tä sotaa ja saasteet, ne saasteet… Kiitollinen täytyy olla, että saa elää Suomessa, mutta kaikilla ei mene hyvin…
Ismo: ”Leipäjonot tulivat vasta 1990 luvulla pysyvästi ja kasvamaan päin ovat.”
Oletko todella sitä mieltä, että ennen ei ole ollut köyhyyttä ja kerjäämällä leipänsä hankkimaan joutuneita ihmisiä? Jos olet, niin etpä taida tietää entisaikojen työläisten ja torpparien köyhyydestä ja kurjuudesta mitään. Se, että ei leipäjonoja ollut, ei tarkoita sitä, etrteikö köyhyyttä eriarvoisuutta, syrjäytymistä ja kurjuutta olisi ollut. Se tarkoitttaa sitä, ettei ollut leivän ja ruoan jakelijoita, jotta sitä leipää olisi voitu jonottaa.
Ei ollut myöskään kehittynyttä, kaikille lähes ilmaista terveydenhoitoa, sosiaalihuoltoa, vanhusten hoidosta, harrastustoiminnasta ja virikkeellisyydestä puhumattakaan. Jos hautajaisissa ei ole saattajia, niin se voi kertoa myös siitä, että perheet haluavat ja vainajat ovat jo eläessään toivoneet, että hautajaiset hoidetaan vain läheisten kesken, pienellä porukalla (niin minunkin äitini hautajaiset hänen omasta toivomuksestaan hoidettiin). Muita saattajia kuin lähisukulaiset ei enää olisi ollutkaan, koska ikätoverit, ystävät ja tuttavat olivat jo poistuneet näyttömöltä ennen pitkäikäistä äitiäni. Jotain kertoo asioiden paremmasta tolasta menneisiin aikoihin verrattuna sekin, että elinajanodote kasvaa (länsimmaissa) jtkuvasti ja kohta yhä suurempi osa ihmisista elää yli satavuotiaiksi.
Maailmassa on aina käyty toinen toistaan julmempia sotia ja mitä saasteisiin tulee, ennen kaupungit olivat varsinaisia avoviemäreitä ja saastaisia rotanpesiä ruttoinneen ja muine vakavine kulkutauteineen, joihin ei kaiken lisäksi tunnettu edes mitään parannuskeinoa tai lääkkeitä.
Aika kummallista on se, että asiat ovat yleisesti ottaen nykyään paljon paremmalla tolalla sekularisoituvissa länsimaissa kuin kehitysmaissa, joissa kristinusko ja muut uskomukset ovat vielä kasvussa, suuressa suosiossa ja kirkot täynnä väkeä. Jos kristinuskolla olisi jokin vääryyksiltä, sodilta, köyhyydeltä, kurjuudelta ja sairauksilta varjeleva vaikutus, niin silloinhan asian pitäisi olla ihan päinvastoin.
Aika metkaa on myös se, että vielä 60- luvun alussa huumausaineiden käyttö ei ollut rikos vaan täysin sallittua, mutta homoseksuaalisuus oli kriminalisoitu. Nykyään taas huumeiden käyttö on kriminalisoitu eikä homous ole enää rikos tai sairaus. Kumpi mahtaa olla uskovaisten mielestä parempi?
Niin se aika muuttuu, tieto lisääntyy, kehitys kehittyy ja sivistys sivistyy.
Vielä muutama sana menneiden aikojen vanhusten- vammaisten ja orpolasten hoidosta ettei totuus unohtuisi.
1800-luvulla vanhukset sijoitettiin vaivaistaloihin, joissa oli myös vammaisia, mielisairaita ja orpoja lapsia. Sinne jouduttiin – ei päästy. Vasta 1920-luvulla vaivaistalot alkoivat muuttua kunnalliskodeiksi, ajattelutapa muuttui sosiaalisemmaksi. 1960-1970 -luvulla alettiin perustaa vanhainkoteja, joissa vanhukset saivat asua omissa huoneissaan ja heidän erityistarpeensa huomioitiin. 1980-luvulla alkoi kotipalvelu- ja palvelutalotoiminta. Jatkuvaa parannusta on tapahtunut ja se, että asia on tänä päivänä kuuman keskustelun alaisena, on osoitus siitä, että siihen kiinnitetään huomiota ja että kehitystä tulee tapahtumaan myös tulevaisuudessa ja todennäköisesti vieläpä entistä tehokkaammin.
Lisää voit lukea täältä jos kiinnostaa:
https://vanhustyo.wordpress.com/vanhustyon-historia/
Oletko vielä sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin ja vanhuksista huolehdittiin suurta lämmintä kristillistä lähimmäiserakkautta noudattaen?
Olipa Timolta hyvää pohdintaa – ja kun se tulee vielä sisältä eikä kehältä, vielä parempaa.