Ensin lämmin kiitos uskonveljelleni Jouni Turtiaiselle. Hän vastasi viime perjantaina kotimaa24:ssä pohdiskeluuni uskosta, hyvistä teoista ja britti Pelagiuksesta (Kotimaa 11/20) ja sai yhden viikonlopun aikana blogikirjoitukseensa pitkälti toistasataa keskustelupuheenvuoroa. Se osoittaa, että vanha kysymys on yhä relevantti ja ajankohtainen.
Ei ollut ihan helppoa käydä läpi kekustelun koko ketjua, mutta runsaudenpulan korvasivat monet helmet eri ihmisten puheissa. Vähän kertaan.
Jouni Turtiainen irtisanoutuu ensin pelagiolaisuudesta ja kertoo yhteydestään anglosaksiseen herätyskristillisyyteen. Siis liikkeeseen, jonka korostamaa ihmisen omaa uskon ratkaisua kritisoin. Sitten hän pyöräyttää koko kysymyksen toisinpäin: Pelagiolaisepäily kohdistuukin omaan kirkkoomme ja sen lähetysjärjestöihin. Lainaus:
”Oletteko kuulleet tämän koronavirusepidemian aikana kirkon johdon puheissa kehoitusta kääntyä Jumalan puoleen ja kutsua Jeesuksen seuraamiseen? Ei se mitään, en minäkään. Liekö pelagiolaisuuden pelkoa? Sen sijaan olen kuullut (ja tekin olette kuulleet) kuinka tällaisessa kriisissä on tärkeää, että tuemme toisiamme ja esim. autamme karanteenissa olevia vanhuksia ja muita riskiryhmään kuuluvia. Toki sitä kaikki jo teemme, mutta tämä ei ole uskomme syy, vaan seuraus.”
Sitä tekemistä rohkenen epäillä, mutta itse asia. Mikä on uskon ja tekojen suhde ja järjestys? Onko pelagiolaisuutta, että kirkko nyt kehottaa auttamaan apua tarvitsevia?
Uskosta ja teoista on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Jeesus, Paavali, Jaakob, Augustinus, Luther, Calvin ja niin edelleen. ”Usko ilman tekoja on kuollut”. Ja vielä tutumpi: ”Yksin uskosta, ilman lain tekoja.”
Jouni Turtiainen sanoo, että Raamatusta epäilemättä löytyy tukea Pelagiuksen opille ja olen ihan samaa mieltä. Tässä kohdassa lähestymme asian ydintä. Kirkon peruskysymys on raamattukysymys, Raamatun tulkinta. Raamatusta löytyy tukea melkein mille vain, jos käytämme sitä irrallisina jakeina ja valitettavan paljon sitä juuri näin käytetään. Otetaan Raamatusta irrallisia kohtia, jotka tukevat omia mieltymyksiä.
Pari ajankohtaista esimerkkiä. Kiihkomielisesti ajetaan ”kristillistä avioliittoa” perustellen se luomiskertomuksen Aatamilla ja Eevalla, vaikka avioliittokäytäntö on VT:n ja UT:n historian aikana monet kerrat perusteellisesti muuttunut. Kiihkomielisesti vaaditaan myös sukupuolisen vähemmistön torjumista, vaikka Jeesus ei edes mainitse asiaa, mutta puhuu väkevästi naisten ja lasten ja muiden heikkojen ja syrjittyjen puolesta. Avioliiton pysyvyydestä hän sanoo jotakin, mitä kirkkomme ei noudata. Raamattua tulisi mielestäni lukea ja tulkita ja ymmärtää kokonaisuuksina, ei irtojakeina, joita poimitaan oman kulloisenkin tarpeen mukaan.
On puhuttu uskosta ja hyvistä töistä. Puhuisin mieluummin uskosta ja elämästä. Eikö ole mieletöntä asettaa vastakkain usko ja elämä? Usko vai elämä? Tietenkin molemmat. Tietenkin ne kuuluvat yhteen. Jeesuksen ehkä tärkein tiivistelmä molemmista oli, kun hän opetti meitä rukoilemaan Isä meidän-rukousta. Jeesus opetti rukoilemaan, että Jumalan tahto tapahtuisi myös maan päällä. Kai se tarkoitti, että se tapahtuisi myös meidän elämässämme?
Ensin lainaus Kotimaan uutisista Piispa Huovisen mietteistä; Emerituspiispa ei unohda sitä, että Jeesuskin huusi ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”. Jeesus ei siis kysy, hylkäsikö Jumala hänet, vaan hän oli niin epätoivoinen, että oli varma siitä, että Jumala oli jättänyt hänet.
Emerituspiispa uskoakseni hyvin tietää Jeesuksen viitanneen koko psalmiin mikä alkusanoilla toteutti koko psalmin ajatuksen lukemisen. Näin Jeesus valitsi hyvän psalmin, ja toiseksi, ei niitä ennen numerojakeilla eroteltu.
Sitten sola fides yksin, ja ainoastaan, vaikko lisättynä caritate formatalla.
Eikö Jeesus kehoittanut olemaan jättämättä tekemättä työtä kuin huolia pienistä ja heikoista mahdollisuuden salliessa.
Kun yksin uskosta olisi oikea tapa elämään suhtautua olisimme elämän laistajia itsessämme suhteessamme Herraamme. Voiko semmonen olla uskonnon harjoittamista vielä Ihmisen eläessä. Ja mitä Jaakobin kirjeestä voimme lukea oikeasta Jumalanpalveluksesta.
Yksin Uskosta todistus, ja siihen uskominen sopii todistukseksi ja lupaukseksi sille joka sairauden, vajavuuden, tai muun vastaavan syyn takia on kyvötön muuhun. Eihän tämmönen voi koskea suurta osaa kirkkomme jäseniä, kuitenkin kirkkomme tätä todistaa.
Tämähän on Ihmisarvon halventamista Jumalan antamissa lahjoissa.
Totta on Augustinuksen ja Lutherin suuri vaikutus Uskonpuhdistuksemme hedelmiin. Mutta eikö jo Paavali ollut samoilla jäljillä. Uskonpuhdistuksessa vaikuttaneissa joku tai jokunen katsoi muistaakseni myös Ihmisen käytännön elämän harjoittamisen asiaan pelastumisen mahdollisuudessa.
Mutta että kaikessa tekisimme väärin ja olisimme tuomion tiellä ilman Jumalan meille antamaa oikeaa uskoa mikä sitten antaisi meille kyvyn tehdä hyvää, ja mikä sitten olisi Jumalan työtä meissä ja jolloin olisimme palkitut oikein toimimisessa, on jotakin niin Ihmisarvoa loukkaavaa samalla kuin Herraamme loukkaavaa, ja on samalla kirkkomme todistuksen antihuippu järjettömyydessä.
Sen verran nopeasti kirjoitin että Calvin ja Zwingli jäivät osallisina mainitsematta. Zwinglin muistelen katsoneen myös toimimisen perään Jumalan lahjoissa kurota armotalouden mahdollisuudessa ja osallisuudessa pelastuksen asiassa.
Seuraavassa voi minua ojentaa, mutta pitikö Paavali kastetta Jeesuksen uhriin ja samalla Hänen ruumiiseensa liittyvänä ylösnousemisen ensimmäisenä askeleena.
Anglikaaninen kirkko huomaa asian työvälineenä jolloin samalla kastetulle annetaan kertakaikkiset armonlupaukset.
Meillä hyvin luvataan sitä sun tätä kasteen armolupauksiin luottamalla ja Jumalan armoon tarrautumisella. Vieläpä on luettu, pyydä niin saat.
Kohtuudella pitäisi voida katsoa mitä edelliset pitävät sisällään. Vanhemmat ja kummit yhdessä seurakunnan kanssa lupaavat ja tahtovat huolia lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Miten usein asia onnistuu.
Kaikkein suurin vaiva on ettei kirkkomme katso tarpeelliseksi antaa meille sielun hoito·opetusta. Edellinenhän ei kiinnosta ketään kirkossamme, ja näin nykyinen malli ilman itsetutkistelua asiassa jatkuu.
Sitä sun tätä on useassa paikassa makkaraperunat palveluntuottajalta ravitsemukseen saatua perunamakkaraeinestä, ja kun haluaa saa mausteet mukaan.
”Kiihkomielisesti vaaditaan myös sukupuolisen vähemmistön torjumista, vaikka Jeesus ei edes mainitse asiaa, mutta puhuu väkevästi naisten ja lasten ja muiden heikkojen ja syrjittyjen puolesta.” Jeesus ei vain puhunut, vaan kosketti lepraa ja verenvuototautia sairastavia, kosketti hautausmaalla asuvaa miestä ja paransi hänet, jossa oli legioona pahoja henkiä ja istui yhä uudestaan aterioilla syntisten kanssa. Jeesus oli todellisten syrjäytettyjen ja yhteiskunnasta ulosheitettyjen ystävä, joka söi heidän kanssaan todellisia aterioita. Jeesusta seuraavaan opetuslapsijoukkoon kuului naisia ja hän antoi naisten palvella itseään omaisuudellaan. Esimerkiksi ateriat kodin ulkopuolella olivat tuossa yhteiskunnassa miesten etuoikeus, joihin naisilla ei ollut osuutta eikä asiaa. Jeesus ei kosketettuaan jotain saastaista puhdistautunut upottautumalla puhdistusaltaaseen. Sen sijaan ne, jotka koskivat häntä, puhdistuivat. Jeesus ja hänen opetuslapsensa eivät paastonneet, vaan väittivät viettävänsä iloista hääjuhlaa. Jeesuksen ei myöskään kerrota kertaakaan käyneen uhraamassa Jerusalemin temppelissä.
Ihmisen (uskoo tai ei) tulee tehdä hyviä tekoja. Ihan sama pelastaako (mistä ?) ne tai ei. Hyvä teko voi pelastaa jonkun päivän tai koko elämän. Se on tärkeämpää kuin se, mitkä ovat motiivit omalta kannalta. Jos aina ajattelee vain itseään, se on tekosyy olla tekemättä mitään.
CHARLOTTA,
Mistä usko pelastaa?
Minusta on aina tärkeämpää ollut, MIHIN usko pelastaa: vapauteen, iloon, itsenäisyyteen, yhteisvastuuseen ja moneen muuhun hyvään asiaan. Mielestäni.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että motiivien pohtiminen ja niissä pyöriminen on yleensä turhaa. Tärkeämpää on, mitä teemme ja mitä siitä seuraa.
On myös kyseenalaista raamatuntulkintaa käsitellä tunnettua ajankohtaista vähemmistökysymystä tarkoitushakuisesti niin, että sanotaan Jeesuksen vaikenevan aiheesta ja samaan aikaan sivuutetaan se, mitä vaikkapa Paavali sanoo samasta aihepiiristä hyvinkin selkeästi. Käsittääkseni kirkkomme tunnustaa kaikki Raamatun kanoniset kirjoitukset uskon ja kirkon elämän ylimmäksi ohjeeksi…
Blogisti on mielestäni oikeassa siinä, että kirkkomme ei ole onnistunut pitämään kiinni Jeesuksen selkeää yksiavioisuutta opettavasta sanasta. Tässä on huomattava, että pelkkä reagointi (pääsääntöinen kieltäytyminen eronneiden kirkollisesta vihkimisestä tai suoranainen avioerokielto) ei tietenkään ole järkevää. Paljon parempi ratkaisu olisi huolehtia avioliittoon vihittävien parien varustamisesta yhteiselämän karikoiden kohtaamiseen YHDISTYNEENÄ eronneiden vihkimisen ehtojen tiukentamiseen tunnustuskirjojen mukaisesti. Unohtamatta tällöin sitä, että kristilliseen elämäntapaan kuuluu myös paljon, paljon muuta oikeudenmukaisuutta ja yhteiskunnallisesti tärkeää. Kuten huolenpito vähäosaisista, työnteon arvostaminen ja lainkuuliaisuus.
MARKO,
pidät raamatuntulkintaani, jota yritän perustella kyseenalaisena ja tarkoitushakuisena. Onko siis sinusta oikein ja kohtuullista, jos tärkeäksi, jopa keskeiseksi keskustelunaiheeksi nostetaan kysymys, jota evankeliumien Jeesus ei edes mainitse?
Sivuuttaako se tärkeydestä kaikki Jeesuksen esillenostamat asiat?
Jeesuksen apostoli Paavali kirjoittaa, etteivät ahneet peri Jumalan valtakuntaa. Onko tämä mielestäsi ollut tarpeeksi esillä meidän uskovien puheissa?
P.o. tärkeydessä
Heikki Palmu. Kirkon historiassa on aina noussut esiin erilaisia kysymyksiä, jotka ovat keskustelun aiheena jonakin tiettynä ajankohtana siitä riippumatta, onko Herramme käsitellyt niitä. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että mm. ahneudesta keskustellaan liian vähän. Mutta ei Jeesus puhunut mitään esimerkiksi ilmastonmuutoksesta. Voisin siis kysyä sinun logiikkaasi soveltaen, miksi sitäkään pitää käsitellä aikamme kirkossa…
Ei ilmastonmuutoksesta, eikä televisiosta, eikä sähköautoista – kovin halvalla yrität kumota sen mitä sanon. Mutta neljässä evankeliumussa Jeesus puhuu erittäin paljon vallasta ja oikeudesta, ihmisten välisistä suhteista, köyhistä ja rikkaista ja paljon hän puhuu myös uskovien suhtautumisesta toisiin ihmisiin ja erityisesti niihin, joita juutalaisten yhteisössä vahvat halveksivat, riistävät ja kohtelevat huonosti. Kyllä Raamattu, sekä Vanha että Uusi testamentti antavat meille selvät askelmerkit suhtautumisessa ilmastonmuutokseen. Mutta kerro minulle, mikä Mooseksen, profeettojen tai Jeesuksen sanomassa nostaisi kirkon ykkösasiaksi irtisanoutumisen yhdestä sukupuolisesta vähemmistöstä?
Paavali otti siihen kantaa omista lähtökohdistaan, Jeesus ei. Paavliko tässä nyt nousee Vapahtajamme ja Mestarimme yläpuolelle. Ja kun Paavali tuomitsee paitsi ahneuden, koko joukon muita ihmisten ominaisuuksia, mistä johtuu, että moni aikamme uskovainen takertuu juuri tähän asiaan, joka (ehkä) ei heitä itseään koske. Tekee parannusta naapurien synneistä ja korottaa itsensä tuomariksi toiselle, vaikka UT ei tätä oikeutta meille anna.
Palmu. ”Ja kun Paavali tuomitsee paitsi ahneuden, koko joukon muita ihmisten ominaisuuksia, mistä johtuu, että moni aikamme uskovainen takertuu juuri tähän asiaan, joka (ehkä) ei heitä itseään koske. ”
No varmasti on helpompi tarttua sellaiseen syntiin, josta itse katsoo olevansa vapaa. Nyt ongelma minsta on yksinomaan siinä, että kirkkomme on tehnyt avioliittonäkemyksissään kompromissin toisensa jälkeen alkaen avioerot, avoliitot jne. hyväksyessään. Tämä on surullista selkärangattomuutta, koska kirkon arvojen pitäisi muokata yhteiskuntamme normeja,ja jos niitä ei kunnioiteta, silti edelleen tiedottaa mikä on oikein ja mikä on väärin. Tässä avioliittokysymyksessä peli on kyllä hävitty jo ajat sitten.
On hyvä kysymys, miksi materialismista ja ahneudesta puhuminen kirkossamme on niin vaikeaa? Vai onko taustalla etupäässä pelko verovarojen menettämisestä? Tässä kuitenkin on ongelma, joka on vienyt hengellisen voiman Euroopan kirkoista täsmälleen Jeesuksen varoituksen mukaan, vrt Matt 13:22.
Voidaan tietysti olla montaa mieltä siitä, kuka on kiihkomielinen ja kuka ei. On avioliittokäytäntö toki muuttunut monesti kuten sanot. Aina kuitenkin on ollut kyseessä avioliitto miehen ja naisen tai naisten välillä.
Vaatii aikamoista lahjakkuutta saada koronaa käsittelevään kirjoitukseenkin mahtumaan sama HBTLXYZ-hölinä. Eikö se nyt ole jo loppuun käsitelty. Tiedän, että piispat ovat siitä jotain mietintöä vääntäneet, mutta ketäpä se kiinnostaa.
JUHANI,
en minä sitä kiihkoa moiti. Eihän Jeesuskaan ollut ympäripyöreä jees-mies, kaiken myötäilijä. Eikä Laodikean seurakuntaa moitita kiihkosta, vaan penseydestä.
Jos pidät kirjotustani hölinänä, pieni pyyntö. Näitä oman ylemmyyden todistuksia, oman uskon ja oikeassaolemisen todistuksia on niin paljon, että pyytäisin sinulta ja muiltakin keskustelijoilta kannanottoa blogini viimeiseen kappaleeseen. Onko siinä jotakin kristityille yhteistä, vai oletko siitäkin toista mieltä? Tällainen pyyntö. Pyytäähän aina saa.
Viimeisestä kappaleesta olen täysin samaa mieltä. Toiseksi viimeinen kappale ei edes kuulu kirjoituksen aiheeseen eli ilman sitä: oikein hyvä ja ajattelemisenaihetta antava kirjoitus.
Jeesuksen vastustajat uskoivat, että Jumalan läsnäolon tunnusmerkkejä ovat valta, järjestys ja turvallisuus. Jeesus taas kertoo elämällään ja puheillaan, että läsnäolon merkkejä ovat rakkaus, vapaus ja riskinotto. Voisivatko rakkaus, vapaus ja riskinotto näkyä Jeesuksen seuraajien elämässä tänä päivänä? Mikä on uskon ja elämän ydin, sydän ja käyttövoima? ” Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. ” (Luuk. 6:36).