Ensin lämmin kiitos uskonveljelleni Jouni Turtiaiselle. Hän vastasi viime perjantaina kotimaa24:ssä pohdiskeluuni uskosta, hyvistä teoista ja britti Pelagiuksesta (Kotimaa 11/20) ja sai yhden viikonlopun aikana blogikirjoitukseensa pitkälti toistasataa keskustelupuheenvuoroa. Se osoittaa, että vanha kysymys on yhä relevantti ja ajankohtainen.
Ei ollut ihan helppoa käydä läpi kekustelun koko ketjua, mutta runsaudenpulan korvasivat monet helmet eri ihmisten puheissa. Vähän kertaan.
Jouni Turtiainen irtisanoutuu ensin pelagiolaisuudesta ja kertoo yhteydestään anglosaksiseen herätyskristillisyyteen. Siis liikkeeseen, jonka korostamaa ihmisen omaa uskon ratkaisua kritisoin. Sitten hän pyöräyttää koko kysymyksen toisinpäin: Pelagiolaisepäily kohdistuukin omaan kirkkoomme ja sen lähetysjärjestöihin. Lainaus:
”Oletteko kuulleet tämän koronavirusepidemian aikana kirkon johdon puheissa kehoitusta kääntyä Jumalan puoleen ja kutsua Jeesuksen seuraamiseen? Ei se mitään, en minäkään. Liekö pelagiolaisuuden pelkoa? Sen sijaan olen kuullut (ja tekin olette kuulleet) kuinka tällaisessa kriisissä on tärkeää, että tuemme toisiamme ja esim. autamme karanteenissa olevia vanhuksia ja muita riskiryhmään kuuluvia. Toki sitä kaikki jo teemme, mutta tämä ei ole uskomme syy, vaan seuraus.”
Sitä tekemistä rohkenen epäillä, mutta itse asia. Mikä on uskon ja tekojen suhde ja järjestys? Onko pelagiolaisuutta, että kirkko nyt kehottaa auttamaan apua tarvitsevia?
Uskosta ja teoista on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Jeesus, Paavali, Jaakob, Augustinus, Luther, Calvin ja niin edelleen. ”Usko ilman tekoja on kuollut”. Ja vielä tutumpi: ”Yksin uskosta, ilman lain tekoja.”
Jouni Turtiainen sanoo, että Raamatusta epäilemättä löytyy tukea Pelagiuksen opille ja olen ihan samaa mieltä. Tässä kohdassa lähestymme asian ydintä. Kirkon peruskysymys on raamattukysymys, Raamatun tulkinta. Raamatusta löytyy tukea melkein mille vain, jos käytämme sitä irrallisina jakeina ja valitettavan paljon sitä juuri näin käytetään. Otetaan Raamatusta irrallisia kohtia, jotka tukevat omia mieltymyksiä.
Pari ajankohtaista esimerkkiä. Kiihkomielisesti ajetaan ”kristillistä avioliittoa” perustellen se luomiskertomuksen Aatamilla ja Eevalla, vaikka avioliittokäytäntö on VT:n ja UT:n historian aikana monet kerrat perusteellisesti muuttunut. Kiihkomielisesti vaaditaan myös sukupuolisen vähemmistön torjumista, vaikka Jeesus ei edes mainitse asiaa, mutta puhuu väkevästi naisten ja lasten ja muiden heikkojen ja syrjittyjen puolesta. Avioliiton pysyvyydestä hän sanoo jotakin, mitä kirkkomme ei noudata. Raamattua tulisi mielestäni lukea ja tulkita ja ymmärtää kokonaisuuksina, ei irtojakeina, joita poimitaan oman kulloisenkin tarpeen mukaan.
On puhuttu uskosta ja hyvistä töistä. Puhuisin mieluummin uskosta ja elämästä. Eikö ole mieletöntä asettaa vastakkain usko ja elämä? Usko vai elämä? Tietenkin molemmat. Tietenkin ne kuuluvat yhteen. Jeesuksen ehkä tärkein tiivistelmä molemmista oli, kun hän opetti meitä rukoilemaan Isä meidän-rukousta. Jeesus opetti rukoilemaan, että Jumalan tahto tapahtuisi myös maan päällä. Kai se tarkoitti, että se tapahtuisi myös meidän elämässämme?
Blogisti: ”On puhuttu uskosta ja hyvistä töistä. Puhuisin mieluummin uskosta ja elämästä.”
Olen samaa mieltä.
Jos ajattelee lammasta, niin se on luontonsa puolesta lammas. Ei lampaan tarvitse pohtia uskon suuria kysymyksiä eikä askarrella pelastuksensa kanssa. Kansojen tuomiossa lampaat ovat yhtä tyrmistyneitä kuin vuohet. Missä me näimme Herra sinut kodittomana ja puutteessa? Varmasti ovat nähneeet Herran vähimmät veljet ja auttaneet heitä, mutta eivät ole pitäneet sitä auttamisena tai mitenkään heidän normaalista elämästään poikkeavana.
Lampaan ja vuohen merkittävä ero on siinä, että vuohi on reviiriuskollinen. Se puskee oitis muut kuin itsensä kaltaiset ulos omasta aitauksestaan. Tämä sopii melko hyvin kristillisiin lahkoihin, kuin myös muihinkin samalla logiikalla toimiviin yhteisöihin. Tässä asiassa laumasuoja ei anna suojaa tuomiopäivänä, vaikka maailmassa se toimiikin loistavasti ja nostaa vuohien omanarvontuntoa ja korostaa heidän oikeaoppisuuttaan.
”Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.” (Hes. 34:16).
”On puhuttu uskosta ja hyvistä töistä. Puhuisin mieluummin uskosta ja elämästä. Eikö ole mieletöntä asettaa vastakkain usko ja elämä? Usko vai elämä? Tietenkin molemmat. Tietenkin ne kuuluvat yhteen.” Heikki Palmu
On hyvä myös miettiä asiaa, joka harvoin tulee esiin, nimittäin se, että Jumala vaatii kaikilta ihmisiltä hyviä tekoja ja rakkautta, eikä vain niiltä, jotka luottavat Jumalaan.
Elämä on kaikilla, jotka tällä Telluksella vaeltavat (pienen hetken), mutta usko ei ole joka miehen, totesi jo Paavali. Hyvien tekojen vaatimukset kuuluvat kaikille, mutta Raamatusta nousee selkeästi esille myös se, ettei niillä voi ansaita kelpoisuutta Jumalan silmissä, eli niitä ei lueta ansioksi, kun ihmistä mitataan tekojensa perusteella. Jumalan edessä olemme kaikki samalla viivalla, uskomme tai emme, mutta Jumala on luvannut Armonsa niille, jotka turvaavat Kristukseen.
Raamattu asettaa ikäänkuin pyyteettömyyden mittariksi tekojen kelvollisuudesta. Hyvät teot siis kelpaavat maailmassa ja niitä tulee kaikkien harjoittaa, mutta niistä ei saada palkkaa. Hyvää tulee tehdä, eikä niistä pidä odottaa palkkiota, vaan kuten palvelijoiden tulee pitää Herran tahto ilman palkkaa.
Kun siis asia on näin, niin ihmisellä ei voi olla antaa mitään Jumalalle tekojensa perusteella. Hyvät teot kuuluvat siis kaikille, myös niille, jotka eivät usko, jos joku ei tee hyvää, niin hän rikkoo Jumalan tahtoa vastaan.
Miten usko siis liittyy hyviin tekoihin ja elämään? Siten, että uskova tietää olevansa Vapaa tekemään hyvää pelkästä Rakkaudesta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan, koska mitään ansioita ei ole olemassa. Kristitty voi vain kiittää Jumalaa, jos saa tehtyä hyvää maailmassa. He ovat vapaat rangaistuksen pelosta Kristuksen tähden.
Miten sitten, ne jotka eivät usko? Heidän kuuluu tehdä hyvää kaikille ihmisille ja rakastaa kaikkia ihmisiä, mutta jos eivät tee, niin heitä vastaan on asetettu rangaistus, jonka laki määrää.
Uskosta ja teoista
Ei ihmisiä auteta siksi, että olisi Jumalalle kelpoinen, ei myöskään Kristuksen tähden, vaan avuntarvitsijan tähden, ihmisyyden tähden, muutenhan me olemme eläimiä, jotka usein jättävät heikot jälkeensä ja menevät menojaan.
Ei myöskään käsiä pestä siksi, että sillä päästäsiin taivaaseen, vaan käsiä pestään puhtauden ja terveyden tähden.
TARJA,
Näin voi sanoa, mutta mitä hyödyttää tämä motiivien analysointi? Eikö jokainen voi auttaa ommasta syystään – niinkuin tekeekin.Esim.
Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.
Mikä vika? Pääasia, että auttaa.
Palmu. ”On puhuttu uskosta ja hyvistä töistä. Puhuisin mieluummin uskosta ja elämästä. Eikö ole mieletöntä asettaa vastakkain usko ja elämä? Usko vai elämä? Tietenkin molemmat.”
Koko ajatus siitä, että elämämme olisi jotain muuta kuin elämä Kristuksessa tuntuu aika kummalliselta, vrt Kol3:3-4. Kristus on elämä itse, ja meidän uskovien Elämä. Kun itse nyt ikääntyneenä saan jo rauhassa katsella aikaa taaksepäin ja miettiä, mikä on minulle itselleni ollut tärkeää Herraa palvellessani. Vastaus on ilman muuta että itse elämä jonka Hän on minulle antanut elettäväksi. Hyvä, rikas, hedelmällinen ja seikkailujen täyteinen onnellinen elämä Hänen palveluksessaan..
Myös ajatus siitä, että meidän tulisi tehdä jotain muuta kuin Jumalan meille edeltäpäin valmistamia tekoja on kummallinen, vrt Ef 2:11. Pitäisikä jonkun uskovaan muka itse koettaa keksiä jotain hyviä tekoja?
Meidän tietysti tulee kuuliaisuudessa seurata Jumalan johdatusta. Kyllä Hänellä sitten on meille tekemistä. Kyllä meidän pelastuksemme on sillä lailla kokonaisvaltainen, että ”paketti” sisältää myös ohjauksen kutsumukseen.
” Kiihkomielisesti vaaditaan myös sukupuolisen vähemmistön torjumista, vaikka Jeesus ei edes mainitse asiaa, mutta puhuu väkevästi naisten ja lasten ja muiden heikkojen ja syrjittyjen puolesta. ”
Kyllä Jeesus puhuu avioonkelpaamattomista, joka nykyisin on tulkittu tarkoittavan homoja, mutta varhaisessa käännöksessä puhutaan kuohituista avioonkelpaamattomina.
Miehimyksistä puhuttaessa, on myös tulkittu tarkoittavan homoja, mutta erään tulkinnan mukaan miehimys tarkoitti miehiä, jotka leikkaavat partansa ja hiuksensa ja pukeutuvat hienosti miellyttääkseen naisia. Eräänlainen keikari siis. Ei kunnon mies ja soturi. Homot eivät halua miellyttää naisia.
Porttoja on aina halveksittu, eikä nykyaika tee poikkeusta. Jeesus tuntuu pitävän heistä ja publikaaneista. (” Publikaanit olivat valtion tulojen, verojen ja tullien kanto-oikeuden vuokraajia.” ) Jeesus ei maksanut veroja, kehoitti kyllä muita maksamaan keisarille, mikä keisarille kuuluu.
”Portot ja publikaanit menevät taivaaseen ennen muita.” Ei siis kannata olla ns. kunnollinen nainen, tai kunnollinen perheenäiti.
”Antakaa lasten tulla minun tyköni, sillä heidän kaltaisten on taivasten valtakunta. ”
On selvää, että lapset ovat huolettomia ja heissä on elämän voima ja viattomuus. Mutta me emme ole lapsia koko ikäämme, emmekä voi olla, tulee vastuunkannon aika, ja myös lapsista pitää kantaa vastuuta.
Antti
” Kristus on elämä itse, ja meidän uskovien Elämä. ”
Kristus oli Jeesus, vasta kolmikympinen nuori mies, statuksena aviottomuus. Miten hän voisi olla Elämä.
Hän ei tiennyt perhe-elämästä mitään, ei naisista mitään, ei nähnyt vanhuutta, sen vaivoja ja ihanuuksia. Ei työelämää, eikä perheen elatusta. Hyvin suppea oli hänen elämänsä, lyhyt ja ongelmallinen jo epämääräisen sukutaustan vuoksi. Suvulla, parisuhteella ja jälkeläisillä oli suuri merkitys hänen aikakaudellaan.
Hänen aviottomuutensa oli joko kapinaa vallitsevia perinnäissääntöjä vastaan, tai siihen oli jokin muu syy, kuten erilainen sukupuolinen suuntautuminen siten, että hän piti naista vain ystävänä, kumppanina.
Muitakin syitä voi olla, aina eivät myöskään ympärileikkaukset ole onnistuneet ja se on voinut olla katkeruuden aiheuttaja. Apokryfikirjassa hän puhuu ympärileikkausta vastaan.
Parkkila. ”Kristus oli Jeesus, vasta kolmikympinen nuori mies, statuksena aviottomuus.”
Mistä tiedät että hän oli kolmekymppinen?
Jeesuksen iän määrityksessä auttavat tiedot hänen syntymästään ja ristiinnaulitsemisestaan. Quiriniuksen ja Pilatuksen virkakausista on säilynyt tieto.
Pentti. Jeesuksen iän määrityksessä auttavat tiedot hänen syntymästään ja ristiinnaulitsemisestaan. Quiriniuksen ja Pilatuksen virkakausista on säilynyt tieto.”
Kysyin mistä Tarja Parrkila tietää Jeesuksen iän?
”Kysyin mistä Tarja Parkkila tietää Jeesuksen iän?” Anteeksi, että pilasin tilaisuutesi piikitellä Tuija Parkkilaa!
Pentti. ”Anteeksi, että pilasin tilaisuutesi piikitellä Tuija Parkkilaa!”
En ole ketään piikittelemässä, ja Tuija Parkkilalla on edeleelleen tilaisuus vastata.
Herra Pentin vastaushan jo nähtiin.
”En ole ketään piikittelemässä, ja Tuija Parkkilalla on edeleelleen tilaisuus vastata.” Miksi kaipaat juuri hänen vastaustansa, ellet sanoaksesi, onko hän oikeassa vai väärässä? Kuka mahtaa nyt olla se ’kansakoulunopettaja’?
Pentti. ”Kuka mahtaa nyt olla se ‘kansakoulunopettaja’?”
Nämä nyt ovat aivan sinun omia horinoita. Olet kovasti tietämässä, mitä minä ajattelen tai aion. Anna nyt Tuuija Parkkiselle tilaisuus vastata niin katsotaan sitten, miten juttu jatkuu.
”Nämä nyt ovat aivan sinun omia horinoita.” Tämäkin käy esimerkiksi siitä, että ’ethän sinä ketään piikittele’.
Pentti. ”Tämäkin käy esimerkiksi siitä, että ‘ethän sinä ketään piikittele’.”
Ja höpsis, koita nyt nyt käyttäytyä kuin mies.
Elävässä elämässä ihmiset eivät käänny sisään päin ja kysy itseltään , että teenkö näitä tekoja uskossa tai oikean uskon motivoimana. He eivät pohdi sitäkään ,että autanko hädänalaista ollakseni hyvä. Useimmat ihmiset , uskosta tai epäuskosta huolimatta, tekevät mitä tarvitaan tehdä kun he joutuvat tilanteeseen missä tarvitaan apua.
Usein auttaminen koetaan etuoikeudeksi . Sen täyttäminen antaa tyytyväisyyden tunnetta siitä että voi kerrankin auttaa ja täyttää velvollisuutensa. Velvollisuuden tunnetta vähätellään ja katsotaan että oikea motiivi on ainoastaan rakkaus lähimmäiseen. No, velvollisuuden tunne on luotettavampi motiivi. Rakkautta on vaikea puristaa itsestään esiin jos avuntarvitsija ei henkilönä tai ryhmänä miellytä. Ihminen jolla on hyvin kehittynyt velvollisuudentunne tekee mitä täytyy tunteista huolimatta.
Pelagius oli ehkä velvollisuus ihminen . En tunne hänen tekstimuotoilujaan mutta ne provosoivat Augustiinusta. Augustinus oli metafyysikko pelastusasioissa vaikka henkilökohtaisella tasolla Tunnustuksissaan hän oli pietisti. Pelagius ei käyttänyt oikeita sanallisia muotiluja puolustaessaan kantaansa ja siksi hänet leimattiin harhaoppiseksi. Missään ei mainita sitä ,että Laupias Samarialainen olisi rakastanut Jerikon tien vaivaista. Hän tunsi myötätuntoa ja tiesi mikä hänen velvollisuutensa oli, jos ei muuta niin omaatuntoaan kohtaan. Omantunnon kuuntelemisessa Lutherkin kelpaa esimerkiksi.
Katastrofien sattuessa , reagoi suuri joukko yhteisöjä ja yksilöitä . Niin maallisia kun hengellisiä avustustoimikuntia . Heitä motivoi myötätunto. Luullakseni valtaosa ei koskaan tule edes ajatelleeksi sitä että heidän hyvät tekonsa auttaisivat heitä pelastumaan synnistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta ja lopulta pääsemään taivaaseen.
Mutta mistä ole kohtuullisen varma on se, että nuo ihmiset eivät viihtyisi itsensä kanssa jos he eivät tekisi sitä mitä heihin kirjoitettu laki, velvollisuudentunto yhdessä myötätunnon kanssa, vaatii. He eivät voisi hyvin ja pitkän päälle halveksisivat itseään peiliin katsoessa.
Eli, hyvien tekojen tekeminen on meihin ohjelmoitu aina luomisesta lähtien. Teologit jotka teologisoivat käytännön elämää ,sillä lähimmäisen auttaminen on elämän käytäntöä eikä teoriaa, sotkevat asian.
Varovasti sanon nyt asian, joka on altis väärinkäsityksille.
Mielestäni Raamattua tulisi lukea kirjana, kirjakokoelmana, ei jakeiSiin pilkottuna, pilkkua myöten pyhänä tekstinä.
Uskon asioista puhuttaessa vaarana on, että yhdet puhuivat niinkuin luonnollisesta ja elämään kuuluvasta asiasta, mutta toiset , niinkuin ihan muusta todellisuudesta, jossa jokainen jae on oma lakipykälänsä.
Raamattua voidaan minusta lukea monella tavalla. Tärkeää tietysti on, että luetaan. Me Sanan palvelijat olemme erilaisia sielultamme, kutsumukseltamme ja lahjoiltamme. Minun edesmennyt vaimoni oli hyvä kristinopin, dogmatiikan ymmärtäjä, ja se näkyi kaikessa hänen opetus-ja saarnaatyössään.
Minä en ole sellainen, vaan minun lahja jolle koko monikymmenvuotinen saarnatyö perustuu, on aika yksinkertaista eksegeettistä metodia soveltaen selittää usein yksittäisiä Raamatun jakeita ja muutaman jakeen ryppäitä.
Minun iäkkäämpi kolleega kirjotitti Roomalaiskirjeen kommentaaria ja puhuikin aiheesta. Room 1:1 jakeen selitys kesti neljä tuntia!
Kun Luther sai ns. tornikokemuksen, aukesi hänelle yksi jae joka löytyi Habakuk 4:2 ”Vanhurskas on elävä uskosta”. Eikähän uskonpuhdistuksen kannalta tämä ollut byvä asia.
Jos pastori Palmulle ei koskaan ole Jumalan sana näin auennut, voin vakuuttaa sinulle, että olet jänyt paljosta paitsi.
Pyhän Hengen aukaisema Raamatun sana on ”elävä ja voimallinen” kuten Hebr. 4:12a sanoo.
Palmu. ” toiset(puhuvat uskonasioista) , niinkuin ihan muusta todellisuudesta, jossa jokainen jae on oma lakipykälänsä”.
Tätä minun on aika vaikeaa edes käsittää. Mikä on tällainen toinen todellisuus johon viittaat?
Toinen asia, mikä kummeksuttaa, on että miksi Raamatun jakeet ovat sinusta lakipykäliä? Tietysti jotkut jakeet ovatkin sitä mutta kyllä niiden tarkoitus tässä mielessä ilmenee konteksista. Lakipykälän tietysti kuuluukin olla lakipykälä.
Ongelma minulle tulee silloin, jos sinusta Jumalan lupauksetkin ovat lakipykäliä?
Nythän sekä vanha että uusi liitto on nimenomaan Jumalan lupauksille perustettu, ei minkään lakipykälien varaan. Vrt Hebr 8:6b ”hän (Jeesus) on myös paremman liiton välimies, joka on paremmille lupauksille perustettu (kuin vanha liitto, joka myös perustui uskoon, kuuliaisuuteen ja Jumalan lupauksiin).
Heikki Palmu. Raamatun tulkinta on tietenkin taitolaji. Kysymys on toki siitä, tulkitaanko Raamattua jostakin sen ulkopuolisesta ideologisesta viitekehyksestä vai Raamatun itsensä sisältä lähtevistä tulkintaperiaatteista käsin. Sekä ihan lähtökohtaisesti Raamattua Jumalan meille antamana suht yhtenäisenä ilmoituksena vai ihmisten kokemusten epäyhtenäisenä kokoelmana.
Nostat ylempänä esille Jeesuksen ja Paavalin niin, että teet eron heidän välilleen ja näytät samalla korostavan Raamatusta tislattuja periaatteita yksittäisten raamatunkohtien asemesta. On toki niin, että toiset Raamatun jakeet ovat keskeisempiä kuin toiset. I Howard Marshall puhui Raamatusta Jumalan shakkilautana. Totta kai ratsu ja kuningatar ovat ”arvokkaampia” pelinappuloita kuin ”moukat”. Mutta shakkia ei pelata niin, että pelataan ensin erä ja sitten toinen, josta on jätetty pois ensimmäisessä erässä syödyt nappulat. On mielenkiintoista, että korostat Jeesuksen sanoja Paavalin kustannuksella. Ettet vain samalla häivytä pois tiettyjä osia Jeesuksen sanomasta? Kuten Jeesuksesta ainoana tienä Jumalan yhteyteen, vakavaa opetusta ikuisesta elämästä ja ikuisesta kadotuksesta.
Usko ja elämä kuuluvat yhteen. Siksihän meillä on katekismuksen eri osat: elämänohjeet eli käskyt, pelastavan uskon sisältö eli uskontunnustus sekä opastus uskonelämän hoitamisesta ja yhteiskunnasta, Isä meidän-rukous, sakramentit, rippi, kotihartaus ja se paljon parjattu huoneentaulu. Mielestäni Antti Hämäläinen on nostanut esille hyviä näkemyksiä.
Marko. ”Mielestäni Antti Hämäläinen on nostanut esille hyviä näkemyksiä.”
Tämä on kiltisti sanottu. MInä olen Raamatun opettaja,ja sellaisen tehtävä on onnistunut silloin kun uskovat innostuvat Raamatun tutkimisesta ja saavat välineitä ja ohjausta omiin ”tutkimuksiinsa”. Raamatun opettajan tehtävä ei ole ensi kädessä tarjota täydellisesti työstettyjä näkemyksiä valmiina omaksuttavaaksi, vaan nimenomaan opettaa ajattelemaan ja käyttämään ymmärrystä Raamatun tukimiseen.
Monet asiat, joita olen itse opettanut vuosikausia, ovat sellaisia, joita jossain joku on puhut niin, että opetus on mennyt minulle jakeluun ja olen siitä työstänyt omanlaisen version niin, että se on tullut minunkin opetuksekseni. Tämä on käytännöllisen Raamatun opetuksen tarkoitus. Keskinkertainenkin Raamatun opettaja voi tällä tavalla ola muille innostava.
Heikki Palmu
”TARJA, Näin voi sanoa, mutta mitä hyödyttää tämä motiivien analysointi? Eikö jokainen voi auttaa ommasta syystään – niinkuin tekeekin.Esim.
Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Mikä vika? Pääasia, että auttaa. ”
Nimenomaan, ei mitään, minuakin ihmetyttä jatkuva jankutus siitä, että ”ei teoista, ei teoista ” , muuten armo jää osattomaksi.
Jos ei halua mitään tehdä, niin istuu sitten kädet ristissä ja odottaa Kristuksen toista tulemista, ja sitä armon ylenpalttista kirkkautta, joka tekemättömyydestä on kristitylle luvassa.
Mutta ei pidä halveksua niitä jotka tekevät, eikä syyttää omavanhurskaiksi ja omilla teoilla yrittäjiksi.
Kun se ei ole mikään yritys. Kuten sanoitkin, yhteinen ilo.