Usko vai epäusko?
Emme olleet paikalla Musiikkitalossa pitkänperjantain iltana, mutta YLEn TEEMAn välittämä Matteus-passio oli elämys.
Väliajalla haastateltiin kapellimestari Nicholas Collonia. Hän kertoi olevansa ateisti. Ellei hän olisi sitä itse sanonut, olisi ollut vaikea uskoa – niin häikäisevän intensiivinen ja upea oli hänen työnsä.
Toki ymmärrän, ettei Bachin hieno tuotanto seuraa uskonnollisia tai katsomuksellisia rajoja. Se ylittää ne. Kaksi ensin mieleen tulevaa assosiaatiota: Aku-Kimmo Ripatti kuvasi yhtä romaaniani ”uskonnollisen romaanin veltoksi häpäisemiseksi”. Ja Oulun vuosien ystävä Leo Iikka Vuotila kirjoitti: ”Epäilys on uskon kumppani, ei epäuskon.”
Matteus-passio ei ole erityisen tunnustuksellinen taideteos. Se päättyy toivotukseen hautaan kääritylle Jeesukselle: ”Lepää rauhassa!” Passion ajankohta oli pitkäperjantai. Usko on iso kysymys. Päättyikö Jeesuksen elämä hautaan, vai voimmeko uskoa hänen nousseen kuolleista?
Tänä päivänä puhutaan kulttuurikristityistä. En voi uskollani kehua, mutta heihin en kuulu, sillä uskon Nasaretilaisen voittaneen kolmantena päivänä kuoleman. Epäily ON uskon kumppani, mutta vakuutuin tästä kristillisen uskon perustasta jo ennen teologian opintoja.
Miksi? Uutta testamenttia lukemalla. Rabbi, Ihmisen poika, Jumalan poika kärsi häpeällisen kuoleman. Hänet naulattiin ristiin. Hänen seuraajansa kielsivät Mestarinsa, pakenivat ja piileskelivät lukkojen takana.
Jeesuksen ylösnousemuksesta minut vakuuttaa se, mitä tästä pelkuriporukasta sitten tuli. Hyvää pääsiäistä! Iloa ja siunausta!
Heikki P,
Kiitos Suuren lauantain blogista.
Heräsi ajatus, että ”kulttuurikristityt” lienevät aikamme saddukealaisia.
Tämä oli hyvä ja ytimekäs pääsiäissaarna, kiitos.
Passion kertomus päättyy hautaan ja lepoon. Siihen liittyvät koraalit ja aariat kertovat kuitenkin elävästä Kristuksesta ja kääntyvät uskoen Hänen puoleensa.
MARTTI, olet oikeassa, näin voi ajatella. Siitä huolimatta on mielikuva mielestäni ensisijassa unelias, kaiken myrskyn jälkeen.
Olet oikeassa. En tosin käyttäisi sanaa ’unelias’. Minulle riittää ’levollinen’.
Matteuspassion loppukuoron ” Wir setzen uns mit Tränen nieder…” Bach on säveltänyt c-molliin. Barokin ajan sävelkielessä c-molli oli unen sävellaji.
”Miksi? Uutta testamenttia lukemalla. Rabbi, Ihmisen poika, Jumalan poika kärsi häpeällisen kuoleman. Hänet naulattiin ristiin. Hänen seuraajansa kielsivät Mestarinsa, pakenivat ja piileskelivät lukkojen takana.
Jeesuksen ylösnousemuksesta minut vakuuttaa se, mitä tästä pelkuriporukasta sitten tuli. ”
Heikki,
Kaiken muuttava uskoontulo (metanoia) eli nähdään ikuisuuteen asti, joka jokaisen kohdalla alkaa ajallisessa kuolemassa.
Siksi Jeesus sano, Apt. 1:
4 Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet.
8 vaan, kun Pyhä Henki tulee päällenne (ei teihin), niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”.
Pyhä Henki oli jo tullut opetuslapsiin, vrt. Joh. 20:22 Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki.
Pyhän Hengen kaste vuodatetaan kasteena niiden päälle joissa Pyhä Henki asuu.
Alkuseurakunta heti perustautumisensa jälkeen oli kaiken kansan suosiossa ja hetken päästä ajettiin ulos temppelistä ja alkoi vainot, joita on piileskelty ja ei ole piileskelty.
”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet.” Oliko Jeesus sinun mielestäsi lähinnä Pyhän Hengen edelläkävijä, samaan tapaan kuin Johannes oli Jeesuksen edelläkävijä?
REIJO, mitä haluat puheenvuorollasi sanoa? Mikä on oma ajatuksesi?
Ensin ajattelin, ettet ymmärrä mitä kirjoitan. Sitten aloin ajatella, että ymmärrät enemmän kuin on luettavissa. Sanon jotain.
Opetuslapset olivat pelkureita kunnes heidät puettiin Voimalla korkeudesta. On siis kysymyksessä uskoontulleet (metanoia). (Ota tämän tarkoitus esille, jos et saa sitä sovitettua tähän päivään)
Tänäänkin hengellisen, uskonnollisen ympärillä on suurin osa ei-uskovaisia. Tällä viittaan nyt kirkolliseen, evlut uskonnolliseen toimintaan. Kirkon oman tutkimuksen mukaan vain muutama prosentti ymmärtävässä iässä on tullut uskoon. Tämä liitty n. kymmenen vuoden takaiseen kirkon omaan tutkimukseen. Sittemmin on tehty lisää tutkimuksia, tarkoituksella selvittää uskovaisten määrä. Ehdotettujen vaihtoehtojen määrää on lisätty ja melkein uskossa olevien luku on saatu selvitettyä, vt. rikas nuorukainen, josta Jeesuskin tykkäsi.
Eli pelkuruutta esiintyy, kunnes Voima kastaa uskovan. Melkein uskossa olevat eivät ole pelkureita, koska heillä ei ole mitään pelättävää.
Karkuun juostaan, jos ei olla uskossa ja Pyhällä Hengellä kastetut. Tässä on siis kysymys niistä, joille evankeliointi kuuluu. Et käsittääkseni hoksaa tai ota huomioon, että vasta ei-omassa voimassa toiminta tuottaa tulosta.
Mihin nämä rohkeat, korkeudesta saadulla voimalla puetut, uudestisyntyneet uskovat enää tarvitsevat Kristusta?
REIJO, mielestäni kahdella puheenvuorollasi esität kysymyksen uskosta liian mustavalkoisena tai yksiviivaisena.
”Tänäänkin hengellisen, uskonnollisen ympärillä on suuri osa ei-uskovaisia.” Näin kuvaat evankelisluterilaisen kirkon tilannetta ja kirkon tutkiumuslaitoksen tutkimuksia. Raamatunjakeilla en lähde kanssasi keskustelemaan. Syntyy vaikutelma, että tiedät, keitä uskovaiset ovat ja ketkä eivät ole uskovia. Ja jopa, että tutkimuslaitoskin yrittäisi näitä lukumääriä selvittää. Olen kyllä Tampereen tutkimuksiin perehtynyt, nehän kysyvät sitä, mitä ihminen ajattelee, ihmisten mielipiteitä. Mikään tutkimuslaitos ei yritä, eikä VOISI sanoa, ketkä kirkkojen jäsenistä ovat uskovia ja ketkä eivät.
Reijo, mitä ajattelet siitä, että Jeesus itse varoitti elämöimästä omalla uskovaisuudellaan? ”Herra, Herra”-puheella.
Kuka on uskova ihminen? Eikö hän, joka pyrkii Jumalan tahdon täyttämiseen? Viimeisellä tuomiolla kumpikin joukko hämmästyy. Niin ”uskovat” kuin ”ei-uskovat”.
Isäni Allan Palmu oli pappi ja pitkään Kalannin kirkkoherra. Poliittisesti hän piti itseään puolueettomana ja oli mahdollisimman kaukana kommunisteista. Silti hän kerran sanoi eräästä nimeltä mainitusta miehestä, että hänen elämänsä oli lähempänä oikeudenmukaisuutta ja Jumalan tahtoa kuin monien ”uskovaisten” elämä. Kun Jeesus opetti meitä pyytämään Jumalan tahdon täyttymistä myös maan päällä, niin kumpaa sinä nyt kutsut uskovaiseksi, näitä ”Herra Herra”-uskovaisia, vai heitä, jotka pyrkivät Jumalan tahdon täyttämiseen?
Toivon, ettet etsisi tähän sopivaa Raamatun sirua, vaan kertoisit, mitä itse asiasta ajattelet.
Heikki,
Kommenttiisi ensin tämän verran:
En kuvaa kirkon tutkimuslaitoksen tutkimusta, vaan se tutkimus kertoo asian, eli uskovien, Jeesuksen seuraajien osuuden ”sekalaisessa seurakunnassa”. Tämä seurakuntamuoto ei ole Raamattua, vaan Augustinusta, sittemmin Lutherille sellaisenaan siirtynyttä Kirjoitusten ulkopuolista oppia, opetusta, jota teologiaksi kutsutaan.
Tämän opin ”liima” on kaksi sakramenttia, tätäkään ei ole Raamatussa. Viimeaikoina olen viittaillut 2021 paavin lausumalle ”meidät yhdistää kaste”. Tämä lausuma annettin vuoden alussa 2021 Suomen evlut kirkon delegation vierailun yhteydessä.
Edelliseen viitaten on pakko löytää uskovat erilleen, jos ja kun Evankelioidaan. Lasten kastaminen ei ole evankeliointia.
Suomessa yksi evankeliointiaalto oli 1900-luvun alussa tapahtunut Pyhän Hengen vuodatus niiden päälle, jotka olivat uskossa. Tämä vaikutti herätystä vain lapsenakastettujen joukossa, jotka tulivat uskoon. Käsittänet, että tähän on löydyttävä opetus Raamatusta, jotta sellainen osoittautuisi todeksi, eli virraksi Jerusalemista vuodesta 30 lähtien.
Tämä perustus eli uskoontulo on oltava selkeä ja tyhmimpienkin omaksuttavissa. Opin selkeys sisältää Voiman, mikä tekee viisaitten viisauden tyhmyydeksi, vrt. Paavalin uskoontulo Damaskossa.
Heikki, en halua loukatakseni sinulle sanoa, mutta näytät sotkeutuneen ”omiin sukkiisi”, vaikka viittaat Raamattuun ”Herra, Herra”-puheella. Tämän selvittämiseksi täytyy ottaa tuo Raamatun kohta esille, eli jos vapautat raamatunpaikkakiellon.
Uskova ihminen p y r k i i esimerkiksi pyhitykseen. Eli haluaa olla Jumalalle mieliksi eli hänen mielensä, sisimpänsä on taivaallisissa.
Liha ja maallinen on Saatanan tartuntapinta. Liha, ajallinen, inhimillinen on alituisessa sodassa henkeä vastaan. Siksi Lutherin kehoitus hoitaa ihmistämmekin on este matkalla taivaaseen. ”Liha on käyttökelvollisimmillaan” alitettuna ja lakkaa olemasta kun kuolemme. Alkaa ikuinen uudestisyntyneen henkemme elementti. Tähän elementtiin matkaajat itse tietävät ikuisuusosansa ennen kuolemaa. Ketä taivaassa näemme saattaa hämmästyttää tässä ajallisessa statuksessa, siksi on lohdullista tietää jo, että taivaassa on kaikki tuhat kertaa oikeammin ja me tiedämme kaiken.
Ihmisen oikeudenmukaisuus toimii kuolemaan asti, mutta sillä ei ”veräjä” nouse. Ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen Jumalalle. Eli hyvät ja huonot uskovaiset pääsevät taivaaseen, mutta heitä paremmat jumalattomat eivät pääse. On kysymys lahjavanhurskautuksesta, joka uskossa voidaan ottaa vastaan. Ilman uskoa siitä voidaan vain jutustella.
”On kysymys lahjavanhurskautuksesta, joka uskossa voidaan ottaa vastaan.” Onkohan tuo ’lahjavanhurskautus’ ymmärretty oikein? Uskoni mukaan syntisinä saamme uskoa Jeesuksen vanhurskauden peittävän vaatteen tavoin oman syntisyytemme. Se ei tarkoita, että itsessämme tulisimme yhtään sen vanhurskaammiksi. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne (Gal. 3:27) .”
Uskovain voi olla kuin haiseva tunkio, kun häntä vertaa johonkin selkeästi ei uskovaiseen. Ei uskovasta tee hänen uskonsa muita yhtään parempaa. Uskovan ainut ero muihin on siinä, että hän elää kokonaan Jumalan armon varassa. Uskova osaa ja uskaltaa turvautua pelkästään armoon. Siinäkin tilanteessa että havaitsee olevansa todellinen haiseva tunkio. Kuka tahansa uskova voi milloin tahansa langeta mihin tahansa.
Tämä on totta!
Joh.1:16 Ja me olemme kaikki hänen täydellisyydestänsä saaneet ja armon armosta. (Biblia)
PEKKA ja KARI
Uskova ”elää kokonaan Jumalan armon varassa. ” Aivan. Ja seuraako siitä sitten, että ”armo on siistinä laastarilappuna puhdistamattoman, märkivän ruhjeen päällä” (”Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista.” Väyläkirjat 2022). Ei mitään katumusta. Ei parannusta eikä uutta elämää Kristuksessa.
Jatketaan vaan entiseen malliin haisevana tunkiona? Mitäs siitä kun armoa riittää! Sillähän voi vaikka vähän kerskailla, niinkuin Paavali, syntisistä suurin!
Kovin on ohut kuvanne uskosta. Paavali ja kumppanit osoittivat epistolansa pyhille eri paikkakunnilla, ei haiseville tunkioille. Eikä se tarkoittanut, että kirjeen saajat olisivat olleet nuhteettomia, kaikkea muuta. Mutta he olivat suostuneet olemaan Jumalan pyhittävän työn kohteina, kilvoittelemaan uskossa. Jos tunkiona on ja haluaa olla ja sillä vielä kehua, mitä ihmettä aihetta silloin olisi ”pyhyyteen”.
Olet oikeassa myös. Lyhyeen lauseeseen ei koko kristinoppi mahdu. Mukava juttu, että innostuit.
Kyse oli vain vertailusta uskovan ja ei uskovan välillä. Tämä vertailu on kokonaan eri asia, kuin pyhitys. Ei uskovalle koko pyhitys on aivan vieras ajatus. Armosta eläminen merkitsee uskovalle syntien tunnistamista ja tunnustamista. Armosta ei voi elää, jollei armoon koe suurta tarvetta . Siksi juuri jumalanpalvelusten alussa saamme omistaa synninpäästön ihanat sanat. Jokainen joka elää yksin armosta kaipaa aina näitä vapauttavia sanoja. Uskovan suurin murhe on hänen syntisyytensä, josta hän haluaisi kokonaan vapautua, mutta ei voi. Synnintunnustus 705 sanoo rohkeasti: ”synti on sitonut minut, enkä kykene vapauttamaan itseäni.” Tämän moni lausuu täysin ajattelematta sitä, että se on myös hänen kohdallaan totta.
Kiitos Pekka!
Näin minäkin uskon.
Kommentointi on siitä mielenkiintoista, että kommenttien perusteella voidaan nopeasti saada monenlaisia leimoja, sekä posit, että negat.
Pekka P.,
” Armosta ei voi elää, jollei armoon koe suurta tarvetta .”
Kaikki on Armoa! Armo on Jumalan työ, josssa ja josta uskova, vain uskoontullut voi elää. Armo ei jätä siitä ja siinä elävää toimettomaksi. Armo toimii vastaanotettuna.
Usko vai epäusko?
Blogisti:
”Jeesuksen ylösnousemuksesta minut vakuuttaa se, mitä tästä pelkuriporukasta sitten tuli. Hyvää pääsiäistä! Iloa ja siunausta!”
Kiitos toivotuksesta! Me kaikki saamme iloita ja olla siunattuja Kristuksen työn perusteella.
”Pelkuriporukasta” syntyi Kristuksen kirkko, joka edelleen Kristuksen käskyn mukaisesti kastaa, opettaa ja viettää ehtoollista.
Vastaan: Usko
Miten ymmärrämme uskon? Latinan sana ’fides’ saa seuraavia merkityksiä: usko, luottamus; luotto; uskollisuus, rehellisyys, vilpittömyys, sanansa pitäminen; luotettavuus, uskottavuus; vakuutus, lupaus, sana, vala, suostumus; turvallisuudenlupaus, turva, suoja, suojelus, varjelus, apu. Onko usko kaikkea tätä? Mitä kristillinen usko on erityisesti? Onko usko jotain muuta? Mitä se voisi olla? – – – Minua kiehtoo se, miten kielemme sana ’uskallus’ on lähellä uskoa. Onko usko uskaltautumista Jumnalan varaan?