Nyt eletään aikaa jolloin uskomisen asia saa uutta sisältöä sen harjoittamisen vapaudessa. Nyt on katsottu ettei joulujuhla ole sopiva pitää paikallisessa kirkossa vaikka halukkaat saisivat toisenlaista syyskauden päätöstä.
Miten pitkä matka on siihen kun lapsikaste kirkon työvälineenä on törmäyskurssilla vapauden kanssa uskonnon harjoittamisessa. Pelon kerroin asiassa on suuri kun meille opetetaan ja todistetaan pienen vastasyntyneen menevän helvettiin ilman kastetta menehtyessään vaikka mitään syntiä ei asianosainen tietenkään ole ehtinyt tekemään. Mutta se perisynti, se se on julma opetus ja täysin Ihmisarvon avastainen.
Kauanko kirkko näin saa opetuksestaan julkisesti muistuttaa vai onko tulevaisuudessa toiminta pidettävä tarkasti kirkkotilojen vahvojen seinien sisällä ja vain aikuisille sallittuna.
Tässä kannanotossa ilmenee niin vahva uskonnonvastaisuus, että se ylittää jopa edesmenneen Neuvostoliiton ateistisuuden. Neuvostoliittokaan ei kieltänyt lasten kastamista, vaikka kielsikin uskonnon opettamisen alaikäisille. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset edellyttävät lapsen vanhemmille valtaa päättää lapsensa uskonnosta.
Kirjoittaja on ottanut Jumalan valtuudet todetessaan kastamattomien lasten joutuvan kadotukseen. Kukaan vakavasti otettava teologi ei ajattele noin eikä Raamattu opeta noin.
Lainaus,” Pelon kerroin asiassa on suuri kun meille opetetaan ja todistetaan pienen vastasyntyneen menevän helvettiin ilman kastetta menehtyessään vaikka mitään syntiä ei asianosainen tietenkään ole ehtinyt tekemään.”
Kannattaa lukea myös menehtyessään sana. Toki on niin ettei Rauhanyhdistysläinen liike näin opetakkaan.
Jumalan valtuuksia ei kukaan ota pois. ”Ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.”
Jokaviikkoisesta Uhripapin toimittamasta Kristuksen Uhrin uudelleen uhraamisesta jokaviikkoisena toimena voimme hyvin keskustella onko se asiaa pienille lapsille jotka näin hyvin tulevat asiaan konformoiduiksi kun vielä opetetaan asiassa syntien merkitystä perisynnistä puhumattakaan.
Ongelma on saamassamme kehnossa opetuksessa seurakuntajäsenyyden harjoittamisesta.
Uskonnon vastainen en ole, päinvastoin. Kun kirkon rivijäsenistä alle 2.si prosenttia osallistuu Jumalanpalveluksiin säännöllisesti, ja alle prosentti on säännöllisessä Ehtoolliyhteydessä, oletteko sitä mieltä ettei jostakin voisi keskustella varsinkin kun Jumalanpalveluskeskusajatukseen tulisi kaikkien työntekijöiden seurakunnissamme puhaltaa.
Mitä on epäjumalanpalveluksen asia tänä päivänä. Konstantinuskin huoli niin vanhoista palvonnan kohteista kuin Jeesuksen seuraajista ennen kasteelle menoaan koska siitä oli hyötyä valtakunnan hoidossa. Mitä asiassa tänä päivänä saa katsoa kirkon ja valtion suhteissa yhteisissä konsensuksien intohimoissa.
30 vuotta on pitkä aika nuorille. Meille se oli vasta äsken. Muistan elävästi miten suurissa vaikeuksissa veljeskansan uskovat silloin olivat. Koskaan eivät voineet tietää milloin saattoi joutua pidätetyksi uskonsa tähden. Lapsen viemisestä kirkkoon rangaistiin. Kristillistä materiaalia takavarikoitiin.
Historiahan tässä vain toistaa itseään. EU:n hyvinä alamaisina omimme Neukkujen systeemit omiksemme.
Pienten lasten kohdalla ennen erilaisen kouluttautumisen alkamista on huomattava lapsen valtava oppimisen kyky. Näin tulisi olla asiaa katsoa mitä lapsillemme haluamme opettaa äidin rinnasta vieroittumisen jälkeen. Asia osaksi syntyy lapsen ajantajun nopeudesta, siis tässä tapauksessa hitaudesta, mistä meillä jokaisella halutessamme on kuvaa mielessämme.
Jäipähän aiemmasta pois; Yrjö Sahamalle kiitos vahvasta palautteesta. Toki anekdoottina mummoni velipoika aikanaan maanalaisten vuosien aikaan toimitti hetken Ruotsissa ”Suomen miehen suoria sanoja lehteä”.
Mutta menen sitten toiseen asiaan.Miten sitten kirkon opettama perisyntikäsitys.
Vanhasta Testamentista lukemalla huomaa kuudennen päivän Ihmisen anomaliaa Jumalan käskeneen kuten Jumala käski toisiakin luomiaan. Kuudennen päivän asian on myös Katolisen kirkon luonnontieteellinen konkregatio huomannut.
Perisyntikäsityksen vaihtoehtoinen huomaaminen ja ymmärtäminen syntyy siitä kun Jumala edellisen anomalian epäjatkuvuutta, “anomalian diskontinuiteetti”, kahdeksantena päivänä kielsi. Kuudennen päivän anomaliaa olisi ollut hyödytöntä kieltää.
Näin voimme katsoa olleen kyse, vielä uinuvien, Jumalan suurenmoisista lahjoista Ihmiselle hänen tulevaa kehitystänsä varten omantunnon ja valinnan vapauden asiassa joissa Ihmisen erehdyksen, yrityksen, ponnistuksen, epäonnistumisen, ja itsekieltäymyksen kautta tulisi päästä eteenpäin moraalisessa ymmärryksessään noustakseen ajan mittaan henkisessä tasossaan.
Eikö Kristus tullut juuri tätä kirkastamaan ollen edellisessä tiennäyttäjä kuten opettaja.
Edellisellä voisi halutessaan haastaa kirkkoamme väärästä, ja Ihmisarvon vastaisesta opetuksesta. Asiaan tuskin kukaan ryhtyy keskustelemisesta puhumattakaan.
Kirkon ymmärtämässä totuudessa ja siitä kiinnipitämisessä ja julistuksessa erilaiset tunnustukset yhdessä mysteeridokmien kanssa ovat vahvaa kauraa mitä ei saa arvostella.
Voisivatko teologit kommentoida edellistä.
Miten sitten nuoret ja nuoret aikuiset kirkossamme aikuisista puhumattakaan:
Kirkko tavoittaisi nuoret aikuiset mutta kirkon on vaikea sitä tehdä kun se itse ei halua huomata asiakseen muuta kuin Ihmisen pelastumisen tästä ajasta.
Kirkko ei halua huomata hyvien elämänneuvojensa takaa sitä että kyse ei ole näiden neuvojen tarkasta, automaattisesta noudattamisesta ns. common sense mallilla, vaan siitä, että Ihminen alkaisi ajatella moraalisesti ja tämä sisäisesti niin että Ihminen ponnistuksen, ajatuksen, yrityksen ja erehdyksen kautta tunnistaa pyrkivänsä vapaudessaan eteenpäin.
Näin hyvän ja pahan problematiikka, hyvän ja huonon elämän problematiikka, sinun ja minun välinen problematiikka, minä yhteisön jäsenenä problematiikka, saavat uuden ja toisenlaisen sisällön. ja samalla sisällön vaikutukset.
Tarkoituksena näin ajan kanssa olisi Ihmisen henkinen kohoaminen. Tähän sitten tarvittaisiin sielun hoito-opetusta mutta sitähän Emme kirkolta saa. Vuosia sitten koetin asiasta muistuttaa ilman vastakaikua. Tämän asian tausta löytyy Luomiskertomuksen kahdeksannen päivän Ihmisen anomalian silloin saamasta diskontinuiteetista mikä tarkoitti Ihmisen kohdalla Hänen erkaantumistaan tielle omaksi kuvakseen. Ei tämä prosessi nopea ole mutta välttämätöntä olisi sinnepäin pyrkiä.
Nuoret aikuiset kirkko tavoittaa näin opetuksellaan tai sitten odottamalla herätystä. Seuraava on sitten kommentointi Piispa Revon puheenvuoroon.
Piispa Revon maininta hautausmaista kirkkorakennuksineen on tärkeää ja ikälisien myötä tärkeämmäksi tulevaa asiaa kun huomaamme jälkemme täällä olevan vain 120.tä vuotta ja silloinkin edellyttäen että perheen piirissä muistelemista harjoitetaan. Tähän lasken neljän sukupolven vaikutusta. Tämän jälkeen nimemme löytyy kirkkomaalta kivipaadesta , puurististä, tahi sitten kuvana pöydällä ja joskus harvoin maalattuna seinältä.
”Pelon kerroin asiassa on suuri kun meille opetetaan ja todistetaan pienen vastasyntyneen menevän helvettiin ilman kastetta menehtyessään vaikka mitään syntiä ei asianosainen tietenkään ole ehtinyt tekemään. Mutta se perisynti, se se on julma opetus ja täysin Ihmisarvon vastainen.” Blogi
Kirkko opettaa, että ihminen kuolee synnin seurauksena. Tämä ”perisynti” on se, mistä Raamatussa puhutaan. Ihminen kuolee, vaikka ei olisi tehnyt mitään hyvää taikka pahaa. Synnin palkka on kuolema, eikä tässä puhuta yksityisen ihmisen palkasta, vaan Adamin synnin kautta tulevasta palkasta. Tämä on teologisesti perusteltua ja ilmiselvää.
Jotain peruuttamatonta väärää on tapahtunut, jonka seurauksesta ihminen karkoitettiin paratiisista. Kuolema tuli ihmisen osaksi ja se on jokaisen ihmisen osa juuri perintönä.
Jos haluaa uskoa ihmisen omaan valtaan, niin sitten vaan, eikun hyvää tekemään, koska mitään väärää ei kannata tehdä, ettei kuole… Vai auttaako hyvät teot kuolemaa vastaan? Mikä riittää lunnaiksi vääryyttämme vastaan. Vai onko niin, että ihminen oppii kaiken hyvä itsestään, mutta pahan tekeminen pitää opettaa? Eikö kieltoja tarvita, koska ihminen on hyvä ja tekee kaiken kuten pitää? Todellisuus on jotain muuta, ei tarvitse katsoa kuin peiliin, niin kaikki ihmisen raadollisuus löytyy sieltä.
Katsokaa seurakuntien ohjelmaa ja etsikää sieltä nuorille aikuisille kohdennettua ohjelmaa. Jos löydätte sitä merkittävästi, niin seurakuntanne toiminnassa on nuoria aikuisia.
Nuoret aikuiset puuttuvat siksi, ettei heitä ja heidän elämäntilannettaan huomioida. Kirkossa keskitytään rippikouluun. Rippikoulun jälkeen on nuorilla aikuisilla mahdollisuus osallistua vanhusten toimintaan.