Sovittiin parin kaverin kassa, että luetaan Efesolaiskirjeen pari ekaa lukua ja jaetaan sitten mitä kukin siitä saa. No eihän kukaan tietysti muistanut sitä viikolla tutkia. Taisin jossain välissä sitä hiukan vilkaista. Nyt ,vasta tuntia ennen tapaamista otin esiin Raamattu kansalle painoksen ja luin sitä käännöstä.
Ekassa Efesolaiskirjeen luvussa, sen kolmannessatoista jakeessa hyppäsi silmiini : Hänessä on teihinkin sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin
ja uskoneet sen, …..
Eli uskossa on olennaista juuri evankeliumin henkilökohtainen vastaanottaminen omalle kohdalle ja se on ennen kaikkea aktiivinen tapahtuma.
Innostuin oikein kun huomasin, miten suuri ero siinä on – 92 käännökseen verrattuna. Eli, sanotaan: kun uskoitte evankeliumin. Eikä vain uskoviksi tultuanne, tai Häneen uskoessanne. Raamattu kansalle, on tuossa hyvä käännös. Siitähän uskossa on nimenomaan kyse, että evankeliumiin uskominen on nimenomaan aktiivinen tapahtuma. Silloin, kun sen uskoitte…voisi sanoa.
Häneen uskominen on tietysti sama asia, mutta se ajatus johtaa meidät pitämään uskona vain tiedollista puolta. Ikään kuin usko olisi vain sen tietämistä että Jeesus niminen henkilö on joskus elänyt. -92 käännöshän sanoo: kun uskoitte Häneen.
Henkilökohtainen vastaanottaminen jää helposti sivuun. Tämä kohta korostaa juuri sen merkitystä.
Käsittääkseni uskossa on kyse juuri henkilökohtaisesta suhteesta Kristukseen.
Henkilökohtainen puoli ja tuon suhteen tuoma sisäinen muutos on olennainen osa uskoa. Ilman sitä usko on vain asioiden tietämistä ja jotenkin mekaanista asioiden käsittelyä. Ilman tunnesuhdetta.
Se suhde avaa rukoukseen ja kaikkeen hengelliseen elämään aivan uuden näkökulman. On hienoa tietää, että voi kaikki huolensa antaa Hänen kannettavakseen, eikä Hänen huolenpitoonsa koskaan tarvitse pettyä. Silti asiat ei välillä näytä menevän oikeinpäin. Lopulta huomaa kuitenkin, miten hyvin tuo ja tuokin asia hoitui. Oma huolehtiminen olisi mennyt ihan hukkaan.
Tuo on tärkeää, Paavali puhuu itsestään uskovana ja tuo usko on Paavalilla hyvin henkilökohtaista. Sanoo, jopa niin vahvasti, että Kristus on on minussa. Siis hyvinkin henkilökohtainen suhde. Näin siis meidänkin tulisi kaiketi Jeesus tuntea. Eivätkö kaikki Kristityt tunne näin?
”Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut. Gal.3:19-21
Niinpä, niin Ismo. Kirkossa kuulee liian usein makeaa julistusta, jossa vedotaan kasteen armoon. Eikä julisteta evankeliumia , joka tulee ottaa henkilökohtaisesti vastaan. Muutoinhan homma ei toimi. Jollei tuota uskon suhdetta ole niin, puuttuu myös voima elää uskonsa mukaisesti.
Tuossa Efesolaiskirjeen kohdassa käytetään kuitenkin vain monikkomuotoja. Usko on yhteinen, vaikka sen ottaminen vastaan olisikin yksilön ratkaisu.
Pekka mistä löydän kyseessä olevan evankeliumin?
Siis kun Jeesus saarnasi ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” niin mikä on evankeliumi joka tulee uskoa?
Mark. 1:15
ja sanoi: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”.
Arille 1Kor 15:1-4 siinä se on hyvin pelkistettynä ja yksinkertaisessa muodossa. Sen kun uskot, niin pelastut.
Pekka tuo on Paavalin sanoja, onko ne evankeliumia?
19 ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.
20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,(Joh.17)
Siis Kenen sanojen kautta, opetuslasten eli kun meille on heidän kautta tuotu evankeliumi, Matteus, Markus ja Johannes.
Onko muuta evankeliumia,on mutta ei Jumalan. Edellä mainitut ovat aitoa Sanan väärentämätöntä maitoa joska kasvaa pelastukseen.
1. Piet. 2:2
ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
Siinä mielessä Nikean uskontunnustus on selkeämpi. Me uskomme… Jolloin korostuu yhteinen uskomme. eli se että evankeliumiin uskovat tunnistetaan tästä. Käytetympi versio korostaa kunkin omaa uskoa ja se voi nostaa esiin ongelmia. Uskohan ei voi olla erilainen.
Sepä onkin tunnustus nikean, mistä kohdin Raamatusta se löytyy?
Entä muut kirkon tunnustukset esim Athanasiuksen uskontunnustus?
Uskotko sen mukaan?
”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään”.
Room.10:9-11
Tuossa on lyhyt uskon tunnustus, siis kun me tunnustamme, ja uskomme OIKEASTI että Jumala on herättänyt kuolleista Jeesuksen, niin pelastus on luvattu kaikille, jotka näin uskovat ja suullansa tunnustavat. (Tunnustaminen sisältää Kreikan kielessä ajatuksen saman mielisyydestä, eli olemme Jumalan kanssa samaa mieltä, kun tunnustamme Jeesuksen Herraksi ja ylösnousseeksi) jos joku ei tunnusta ylösnousemusta, niin hän ei ole samaa mieltä Jumala todistuksesta Kristuksessa, eikä siis tunnusta uskoaan Jumalaan. Tämä on tärkeä ymmärtää ja että usko ei ole mitään luulottelua ja arvailua.
Usko ei kuitenkaan ole jokamiehen oikeus. Turha tyrkyttää uskoa. On enneminkin pyrittävä löytämään niitä, jotka ilolla ottavat uskon vastaan. On etsittävä niitä, joista vapahtaja sanoi: ”jos siellä on rauhan ihminen, niin”. Eli olisi hyvä löytää näitä rauhan ihmisiä ja kerrottava heille evankeliumin sanomaa.