Kotimme pihalla käy useinkin eläimiä.
Perjantaina 26.7.2024 puutarhassamme
kälyni prinsessa Susanne kuvasi
valkohäntäpeuraa eli valkohäntäkaurista
eli aikaisempaa laukonpeuraa,
Odocoileus virginianusta.
Kaksi kuvaa panen näkyviin.
Ne meille kertokoot:
Hyvä on elää rauhassa eläinten kanssa.
Ne saakoon tilaa liikkua ja voida hyvin.
Tässä kuvassa paikallaan omenapuutarhan takana nähtynä.
Tässä kuvassa metsän reunassa kirmaten.
Jumalan kansa sai kokea kovia historiansa aikana. Muutamat tapaukset ovat erityisesti mieleen painuneet. Suuren surun päivä on ollut Av-kuun 9. päivä.
Vuonna 587 eKr. sinä päivänä hävitettiin Jerusalemin ensimmäinen temppeli, Salomonin rakentama.
Vuonna 70 jKr. samana päivänä hävitettiin Jerusalemin toinen temppeli. Se oli rakennettu pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Herodes Suuri kunnosti ja laajensi sitä. Siitä oli aikansa merkittävimpiä rakennuksia. Hänen jälkeensä rakentaminen jatkui.
Historian kuluessa profeetat olivat korostanut, että luopumus Jumalasta oli ensimmäisen hävityksen syy. Jumalan tahdon hylkääminen oli syynä pakkosiirtolaisuuteen ja Jerusalemin hävitykseen. He olivat myös korostaneet, että Jumala oli kääntänyt kansansa mielen Jumalan puoleen. Kansa palasi Luvattuun maahan. Rakensivat uuden temppelin. Uusi kausi alkoi heidän elämässään.
Juutalaisena rabbina Vapahtajamme Jeesus luki profeettojen tekstejä. Sitten hän piti niistä saarnoja. Hän korosti Jumalan seuraamisen tärkeyttä. Tekstien perusteella hän toit esiin, että jos kansa hylkää Jumalan, niin silloin profeettojen varoitukset toteutuvat uudelleen. Myös hänen aikansa temppeliä kohtaa hävitys. Näihin tekstin kohtiin liittyy hänen puheensa Jerusalemin hävityksestä. Noin nelisen vuosikymmentä myöhemmin vuonna 70 jKr. sana kävi toteen.
Kirkko on säilyttänyt muiston näistä historian murheen ajoista. Monessa Uuden testamentin kohdassa vuoden 70 jKr. tapahtuma on taustalle. Koko kansan traumaa käsitellään Kristus -uskon näkökulmasta. Sydämemme itkee yhdessä pyhän kansan kanssa.
Myös kirkkovuoteen on otettu kohtia, missä näistä puhutaan. Jeesuksen puhe ei ole kauhukertomusten muotoilua, vaan kehotusta Jumalan seuraamiseen ja äänensä kuulemiseen.
Jeesuksen katse on suunnattu eteenpäin, Jumalan valtakunnan esiintuloa kohti. Uuden aikakauden avautumista kohti. Jumalan kirkkauden ilmestystä kohti. Itkun jälkeen tulee ilo. Surua seuraa siunauksen aika. Yö kääntyy aamuksi. Uusi päivää koittaa. Pimeys väistyy maisemasta. Kevään lämpö sulattaa talven lumen ja jään.
Uskossa ojentaudumme eteenpäin. Suuntaamme katseemme Kristuksen takaisin tuloa kohti. Odotamme Jumalan valtakuntaa kirkkaudessaan.
Sitä odotellessamme rohkaiskaamme toinen toistamme kestävyyteen, hyvyyteen ja hellään keskinäiseen huolenpitoon ja rakkauteen.
Kun Jumala puhuttelee, niin heittäkäämme epäusko. Avautukaamme ottamaan hänet vastaan. Uskaltakaamme luottaa Jumalaan ja elää todeksi hänen antamansa elämä. Rohjetkaamme tuottaa hyvää toinen toisellemme. Uskaltakaamme rakastaa, panna käytäntöön sovinnon ja Jumalan rauhan sanoma.
Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,
älkää paaduttako sydäntänne
Olkoon siis ohjenuoranamme
Ei paatumus vaan parannus,
Ei epäuskon taantumus,
Vaan uskon sekä toivon rohkeus.
SUNNUNTAI 4.8.2024
11. sunnuntai helluntaista
Etsikkoaikoja
Toinen lukukappale eli epistola: Hepr. 3:15–19
Kirjeestä heprealaisille, luvusta 3
Kirjoituksissa sanotaan:
– Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,
älkää paaduttako sydäntänne
niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.
Ketkä tekivät näin: kuulivat mutta nousivat kapinaan? Kaikki ne, jotka Mooseksen johtamina olivat lähteneet pois Egyptistä. Keille Jumala oli vihoissaan neljäkymmentä vuotta? Niille, jotka lankesivat syntiin ja joiden ruumiit sitten jäivät autiomaahan. Keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepopaikkaansa? Niille, jotka eivät totelleet. Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko.
3) Länsimaisessa ajattelussa oleva jako sotilaiden ja siviilien väliseen kohteluun sotatilanteessa ei ole itämaisessa ajattelussa samalla tavalla syvällinen kuin meillä länsimaissa.
Niinpä siviilien käyttö ihmiskilpinä on ainakin jossakin määrin nostettu esille siksi, että saadaan länsimaisen kulttuurin mukaisesti ajattelevien sympatiat kääntymään vastapuolen siviilien keskuudessa aiheutettuun väkivaltaan.
Taustalla on samaan aikaan itämaiseen ajatteluun kuuluva kollektiivinen näkökulma yhteisöihin. Kokonaiset väestöryhmät taistelevat toisiaan vastaan, jos sotatilanteita syntyy. Periaatteellisesti taistelu on väestöryhmien välistä taistelua. Sotilaat ovat vain yksi väline tässä ryhmien välisessä kamppailussa. Tämä tekee että oman kansan ongelmaksi ei nähdä vain toisen osapuolen sotilaita, vaan kokonaisten kansojen väliset ristiriidat voivat saada ilmauksensa taistelujen syntyyn.
4) Toki näiden länsimaisten ja orientaalisten kulttuuristen erojen olemassaolosta huolimatta ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla. Samat unelmat, samat elämän realiteetit perustarpeille, samat psykologiset ja sosiaaliset käyttäytymismallit silloinkin kun ne ulospäin hyvän käytöksen malleina näyttäytyvät eri tavoin. Samat tarpeet ravintoon, uneen, turvallisuuteen, hyväksytyksi tulemiseen, elämän tarkoituksen ymmärtämiseen, uskonnolliset palvonnan tarpeet jne. lukemattomat perustarpeet ovat samoja.
5) Ihminen voi myös oppia koko ajan lisää ja omaksua uusia malleja, kun olosuhteet vain ovat sille suotuisia.
Esim. Koraanissa koiraan koskettaminen on kiellettyä. Jos sen tekee niin pitää pestä kätensä rituaalisen puhdistuksen vuoksi. (Sikäläisten kotien ulkopuolella kulkevien koirien koskettamisen jälkeen länsimainen ihminenkin haluaa pestä kätensä päästäkseen eroon käsiinsä tarttuneista kirpuista.)
Mutta aikoinaan luonani vierailleet muslimit oppivat Lapinjärvellä asuessamme ymmärtämään meidän koiramme olevan meidän perheemme jäsen. Siksi he myös oppivat silittämään koiraamme ja tulemaan toimeen hänen kanssaan ilman pienimpiäkään estoja. He olivat hänelle yhtä miellyttäviä luonamme kävijöitä kuin muutkin kotonamme käyneet. Ja nämäkin vieraat kohtelivat häntä ystävällisesti hänen seurassaan viihtyen.
Oppimisen mahdollisuuden hyödyntämisestä
Tähän oppimisen mahdollisuuteen pitää satsata myös edellä käydyssä keskustelussa mainittuun kahden väestöryhmän välisten ongelmien ratkaisun löytymiseksi.
Miten se voidaan toteuttaa?
Minulla ei siihen ole vastausta antaa.
6) Aivan toisenlaiseen kysymysten ryhmään vie tämä avaus meidän oman maamme tilanteesta.
Teesiksi voidaan panna ajatus:
Jumalanpelko kansakunnan korottaa, jumalattomuus sen turmelee.
Jumalan siunauksen varassa maa menestyy, mutta Jumalasta vieraantuminen tuottaa tulokseksi taantuman.
Kun ihmisillä on luottamus Jumalaan, niin silloin myös ihmisten välinen keskinäinen luottamus voi heidän mielissään kasvaa. Turvallinen suhde Jumalaan antaa turvallisemman suhteen toisiin ihmisiin.
Kun 1980 -luvun puolivälissä tehty tutkimus osoitti, että ne joilla on hyvät suhteet kotonaan, heillä on hyvät suhteet myös sukuunsa, naapureihinsa ja koko siihen yhteiskuntaan, missä he asuvat. Ja jopa sellainenkin näkökohta kuin taloudellinen turvallisuuskin oli suorassa suhteessa siihen, miten hyvät olivat tutkittujen suhteet omaan perheeseensä, korrelaatio oli selkeä, mutta
– huomatkaapa tämä –
ihmisen turvallisuuden kokeminen omaan taloudelliseen turvallisuuteen ei ollut missään suhteessa siihen, paljonko hänellä oli omaisuutta ympärillään, korrelaatio oli lähellä nollaa.
Eilen 4.8.2024 kävimme seurueinemme Someron kirkossa.
Sunnuntain aihe Etsikkoaikoja tuotiin selkeästi esille liturgian toteuttamisessa.
Siellä vietettiin konfirmaatiota. Väkeä oli Ison Mikon kirkossa paljon.
Ulkona satoi. Niinpä pidimme sadetta kirkon eteisessä sadetta oman aikamme ennen kuin kiiruhdimme autoomme.