Kotimme pihalla käy useinkin eläimiä.
Perjantaina 26.7.2024 puutarhassamme
kälyni prinsessa Susanne kuvasi
valkohäntäpeuraa eli valkohäntäkaurista
eli aikaisempaa laukonpeuraa,
Odocoileus virginianusta.
Kaksi kuvaa panen näkyviin.
Ne meille kertokoot:
Hyvä on elää rauhassa eläinten kanssa.
Ne saakoon tilaa liikkua ja voida hyvin.
Tässä kuvassa paikallaan omenapuutarhan takana nähtynä.
Tässä kuvassa metsän reunassa kirmaten.
Jumalan kansa sai kokea kovia historiansa aikana. Muutamat tapaukset ovat erityisesti mieleen painuneet. Suuren surun päivä on ollut Av-kuun 9. päivä.
Vuonna 587 eKr. sinä päivänä hävitettiin Jerusalemin ensimmäinen temppeli, Salomonin rakentama.
Vuonna 70 jKr. samana päivänä hävitettiin Jerusalemin toinen temppeli. Se oli rakennettu pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Herodes Suuri kunnosti ja laajensi sitä. Siitä oli aikansa merkittävimpiä rakennuksia. Hänen jälkeensä rakentaminen jatkui.
Historian kuluessa profeetat olivat korostanut, että luopumus Jumalasta oli ensimmäisen hävityksen syy. Jumalan tahdon hylkääminen oli syynä pakkosiirtolaisuuteen ja Jerusalemin hävitykseen. He olivat myös korostaneet, että Jumala oli kääntänyt kansansa mielen Jumalan puoleen. Kansa palasi Luvattuun maahan. Rakensivat uuden temppelin. Uusi kausi alkoi heidän elämässään.
Juutalaisena rabbina Vapahtajamme Jeesus luki profeettojen tekstejä. Sitten hän piti niistä saarnoja. Hän korosti Jumalan seuraamisen tärkeyttä. Tekstien perusteella hän toit esiin, että jos kansa hylkää Jumalan, niin silloin profeettojen varoitukset toteutuvat uudelleen. Myös hänen aikansa temppeliä kohtaa hävitys. Näihin tekstin kohtiin liittyy hänen puheensa Jerusalemin hävityksestä. Noin nelisen vuosikymmentä myöhemmin vuonna 70 jKr. sana kävi toteen.
Kirkko on säilyttänyt muiston näistä historian murheen ajoista. Monessa Uuden testamentin kohdassa vuoden 70 jKr. tapahtuma on taustalle. Koko kansan traumaa käsitellään Kristus -uskon näkökulmasta. Sydämemme itkee yhdessä pyhän kansan kanssa.
Myös kirkkovuoteen on otettu kohtia, missä näistä puhutaan. Jeesuksen puhe ei ole kauhukertomusten muotoilua, vaan kehotusta Jumalan seuraamiseen ja äänensä kuulemiseen.
Jeesuksen katse on suunnattu eteenpäin, Jumalan valtakunnan esiintuloa kohti. Uuden aikakauden avautumista kohti. Jumalan kirkkauden ilmestystä kohti. Itkun jälkeen tulee ilo. Surua seuraa siunauksen aika. Yö kääntyy aamuksi. Uusi päivää koittaa. Pimeys väistyy maisemasta. Kevään lämpö sulattaa talven lumen ja jään.
Uskossa ojentaudumme eteenpäin. Suuntaamme katseemme Kristuksen takaisin tuloa kohti. Odotamme Jumalan valtakuntaa kirkkaudessaan.
Sitä odotellessamme rohkaiskaamme toinen toistamme kestävyyteen, hyvyyteen ja hellään keskinäiseen huolenpitoon ja rakkauteen.
Kun Jumala puhuttelee, niin heittäkäämme epäusko. Avautukaamme ottamaan hänet vastaan. Uskaltakaamme luottaa Jumalaan ja elää todeksi hänen antamansa elämä. Rohjetkaamme tuottaa hyvää toinen toisellemme. Uskaltakaamme rakastaa, panna käytäntöön sovinnon ja Jumalan rauhan sanoma.
Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,
älkää paaduttako sydäntänne
Olkoon siis ohjenuoranamme
Ei paatumus vaan parannus,
Ei epäuskon taantumus,
Vaan uskon sekä toivon rohkeus.
SUNNUNTAI 4.8.2024
11. sunnuntai helluntaista
Etsikkoaikoja
Toinen lukukappale eli epistola: Hepr. 3:15–19
Kirjeestä heprealaisille, luvusta 3
Kirjoituksissa sanotaan:
– Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,
älkää paaduttako sydäntänne
niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.
Ketkä tekivät näin: kuulivat mutta nousivat kapinaan? Kaikki ne, jotka Mooseksen johtamina olivat lähteneet pois Egyptistä. Keille Jumala oli vihoissaan neljäkymmentä vuotta? Niille, jotka lankesivat syntiin ja joiden ruumiit sitten jäivät autiomaahan. Keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepopaikkaansa? Niille, jotka eivät totelleet. Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko.
Olen aikaisemminkin käsitellyt juutalaisten suurta surujuhlaa. Siinä käsittelen surun päivää eri asioita esiin nostaen. Sen voi lukea täältä:
https://www.kotimaa.fi/blogit/juutalaisten-surun-paiva-9-paiva-av-kuuta/
Etsikkoaikoja -sunnuntain sanomaan voi tutustua ja tekstit lukea täältä:
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-4-8-2024/
Heprealaiskirjeen luvun kolme voi lukea täältä.
Panen näkyviin suomennokset 2020, 1992 ja 1938 sekä ruotsinnoksen vuodelta 2000. Tästä voi sitten siirtyä toisiin käännöksiin.
https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020,B2000,KR92,KR38/HEB.3
Jospa alinomainen kapina omasta sydämestä voisi kadota. Ehkäpä sillä on oma tärkeä tehtävänsä olla osoittamassa sitä että siitä huolimatta saamme olla armahdettuja ja Jumalalle rakkaita. Toinen tärkeä asia on sillä se, että tunnistamme siinä oman syntisen luotomme, jota vastaan meidän on aina taisteltava. Armahdettuina syntisinä saamme elää siinä ensimmäisessä rakkaudessa, joka on välttämätön säilyttää. Epätoivoisina oman kapinallisuuteemme tähden ja samalla saamme olla hyvässä turvassa, turvassa, turvassa, turvassa. Tuota sanaa ”turvassa” toistetaan yhdessä laulussa. Se kertoo kaiken olennaisen.
Pekka
Kiitos kommentistasi
Kiitos syvällisen hengellisen elämän kokemuksen synnyttämästä suloisesta soinnista
ihanan ja turvallisuutta huokuvan laulun ajatuksiin liittyen
Av-kuun 9, päivän sanomasta on historian kuluessa muotoutunut Etsikkoaikoja-sunnuntai.
Etsikkoajasta kirkkomme Katekismus 1948 sanoo seuraavaa
” 68. ETSIKKOAIKA.
Ihmisen elämässä on aikoja, joina Jumala erityisesti vetää häntä puoleensa. Sellaista aikaa sanotaan etsikkoajaksi. Useimmiten Jumala kutsuu meitä jo nuoruudessa.
Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jes. 55: 6.
Me kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut”. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä. 2 Kor. 6: 1–2.
Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat. Saarn. 12: 1. ”
Tuntuuko oikeudenmukaiselta, että Jumala rankaisisi vain juutalaisia ja olisi teille ylitsepääsemättömän armollinen. Jopa tappaisi juutalaisen nuorukaisen itselleen lepyttelyksi. Miksi hän olisi valinnut yhden kansan ja vielä pienen vain kiusatakseen heitä, eikö kiusaaminen ole ihmisen toimia.
Jos suurempi kansa hyökkää pienen kimppuun, ja voittaa, niin ei se ole Jumala joka voittaa, vaikka uskoisi, että jumala on VOIMA, vaan suuremmalla on enemmän aseita ja sotilaita. Vihollisen hyökkäykseen ei vaikuta tippaakaan se, uskovatko juutalaiset Jumalaan vai ei, mutta syynä voi kuitenkin olla se, että he eivät usko vihollinsen jumalaan.
Kun muukalaiset tappavat juutalaisen Jeesus pojan, se onkin jumala joka uhrasi, sovinnon aikaansaamiseksi muukalaisten kanssa niin, sen jälkeen muukalaiset huutavat, että nyt juutalaiset tappoivat jumalan, he tappoivat oman jumalansa, johon he eivät usko, eivätkä ottaneet häntä kuninkaaksi.
Ja kaikki mitä sitten tapahtuu,
Temppelin ja Jerusalemin hävitys onkin taas jumalan teko, koska hän itse uhrasi poikansan Israelin maaperällä ja nyt rankaisee juutalaisia omasta teostaan ja suuri viha kohtasi Israelia, kuin aikoinaan, kun Mooabin kuningas uhrasi poikansa Israelin rajalla sotaonnea saadakseen.
Juutalaiset ovat joutuneet täysin kohtuuttoman ilkeyden ja vihanlietsonnan ja hävityksen kohteiksi ja syyllisiksi asihoihin, jotka ovat keksittyjä ja epäjohdonmukaisina täysin älyttömiä.
Sama mitä Tarja kirjoittaa tapahtuu silmiemme edessä. Päivittäin saamme uutisissa nähdä ja kuulla siitä miten Israel tuomitaan. Kaikki kansat ovat nousemassa Israelia vastustamaan. Israelin ystäviä on harvassa. USA:n nuori polvi tulee selkeästi kääntämään selkänsä Israelille, kunhan pääsevät valtaan. Painostamalla Israelia kansainvälinen oikeus unohtaa Israelin oikeuden turvallisiin rajoihin. Painostus saa aikaan yhä lisääntyvää terroria Israelin tavallisia kansalaisia kohtaan.
Antisemitismi saa kaikkina ajanjaksoina aina uusia ilmenemismuotoja. Nyt moni väittää, ettei Israelin painostaminen ole sitä. Painostus saa aikaan – ja lisää antisemitismiä. Väitteellä oikeudenmukaisuudesta on haluttu antisemitismiä aina puolustaa. Uutislähetykset eivät tee poikkeusta tässä. Juutalaisen kansan oikeudet kiistetään ja terrori hyväksytään.
Tämä johtaa siihen, että terrori leviää myös sinne missä antisemitismi ensin saa sijaa. Niissä maissa joissa Juutalainen kansa joutuu nyt pelkäämään joutuu pelkäämään jatkossa kaikki muutkin. Outoa tässä kehityksessä on se, ettei edes kirkon piirissä nähdä sitä miten vääryydelle annetaan valtaa. Kuinka on mahdollista se, ettei uskoa ole siihen, että Israel on Jumalan kansa?
”Kuinka on mahdollista se, ettei uskoa ole siihen, että Israel on Jumalan kansa?” Israelin valtion toimien kritisointi on samaa Jumalan tahdon tähdentämistä, mitä Vanhan testamentin profeetat toistuvasti tekivät. Se liittyy kiinteästi siihen, että Jumalan kansa on erityisessä vastuussa teoistaan. Lainaan Miikaa esimerkkinä: ”Kuulkaa, Jaakobin heimon päämiehet, kuulkaa, Israelin johtajat! Te väännätte suoran vääräksi ja pidätte oikeutta pilkkananne, te rakennatte Siionia veritöin ja Jerusalemia vääryyden keinoin. Lahjuksia vastaan tämän kaupungin päämiehet jakavat oikeutta, palkasta sen papit opettavat, maksusta sen profeetat ennustavat. Kuitenkin he muka luottavat Herraan ja sanovat: ’Herra on meidän keskellämme. Onnettomuus ei voi kohdata meitä!’ Teidän tähtenne Siion kynnetään pelloksi, Jerusalemista tulee rauniokumpu, ja temppelivuoren peittää metsä.”
Pesonen Pekka
Hyvä kirjoitus Pekka, Todella hyvä, Kiitos.
Martti Pentti
Väität siis, että aina kun vihollinen hyökkää Israeliin, ja raketit lentää , se on Israelin syy, ja Miikan tulikivenkatkuisen puheen paikka jonka hän on pitänyt tuhansia vuosia sitten.
Ja koska Miikan puheen paikka on aina ajankohtainen tapahtui mitä tahansa, niin eihän se koskaan lopu, vaikka Israel olisi täydellinenkin. Ja Miika kuuluu lisäksi toiseen kansaan, johon me emme kuulu. Miika kuuluu myös historiaan, koska eli kauan sitten.
Kirkkoisät tosin sanoivat, että Kirkko on uusi Israel, joten silloinhan moite olisi suunattu kirkolle.
Pitäiskö vaihteeksi katsoa ihan omia toimiamme, ja huomata, että lahjuksia otetaan edelleen, palkasta papit ja opettajat opettavat ja sanovat, että jeesus meidät pelastaa, tulkoon tulva, ei se meitä koske, me olemme valinneet valheen turvaksemme.
”Väität siis, että aina kun vihollinen hyökkää Israeliin, ja raketit lentää, se on Israelin syy.” En väitä. Älä sinäkään väitä, ettei se koskaan olisi Israelin syytä. Israelin johdossa on ollut monta arvostettua henkilöä, joiden toimia niin maansa sisällä kuin suhteissa naapurivaltioihin voi hyvällä syyllä kiittää. Benjamin Netanyahu ei kuulu siihen joukkoon.
Pentti Martti
Ymmärsitkö ollenkaan mitä tarkoitin kommentillani, eli sitä, että voiko raamatusta vetää aina vain negatiivisen, tuhansia vuosia vanhan profeetan puheen esiin, kun Israelista, tai juutalaisista on kysymys. Juuri niinhän sinä teit, kun vedit tilanteeseen Miikaa.
Raamatulla on myös paljon kaunista lupausta heille, niitä kukaan ei koskaan pysty esittämään. Minä halauan uskoa niihin, koska on jo aika.
Pidän pahantahtoisena puheena myös sen, että juutalaisia sanotaan aina miehittäjiksi, vaikka muita sanotaan pakolaisiksi ja maahanmuuttajiksi, ja turvapaikan hakijoiksi. Turvapaikan hakijoita he ennenkaikkea ovat, kun ajatellaan holokaustin tapaisia kansanmurha tapauksia, josta vapautuneet tarvitsivat turvapaikkaa. Eivät he ole sotatoimin tulleet ja miehittäneet maata,vaan kaikkensa menettäneinä, ryöstettyinä, tuhjin taskuin, romulaivoilla palanneet.
Kyllä Eurooppa on myös syyllinen nykyiseen tilanteeseen, paljon suuremmin kuin Israelilaiset konsanaan.
Netanyahu on rautainen johtaja, häntä kuuluu nyt moittia, kun hän ei kääntänyt toistakin poskea, vaan antoi ymmätää, että nyt riitää. Vähän aikaa sitten kuollut Olavi Syväntö, oli sanonut, että Hamasille pitää antaa anteeksi. Siihen kai perustuu sinunkin Netanyahu vihasi, että hän pani kovan kovaa vastaan.
Ymmärsitkö sinä, mitä minä tarkoitin, Tarja Parkkila? Israelin asema Jumalan omaisuuskansana ei merkitse täydellistä vastuuvapautta vaan päinvastoin erityisen suurta vastuuta toimia oikein ja armeliaasti. Nykyinen Israel ei todellakaan ole se romulaivoilla tulleiden tyhjätaskujen maa, joka valtion aikoinaan perusti.