Kotimme pihalla käy useinkin eläimiä.
Perjantaina 26.7.2024 puutarhassamme
kälyni prinsessa Susanne kuvasi
valkohäntäpeuraa eli valkohäntäkaurista
eli aikaisempaa laukonpeuraa,
Odocoileus virginianusta.
Kaksi kuvaa panen näkyviin.
Ne meille kertokoot:
Hyvä on elää rauhassa eläinten kanssa.
Ne saakoon tilaa liikkua ja voida hyvin.
Tässä kuvassa paikallaan omenapuutarhan takana nähtynä.
Tässä kuvassa metsän reunassa kirmaten.
Jumalan kansa sai kokea kovia historiansa aikana. Muutamat tapaukset ovat erityisesti mieleen painuneet. Suuren surun päivä on ollut Av-kuun 9. päivä.
Vuonna 587 eKr. sinä päivänä hävitettiin Jerusalemin ensimmäinen temppeli, Salomonin rakentama.
Vuonna 70 jKr. samana päivänä hävitettiin Jerusalemin toinen temppeli. Se oli rakennettu pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Herodes Suuri kunnosti ja laajensi sitä. Siitä oli aikansa merkittävimpiä rakennuksia. Hänen jälkeensä rakentaminen jatkui.
Historian kuluessa profeetat olivat korostanut, että luopumus Jumalasta oli ensimmäisen hävityksen syy. Jumalan tahdon hylkääminen oli syynä pakkosiirtolaisuuteen ja Jerusalemin hävitykseen. He olivat myös korostaneet, että Jumala oli kääntänyt kansansa mielen Jumalan puoleen. Kansa palasi Luvattuun maahan. Rakensivat uuden temppelin. Uusi kausi alkoi heidän elämässään.
Juutalaisena rabbina Vapahtajamme Jeesus luki profeettojen tekstejä. Sitten hän piti niistä saarnoja. Hän korosti Jumalan seuraamisen tärkeyttä. Tekstien perusteella hän toit esiin, että jos kansa hylkää Jumalan, niin silloin profeettojen varoitukset toteutuvat uudelleen. Myös hänen aikansa temppeliä kohtaa hävitys. Näihin tekstin kohtiin liittyy hänen puheensa Jerusalemin hävityksestä. Noin nelisen vuosikymmentä myöhemmin vuonna 70 jKr. sana kävi toteen.
Kirkko on säilyttänyt muiston näistä historian murheen ajoista. Monessa Uuden testamentin kohdassa vuoden 70 jKr. tapahtuma on taustalle. Koko kansan traumaa käsitellään Kristus -uskon näkökulmasta. Sydämemme itkee yhdessä pyhän kansan kanssa.
Myös kirkkovuoteen on otettu kohtia, missä näistä puhutaan. Jeesuksen puhe ei ole kauhukertomusten muotoilua, vaan kehotusta Jumalan seuraamiseen ja äänensä kuulemiseen.
Jeesuksen katse on suunnattu eteenpäin, Jumalan valtakunnan esiintuloa kohti. Uuden aikakauden avautumista kohti. Jumalan kirkkauden ilmestystä kohti. Itkun jälkeen tulee ilo. Surua seuraa siunauksen aika. Yö kääntyy aamuksi. Uusi päivää koittaa. Pimeys väistyy maisemasta. Kevään lämpö sulattaa talven lumen ja jään.
Uskossa ojentaudumme eteenpäin. Suuntaamme katseemme Kristuksen takaisin tuloa kohti. Odotamme Jumalan valtakuntaa kirkkaudessaan.
Sitä odotellessamme rohkaiskaamme toinen toistamme kestävyyteen, hyvyyteen ja hellään keskinäiseen huolenpitoon ja rakkauteen.
Kun Jumala puhuttelee, niin heittäkäämme epäusko. Avautukaamme ottamaan hänet vastaan. Uskaltakaamme luottaa Jumalaan ja elää todeksi hänen antamansa elämä. Rohjetkaamme tuottaa hyvää toinen toisellemme. Uskaltakaamme rakastaa, panna käytäntöön sovinnon ja Jumalan rauhan sanoma.
Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,
älkää paaduttako sydäntänne
Olkoon siis ohjenuoranamme
Ei paatumus vaan parannus,
Ei epäuskon taantumus,
Vaan uskon sekä toivon rohkeus.
SUNNUNTAI 4.8.2024
11. sunnuntai helluntaista
Etsikkoaikoja
Toinen lukukappale eli epistola: Hepr. 3:15–19
Kirjeestä heprealaisille, luvusta 3
Kirjoituksissa sanotaan:
– Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,
älkää paaduttako sydäntänne
niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.
Ketkä tekivät näin: kuulivat mutta nousivat kapinaan? Kaikki ne, jotka Mooseksen johtamina olivat lähteneet pois Egyptistä. Keille Jumala oli vihoissaan neljäkymmentä vuotta? Niille, jotka lankesivat syntiin ja joiden ruumiit sitten jäivät autiomaahan. Keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepopaikkaansa? Niille, jotka eivät totelleet. Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko.
Se että Jumala on valinnut Israelin kaikkien muiden kansojen asemasta on kautta vuosituhansien ollut varsinainen Antisemitismin syy. Antisemitismille on aina keksitty syitä, joita on perusteltu ”oikeudenmukaisuudella”. Näin on nytkin. Israel tekee muka väärin, koska pyrkii tuhoamaan aseellisen järjestön, jonka tavoite on koko Israelin tuhoaminen. Jollei Israel saa sitä tehdä, niin vastaavia 7.10 tapahtumia on milloin tahansa luvassa.
Mikä muu maa voisi suostua vastaavaan?
Harmittaa hiukan kun poikkesin aiheesta, mutta on miksiköhän Jumalan tekemän valinnan hyväksymiseen ei monen kunnon kristityn usko näytä riittävän.
Onkohan meillä Martti oikeutta vaatia Israelia toimimaan toisin? Emme itse ole koskaan joutuneet siihen tilanteeseen, että rakkaita läheisiämme olisi pidetty terroristien vankina kuukaudesta toiseen. 7.10 on koskettanut henkilökohtaisesti jokaista Israelilaista traumaattisesti. Mooabilainen Ruut sanoi : ”sinun kansasi on minun kansani”. Samaa odotetaan meiltä kristittyinä. Asettumista heidän asemaansa.
”Onkohan meillä, Martti, oikeutta vaatia Israelia toimimaan toisin? Emme itse ole koskaan joutuneet siihen tilanteeseen, että rakkaita läheisiämme olisi pidetty terroristien vankina kuukaudesta toiseen.” Meillä on oikeus – ellei peräti velovollisuus – tukea niitä, joilla on oikeus vaatia Israelia lopettamaan tuhansien siviilien surmaaminen. Gazassa ei kuolla ainoastaan aseisiin vaan nälkään, janoon ja taueihin. Meillä on oikeus tukea myös Hamasin panttivankien omaisia, jotka vaativat hallitustaan toimimaan sotimisen sijaan vankien vapauttamiseksi. Israelissa on kasvava hallituksenvastainen oppositioliike. Netanyahun hallinto ei ole koko Israel.
Sotatilanteessa maalla on pakko olla hallitus, joka kykenee tekemään päätöksiä. Oppositio ei välttämättä kykenisi kuitenkaan hallitusta aikaan saamaan. Arabikulttuuri, jonka keskellä Israel on, on hyvin erilainen kuin meille tuttu Länsimainen ajattelu. Maailmalla ajatellaan että Palestiinalla on oltava oikeus omaan valtioon. Samaan aikaan Arabien mielestä Israelilla ei ole samaa oikeutta. Tämän soppaan ei meidän pitäisi kauhojamme laittaa. Siinä asetutaan toisen puolelle ja toista vastaan.
”Siinä asetutaan toisen puolelle ja toista vastaan.” Näen asian toisin. Kristittyinä meidän on asetuttava rauhan ja sovinnon puolelle väkivaltaa ja alistamista vastaan. Kahden valtion ajatus on syntynyt Israelin ja Palestiinan välisissä neuvotteluissa. Se on saanut Nobelin rauhanpalkinnonkin. Sen kannattaminen ei ole asettumista kummankaan puolelle nyt käynnissä olevassa sodassa.
Pentti Martti
edellisellä sivulla
”Ymmärsitkö sinä, mitä minä tarkoitin, Tarja Parkkila? Israelin asema Jumalan omaisuuskansana ei merkitse täydellistä vastuuvapautta vaan päinvastoin erityisen suurta vastuuta toimia oikein ja armeliaasti. Nykyinen Israel ei todellakaan ole se romulaivoilla tulleiden tyhjätaskujen maa, joka valtion aikoinaan perusti. ”
Kyllä Israelille pitäisi riittää samat vastuuvaatimukset, kuin muillekin kansoille, ei voi vaatia, että joku uskonnollinen, Jumalan omaisuuskansana oleminen tekisi heistä erityisen arvostelun ja erityisten vaatimusten kohteita ja sylkykuppina olevan kansan. Kaiken järjellisen ajattellun ulottumattomissa olevan erityisen ryhmän, jota vihataan sen kaikkien esi-isien ankarien kirjoittelujen takia.
Heillä on suuri ns, uskovaisten ryhmä, eli ultraortodoksit, jotka eivät tartu aseisiin ollenkaan, ( armollisesti, tai raamatullisesta käskystä johtuen, en tiedä ?) Mutta ilman poikia, eli pelastajia, sotilaita, heitä tuskin olisi elossa enää yhtään, noissa ympyröissä. Ei kai Jumala kieltäne omaisuuskansaa puolustautumasta.
Gaza.
Eräs kirkkoisä sanoi aikoinaan, että ei ole olemassa viatonta juutalaista verta, ( siis myös naiset ja lapset, eilen tänään ja vielä huomennakin ) he kaikki ovat syyllisiä Kristuksen murhaan, tämän pohjalta voisi sanoa, että ei ole olemassa viatonta palestiinalaista verta, he kaikki ovat syyllisiä juutalaisvihaan ja haluun ajaa heidät pois maasta, eli mereen, joka tarkoittaa kansanmurhaa.
”Tämän pohjalta voisi sanoa, että ei ole olemassa viatonta palestiinalaista verta,” On eri asia, mitä voi sanoa – siis pystyy sanomaan – ja mitä saa sanoa – mitä siis on lupa sanoa. Juutalaisvihan kohteeksi joutuneen kansan olisi luullut oppineen, mitä sellainen viha saa aikaan. Miksi osa siitä – nyt valitettavasti hallitseva – sortuu samanlaiseen. On totta, että äärijuutalaset eivät tartu aseeseen. Onko se estänyt heitä yllyttämästä muita väkivallan käyttöön?
Jos mennään uskonnolliseen tulkintaan, niin pitkä kärsimyshistoria kyllä oikeuttaa jo saamaan jotain myös takaisin hyvän muodossa, eikö Raamtussa sanota, että heillä on avoin lähde syntiä vastaan. Ja kaikki profeetat hävitetään maasta.
jatko
Sakarja
”Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla
oleva avoin lähde
syntiä ja saastaisuutta vastaan.
2Ja sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot,
minä hävitän epäjumalain nimet maasta,
eikä niitä enää muisteta.
Myöskin profeetat ja saastaisuuden hengen
minä ajan maasta pois. ”
4Sinä päivänä häpeävät profeetat
itsekukin näkyään, kun he ennustavat,
eivätkä he valhetellakseen
pue yllensä karvaista vaippaa.
5Hän sanoo: ”En ole profeetta, vaan peltomies,
sillä eräs mies on ostanut minut orjaksi
jo nuoruudessani”.
”Sinä päivänä…” Mitä päivää Sakarja mahtaa tarkoittaa? Edellisessä luvussa hän lausuu näinkin tuosta päivästä: ”Mutta Daavidin sukuun ja Jerusalemin asukkaisiin minä vuodatan armon ja rukouksen nöyrän hengen. Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat häntä, niin kuin surraan ainoaa poikaa, ja valittavat häntä katkerasti, niin kuin esikoista valitetaan.”
Pentti Martti
Mitä päivää mahtoi Miika tarkoittaa, kun hänestä kirjoitit tähän päivään liitteyen.
Tarkoittanet Sakarjan lainauksellasi Jeesuksen lävistyksiä, joten katsotaan sopiiko se Jeesukseen.
”He katsovat minuun,
jonka he ovat lävistäneet.”
Jos Sakarja puhuu ’minä’ muodossa, eikö se tarkoita, että Sakarja puhuu itsestään. Mitä lävistys tarkoittaa tässä yhteydessä, se voi olla myös surunilmaus, ikäänkuin nuoli sydämeen, kuvaannollisesti. Lause antoi kuitenkin aiheen kirjoittaa Jeesukselle kyljen lävistävä miekan isku, jolloin veri laskettiin maahan. Se ei sovi tarinaan ollenkaan, koska Jeesuksen piti vielä nousta haudasta ja verettömänä yksikään mies ei enää kävele. Veren laskeminen liittyi ruokasäädöksiin, Kosher, koska verta ei saanut syödä.
”Ja he valittavat häntä,
niinkuin valitetaan ainokaista,”
Kuka on ’hän’, jota valitetaan. Ainakaan Jeesuksesta ei korrota, että häntä olisi erikoisen suuresti valitettu, ristiinnaulittuja oli niin paljon. Eikä kukaan puhu itsestään kolmannessa persoonassa.
”murehtivat häntä katkerasti,
niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.”
Yleinen sanonta, niin sanottu vertauskuva, suuresta surusta. Ei liity erityisesti Jeesuksen esikoisuuteen, koska esikoinen, voi olla myös tyttö.
Sinulla on vähän erilainen käännös. Tämä oli Raamttu.fi sivulta. tulkinta on oma.
”Mitä päivää mahtoi Miika tarkoittaa, kun hänestä kirjoitit tähän päivään liitteyen.” Profeetat moittivat tietysti oman aikansa hallintoa ja elämää. Käytin häntä esimerkkinä siitä, miten Jumala vaatii omalta kansaltaan paljon. Käsitys siitä, ett Israelilla olisi lupa rikkoa kaikkia sääntöjä erityisasemansa vuoksi on nähdäkseni täysin väärä.
”Mutta Daavidin sukuun ja Jerusalemin asukkaisiin minä vuodatan armon ja rukouksen nöyrän hengen.” Tämä on minusta olennaista, armo ja nöyrä rukous. Kovin armottomalta ja korskealta Israel nyt näyttäytyy.
Katso, vaikea on asua raittiina kapakassa, siveästi porttolassa, jumalisesti tanssihuoneessa, vanhurskaasti varkaiden luolassa.
Martti Luther, Raamatun kultajyviä, s. 22, Aurinko kustannus ja Arkki-kirjat, 2013.
Martti
Mika
Pekka
Tarja
(Aakkosjärjestyksessä)
Kiitos teille kommenteistanne
Monia näkökohtia toitte esille
Jatkan muutamalla kommentilla näkökulmista, joissa tuon esille uusia näkökulmia niin itse blogin aiheeseen kuin elämään Lähi-Idän kulttuurissa.
1) Aikoinaan jo viime vuosituhannella edesmenneen ensimmäisen vaimoni opiskellessa juridiikkaa yli puoli vuosisataa sitten hän oli ajatellut ottaa kansainvälisen oikeuden aiheeksi YK:n lauselmat Israelin ja arabimaiden välillä. Hyvin nopeasti hän kuitenkin huomasi, ettei noiden pykälien oikeudellisia näkökulmia ollut millään tavoin käsitelty juridisesti analysoiden, vaan niitä oli tulkittu yksiinomaan poliittisten pyrkimysten valossa.
Niinpä hän tajusi, ettei hänellä ollut mahdollisuutta tehdä objektiivista juridista tutkimusta, vaan niiden soveltamisesta olisi pitänyt tehdä kansainvälisen politiikan tms. tutkimusalan menetelmien mukainen tutkielma.
Käytännön seuraus hänen opiskeluihinsa oli, että hän siirtyi oikeushistoriaan ja teki tutkimuksen Roomalaisesta oikeuden eräästä aiheesta.
2) Olen useammassa yhteydessä nostanut esiin orientaaliseen kulttuuriin oleellisesti kuuluvan perhesiteiden merkityksen ihmisen käyttäytymiseen. Tästä yhtenä näkökulmana on yli sukupolvien kulkeutuvien asenteiden vaikutus nykytilanteen ratkaisuihin.
Niinpä siellä voi tavata tämäntapaista asennetta: ”Koska sinun isoisäsi isoisä on loukannut minun isoisäni isoisää, niin en voi olla sinun ystäväsi.” Kun tällaiset sosiaaliset rihmastot vaikuttavat nykyhetken toimintojen edellyttämiin perusteluihin, niin meille länsimaisille ihmisille on lähes tulkoon mahdotonta nähdä noiden ihmisten mielenmaiseman eri ulottuvuuksiin, koska meidän ratkaisumallimme perustuvat pääasiassa toisenlaisiin toimintojen perusteluihin, ja sukupolvien ketjun vaikutus on lyhyemmältä ajalta ja koska monien ulkonaisten olosuhteiden vaikuttamat tekijät muovaavat päätöksiämme eri tavalla kuin itämaisessa kulttuurissa.
Olen kuullut vuoden 1918 tapahtumien jättäneen noin pitkiä vihan varjoja, jos paikkakunnalla on käytetty tilannetta väärin tulehtuneiden naapurisuhteiden väkivaltaiseen ratkomiseen. Joskus on taitavalla sovinnon rakentamisella avattu näitä tunnelukkoja ja päädytty sopuunkin.
Martti
Kiitos hyvästä kommentistasi
Olen vuosina 1975-79 toiminut kirkkoherrana Humppilassa, missä aikoinaan vuoden 1918 tapahtumien traumat olivat muistoissa pitkään. Sitten 1970 -luvulla siellä saatiin aikaan sovin hierontaa, missä kaikkien puolueiden johtavat henkilöt alkoivat rakentaa yhteistyötä. Niinpä vaikka kunnanvaltuustossa oli oikeisto-keskusta enemmistö, niin valitsivat SKDL:ään kuuluneen puheenjohtajan, koska tällä oli omassa puolueessaan eduskuntakokemusta ja tätä kokemusta haluttiin käyttää paikkakunnan hyväksi.
Eräänkin kunnan, seurakunnan ja paikkakunnan pankkien hankkeen hakemus meni valtion byrokratiassa läpi sellaisella vauhdilla, etteivät alustavaksi rahoittajiksi lupautuneet eläke- ja vakuutuskassat ehtineet mukaan. Mutta paikkakunnan pankit lisäsivät osuuttaan ja työ saatiin käyntiin jo seuraavana vuotena muutoin ennakoidun viiden vuoden toistuneitten hakemusten toistojen jälkeen.
Tuon eri osapuolten sovun mukana Humppila pääsi hyvään kehityksen vauhtiin. Ja me kaikki iloitsimme kunnan kehityksestä. Sitten tuon ajan hedelmien muut tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että osa tuon ajan työpaikoista on jouduttu ajamaan alas.
Nykytilanteen muut muutokset ovat sitten saaneet aikaan, että aivan viime aikoina Humppilan, Jokioisten ja Ypäjän seurakunnat on päätetty yhdistää yhdeksi seurakunnaksi.