” Kun sinä annat jollekulle rohkeuden,”
Viime aikojen mediassa on ollut, taas kerran, Päivi Räsänen. Kristinuskon rohkeana todistajana. Löysin Raamatusta (Perheraamattu 1927) tällaista tekstiä Apokryfi kirjoista.
Raamatun Apokryfi kirjassa on kertomus Juuditista jonka kertomuksen esipuheessa mainitaan ”että tässä niin jalosti opetetaan kuinka ihmisen pitää uskossa lujasti Jumalaan turvaamaan ja häntä rukoileman kuin kiusaus ja vaiva ahdistaa…”
Yhdistin Päivi Räsäsen rohkeuden Juuditin rohkeuteen sillä ”Vanhauskoisen” tie on ollut yhteiskunnassamme, myös kirkossamme jo vuosia pelkkää ”kujanjuoksua.” (On omakohtaista kokemusta vuodesta 1983)
Siksi, erityisesti Päiville ja muille ”vanhauskoisille” Juuditin kirjan uskon todistajille Jumalamme varmaa sanaa, rohkeuden tekstiä : ”Herra Jumala, sinä olet voimallinen Jumala, joka teet suuria töitä, eikä yksikään taida olla sinua vastaan.17:Kaikkien luontokappaleiden pitää sinua palveleman, ja mitä sinä sanot, se tapahtuu. Kun sinä annat jollekulle rohkeuden, täytyy hänen käydä esiin, eikä yksikään taida olla sanaasi vastaan.” Perheraamattu 1927 Juudit 16:16-17
Jukka Teininen
Forssa
Uskon todistaja
Mitä todisteluja kristinusko tarvitsee ? Eikö se ole itsessään todistus/-te jostakin, mihin joku uskoo. Uskoa on vaikea todistella. Enkä usko, että jumalaakaan tarvitsee kenenkään todisteluja.
”Synti on sanottava synniksi” ? Siinä on vain se vaikeus, että sanojilla vaihtelee tämä syntikäsitys ja käsitys synnistä. Mitä uskovaisiin tulee, synti sijaitsee navan alapuolella (siitäkö johtuu heikko syntyvyys?). Kirkon lienee viisainta tehdä ne kuuluisat syntiluettelot, ettei tarvitse tapella. Jokaiselle kastetulle annetaan ne kotiläksyksi.
Charlotta hyvä, olet siinä oikeassa, että
ei kristinusko itsessään todisteluja tarvitse. Todisteluja tarvitsevat ihmiset. Ilman todistusta usko jää helposti uskotteluksi, mielikuvitukseksi tai (pelkästään) mystiikaksi. Ihmisethän usein sanovat sellaista, mihin eivät itsekään usko – usein yhteisön tai yhteiskunnan ”poliittisesta” paineesta. Todistukseen liittyy se, että panee itsensä alttiiksi jopa kiusaamiselle tai väärinkohtelulle kertomalla julkisesti käsitystensä ja elämällä (edes jossain määrin) uskonsa mukaisesti. Päivi Räsänen on altistanut itsensä väärinkohtelulle (vääristelylle ja suoranaiselle kiusaamisellekin), oltiinpa sitten hänen mielipiteistään samaa mieltä tai ei. Sikäli hän on todistaja.
Samoin Jumala ei tarvitse todistuksia. Ei tosuuskaan itsessään todistusta kaipaa: totuuus ”on se, joka se on”. Omilla todistelupyrkimyksillämme totuus ei muutu – vaikka ehkä aikamme jälkimodernissa totuudenjälkeisessä ajassamme niin jotkut ajattelisivatkin. Mutta ihminen usein uskoo myös valheeseen tai kuvitelmiin ja toiveisiinsa – varsinkin taidokkaan ja manipuloivan retoriikan tai painostuksen vaikutuksesta.
Syntikäsityksissä on eroja, kuten totesit. Joten sen vuoksi moninaisuutta (mukamas) arvostavassa ajassamme näistä erilaisista näkemyksistä olisi syytä keskustella ja kuunnella aidosti toistemme näkemyksiä.
Uskovaisten syntikäsitys ei todellakaan sijatse ”navan alla”, kuten väität. Jos ihan oikeasti perehtyy kristinuskoon tai vaikkapa ”kuuluisan” Päivi Räsäsen näkemyksiin, asian voi suorastaan ”todistaa”: synti ei asu ”navan alla” (väittäjien retoriikasta huolimatta) vaan meissä itse kussakin, mielen ja tahdon syvyyksissä; synnin ulkoinen ilmeneminen kyllä on yksilöllistä, mutta myös kulttuurin vaikutukselle altista. Tietyn tai tiettyjen synti-ilmenemisten kieltämiseen vastaaminen kyllä saattaa synnyttää asiaan perehtymättömälle sellaisen käsityksen, että syntiä olisi vain ja erityisesti jotkut ”tietyt” käyttäytymiset. Käsitys ei ole totuus, eikä edes todistus.
Ajassamme on tyypillistä tarttua yksittäisiin lauseisiin, asian (eli tässä synnin olemuksen käsitteen) kokonaisyhteyden ulkopuolella. Kristinusko -käsitteeseen kannattaa perehtyä Raamatusta, ei vain mediaväittelyistä.
Mitä syntyvyyteen tulee, käsittääkseni uskovaisten parissa syntyvyys on suurempi kuin suomalaislla keskiarvoisesti. Ajassammehan seksistä on tullut ”oleellisuus sinänsä”, jolla ei ole enää mitään tekemistä lisääntymisen – saati syntyvyyden – kanssa. Se, että ”ihmisyyden ytimenä” ei pidetä seksiä (valtakunnan syyttäjä oletti seksuaalisuuden muodostavan ”ihmisyyden ytimen”) ei tarkoita seksin syntisyyttä sinänsä, vaan pikemminkin vain sitä, ettei olla seksin ”armoilla” elämän arvoissa ta tarkoituksessa, (”seksuaalisen himon orjia”, kärjistetysti ilmaisten). Seksuaalisuus ei tule olla ”rajatonta”.
Omiin synteihinsä kukin voi alkaa perehtyä esim. jumalanpalveluksen synnintunnustusten inspiroimana. Syntien luetteleminen on liian pitkä ja loputon projekti tai prosessi, koska syntiä on myös – tai erityisesti – monenlainen tekemättä jättäminen tai laiminlyönti, ja ylpeys.
Viisaampaa lienee, että itse kukin tutkii Raamatusta, millaista on oma elämä ja toisaalta, mitä Jumala tahtoisi sen olevan; sitten voi pohtia, miksi ne eivät ole yhtenevät, ja mitä (kaikkea) syntiä on tässä välissä. Syntiä ei pääse karkuun tietyt (siis yleensä ”noiden toisten” syntisten) synnit listaamalla ja harhakuvittelemalla pysyvänsä itse edes niiden syntien ulkopuolella. Voisi aloittaa vaikkapa pohdiskelemalla eri tavoin ajattelevien kunnioittamisesta – mikä ei tarkoita, että heidän tekemisiään pitäisi aina omaa itseansä miellyttävänä. Syntiä ei pääse karkuun omaa syntisyyttään kieltämällä. Totuuden (usein epämiellyttävänkin sellaisen) tunnustaminen on viisauden alku; ja viisauden alusta npääsee eteenpäin Kristuksen armoon turvautumalla. Ymmärtääkseni tätä rva Räsänenkin on pyrkinyt todistelemaan. Kuka sitten ottaa todistusta vastaan, on oma kysymyksensä.
Olisiko uskon tunnustaja parempi ilmaisu? Tunnustaminen tarkoittaa kielitajuni mukaan oman vakaumuksen tuomista esille.
”Syntiä ei pääse karkuun tietyt (siis yleensä ’noiden toisten’ syntisten) synnit listaamalla ja harhakuvittelemalla pysyvänsä itse edes niiden syntien ulkopuolella. – – – Ymmärtääkseni tätä rva Räsänenkin on pyrkinyt todistelemaan.” Enpä ole havainnut Päivi Räsäsen surreen julkisuudessa omaa syntisyyttänsä. ’Noista toisista’ hän sen sijaan on lausunut monenlaista. Hän on Raamatun lisäksi vedonnut lääketieteeseen, käyttäen tosin vuosia sitten vääriksi todettuja käsityksiä.
Kyllä Päivi Räsänen on useaan otteeseen omaakin syntisyyttään myöntänyt.
Media kertoo, mitä media haluaa kertoa. Ja ns. valtamedia haluaa kertoa sitä, mikä on ”valtaa”.
Käsittääkseni esim. muuan suuri päivälehtemme ei julkaissut Päivi Räsäsen korjaavaa kommettia hänestä kertovassa jutussa olevaan virheellisyyteen.
Median toiminta on sekin todistusta median todellisista periaatteista. Kaikki ei ole aina sitä, miltä se päällisin puolin näyttää.
Jukka: Kerrotko, mitkä ovat suomalaisen median todelliset periaatteet sinun näkökulmastasi? Ja millä tavalla median toiminta on todistusta median todellisista periaatteista? Kerro joitakin esimerkkejä. Meillähän on JSN, joka aika tarkkaan valvoo mediassa esitettyjä väitteitä ja antaa herkästi huomautuksia, jos mediassa esitetyt väitteet eivät pidä paikkaansa. Sinne kuka tahansa ihminen voi lähettää kantelun, jos huomaa, että media levittää epäasiallista tietoa (https://jsn.fi/nain-kantelet/ ). Jos kantelet tiedotusvälineen toiminnasta, kyseessä on kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta. Voit myös kannella sananvapauden rajoittamisesta.
Jos siis Jukka olet huomannut, että media jollakin tavalla antaa väärää tietoa tai rajoittaa sananvapauttasi, niin lähetä ihmeessä täysin ilmainen tutkimuspyyntö JSN:lle.
Minulla vanhalla ihmisellä on niin huono muisti, ettei tule mieleen, mihin syntiin Räsänen (tai ylipäänsä kukaan hänen hengenheimolaisistaan) olisi koskaan myöntänyt syyllistyneensä. Ehkä virkistät muistiani ja kerrot. Tai jos et Räsäsen syntejä nyt satu muistamaan, niin kuvailepa vaikka omiasi.
Huvittavaa. Tässä lehdessä Emilia Karhu kertoo erimielisyyksistä toisen henkilön kanssa. Koskee lähinnä sukupuoliasioita !