Uskon ytimestä löytyy vapaus

Entoollisvälineet Limbessä 25.3.2006. Siellä pidetyssä messussa käytettiin ruokakioskista ostettua leipää ja viiniä ehtoollisen viettoon. Samaa tapaa noudatettiin myös useimmissa seurakunnissa missä vierailin. Eri olosuhteissahan toimitaan aina noiden olojen mukaisesti.

Sunnuntai 23.09.2018
18. sunnuntai helluntaista
Kristityn vapaus
Evankeliumi: Mark. 7:5-13 tai Mark. 2:23-28

Päivän kaksi evankeliumia kertovat kristityn vapaudesta kahdesta eri näkökulmasta. Ensimmäisessä näköala suuntautuu Jumalan sanan tärkeyteen ja toisessa julistetaan sanomaa Jeesuksesta Ihmisen Poikana, sapatin Herrana, siis Jumalana.

Ihmisten perinnäissäännöt vai Jumalan sana

Kun Vanhan testamentin kirjat tulivat valmiiksi, niin niiden pohjalta alettiin saarnaamaan Jumalan sanaa. Tämä toiminta vaati selkeää teologista tutkimusta. Syntyi kirjanoppineitten ryhmiä, jotka innokkaasti paneutuivat Jumalan sanan syvään totuuteen. Tämä toiminta oli hyvää ja rakentavaa. Yhteisellä työskentelyllä päästiin yhä syvemmälle Lain ja Profeettojen sekä Kirjoitusten keskeiseen ytimeen. Ymmärtämistä helpottamaan laadittiin myös opetuksen apuvälineitä, muistisääntöjä, tulkintaohjeita jne.

Kun vertaa Jeesuksen opetusta näihin kirjanoppineitten opetuksiin, niin huomaa, että toisin kuin usein tullaan ajatelleeksi, myös Jeesus seurasi näitä opetusten periaatteita hyvinkin pitkälle.

Aikojen kuluessa oli kuitenkin myös tuohon hyvään ja rakentavaan opetuksen perinteeseen sekaantunut keskeisiä periaatteita vastaan suuntautuneita vääristymiä. Joissakin tilanteissa oli alettu muodostamaan juridisia vippaskonsteja varsinaisen sanoman esiin tuomisen sijaan. Näin myös opettajien työ tuli vaikeammaksi, kun kaikki eivät enää pystyneet erottamaan tervettä opetusta turhauttavista välistävedoista.

Näitä keskeisistä periaatteista sivuun vieviä tulkintoja vastaan Jeesus nosti äänensä. Hän muistutti siitä, että jokaisessa tulkinnassa on katsottava Jumalan sanan perustavaa sanomaa. Kun pysytään Jumalan sanan tukevalla pohjalla, niin silloin myös keskeisestä linjasta poikkeavat tulkinnat voi jättää syrjään ja ihmisten omien vippaskonstien sijaan saa turvallisesti pitäytyä elävän ja voimallisen Jumalan voimallisessa ja eläväksitekevässä sanassa.

Tämä Jumalan sanan totuus vapauttaa ihmisen ja täyttää hänet halulla vapautuneeseen rakkauteen ja lähimmäisen palvelemiseen. Näin uskon voimasta tie avautuu läheisten ihmisten, isän ja äidin rakastamisesta ja kunnioittamisesta toisten ihmisen kunnioittamiseen ja rakastamiseen. Läheisten ihmissuhteiden kuntoon laittamisesta vapautuu voimia myös muiden ihmissuhteiden kuntoon panemiseen.

Lepopäivä Jumalan kunniaksi ja ihmisten iloksi

Sapatti oli juutalaisille hyvin tärkeä päivä. Sen viettämiseen panostettiin valtavan paljon. Se oli kuin kuningatar päivien joukossa. Synagogaan kokoontumista pidettiin tärkeänä. Elettiin hyvin kollektiivisessa yhteisössä, missä kyläkuntien elämää ylläpiti yhteinen liturgiaan kokoontuminen. Myös Jeesus eli tässä yhteisössä. Hänkin kävi säännöllisesti synagogassa ja osallistui liturgiaan. Sallitun iän 30 vuotta täytettyään hän myös ryhtyi rabbiksi. Sitä varten tarvittiin rabbiksi vihkiminen. Sekä liturgiaan osallistuminen että synagogassa opettaminen oli Jeesuksen hyvään tapaan kuuluvaa elämän kulkua.

Luukkaan evankeliumi:

4:16 Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan.

Koska sapatti oli juutalaisten lepopäivä, niin aikojen kuluessa oli kehittynyt hyvin yksityiskohtainen tapakultuuri, mikä oli sapattina sallittua toimintaa ja mikä puolestaan katsottiin kielletyksi työnteoksi, joka rikkoo lepopäivän luonnetta nimenomaan levon päivänä. Näissä sallittujen ja kiellettyjen toimien luettelossa oli Juudean ja Galilean perinteissä eroja. Tämä johtui erilaisista perinteistä.

Kun Juudean kirjanoppineet kerran kyselivät, miksi Jeesuksen opetuslapset tekivät sellaista, mikä Juudean juutalaiten keskuudessa ei ollut sallittua, niin silloin Jeesus käytti tilaisuutta hyväkseen antamalla periaatteellisen opetuksen, joka meni paljon syvemmälle kuin vain ulkonaisten tapojen erilaisuuden toteamiseen.

Jeesus nosti esille tapauksen missä Daavid toimi toisin kuin hänen aikanansa oli tapakulttuuriin kuuluvaa. Teko oli tilanteen luonteen takia välttämätön, vaikka se ei kuulunutkaan ”hyvään käytökseen”. Nälkäiset saivat ravintoa ja pystyivät jatkamaan tarpeellista matkaansa.

Kuningas Daavidista Jeesus meni eteenpäin. Hän siirtyi ajallisesta kuninkaasta Jumalan valtakunnan kuninkaaseen, Messiaaseen ja Messiaan tehtävään Ihmisen Poikana, ikiaikojen Jumalan luona olevaan taivaan ja maan hallitsijaan, Jumalan Poikaan.

Luomiskertomuksessa kerrotaan miten Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä. Tämä siis merkitsi että sapatti on Jumalan luomus. Nyt Jumalan Pojan, Jeesuksen, tehtävä on toimia sapatin Herrana. Jeesus siis tuo esille sen että hän on olemukseltaan Jumala.

Sapatti eli lepopäivä on Jumalan luoma. Se luotiin ihmisen luomisen jälkeen. Näin jo luomiskertomuksesta käy ilmi että sapatti on luotu ihmistä varten eikä ihmistä sapattia varten. Tästä tarkoitusperästä seuraa, että lepopäivän suuri ilo ja riemu ei ole joidenkin yksittäisten tapakulttuurin hienouksien seuraamisessa vaan Jumalan suurista teoista riemuitsemista ja hänelle kunnian antamista, niin että työ, toiminta ja lepo sekä jumalanpalvelus saavat tulla terveeksi kokonaisuudeksi niin, että Jumala saa kunnian korkeuksissa ja ihminen ilon elämäänsä ja olemiseensa, Jumalan lapsen raikkaaseen riemuun.