Entisenä uskovana sitä katselee vanhaa tapaansa tarkastella maailmaa välillä aika kummissaan. Vaikka uskossa ja uskonnoissa on joitain positiivisiakin ilmiöitä, aiheuttaa se monenlaisia lieveilmiöitä, joiden vaikutukset kääntyvät negatiivisen puolelle.
Yksi tällainen ilmiö on uskonnolliseksi narsismiksi tunnistettava ajattelumalli. Siinä ihminen ajattelee, että juuri hänen tapansa tulkita esimerkiksi Raamattua, on oikea. Juuri hänen usko on sellaista, mistä Raamattu puhuu ja juuri hän ymmärtää, mitä Raamattu tarkoittaa, kun se kertoo jostain monitulkintaisesta asiasta. Ja juuri hänen uskonsa on sitä mallia, joka johtaa pelastukseen.
Kun tällaista ajattelumaailmaa pohtii yhtään syvällisemmin, ei voi kuin ihmetellä, miten kukaan voi ajatella niin. Raamatusta ja sen tarinoista on lähes yhtä monta tulkintaa kuin on sen lukijoitakin. On tuhansia erilaisia uskontoja ja uskonnollisia yhteenliittymiä, joilla kaikilla on jossain määrin omanlaisensa tapa käsitellä uskoa ja Raamattua. Miten ihmeessä kenellekään voi tulla edes mieleen, että juuri hän on löytänyt sen oikeimman tavan tulkita Raamattua? Eikö sellainen ole melko äärimmäistä narsismia ja suuruudenhulluutta?
Jos Raamattu olisi totta ja Jumala todellinen, miten kenelläkään olisi rohkeutta kuvitella omaavansa muita oikeamman tavan uskoa tai tulkita Raamattua? Entä jos (ja kun) olisit väärässä? Koska useimmat ajattelevat olevansa uskossaan oikeammassa kuin muut, tarkoittaa se sitä, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän väärässä. Kaikki eivät voi olla oikeassa asiassa, johon on vain yksi totuus ja tuhansia tulkintoja. Siksi sinä, oli näkemyksesi ja tulkintasi Raamatusta ja Jumalasta mikä tahansa, olet monissa asioissa väistämättä ja auttamattomasti väärässä.
Tämä mielessä pitäen on ihmeteltävä, miksi nykyistä huomattavasti useammat uskovat eivät tunnista, että heidän näkemyksensä ovat vain yksi tapa tulkita Raamattua. Miksi monien uskovien näyttää olevan tärkeää saada jaotella ihmisiä ja määritellä, kuka on enemmän kristitty kuin toinen, ja kenen näkemyksillä saa todennäköisemmin pelastuksen?
Yksi äärimmäinen esimerkki tällaisesta on tietenkin se uskonnollinen viitekehys, josta käsin itse ihmettelin maailmaa parikymmentä vuotta. Jehovan todistajat ajattelevat, että vain he ovat oikeassa ja kaikki muut maailman ihmiset väärässä. Vain he pelastuvat, kun muut murhataan ihan pian alkavassa harmageddonissa.
Entä jos on niin, että te kaikki olette yhtä oikeassa ja yhtä väärässä? Entä jos jumalanne ei vaadi puhdasoppisuutta tai edes sellaista muistuttavaa näkemyskokoelmaa, koska sellaista ei ole edes saavutettavissa? Entä jos jumalastanne onkin pelkästään vastenmielistä, kun Häneen uskoviksi tunnistettavat ihmiset kategorisoivat toisiaan enemmän ja vähemmän kristityiksi?
Entä jos jumalallenne sittenkin riittää, että te vain vilpittömästi uskotte Häneen?
