Muistoja menneiltä vuosilta
Kolmisenkymmentä vuotta sitten kuuntelin joltisenkin tyrmistyneenä tuttavani kokemuksia suomen kielen opettajana.
Tämä oppinut, suomalaisen koulutien läpikäynyt ja hyvin kielitaitoinen naismaisteri oli ottanut työn maahamme tuolloin saapuneiden somalipakolaisten suomen kielen opettajana. Hänen kuvauksensa työstään oli hyvin karua kuultavaa, sitä oli jopa melkein mahdotonta uskoa.
Hän kertoi kuinka somalipakolaiset kohtelivat häntä, yliopistokoulutettua naisopettajaansa, kuin palvelijaansa tai orjaansa. Naismaisterin ja opettajan tehtävä olikin maahamme muuttajien mielestä palvella heitä.
Uskonto ja länsimaiseen kulttuuriin integroituminen
Maassamme toimivat islamistiset yhteisöt ovat nyt ottaneet tehtäväkseen ”rasismin” vastustamisen suomalaisessa yhteiskunnassa, hyökäten maamme demokraattisilla vaaleilla valittua hallitusta ja sen ministeriä vastaan.
Nämä yhteisöt eivät ensinnäkään näytä tietävän, että Suomi oli ensimmäinen länsimaa, joka myönsi islamistiselle yhteisölle (tataarit Järvenpäässä) virallisen uskonyhteisön aseman.
Toisekseen he eivät näytä tietävän miten uskonyhteisöt toimivat vapaassa, demokraattisessa lännessä.
Uskonnolliset yhteisöt (tai kirkot) eivät meillä, toisin kuin islam maahanmuuttajien lähtömaissa, ole poliittisia toimijoita. Poliittisia toimijoita meidän järjestelmässämme ovat poliittiset puolueet.
Alistumisen ihanne
Islamin ihanne on alistuminen jumalan tahtoon (eli oleviin oloihin). Suomeen pakolaisstatuksella saapuneet islaminuskoiset eivät kuitenkaan ole kotimaissaan alistuneet oleviin oloihin, vaan etsineet turvaa ja hyvinvointia lännestä.
Maailmassa ei toistaiseksi ole ainuttakaan islamistista hyvinvointivaltiota. Länsimaissa näitä on useita.
Ei ole toistaiseksi olemassa ainuttakaan islamistista valtiota, joka suojaisi naisten, vammaisten, seksuaalivähemmistöjen tai toisinajattelijoiden universaaleiksi ajatellut ihmisoikeudet. Tai pitäisi laeissaan tai ihanteenaan kaikkien ihmisten tasavertaista kohtelua.
Suomessa ja länsimaissa näin kuitenkin on.
Olipa kyse katujengeistä tai alaikäisten lasten raiskauksista, islamisiset yhteisöt eivät ole nostaneet ääntään näitä ilmiöitä vastaan.
Suomella ei ole ollut mitään moraalista tai muutakaan todellista velvoitetta ottaa vastaan maahanmuuttajia. Emne ole sortaneet islaminuskoisia, emme ole olleet kolonialistinen valtio, emme ole osallistuneet islamin eri suuntausten välisiin sotiin, vihanpitoon, taisteluihin vallasta tai taloudellisista resursseista, emme myöskään ole osallistuneet islamin eri maissa olevien heimoyhteisöjen ja klaanien keskinäisiin valtakamppailuihin.
Suomalaiset poliitikot, suomalaisten veronmaksajien rahoittamina, ovat halunneet auttaa kärsiviä ihmisiä heidän uskomuksistaan ja uskonnostaan riippumatta. Pakolaiset ovat tulleet Suomeen turvaan ns. epäonnistuneista valtioistaan,sodan ja väkivallan, heimovihojen ja perinnäistapojen tyrannian keskeltä.
Nyt tämä islam-porukka haluaa uskotella meille, että meidän yhteiskuntamme ja hallituspuolueemme tai naisministerimme olisi rasisti?
Sen sijaan, että nämä islamyhteisöt lähtisivät kitkemään rasismia ja sortoa omista kotimm/lähtömaistaan ja rakentamaan sinne tasa-arvoista, rasismivastaista yhteiskuntaa, he hyökkäävät kiitokseksi turvapaikastaan Suomessa ja ”rasismin” nimissä suomalaista naismaisteria ja -ministeriä vastaan.
Ympyrä on sulkeutunut.
Uskonnolliset yhteisöt ovat useinkin olleet Suomessa poliittisia toimijoita. Ajatellaan vaikka Lapuan Liikkeen ja Elias Simojoen toimintaa. Tai jos ajatellaan nykyaikaa, niin Päivi Räsäsen toimintaa KD-puolueen keulahahmona.
Oikeastaan hävettää vastata tähän PS-puppuun. Ikävä, että K24 haluaa olla tämän höpönlöpön levittäjä.
Näitä Luukkasen ja Toivosen viisauksia jos täällä vielä näin laveasti esillä pidetään ja monta kertaa viikossa julkaistaan, niin annan sitten raskain sydämin tämän palstan heidän haltuunsa.
Mutta toivo elää sydämessä, että toisenlainen Suomikin on olemassa: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009729494.html
Seija R,
Kannattaa analysoida tarkasti mistä puhutaan. Alla pari ajatusta.
1) Islamin uskon arvostelu ei ole rasismia, vaan yhteiskunnallista keskustelua. Tämä uskonto jakaa ihmiset kolmen ryhmää: muslimeihin, kirjan kansoihin (kristitty ja juutalaiset), sekä muut. Näitä kohdellaan islamin mukaan eri tavoin ja esim. islamilaisessa oikeudessa heillä on täysin eri oikeudet. Samoin naisilla ja miehillä on eri arvo.
2) Ihmisten arvostelu pukeutumisen perusteella ei ole sekään rasismia vaan idiotismia. Eri juttu on sitten keskustella antaako tiettyyn uskontoon kuuluminen oikeuden naamioitua tai vastustaa esim. viranomaisen suorittamaa tunnistamista
3) Rasismia on esim. ihmisten syrjiminen ihonvärin, tai laajemmin uskonnon (islamissa on uskonnon mukaan syrjiminen rakennettu sisään sen peruskäsityksiin) tai etnisen taustan mukaan.
4) Maahanmuutosta keskustelu ei sekään ole rasismia, jos asetetut kriteerit ovat asialliset.
5) Analysoitaessa rikollisuuden juurisyitä on tunnustettava, että uskonnot ja kulttuurit, jotka perusrakenteeltaan ja – käsityksiltään syrjivät naisia tai muita uskontoja, voivat johtaa väkivalta- ja raiskausrikosten vähättelyyn ja jopa hyväksymiseen (. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009675585.html )
Jari: Tässä tiukkaa analyysiä: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009724654.html .
Suosittelen myös tätä kirjaa: https://intokustannus.fi/kirja/populismin-anatomia/
Seija R,
Fatim Diarra on itse syyllistynyt törkeään ja leimaavaan vihapuheeseen. Hän ei ole pyytänyt anteeksi, että leimasi maalaismiehet vaimon pahoinpitelijöiksi ja lasten raiskaajiksi. Tämän henkilön kirjoitus on yksipuolinen on mielipide ei ”analyysi”.
”uskonnot ja kulttuurit, jotka perusrakenteeltaan ja – käsityksiltään syrjivät naisia tai muita uskontoja, voivat johtaa väkivalta- ja raiskausrikosten vähättelyyn ja jopa hyväksymiseen”
No näinhän oli paljolti tapahtunut myös juuri kristinuskossa aina siihen asti kunnes valistusfilosofit pesivät kristinuskon veriset kasvot.
Seppo:
Voiko vapaasti kertoa samaa erinaisistä muista uskonnoista – tai uskonnottomuuksista?
Keiden luulet ja koska hankkineen ja luoneen Suomeen tilanteen missä voi suht. vapaasti puhua?
Jari H. Minulta on mennyt ohi Fatim Diarraa koskeva rikossyyte. Voitko laittaa linkin?
Kirjaa voin toki suositella edelleen.
Seppo.
vastaisin, että monetkin eri tahot ovat vaikuttaneet, eri tavoin, kuten historiassa yleensäkin.
En ala kiistelemään kuka on ”suurin ja kaunein”.
Varsinaiseen kysymykseeni etïkuitenkaan vastasuta tullut.
Voiko kaikkia uskontoja ja/tai ideologioita vapaasti arvostella, ja pilkatakin?
En tietenkään tarkoita, että pilkkaaminen olisi viisasta tai muuten kenenkään edun mukaista pitkätllä tähtäimellä. Tasapuolista ei kuitenkaan ns. tiukan negatiivisen arvostelun ja pilkattavuuden salliminen näyttäisi olevan.
vastaisin, että monetkin eri tahot ovat vaikuttaneet, eri tavoin, kuten historiassa yleensäkin. En ala kiistelemään kuka on ”suurin ja kaunein”.
Ymmärrän ettet ota asian kantaa. Kaikkia yhteiskunnallisia vapauksiamme kuten uskon- ja sanan vapautta ovat varsinkin alkuun aina vastutaneet eniten pappissäty ja uskovaiset.
Myös kristinuskon arvostelusta oli aikanaan kuolemantuomiot, jotka valistus sai pois.
Niin, ensin on tietysti määriteltävä, missä merkityksessä tarkastellaan ”poliittisen toimijan” käsitettä. Tarkastellaanko jonkin järjestön tai organisaation virallista poliittisesti määriteltyä osaa vai laajemmin näkemystä, jossa ”kaikki on politiikkaa”, kuten nykyään tietyssä yhteiskunnallisissa piireissä ajatellaan.
Toisekseen yksittäisen uskonnollisen henkilön poliittinen toimijuus on taas aivan eri asia kuin tietyn järjetön tai organisaation toimijuus. Siis esim Päivi Räsäsen.
Historia on luku sinänsä. ”Vanhaan” aikaan toki esim kirkolla oli huomattavasti ”virallisempi” poliittinenkin status. Nykyään pikemminkin tämä ”Kotimaa” tai vaikkapa ”Kirkko ja kaupunki” (erityisesti?) ovat aktiivisisa poliittisia toimijoita.
KD-puolue taas toki on poliittinen toimija, mutta se ei edusta mitään tiettyä uskonnollista yhteisöä.
Yleisesti ottaen kristinuskossa ei ole ”vaadittu”, että yleispoliittiset päätökset tehtäisiin (kristillisen) uskonnon perusteella sinänsä. Historia on jällen oma lukunsa. Ja eri henkilöt toki tekvät valintansa arvoperustansa (tai ryhmäpaineen tai -kurin) perusteella.
Olen ymmärtänyt, että Islamissa periaatteessa uskonnollisten toimijoiden tulisi olla myös päättämässä yleisistä poliittisista asioista toisin kuin kristinuskossa ajatellaan. Ainakin protestantismisss on ns. ”regimenttiajatus” (jota joskus toki väärinkin tulkitaan ja käytetään). En tässäkään väitä mitään siitä, miten joskus historiassa on toimittu.
Joten Päivi Räsäsen toimijuudesta ei voi tehdä sitä johtopäätösta, että kristilliset yhteisöt olisivat varsinaisia poliittisia toimijoita, niillä ei ole virallista poiliittista statusta.
Aikoinaan oli ns. kirkkoministeri, mutta hänelle kuuluivat vain ns. kirkolliset asiat, eivät muut yleispoliittiset asiat. Joten tässä hän oli eräänlaisessa rajoitetussa merkityksessä poliittinenkin toimija.
Toki kirkko on itse osallistunut esim. Pride-tapahtumaan, ja siinä merkityksessä kirkkokin on ottanut poliittisen toimijan roolian itselleen.
Ihmettelen, että Perusrasismi menee täydesti ja kritiikittä koulutettuihin ihmisiin. Sitä en ihmettele, että syrjäytyminen yhteiskunnasta ja ihmissuhteista katkeroittaa ja saa ihmisen kostamaan vaikkapa äänestämällä rasisteja.
Uskonnollisista herätysliikkeistä ainakin körttien piirissä harjoitetaan yhteiskunnallistakin keskustelua ilman rasismia. Mutta uskontoa kyllä käytetään hyväksi poliittisessa retoriikassa. Se ikään kuin pyhittää rasistiset ilmaisut. Onhan raamattukin rasistinen kirja.
On erotettava toisistaan kaksi asiaa, maamme tasa-arvoa ajava lainsäädäntö ja arjessa tapahtuva lakien vastainen syrjintä. Lisäksi ovat tahot, jotka haluava muuttaa lakejamme syrjivämmiksi. Kun Suomea sanotaan rasistiseksi maaksi, tarkoitetaan arkisia tilanteita ja rasististisille kannanotoille annettua tilaa mediassa.
Muslimien invaasio Eurooppaan tyssäsi Wienin piiritykseen vuonna 1529, jolloin luterilaiset ja katoliset onnistuivat torjumaan sen yhdessä. Taistelu katkaisi ottomaanien menestyskulun ja lopetti heidän laajentumisensa Keski-Eurooppaan. Piiritystä seurasi yli 150 vuotta vihollisuuksia ja uusi Wienin taistelu 1683. Nyt on käynnissä muslimien uusi invaasio Euroopan valloittamiseksi. Eräs merkki siitä on yrittää kaataa Suomen hallitus yhdessä muiden hesassa marssineiden kanssa ja tehdä Suomesta yhtä ”suvaitsevainen” kuin ne maat mistä he ovat paenneet.
On totta, että ottomaanit olivat muslimeja ja vastapuoli oli kristitty. Onko silti viisasta nähdä tuo sota uskontojen välisenä? Rinnastus oman aikamme tilanteeseen on vähintäänkin kömpelö.
”Eräs merkki siitä on yrittää kaataa Suomen hallitus yhdessä muiden hesassa marssineiden kanssa ja tehdä Suomesta yhtä ’suvaitsevainen’ kuin ne maat mistä he ovat paenneet.” Tavoitteena on tehdä Suomesta niin käytännössäkin suvaitsevainen kuin sen lait edellyttävät ja pitää se jatkossakin sellaisena.
Kosti, juuri näin kuin kirjoitat. Olen kuullut Timo Keskitalolta, joka tekee työtä muslimien keskuudessa, että joku imaami ihan julkisuudessa on sanonut, että ”me valtaamme Euroopan islamille”. Islam valtaa alueita ja alistaa ne valtaansa.
Kuinka moni tähtievankelista onkaan sanonut valloittavansa maailman Kristukselle? Islam on lähetystyötä tekevä uskonto kuten kristinuskokin. Sovinnollinen ja toisia kunnioittava keskustelu on aina parempi kuin ’valloittaminen’. Siihen pystytään molemmissa uskonnoissa.
Islamin ”ilosanoma” maailmalle on periaatteessa sama kuin Muhammedin (570–632) aikana: alistu tai sinut alistetaan!
Kosti Vasumäki, tuo on sinun rajoittunut käsityksesi. Ehdotan, että keskustelet asiasta jonkin asiantuntijan kanssa.
Tarkoitatko MP kristittyjä vaikkapa Afganistanissa?
Tarkoitan suomalaisia, jotka tuntevat hyvin Islamin historian ja eri suuntaukset.
Niin. Minä sensijaan tarkoitin muslimien ampumaa lähetystöntekijää, joka on haudattu tänne lähistölle.
Riitta: Patmos.fi onkin justiinsa se kaikista luotettavin lähde, johon kaikkien islamista tietoa etsivien tulisi tiedonhakunsa suunnata.
Minä kirjoitin että imaami on sanonut julkisuudessa. Kyllä kai hän on vielä vaikutusvaltaisempi asiantuntija kuin suomalainen ”asiantuntija”.
Ja onhan imaamit myös sanoneet, että islamin mukaan homoseksuaalit on kivitettävä. Siihen toimittaja ei reagoinut mitenkään.
Yhteinen yhdistävä tekijä kulttuurimarxilaisilla ja islamin uskoisilla on kristinuskon hävittäminen yhteiskunnasta.
Kulttuurimarxismi on äärioikeiston stiiknafuulia.
RIItta: En tiedä, keitä ovat ’kulttuurimarxilaiset’. Asuin niin pitkään ulkomailla, että tämä suomenkielen käsite ei tullut minulle tutuksi. En löytänyt sitä myöskään Nykysuomen sanakirjasta, ja yhtä vieras se näyttää olevan aina ajantasalla olevassa Kotuksen nettisanakirjassa. Kertoisitko minulle, mitä tämä termi tarkoittaa ja ketkä ovat mahdollisesti näitä ’kulttuurimarxilaisia’?
Yritin katsoa myös niistä sanakirjoista (ja nettisanakirjoista) niillä muutamalla eurooppalaisella kielellä, joita osaan, mitä tuo termi voisi tarkoittaa ja olisiko siellä jotakin yhteyksiä sellaisiin liikkeisiin, joiden tarkoituksena olisi hävittää kristinusko Euroopasta. En löytänyt mitään sellaista.
Laittaisitko Riitta nyt tänne ihan täsmälliset tiedot näistä kristinuskon hävittämishankkeista? Muuten nämä sinun heittosi jäävät vähän ilman päälle.
Kotimaan blogipalstaa lukeva ystäväni kysyi tekstarilla, mitä stiiknafuulia tarkoittaa? Lupasin vastata täällä.
Stiiknafuulia on sana, joka kuulostaa oppineelta, on tärkeän oloinen, mutta ei merkitse mitään, on tyhjää täynnä.
Sanan ”keksijä” on oululainen kirjailija Teuvo Pakkala, runsaan sadan vuoden takaa.
Riitta S. antanee oman tulkintansa..
Täällä on käytetty termiä ”kulttuurimarxilaisuus”. Wikipediasta löytyy tyhjentävä selvitys termin synnystä ja käytöstä.
Uskonnollisesti Suomi on rasistinen maa.
Vielä muutama vuosi sitten ja vieläkin, sanan juutalainen, juutalaisuus mainitseminen oli kuin punainen vaate härälle, savu nousi sieraimista ja kaviot kuopi maata vastapuolella, ja nimitykset kuten saatanan tytär, antikristus, paholaisen rakastaja, lentelivät tuon tuostakin.’ Väisty saatana Jeesuksen nimessä,’ oli yksi mieleen painuvimmista kommenteista lestadiolaispalstalla. Minusta tehtiin valituksia, poistettiin ja pannattiin, kun kyselin ihan asiallisia kysymyksiä.
Asianosaiset kyllä kieltävät olevansa rasisteja, he kun pitävät uskonnollisen herjansa jumalan sanana, ja silloin sitä saa levittää. On vielä uskonnonvapauskin tukemassa.
” Tämä on pahennukseksi juutalaisille, mutta meille jotka olemme kutsuttuja se on jumalan voima ja viisaus. ” Tätä käytetään ihan ylpeillen, se ei haittaa, että ollaan pahennukseksi, koska se on meille hyväksi.
Semmoista seurakuntaa.
Hämmennys tässä asiassa johtuu mielestäni siitä, ettei käsitetä että uskonto on muslimille aivan eri asia, kuin mitä se on meille. Islam kun on nimenomaan poliittinen uskonto. Se ei määrittele vain sitä mihin uskotaan , vaan se määrittelee koko identiteetin. Identiteettiä on mahdotonta tuosta vain noin muuttaa toiseksi. Ei ainakaan millään määräyksillä.
Se mitä maahanmuuttajat tarvitsee on ystävystymistä paikallisen väestön kanssa. Jolloin paikallisiin oloihin sopeutuminen tulee mahdolliseksi. Se että tulijat jäävät vastaanottokeskuksiin ja saman identiteetin omaavien seuraan estää heitä sopeutumasta täkäläisiin oloihin. Tarvitsisimme niitä, joilla on valmiuksia ystävyyssuhteiden luomiseen ja siihen toimintaa sitoutumiseen. Samalla sitä että tämän kaltaista vapaaehtoistoimintaa tuetaan.
Valitettavasti meillä todella on paljon negatiivista asennetta tulijoita kohtaan, joten nämä haaveeni on utopiaa.
Pekka, kristinusko oli Jeesus liikkeenä myös erittäin poliittinen, tavoitteena köyhien asian ajaminen kuten vasemmistolla nykyään ja lisäksi vallan vaihtaminen Jerusalemin valtaistuimella.
Seppo,
Minusta tuo kuuluu ns. populistisiin väitteisiin. (Vaikka et ilmeisesti kuulu perussuomalaisiin).
Kristinusko ova p a l j o n moninaisaempi uskonto kuin väitteesi.
Toki sinulla on oikeus mielipiteeseesi.
Pekka on siinä aivan oikeassa, että epäilemättä kielteisiä ennakkoasenteita suomessa on ulkomaalaisia tai ns. muualta tulleita kohtaan. Harvemmin kuitenkaan rodun perusteella itsessään. Ennakkoluulo ei sinänsä ole raismia välttämättä. Valitettavasti ”rasismi” tulkitaan h y v i n moninaisesti.
Myös maahanmuuttajien taholta olen kohdannut ennakkoluuloja suomaisia kohtaan. Jotkut tuntuvat kovin herkästi viittaavan rasismiin – ikäänkuin oletusarvoisesti. Olen itsekin joutunut ”rasitikortin uhriksi”, useamminkin, vaikka en nyt aiokaan uhriutua aiheesta. Jos olen tuottanut maahanmuuttajataustaiselle jonkinlaisen pettymyksen ”liian vähäisestä joustavuudesta” erinäisiin asianmukaisiin asioihin, olen kuullut olevani ”rasisti”. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Toiki ns. kantasuomalaiset ”osaavat” kaikenlaista…
Mitä tulee islamiin, olen erittäin vähän nähnyt ns. profaanissa mediassa esiintuloja esim. uskonnon vaihtamisesta; uskontoaan vaihtaneet ovat joutuneet varsin pahoin kohdelluiksi ”tietyissä piireissä”, eivätkä ole saaneet ns. virallisesta Suomeltakaa juuri sympatioita. Ehkä joiltakin suppeammilta piireiltä enemmän.
Uskontojen niputtaminen on aina vaarallista – olipa kyse kristinuskosta tai islamista. Tulkintoja ja soveltamisia on monenlaisia. Joissain uskonnoissa kuitenkin uskosta luopuminen on vaikeampaa kuin toisissa, joissain jopa hyvin riskialtista, ellei sitä tee salassa. Kuitenkin perustuslakimme kaiketi takaisi uskonnonvapauden – pitäen vapauden myös olla uskomatta johonkin uskontoon. Miten ennen on ollut kristinuskon suhteen on oma kysymyksensä. Historiaa ja nykypäivää ei pidä sekoittaa keskenään, jos tarkastellaan nykyhetkeä.
Mutta kaikki kuitenkion johonkin uskovat: ainakin uskovat tietävänsä.
Väitteeni tai pikemminkin toteamukseni ei ole lainkaan populistinen vaan perustuu Raamatun ja Jeesuksen selvän tekstin lisäksi laajaan teologiseen kirjalisuuteen,jota minulla on monta hyllymetriä. Asiassa kannattaa lukea vaikka alkuun Latvuksen ’Köyhät kerettiläiset’ ja Robert Eisenmanilta vaikkapa: James the Just in the Habakuk Pesher EJ Brill, Leiden (1986)Faksimile Edition of the Dead Sea Scrolls (James Robinsonin kanssa), Raamatun arkeologinen seura (1991)
Kuolleenmeren kääröt paljastettu (ja Michael Wise), Penguin (1992) ISBN 1-85230-368-9
Jaakob Jeesuksen veli: Avain varhaisen kristinuskon ja Kuolleenmeren kääröjen salaisuuksien paljastamiseen (1997) ISBN 1-84293-026-5
Jukka, täydennän vielä,että puhuin kristinuskosta ’Jeesus liikkeenä’ en Paavalin ja kirkkoisien siitä myöhemmin muokkaamana versiona .
Seppo,
Eikö Räisäsen mukaan ”alussa oli moninaisuus”. Teologia jos mikä on kiistelty tiede, jossa omia näkemykjsiä puolustetaan intohomoisesti. Onneksi myös asiallisen tieteellisestikin argumentoiden..
En väitä, etteikö poliittisestikin kristinukson tulkitsevia liikkietä olisi ollut.On niitä nytkin; myös (tai erityisesti?) ns. liberaalissa katsantokannassa. Väittävät jotkut, että Juudas olisi nimenomaan pettynyt, jun Jeesus ei halunnutkaan (seuraajilleenkään) varsinaista poliittista valtaa.
Puhuttaessa kristinuskosta olisi ensin syytä määritellä, mitä hän tarkoittaa käsitteellä ”kristinusko”.
Klassisessa kristinuskossa, sen dogmatiikassa, ei ole kyse siitä, että esim. maan päämies (tai -nainen tai -henkilö) olisi oltava tunnustuksiin sitoutunut kristitty. En nyt viittaa siihen, miten historiassa on toimittu. Muinaisten paavienym. touhut ovat oma lukunsa, eivätkä aina olleet klassisden kritinuskon dogmatiikan mukaisia.
Olen islamista ymmärtänyt, että sihen vahvasti sitoutuneet oppineet pitävät tärkeänä, että poliittinen valta ja uskonnollinen valta ovat ”yhtä”, viitaten kirjoituksiin ja perimätietoon. Mielestäni Jaakko Hämeenanttila on tämän todennut olevan islamissa jonkinlainen ongelma. (Noin ulkomuististani.) Kristinuskossa, sen klassisessa muodossaan, uskonnollinen valta ja maaiilinen valta ovatperiaatteessa erotetut toisistaan, mutta vuorovaikutus on toki oma lukunsa. Islamissa ei. Nämä siis periaatteellisina näkemyksinä. Toki kriotinuskosta (ja epäilemättä islamistakin) on olemassa tuhat tulkintaa. Maallista valtaa hamuavat jotkut ryhmät uskonnosta riippumatta.
Eli siis kristinuskolla ja isamimilla on heidän omien oppineidensa mukaan eroja suhteessa maallisen ja uskonnollisen vallan yhteyteen tai eroon. Tosin en ole itse esim. moskeijoiden arabiankielisia islamopetuksia seurtannut, kun en arabiaa edes osaa.
Seppo
Lisäisin vielä, että ”hyllymetreimääritelmä” on aika kyseenalainen tieteellisyyden mittari.
Käsittääkseni teologian piirissä eri tulkintaperisteistä lähtien on erilaisia hyvin erilaiesia näkemyksiä kirjoitettu hyllymetreittäin.
Ymmärrät kristinuskon eri tavoin kuin ns. klassisen tulkinjtatradition phjalta, josta lienee myös hyllyittäin kirjoituksia.
Omenoita ja kookospähkinöitä vidaan verrata, mutta tulos on tulkittava, jos toista väitetään toista paremmaksi.
Viittasin kirjallisuuteen vain siksi, ettei luultaisi minun puhuvan vain omasta päästäni.
Jeesus liikkeen yhteiskunnallinen ja poliitis-uskonnolinen tavoite nousee makkabealaissotien jälkeisestä historiasta, jonka hyvä tunteminen auttaa ymmärtämään selvät syy-yhteydet ja motivaatiot. Siitä oma viesti.
Miten mulla on muistikuva, että jotkut kristilliset tahot olisi viime vuosina sotkeutuneet kovinkin hanakasti erinäisiin lainsäädäntöhankkeisiin syytellen ihan ministereitäkin perhearvojen tuhoajiksi ja jos vaikka miksi.
EIkö ministersitä saa arvostella, omasta katsantokannastaan, jos sen katsoo aiheelliseksi?
Onhan alkanutta hallitustakin ”tietyissa ideologisissa piireissä” kutsuttu ”koyhien kyykyttäjjiksi” ja ”taantumuksellisiksi” – verrattuna edellisen hallituyksen ”edistykselliseen linjaan”.
Mielestäni jälleen populistinen ”heitto”.
Niin, oikeusministeriö poisti sivuiltaan antirasismi-sivuston vastoin yhdenvertaisuusvaltuutetun kantaa, vaikka sivusto oli yhteinen. Niin ikään oikeusministeriön sivulta hävisi sateenkaaritunnus, joka kertoi usean ministeriön yhteisestä toimintaohjelmasta sateenkaariväkeen kuuluvien hyväksi.
Oikeusministeriön kansliapäällikkö myönsi poliittisen ohjauksen. Ohjaksissa ministerinä Leena Meri (ps).
Jukka, tuo oli vastaesimerkki otsikon virheelliseen väitteeseen ”Uskonnolliset yhteisöt eivät Suomessa ole poliittisia toimijoita”.
Mielestäni sateenkaarisymboli on senverran poliittisesti värittynyt merkki, että se ei merkitse kaikille kaisissa suhteissa yhdenvertaisuutta. Sitä käyttävät nimittäin (myös) poliittisesti sitoutuneet liikkeet ja järjestöt. Sillä symbolilla viestitetään myös tiettyjen ryhmien joitakin lakiin/laiksi haluttavia lisäpiirteitä, joista ei olla kansallisesti yhtä mieltä. Se sisältää siis poliittista 8sitoutunutta) vaikuttamista.
Kyse on uskottavuudesta.
Tämä kommentti ei sitten ole ketään vastaan! Eikä tästä pidä tehdä 8populistisia) tulkintoja.
Ei myöskään minkään puolueen tukemistani.
Jos oikeusministeriö haluaa olla aidosti puolueeton, sen pitäisi koota monia muitakin symboleita, mitään syrjimättä, mitään unohtamatta. Valinta ja rajaus on aina kannanotto. Sateenkaarisymbolinkin nimissä on syrjitty ihmisryhmiä.
Politiikkaa ja poliittista ohjausta on niin kovin monenlaista.
Esim. tietysta uskonnosta toiseen uskontoon vaihtamisen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusnaökulma voisi olla yksi unohdettu ihmisryhmä – siis vain esimerkkinä.
Jukka, entä antirasismi-sivuston poisto, mitä siitä sanot?
Jorma hyvä,
Enpä osaa sanoa muuta kuin että rasismi on pahasta, ja siinä merkityksessä ymmärrettynä antirasismi tietenkin kuuluu kannatettaviin ajatuksiin, ja olisi ehkä voinut jäädäkin sivustolle.
Toisaalta ”antirasismi” voitaneen ymmärtää myös eräänlaseksi (poliittisluonteiseksi) aktivismiksikin, tai sellaiseksi, joka voidaan mieltää tiettyjen poliittisten suuntausten käyttötermiksi..
Pitäisi kysyä, mikä oli tarkempi peruste sen poistamiselle; minulla ei ole siihen suoranaista kantaa.
Joka tapauksessa rasismin vastustaminen sinänsä kuuluu asiaan.
Olemma näköjään tilanteessa, joissa eri termeille annetaan ja ehkä etsitäänkin lisämerkityksiä ja historiallisia tai vallankäytöllisiä viittaussuhteita.
Erinäisiä muitakin asioita, jotka viittaavat tietynlaiseen poliittis-ideologiseen suuntaukseen, on oikeusministeriön sivuilla käsittääkseni ollut, esimerkkejä olen nähnyt, joskaan en voi väittää tuntevani sivustoa erityisesti. Tarkoitan, että siellä on tasa-arvokäsitystä tarkasteltu tietynlaisesta näkökulmasta, jossa tietynlaiset asiat ovat unohtuneet tai jääneet pois. (En sitä tarkemmin ala selittelemään – kirjallista dokumentaatiota ei minulla ole – enkä väitä sitä tietoiseksikaan priorisoinniksi tai rajauksesi.)
Valitettavasti monet termit ovat saaneet – niin oikealla kuin vasemmalla; niin liberaaliella kuin konservatiiveillakin – joko myönteisiä tai kielteisiä sivumerkityksiä, kenties (uusia) päämerkityksiäkin. Näin esim. käsite ”turvallinen tila”, joka saa aikaan joka myönteisiä tai kielteisiä mielleyhtymiä sanan alkuperäisen perusmerkityksen ollessa tietenkin myönteinen. Tämä johtunee sanan poliittisesti (ja vallankäytöllisestikin) virittyneestä käyttötavasta. Toisille se on edustanut vapautta, toisille ajoittain eräänlaista syrjintääkin.
Toisaalta aiempi hallitus oli omanlaisensa poliittis-yhteiskunnallisessa ideologiassaan; nyt uusi hallitus on erilainen. Kun uusi hallitus ei ole vielä juuri toiminut, en ala hallitusten paremmuutta vertailemaan. Media tuntuu sitä jo tehneen – jo ennen näitä ”viimejupakoita”. Edellinen hallitus teki ideologisia ratkaisuja, ja onhan politiikan teko tietenkin ideologiaan pohjautuvaa.
Sinänsä tuntuu siltä, että media on suhtautunut ”perusennakkoluuloisesti” uuteen hallitukseen; onko se hallitus sittten hyvä vai huono, sen aika näyttää, jos annetaan ajan näyttää.
En ole poliitikko, olen vain hämmestelevä kansalainen.
Uutinen kertoo, että antirasismi-sivusto on palautettu oikeusministeriön sivuille. Ilmeisesti kiitos yhdenvertaisuusvaltuutetun puutumisen asiaan?
Miksi täällä suvaitaan sekä juutalaisten, että islamilaisten lasten silpominen ? Se on rasismia, jos mikä. Kaikilla lapsilla tulee olla samanlainen ruumiillinen koskemattomuus sekä saada itse päättää aikuisena ko. toimenpiteistä.
Entäpä syntymistään odottavie nei-aivan-virheettömien tai ei-toivottavien ihmisalkujen kohtalo…
”Ennakoivaa rasismia”? (Lieko joku toullaisen termina jo keksineen?).
Louton suo tämä phdintojen ketju(tus).
Ei kai naisten silpominen ole sentään täällä hyväksyttyä tai suvaittua?
Antero,
Edellisessä kommentissani oli näemmä kirjoitusvirheitä, pahoittelen. Läppärin ”hipelyhiiri” tekee minulle välillä tepposia.
Eihän naisten silpominen tietenkään oikein ole.
Mielestäni kuitenkin on tasa-arvon ja yhdenbvertaisuuden kannalta outoa, että ihmisen syntymän oikeutus voi olla riippuvainen syntyvän ihmisen odotettavissa olevasta ominaisuudesta 8mahdollisesta vammaisuudesta tms.) tai toivottavuudesta. Se on oire eräänlaisesta ”rasistisesta” asenteesta – ainakin yhteiskunnallisesti ajatellen. Asia on kuitenkin monitahoinen, ja kuuluu laajemmin ottaen eri puheenaihekokonaisuuteen. Joten ei siitä ehkä enempää. Puheenaihe on vähän ”tabu”.
Kun silpominen tehdään uskonnollisista syistä, tekijät eivät joudu vastuuseen. Se on siis uskonnollista rasismia. Täältä viedään yhä tyttöjä silvottaviksi lähtömaihin.
Jos on syntymässä vaikeasti kehitysvammainen lapsi, abortti on oikeutettu.
Oleellinen kysymys olisi: kuinka vaikea on sitten oltava ollakseen oikeutettu syntymään?
Tässä mielessä kyse on eräänlaiseasta rasismin muodosta: meillä on ennakkoluuloja vammaisia kohtaan. En ala aborttikysymyksetä väittelemään, enkä määrittelemään, millaisissa tapauksissa kyse ei ole syrjinästä. koska siitä ei loppua tule; totean vain näkökulman syrjiintään liittyen. Vammaiset itse ovat tästä olleet huolissaan.
Toisaalta suurin osa aborteista tehtäneen jonkinlaiusen ”ei-toiivottavuuden” perusteella; eli ei-toivottuja syrjitään. Jälleln paljon ennakkoluulojenkin ja pelkojen vuoksi.
En sitten tuomitse ketään, totean vain tilanteen näkökulman.
Naisen palkkaaminen suomenkielen opettajaksi kertoo työhönottajan olemattomasta Islamilaisen kulttuurin tuntemisesta.
Valtaisia ongelmia oli tietenkin odotettavissa, kun näin oli tehty.
Kun muslimimies tulee hakemaan turvaa Suomesta, hän voi aloittaa kotoutumisprosessinsa siitä, että hyväksyy sen, että täällä nainen voi opettaa miestä.
En tiedä, mihin Pekka ja Petteri tietonsa perustavat.
Työskentelin pitkään kansainvälisessä koulutustehtävässä. Opiskelijoissa edustettuina olivat varmaan suuri osa maailman merkittävimmistä uskontokunnista.
Muslimimiesten ei ollut erityisen vaikeaa hyväksyä naista opettajaksi, varsinkaan, jos nainen oli heitä vanhempi. Naisopettajien oli paljon vaikeampaa tulla hyväksytyksi esim. nuorten kiinalaisten ja japanilaisten keskuudessa. Ehkä näissä kulttuureissa edelleen katsotaan naisen paikan olevan kotona.
Blogistin kuulopuheisiin ei kannata pysähtyä. Palvelee blogistin agendaa valkopestä ”omaa” puoluetta.
Naisia on maahanmuuttajien kielenopettajina, myös islamilaisista maista tulleille.
Monenlaista olen kuullut. Hiukan nähnyt, jonkin verran kokenutkin.
Olen joiltakin kuullut, että on ollut paljonkin tapauksia, joissa nainen opettajan on ollut ”hankalaa”. Toisaalta päinvastaisiakin tapauksia on. Tilastoista en tiedä, onko edes.
Islamin piirissa lienee paljonkin erilaista kulttuurisuuden vivahteita. On ”liberaalia” ja on ”konservatiivista”. Moni lienee ns. nimimuslimi. (Jotkut kertovat olevansa ateisteja tai agnostikkoja.) Toisaalta monista maista tulevilla ei ole olliut edes mahdollisuutta päättä uskonnostaan, saatvaihtaa/luopua uskontoaan ja kertoa tästä julkisesti. Ei edes täällä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon julistuksellisessa tyyssijassa. Eikä siitä vähemmistöongelmasta juurikaan edes täällä puhuta julkisesti. (Pelätäänkö ”rasismi- islamofobisti-leimaantumista” vai jotain muuta?).
Olen itse opettanut hyvinkin erilaisia maahanmuuttajataustaisia. Olen saanut sekä myönteistä tunnustuta, että kokea ”rasistikortin” käyttöä. Lähtömaalla ym. tuntuu olevan merkitystä. Kuinka uskonnollista kunkin käyttäytimisasenteet ovat, on kysymysmerkki sinänsä. Nuorilla mielillä kuitenin on ollut ristiriitoja kulttuurin ja uskonnon suhteen, joskaan prosenttiosuuksia en ala arvailemaan.
Jorma : No sitä minäkin. Omalla työurallani maailmalla olen nähnyt ihan muuta, kuin mitä täällä blogistin ja joidenkin kommentoijien suulla toitotetaan.
Amerikkalainen kollegani kertoi, että vain kolmanneksella amerikkalaisista on ulkomaanpassi. Eli kaksi kolmasosaa ei ole koskaan poistunut USA:sta. Tämä tukee trumpilaista peräkyläpolitiikkaa.
Sitäköhän meillekin nyt ollaan ajamassa?
Onpa mielenkiintoinen yhdistelmä. Poliittisen islamin ja sateenkaari-ideologian symbioosi.
Kosti,
1) Sateenkaari-ideologia on terminä oikeistokonservatiivien, ääriuskovaisten ja populistien luomus, stiiknafuulia, mitään merkitsemätön sana, tyhjää täynnä.
2) Mistä moisen symbioosin äkkäsit?
Moni asia ja termi saa aktivistien ”käsittelyssä” ideologisia (lisä)piirteitä.
Jos lukee esim sosiologien (amerikkalaisten sellaisten) kirjoituksia tieteellisissäkin konteksteissa, voi havaita niissa ideologisia piirteitä. Niitä ihmettelimme mm. kasvatussosiologian luennoilla aikoinaan (opettaja mukaanlukien)
.
Monissa asioilssa voidaan havaita asioiden ja termien ideologisoitumiskehitystä. Yleisellä tasolla tämä on filosofienkin tunnistama mahdollinen ja todellinen tapahtuma(ketju).
TIeteessäkin luodaan uusia käyttökäsittettä haluttaessa kuvata esim. tietynlaista tapahtumakehitystä tai asioiden tarpeellista rajaamista tietyssä asiayhteydessä.
”Sateenkaari-ideologia” -termi lienee kuvaava käyttötermi (uustermi) tallaisesta koetusta ”ideologisoitumisprosessin” vaikutuksesta. Onko termi ns. tieteellinen tai hyvä termi, on oma lukunsa.
Mitä taas tulee termiin ”kulttuurimaxismi”, olen sitä nähnyt käytettävän myös ns. ”äärioikeiston” ulkopuolella. Yhteiskuntafilosofit sitä ovat käyttäneet ja antaneet kuvauksenkin siitä, mitä sillä tarkoittavat. Harvoin itse asiassa määritellään, mitä äärioikeistolla tarkoitetaan – muuten kuin että se on ”pahan alkujuuri”. Silloin sekin termi on populismisävytteinen. Kulttuurimarxismi on ymmärrettävä käsite ilman ”äärioikeistolaista” leimaakin, jos se kuvaa tietynlaista yhteiskunnallis-kulttuurista tilaa tai yhteiskunnallis-kulttuurista käyttöideologiaa (tai/ja sen kikemista) politiikassa. Tosinaan on hyvä erottaa toisistaan tällaisissa yhteyksissä ns. käyttöteoria ja julkiteoria – ne kun eivät (useinaan) ole identtiset.
Pidän valitettavana ja vaarallisenakin, jos ihmisiä leimataan (lähinnä vain) heidän käyttämiensä termien perusteella itsessään äärioikeistolaisiksi tai kulttuurimarxilaisiksi tms. Minusta se juuri on eräs populismin muoto. Termien ”pannaan julistus” johtaa vain ”juupas-eipäs” -argumentointiin. Ja loputtomiin ”rivien välistä lukemisiin”. Oikealla ja vasemmalla. Pelottavia esimerkkejä on ollut.
Toisaalta on hyvä muistaa, että keskustelu ei aina ole teiteellistä – ei varsinkaan politiikassa, josta tälläkin palstalla kättä usein väännetään. Ei oikealla eikä vasemmalla; tuskin ”keskelläkään”. Mielipiteitä on monia. Myös termeistä.
Politiikka on olemukseltaan arvo- ja /tai ideologialähtöistä.
Esim. käsite ”intersektionaalinen feminismi” voidaan ymmärtää sekä tietynlaisena tapana priorisoida eri ryhmien tarpeita ja arvoja (tai arvoa?). Toisaalta em. käsite voidaan nähdä ja ymmärtää myös eräänlaisena ideologisena ohjaavana periaatteena – politiikka kun on usein juuri ideologialähtöistä. Joten tässä yhteydessä ”tieteellisesti” tarkastellen käsite ”ideologia” on ymmärrettävä arvoneutraalina.
Äärioikeiston ja -vasemmiston leimaa-antavimpana piirteenä pidän sitä, että ne panostavat toista mieltä olevien vastustamiseen enemmän kuin kannattamiensa asioiden edistämiseen. Tähän liittyy se, että ne ovat valmiit käyttämään tässä vastustuksessaan myös laittomia ja väkivaltaisiakin kenoja. Päävastustajaksi valtaan usein maltilliset saman laidan edustajat.
Jukka Mikkola, ketkä yhteiskuntafilosofit ovat käyttäneet käsitettä kulttuurimarxismi ja antaneet kuvauksen siitä, mitä sillä tarkoittavat?
Jorma,
en muista nimiä, enkä väitä olevani ”kulttuurimaxismitermin” erityisasiantuntija.
Olen kuitenkin nähnyt sitä aivan maltillisesti käytettävän, eivätkä käyttäjät olleen ns. äärioikeistolaisa; enkä tarkasti muista, miten se siinä yhteydessä määriteltiin. Joten en ala asiasta enemäpää väittelemään. En ala ulkomuistista mmitään latelemaan.
Pointtini ei ollut puolustaa ”kulttuurimarxismin” käsitettä sinänsä. Onhan ”antirasismikin” käsite, joka yhdistetään usein ns. puna-vihreään ideologiaan, intersektionaalisen feminismin ideologiaan, jotka taas joissain piireissä luokitellaan jopa ”äärivasemmistolaisiksi”. (”Ideologia” on tässä ajatuksessani vain ja ainoastaan tarkastelunäkökulma, ei ns. iskusana.) En ole sen täsmällistä määrielmää nähnyt, jos en ole ehtinyt kovasti etsiäkään. Enkä väitä sitöä em ryhmittymien keksinnöksi.
En toki väitä, etteivätkö todelliset äärioikeistolaiset olisi käyttäneet ”kulttuurimarxismi” -termiä. En ole äärioikeistolaisuuteen suuresti syventynyt. Enaä sitä kannata. Toisaalta äärivasemmistolaiset käyttävät termiä ”äärioikeisto” varsin laveasti, samoin kuin sanoja ”taantumuksellinen”, ”fasistinen”, ”rasistinen” jne. Kuka sitten on ”äärivasemmistolainen”, on luku sinänsä – en sitä ala määrittelemään, enkä mielelääni termiä käytäkään.
Tämänkaltaisessa viitekehyksessä monet neutraalistikin määriteltävät sanat ja termit politisoituvat. Sanoista tulee ”leimakirveitä”. Itse suhtaudun esim. termiin ”antirasisti” suhteellisen neutraali, joskin se tuo mieleeni tietynlaisen ”intersektionaalis-feministisen” sidonnaisuusmielleyhtymän, siis ideologiasidonnaisuuteen viittaavan vivahteen; tai vallakäytöllisen ”aromin”.
Ongelmallista on, että tiettyjen termien merkityksen muokkautuessa, muuttuessa tai niitä muutettaessa, muuttuu myös sen itse asian alkuperäinen merkitys tai intentio, jossa termiä on käytetty alunperin. Muuttamalla termien merkityssisältö(ä) voidaan siten muuttaa vaivihkaa myös jonkin täsmällisen aisan merkityssisältöä tiettyyn suuntaan. Sen vuoksi termit kieltämättä ovat tärkeitä.
Tästä ”asioiden muuttamisesta termien merkityssisällön uudelleenmäärittämisellä” on politiikassa tehty tai pyritty tekemään yhtä sun toista viime vuosina, ikäänkuin ”sammutetuin lyhdyin”. Sekin on omiaan kärjistämään aatteelisia jakolinjola politiikassa – ja ”iskusanojen” käytössä.
Joten toivoisin esim. termiä ”äärioikeisto” käytettävän siten, että samalla määriteltäisiin mitä sillä tarkoitetaan. Valitettavan usein merkitys jää epämääräiseksi (ja joskus ”pelotteluksi”). Samoin tuntuu olevan tarpeen myös määritellä, mitä rasisimilla oikeasti tarkoitetaan. Niin omituisissakin yhteyksissä on rasistileimaa käytetty. Nyt en viittaa ”tapaus Purraan”. Valitettavasti ”rasisti” -termi tuntuu olevan ”tiettyjen piirien erityissuojeluksessa”.
Todellinen rasimi on huolestuttavaa. Todellinen äärioikeistolaisuus on huolestuttavaa, todellinen ääriväsemmistolaisuus on huolestuttavaa, todellinen äärikonservatismi on huuolestuttavaa, todellinen ääriliberalismi on huolestuttavaa… listää voisi jatkaa
Olen samaa mieltä, että käsitteitä on käytettävä harkiten ja todellisessa yhteydessään. Käsitteet, kuten fasismi, natsismi, rasismi, kovertuvat sisältä vähämerkityksellisiksi, jos niitä viljellään yhteyksissä, joihin ne eivät kuulu. Sitten, kun niitä – kuten fasismia – oikeasti tarvitaan, osa ihmisistä ei reagoi niihin vakavasti, ota niitä tosissaan.
Suomessa on äärioikeistolaisia pikkupuolueita sinimustista lähtien ja äärioikeistolaisia ryhmittymiä, kuten Suomen Sisu. Perussuomalaisten sisällä ja liepeillä on äärioikeistolaisia elementtejä (mm. kansanedustajana Suomen Sinun piiripäällikkö, joka taannoin kiitti Jumalaa siitä, että turvapaikanhakijoille tarkoitettu kasarmirakennus tuhopoltettiin Niinisalossa).
Äärivasemmistolaisia puolueita ei ole, jos ei sellaiseksi lueta henkitoreissaan olevaa Skp:tä (arvioin, ettei Supokaan lue).
Edellä on käytetty termiä ”kulttuurimarxilaisuus”. Wikipediasta löytyy kattava selvitys termin synnystä ja käytöstä.
Jorma
Olet siinä oikeassa, että kenties äärioikeistoa on ollut ainakin ”julkisemmin” esillä kuin ns. äärivasemmistoa. Sinimustaa puoluetta en tarkoin tunne, mutta hiukan huolestuneena sitä olen ajatellut. Ja lienee totta, että Perussuomalaisten liepeillä on ollut hieman ”epäilyttävääkin” suuntausta. Toisaalta en ole aivan vakuuttunut median tasapuolisuudesta. Pientä viitettä väitetään olevan ANTIFA-liikkeen ”lonkeroista” suomessakin, mikä viittaisi nähdäkseni eräänlaiseen piilevään äärivasemmistolaisuuteen (miten se sitten määritelläänkään?). Saksassa on ”perinteitä” sekä äärioikeistolaisesta että äärivasemmistolaisesta aktivismista (erityisesti 70-luvulla vasemmistolaisesta). Tilanteet elävät… ja pinnan alla tapahtuu myös. Oikeisto-vasemmisto -akseli ei sekäään aina liene paras tapa kuvata ääriliikkeitä.
Mielenkiintoista oli Ben Zyskowicz:hin kommentointi vastikään tapahtuneesta ”rottavertailusta”: ”rottavertailu” ei liene saanut samankaltaista julkisuutta kuin eräiden toisten ryhmien edustajien vastaavantyyppiset kommentoinnit, joita on uutisoitu jopa rasistisina vertailuina.
En tästä ala enempää kommentoimaan saati väittelemään. En ole ”Ben Zyskowicz” -fani, mutta olen häntä oppinut arvostamaan, vaikka en toki kaikista hänen (tai hänen edustamansa puolueen) ajatuksista välttämättä samaa mieltä olisikaan.
Pieni lisäys vielä tuohon terminologia-asiaan:
Ymmärrän toisaalta hyvin, että ”antirasismi” -termi herättää epäluuloisia ajatuksia, koska toisinaan on kuultu sekä ”anrirasismista” että ”antifasismista” samoissa asiayhteyksissä, ja ainakion antifasismi termoinä liittyy vahvasti äärivasemmistolaisuuteen (ANTIFA). Tuo alkuliite ”anti-” tuo melkein väistämättä mieleen aktivismin, jollei peräti jonkinlaista ”ääriajattelua”. Onko näin todella, sen saavat miniua viisaammat selvitellä.
Itse näkisin, että oikeusministeriö voisi selvyyden vuoksi viitata”rasistinvastaiseen” toimintaan, joka ei synnytä epäilyttävää mielleyhtymää niin helposti kuin ”antirasismi”.
Jukka, sinimustaliike ilmoittaa olevansa kansallissosialistinen ja ajavansa etnisesti ”puhdasta” yhteiskuntaa. Etkö katsonut pienpuolueiden vaalitenttiä ennen eduskuntavaaleja? Puheenjohtaja – entinen perussuomalainen aktiivi – oli tentissä hyvin avoin.
Se on aika jännää, kun äärioikeistosta puhuttaessa pitää ”tasapuolisuuden” nimissä puhua myös äärivasemmistosta. Petteri Orpokin tähän tv:ssä lankesi. Supon mukaan väkivaltaan valmis äärioikeisto on pahin sisäisen turvallisuuden uhka.
Jorma,
En todellakaan ehtinyt kuin osin katsoa ”sinimustan” vaalitenttiä/keskustelua. ”Ei minun suosikkini”.
Se, että ”tasapuolisuuden” vuoksi muistutetaan vaaran vaanivan sekä siellä että täällä, ei mielestäni mitenkään vähennä huolta äärioikeistosta. Valitettavasti monissa asioissa viittaukset laajempiin näkemyksiin tavalla tai toisella herättävät joissakuissa ”närkästystä”. (En viittaa nyt sinuun.) Ilmiöön olen havahtunut silloinkin, kun olen tietyissä yhteyksissä kommenteillani ”puolustanut” (=tuonut esiin heitä ymmärtäviä näkökantoija) maahanmuuttajiin liittyen ja tuomalla esitettyyn ”narratiiviin” laajempaa katsantokantaa.
Valitettavasti ns. ”määräävässä markkina-asemassa” (termiä tulkittakoon hieman pilke silmäkulmassa) ei tuo useinkaan erinäisissä asioissa monipuolista näkemystä esille.
Moni ihminen kokee (näin minulle monet ovat kertoneet) että meillä Suomessa on tapana ”hyväksyä vain yksi narratiivi tai yksi totuus”. Näin oli mm. NATO-kysymyksessä: ensin Naton kannttajat olivat ”pahiksia”, nyt taas Naton vastustajat ovat ”pahiksia”. Tämä siis kärjistäen ja hiukan pilke silmäkulmassa. Eikä ole NATO-kannanotto.
Tosiasia on, että sekä äärioikeistosta että äärivasemmistosta voi tulla vaara, ja kumpaisellakin ääripäällä on ”oudosti” myös joitain samankaltaisiakin piirteitä. Ja lienee niinkin, että jos äärioikeisto ”nousee”, se nostanee myäs äärivasemmistoa – ja ehkä päinvastoinkin.
Olen lopen kyllästynyt yksipuolisuuteen tietyissä asioissa.