Paikallislehdestä luin tänään Rami Lehdon oivalluksen: ”Joulu on uskonnollinen juhla, mutta kouluissa joulua ei saa juhlia uskonnollisena juhlana.”
Joulun merkitys on näköjään lain tulkitsijoilta hiukan hämärtynyt. Onhan se ymmärrettävää, koska hekin elävät keskellä kristillistä kulttuuria, eivätkä siksi tunnista joulun syvällistä uskonnollista merkitystä. Kulttuurin keskellä elämä kun on yhtä rauhallista, kuin pyörremyrskyn silmässä. Oman kulttuurin keskeistä sisältöä ei tunnisteta. Huomio kiinnittyy liikaa oman kulttuurin ulkopuolelle. Jostain toisesta kulttuurista käsin asia nähtäisiin selkeästi.
Kouvolassa ei osattu ottaa huomioon, ettei kristillistä uskonnollista juhlaa ei voi missään tapauksessa järjestää uskonnollisessa tilassa. Eikä uskonnollisessa tilaisuudessa saa olla tietenkään uskonnollista puhetta. Muutoin se on tietysti uskonnollista toimintaa. No miten muuten asia voisi olla ? Kokonaan näyttää unohtuneen se, ettei koko joulua olisi ilman sen uskonnollista sisältöä.
Kokonaan toinen asia tietysti on se , että uskonnollinen voi aivan hyvin olla ilman kristillistä uskoa.
Taas täällä puhutaan asian vierestä. Lukukauden päättäjäiset eivät ole uskonnollinen juhla, vaan kaikille yhteinen tilaisuus, joka sisältyy opetussuunnitelmaan. Joulukirkko on heille, joiden vakaumukseen se sopii. Näitä ei voi sotkea keskenään. Laki on täysin selvä, ollut jo kauan.
Suomalaisten koulujen perinne on syyslukauden päättäminen nimenomaan joulujuhlaan, jonka ohjelmaan on kuulunut sekä joulun kristillistä sanomaa kantavia osioita (kuten jouluvirsi, evankeliumi, tiernapojat) että tonttu- ja joulupukkiperinnettä. Hyvin suuri osa virsikirjan ulkopuolisistakin joululauluista sisältää myös viitauksia Jeesuksen syntymäjuhlaan. Ylipäänsäkin eurooppalaisessa kulttuurissa on jokseenkin mahdotonta olla törmäämättä kristillisiin aihelmiin, olipa sitten kyse kirjallisuudesta, kuvataiteesta tai musiikista. Täydellinen suojautuminen näiltä vaikutteilta vaatisi kiellon taidemuseoissa ja oopperassa käymiseen sekä semmoiset kävelyreitit kaupungilla, joiden varsilla ei ole yhtään kirkkorakennusta. Ei kristinusko niin helposti tartu, että altistuminen kulttuurimme kristillispohjaisille elementeille aiheuttaisi kääntymisen kristityksi. Jos niin olisi olivat kaikki eurooppalaiset kristittyjä.
Charlotta Lindfors: ”Taas täällä puhutaan asian vierestä.” Juuri noin. Tarkennettuna, Pekka Pesonen tahallaan tai ymmärtämättömyyttään kirjoittelee asian vierestä. No tottahan tällä keinoin puhetta riittää, eikä todellinen perusasia aukenen kenellekkään, joka ei sitä ole itse ole oivaltanut.
Sen verran ilkeä olen, että kysyn; Joko Pekalle on valjennut Päivi Räsäskohusta se, ettei se ollut kirkon asia? Toivottavasti saan vastauksen.
Mikä ei ole kirkon asia kristillisessä kotomaassamme? Ei kai täällä mikään asia pitäisi olla kirkolle vieras. Silti ei ole mitään tarvetta hyväksyä kaikkea mitä tapahtuu. ”Kirkon elämässä on tärkeä tiedostaa se, miten asioiden pitäisi olla ja kirkon tulee pyrkiä siihen. Sitten on asioita, jotka vain ovat, niinkuin ovat ja lopuksi vielä paljon sellaista, mitä on pakko sietää”: Jotenkin näin muotoili eräs kirrkoisä ohjetta papille. Jos nyt ei enää Raamatun sisältö ei ole tärkeä kirkolle, niin ihmettelen.
Sellaista kirkkoa olisi vaikea sietää. Onneksi sentään enemmistö kirkossa pitää kiinni siitä, että synti on yhä syntiä, eikä pelkkä mielipide.
Pekka Pesonen: ”Mikä ei ole kirkon asia kristillisessä kotomaassamme? Ei kai täällä mikään asia pitäisi olla kirkolle vieras…”
Ehkä kysyin epätarkasti kun sain epämääräisen vastauksen. Kysymykseni tarkoitti käsitystäsi, joka ilmenee alla olevista kommenteistasi. Ei kai kirkon tarvitse ottaa kantaa rikostutkintoihin, joita valtakunnassa hoitaa poliisi ja valtakunnansyyttäjä, siis puolueeton oikeulaitos. Eikä kirkko ole osapuoli puheena olleessa Räsäsen rikostutkinta jutussa.
Pekka Pesonen: ”Jos kirkko ottaisi kantaa, niin arvelen, että se olisi tehnyt sen jo. Häpeän kirkon puolesta tuota hiljaisuutta.”
Pekka Pesonen: ”Jos kirkko on nyt hiljaa, niin siitä tulee tässä pelissä suurin häviäjä lopulta.”
Päivi Räsänen vastaa tekemisistään kuten minä ja sinäkin. Ei meidän tarvitse hävetä jos kirkko ei niihin sekaannu.
Pekka sanoppa miten kävisi jos olis sellanen ympäristö eli suljettu alue jossa saisitte opettaa ja toimia täysin luterilaisittain keskenänne, mikä olis lopputulos?
> Kokonaan näyttää unohtuneen se, ettei koko joulua olisi ilman sen uskonnollista sisältöä.
Toivottavasti kirjoittaja ei väitä, ettei joulua olisi ilman kristinuskon sille määrittelemää sisältöä.
Alun perin sana joulu on tarkoittanut keskitalven pakanallista juhlaa. Monet kansat ovat vanhoista ajoista viettäneet vuotuista juhlaa talvipäivänseisauksen aikoihin. Muinaisten germaanien talvijuhla tunnetaan nykyisin sen englanninkielisellä nimityksellä yule. Kuukalenterin vuoksi yulen paikka vaihteli joulukuun alusta tammikuun alkuun. Kristinuskon leviämisen myötä yule yhdistettiin kristilliseen jouluun. Muinaiset roomalaiset viettivät 17. ja 23. joulukuuta välisenä aikana keskitalven Saturnalia-juhlaa. Talvipäivänseisauksena 25. joulukuuta oli Sol Invictuksen eli Voittamattoman auringon päivä.
Tapa syödä runsaasti jouluaterialla periytyy muinaissuomalaisilta ja liittyy maatalousvuoden kiertoon sekä talvipäivänseisauksen tienoilla vietettyyn valon juhlaan. Lipeäkala ja puuro ovat vanhimpia kansan jouluruokia. Ohra vaihtui riisiin 1800-luvulla. Laatikkoruoat, luumukiisseli ja piparkakut omaksuttiin säätyläissaleista talonpoikaispöytiin 1800-luvulla ja 1900-luvulla. Joulukinkku syrjäytti kekripässin myöhään. 1940-luvulla sen haastajaksi tuli kalkkuna.
Lipeäkala on paastoruoka, ja kristilliseen perinteeseen kuuluu runsas ruokapöytä paaston päättyessä, niin jouluna eli Kristuksen syntymäjuhlana kuin pääsiäisenä, Kristuksen ylösnousemuksen juhlana. Jeesuksen todellinen syntymäpäivä lienee ollut joko varhaiskeväällä tai syksyllä, mutta juhlapäiväksi valittiin tuo Sol Invictuksen päivä siinä tarkoituksessa, että uusi juhlan aihe syrjäyttäisi pakanallisen aiheen. Joitakin juhlatapoja on silti välittynyt kristittyjen juhlaan myös tuolta pakanuuden ajoilta, mikä ei tietenkään mitenkään turhenna juhlan kristillistä sisältöä.
Aidan toinen puoli vetää magneetin lailla. Siellä on jotain, minkä täytyy olla itse asiaa tärkeämpää. Keskustelu ei ehkä etene, mutta jatkuu. Viittaan Charlotan selväjärkiseen viestiin, jos em tekstini ei aukea.
Olisi kai parempi poistaa kommettimahdollisuus minunkin, ni helpottaisi itteä.
Eiköhän jo kohta joku älyä ehdottaa, että Suomen lippu muistuttaa liikaa Jumalan Pojan kuolemasta ja ylösnousemisesta. Sitähän Risti symbolisesti merkitsee.
Krusifiksi on Voiton merkki, joka julistaa maailmaan synnin, vanhurskauden ja tuomion. Synnin, sillä maailma ei usko Jumalan Pojan nimeen…