Elämme kasvavien maailmankatsomuksellisten ristiriitojen maailmassa. Vapaus ajatella ja puhua omantuntonsa mukaisesti, samoin vapaus uskontoon ja sen vaihtamiseen on yhä useammin uhattuna.
Yksi Euroopan Unionin päätavoitteista on ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti. Euroopan parlamentista on kasvanut kansainvälisesti merkittävä ihmisoikeuksien puolustaja, joka päätöslauselmillaan lisää tietoisuutta ihmisoikeusrikkomuksista ja luo poliittista painetta toimia toisin.
Parlamentissa suurin osa ajasta menee tavalliseen lainsäädäntötyöhön, mutta tällä saralla olen paneutunut valtuuskuntajäsenyyksieni mukaisesti paitsi Israelia ja Lähi-itää koskeviin asioihin niin myös laatimaan kiireellisiä ihmisoikeuskannanottoja ja osallistumaan erilaisiin keskusteluihin ja seminaareihin uskonnonvapauskysymyksistä. Olen vedonnut suurlähettiläisiin sekä tavannut totalitäärisissä maissa asuvia henkilöitä ja heidän läheisiään.
Uskon, että vaikka joskus vetoaminen itsevaltaisten tyrannien hallintoihin tuntuu toivottomalta, se ei kuitenkaan ole turhaa. Esimerkiksi iranilaisen pastorin Yosef Nadarkhanin kuolemantuomio peruttiin voimakkaan kansainvälisen huomion vuoksi. Maissa, kuten Iran, Irak, Kiina, Nigeria, Pakistan, Kazakstan tai Valko-Venäjä jne., kaivataan kipeästi sitä vapautta, joka meillä länsimaissa on.
Tilanne Euroopassakaan ei ole helppo. Antisemitismi nostaa päätään Unkarissa ja mm. Iso-Britanniassa uskoaan puolustanut kristitty hotellinomistaja haastettiin oikeuteen. Kaiken lisäksi me kristityt nahistelemme keskenämme; joissakin maissa valtakirkko painostaa voimakkaastikin vähemmistökirkkoja. Meidän on oltava valppaina puolustamassa omantunnon- ja uskonnonvapautta myös omissa yhteiskunnissamme.
Siksi pidän erityisen tärkeänä ja merkittävänä sitä, että kesäkuussa EU:n neuvosto julkaisi uskonnonvapauden edistämistä koskevat suuntaviivat jotka ohjaavat EU:n ja jäsenvaltioiden toimintaa sekä EU:n rajojen sisällä että ulkosuhteissa. Suositusten erityisenä tavoitteena on sekä ennaltaehkäistä uskonnonvapauden sortoa että käsitellä sen loukkauksia ajankohtaisesti ja johdonmukaisesti.
Suuntaviivoissa mm. erotellaan selkeästi väkivaltaan yllyttävä vihapuhe ja uskontoa kritisoiva puhe. Kaikkia katsomuksia on saatava arvioida, ja viisas osaa tehdä sen tavalla, jossa toisen uskonnollisia tunteita ei tarkoituksellisesti loukata. Uskonnonvapauteen myös ehdottomasti kuuluu oikeus vaihtaa uskontoa, sekä oikeus rauhanomaisesti kertoa omasta uskonnostaan ja uskostaan muille.
Käytännössä yhä selkeämmin myös uskonnonvapauden loukkaukset otetaan huomioon, kun EU päättää sopivista toimista kolmansien maiden kanssa tekemiensä sopimusten pohjalta. Ihmisoikeuslausekkeet mahdollistavat myös mahdollisen yhteistyön keskeyttämisen erityisesti rahoituksen suhteen. Nämä suositukset ovat tärkeä työkalu, kun kohtaamme uskonnonvapauden loukkauksia ympäri maailmaa, ja olen tyytyväinen, että EU:ssa on näin tunnustettu uskonnonvapauden strateginen tärkeys.
Sari Essayah
Europarlamentaarikko, KD, EPP
Vastauksena Tuomas Eskeliselle ja muillekin; blogissani viittaama oikeustapaus liittyy majoitus- ja ravitsemusliikettä pitäneeseen kristittyyn pariskuntaan, joka puolusti uskoaan muslimiasiakkaalle. Heidän välilleen kehkeytyi väittely, jolloin muslimiasiakas koki tulleensa häirityksi ja haastoi omistajat oikeuteen. Vaikka tapaus lopulta päätyi siihen, että oikeus katsoi omistajapariskunnalla olleen oikeuden puolustaa vakaumustaan, mediakohu oli ajanut hotellin konkurssin partaalle. Usein lienee hyvä tutkia ennen kuin alkaa hutkia;)
Essayah Sari
Usein lienee myös asiallista laittaa viitteitä, että me tyhmemmätkin tajutaan mitä tarkoitetaan. Paha tutkia, jos vain epämääräisesti heitellään…
Annettujen lisätietojen valossa löysin nyt ehkä sen oikean jutun.
http://www.dailymail.co.uk/news/article-1234680/It-victory-free-speech-did-breakfast-insult-Muslims-faith-case-come-court.html
No… Onko hotellinomistajalta asiallista mennä kettuilemaan muslimipukuun pukeuteuneelle? No ehkä se on kristillistä. Mutta eihän se kyllä rikollista ole.
Kyllä kaikkien ihmisten perusoikeuuksiin täystyy kuulua oikeus mennä keljuilemaan toiselle ihmiselle hänen uskontonsa mukaisesta pukeutumisesta.
Eikö uskonnonvapaus koskenut noita väärinkohdeltuja muslimeja lainkaan?
Kiitos Sari. On Suomelle ja suomalaisille eduksi, että voit puolustaa oikeudenmukaisuutta ja Jumalan luomisjärjestystä Euroopan tällä hetkellä vaikutusvaltaisimmalta paikalta. Eihän se koskaan tule olemaan kaikkien mieleen, mutta se mitä vielä voidaan tehdä on tehtävä.
Joku on sanonut, että Jumalan sana on sopusoinnussa kaikkien tosiasioiden kanssa. Siinä lähimmäisenrakkaus on parhaimmillaan ja meille jokaiselle riittää tekemistä aivan tarpeeksi.
Uskonnollisilta poliitikoilta toivoisin, etteivät he ajaisi uskon verukkeella muiden oikeuksia kaventavia aloitteita, kuten aborttioikeuden rajaamista tai samaa sukupuolta olevien parisuhteiden ja liittojen eriarvoistamista muihin nähden.
Ei uskontopuolueet tuntuisikaan niin pelottavilta, elleivät niiden edustajat yleensä pyrkisi käyttämään demokraattista prosessia kaventaakseen myös muiden, kuin oman uskontonsa jäsenien oikeuksia.
Ihmisoikeuksien ajaminen on hyvä ja toivoisin sen, lähimmäisenrakkauden ja vilpittömän ja pyyteettömän auttamisen olevan kristinuskon keskeinen sanoma ja politiikassa kristittyjä poliitikkoja ajava voima. Nykyään se tuntuu olevan ihan muu, yleensä kehityksen jarruttaminen.
Uskonnon- ja sananvapauteen kuuluu vastuu omista sanoistaan. Asiakkaan kanssa ei noin ylipäänsä kannata alkaa väittelemään mistään, vaan asiakas on aina oikeassa. Ei siitä mitään ihmisoikeustaistelua oikein voi tehdä. Yrittäjänä ei parane profiloitua minkään aatteen äärikannattajaksi.
Asiakkaiden kanssa noin ylipäänsä ei kannata juuri keskustella politiikasta, uskonnosta tai mistään intohimoja kovasti herättävästä. Urheilujoukkueistakin rupattelu on vähän siinä ja siinä. Jos asiakas tuo asian itse esille ja haluaa jutella, niin kannattaa silti vähän myötäillä. Asiakaspalvelussa sitä pitää pitää naama peruslukemilla vaikka asiakas olisi uusnatsi, jehova tai helluntailainen.
En voi käsittää, miten tuo majoitusliikkeen omistaja on voinut olla niin pöljä, että alkanut vänkäämään asiakkaan kanssa. Ei lähes konkurssiin joutuminen johdu mistään oikeusprosessista tai uskonnonvapauden syrjimisestä, vaan siitä, että paikka sai varmasti melko huonon maineen tapahtuneen seurauksena.
Jutun luettuani voin sanoa koko tapausta täysin absurdiksi, mutta toivon, että tätä samaa uskon ja ilmaisunvapautta puolustetaan myös silloin, kun raamattuja vaihdetaan pornoon tai poltetaan. Tai kun joku kuvailee mielipidettään jeesuksesta kuten jutun pariskunta oli kuvannut käsitystään muhammedista.
Oikeuksista puhuminen on painottunut sille, että oikeuksien evääminen pitää perustella. Minusta on niinpäin, että oikeuden vaatiminen pitää perustella. Ja lähtökohtana ei ole se, että kaikilla on täsmälleen samat oikeudet kaikissa asioissa, vaan se, että kaikilla on ne oikeudet, joita perustellusti tarvitsee. Ja jotka eivät kavenna tai vie pois jonkun toisen ihmisoikeuksia.
Mikä tahansa oikeus, jota ihminen keksii itselleen vaatia ei ole ”ihmisoikeus”. Mutta oikeus elämään on sitä. Jokaisella ihmisellä on oikeus elää. Tässä kohden sanoisin että syntymättömän lapsen oikeus aloittaa elämänsä vapaana ja turvattuna on suurempi kuin äidin oikeus elää ilman lasta jota ei halua.
Mitä erilaisiin liittoihin tulee, niin erilaisia liittoja voi olla yhtä paljon kuin erilaisia ihmissuhteita. Mille tahansa ihmissuhteelle voidaan vaatia tietynlaista statusta, ja oikeuksia, joita jossain toisessa ihmissuhteessa on.
Erilaisten ihmissuhteiden ei kuulukaan olla samalla viivalla yhteiskunnassa, vaan jokaiselle ihmissuhteelle on haettava erikseen niitä oikeuksia, joita siinä suhteessa katsotaan tarvittavan.
Tähän on täysin maallisetkin perusteet.
Tällaisten sanontojen kuin ”saattaa eriarvoiseen asemaan” käyttöä on harkittava tarkkaan. Koska se ei voi tarkoittaa joka asiassa sitä että ei ole juuri samoja oikeuksia kuin jollain toisella.
Mitä oikeuksia samaa sukupuolta olevilta pareilta tarkkaan ottaen puuttuu? Sellaisia mitä tarvitaan selviytymiseen ja elämiseen ylipäätään?
Mielestäni ei pitäisi tuijottaa niin paljon sitä missä asemassa joku toinen on, vaan miettiä vain sitä mitä itse tarvitsee. Siis oikeasti tarvitsee selviytyäkseen elämästä ja elääkseen ihmisarvoista elämää.
Avioliitossa on tiettyjä oikeuksia, mutta ei siinäkään ole kaikkia mahdollisia oikeuksia. Vain niitä joita siinä katsotaan tarvittavan.
Suhtautuminen oikeuksiin ylipäätään yhteiskunnassa ja elämässä tuntuu olevan monenkirjavaa. Vähän häiritsee se, kun koetaan niin järkyttävänä ja vääränä se, että jollain jossain ei ole oikeutta johonkin.
Aborttiasian otan hyvin henkilökohtaisella tasolla siksikin, koska jouduimme sen käymään läpi kumppanini kanssa. Häntä kauhistutti ajatus synnyttämisestä tai siitä, että hänen sisällään kasvaa jotain häneen kuulumatonta. Tämä purkautui roisina paluuna päihteiden ongelmakäyttöön.
Lapsi oli äärimmäisen ei-toivottu jopa siihen pisteeseen asti,että halusimme molemmat rankaista sitä kohdun sisällä päihteillä ennen aborttia, joka olikin pelkkä solumöykyn poisto lääkkeellisesti ilman sen kummempaa draamaa.
Ehkä olemme ääriesimerkki, mutta ei ole inhimillistä pakottaa naista kantamaan lasta, jota ei halua. Se on julmuutta. Tapahtuneen jälkeen yritämme taas pikkuhiljaa palata arkeen, koettelemus oli henkisesti rankka osittain lähipiirin syyllistämisenkin vuoksi.
Vaikken ole ollut aborttia vastaan, niin kokemuksen jälkeen olen vieläkin enemmän sen vapauden puolesta. Ja todella vihamielinen sitä vastustavia poliitikkoja kohtaan. Toisen hädällä ei pitäisi pelata, vaikka vakaumus olisi mikä.
On asioita, joita uskovat ihmiset ja muutkin aika kevein mielin tuomitsevat suuriksi synneiksi niin kauan, kunnes ne jotenkin sattuvat koskettamaan henkilökohtaisesti. Vasta siinä vaiheessa ihminen tulee ehkä ajatelleeksi, että ne ovatkin syvästi inhimillisiä, ihmisyyteen kuuluvia ja hyvin tuskallisia asioita, joita vain tapahtuu.
Siinä vaiheessa tulee armo ja armollisuus todella tärkeäksi.