Jos uskontoja arvostellaan ja niiden epäkohtia tuodaan esille, aletaan usein tuuletella uskonnonvapaudella ja halutaan estää muiden puuttumista omaan uskontoon liittyviin asioihin. Halutaan turvata se ideologia, mitä itse edustaa ja muilla ei ole puuttumista siihen.
Noh, miten sitten tuota hommaa ajatellaan noin niin kuin yhteiskunnallisesti? Saako esimerkiksi maallista lakia määrätä uskonnolliset vain uskonnottomat? Molemmat haluaisivat pistää näppinsä lakipykäliin, jotta oma ajatusmaailma saisi lainvoimaa. Miksi usein uskonnolliset loukkaantuvat ihan agressioihin asti joidenkin lakipykälien takia, nyt esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain takia? Miksi he ajattelevat, että maassa täytyy tapahtua heidän tahtonsa?
Usein uskonnollinen ihminen ajattelee, että uskonnottomat kuitenkin hyötyvät uskonnollisista käytänteistä ja että heidänkin elämällään on siunausta, kun he noudattavat esimerkiksi kristillisiksi miellettyjä ohjeita.
Vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan, että kirkko ilman vanhoillislestadiolaisia on kuollut kirkko ja että he ovat ainoita valontuojia ja oikeita evankeliumin julistajia siellä. Kirkko taas ajattelee, että kun sen arvomaailma saa jalansijaa kansakunnan keskuudessa, uskonnottomissakin, asialla on hyvät seuraamukset.
Nyt uskonnottomat ovat alkaneet nostaa päätään tässä asiassa. Enää ei hyväksytäkään kakistelematta sitä, että heidän elämäänsä saa määrätä aina jollakin tasolla uskonto, Suomessa enimmillään tietty evankelisluterilainen kansankirkko. Ei halutakaan enää, että oma lapsi kuuntelee koulussa suvivirttä tai osallistuu uskonnontunneille. No tästäpä sitten taas uskonnolliset älämöimään. Kaikkien olisi hyvä osallistua kristilliseksi miellettyihin tilaisuuksiin ja opetukseen, uskonnottomienkin.
Mistä tämmöinen pakko-opetuksellinen ajatusmalli? Raamatusta? Miksi on olemassa uskonnonvapaus, mutta ei vapautta olla uskonnoton?
Vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan, että heitä ei saa loukata puhumalla heidän uskonyhteisöstään kritisoivasti, vaikka he itse saavat kuinka varoitella, puhutella ja peloitella liikkeen sisällä uskossaan epäilyttäviä ja liikkeestä erkaantuneita ihmisiä. Heidän pitää antaa rauhassa toteuttaa uskoansa, pitää käsityksensä ja toimintamallinsa, mutta muut eivät saa niin tehdä. Opettaako Raamattu moiseen?
Raamatussa kehotetaan lähetystyöhön ja esimerkiksi Paavali ojensi erinäisiä seurakuntia aika rankastikin, mutta ylettivätkö he käsityksiänsä ja toimintamallejansa yhteiskunnan eri elimiin ja lakeihin?
Olisiko tämä nykyinen keskustelu avioliitosta vähempi kirkkoa repivä, jos kirkko ei olisi koskaan ottanut itselleen vihkioikeutta?
Olin tässä vastikään Rovaniemellä eräässä tilaisuudessa puhumassa kirjastani ja siellä nousui keskustelun aikana esille sellainen asia, että Pohjoisen ihmiset kokevat lestadiolaisuuden vaikuttavan heidän kaikkien elämään, vaikkeivät ole koskaan vanhoillislestadiolaisia olleetkaan. Asia tuntui olevan monelle kipeä ja kipunoiva. Tavallaan he eivät voi elää vapaasti irti lestadiolaisuudesta. Ymmärrän heidän kiukkunsa. Voin myös kuvitella, kuinka vl-liikkeessä ollaan mielissäänkin tällaisesta asiasta. Se koetaan siunauksellisena.
Ainakin työpaikoilla ja kouluissa lestadiolaisuus näkyy ja tuntuu Pohjoisessa aika tavalla. Vl-esimiehet ottavat uskonsisaria ja -veljiä työpaikoillen töihin ja kouluissa ohjelma järjestetään joillakin kouluilla vl-liikkeen opetusta silmällä pitäen, jotta vl-oppilaat eivät joutuisi usein tilanteisiin, joista heidän on uskontonsa takia kieltäydyttävä. Joistakin kouluista liikkeen ulkopuoliset vanhemmat ovat halunneet lapsensa pois, koska he ovat kokeneet koulukiusaamista ja syrjintää. Lapsi laitetaan mielummin vaikka kauemmaksikin käymään koulua, jotta ei tarvitse laittaa häntä kouluun, jossa enemmistö on vl-oppilaita.
Minua jäi huolestuttamaan tämä asia, siellä se tuntuu aiheuttavan aika paljonkin vihamielisyyttä paikkakunnilla, joilla on paljon vl-ihmisiä. Minusta tämä olisi hirveän tärkeä asia ottaa huolellisen tarkastelun aiheeksi vl-liikkeessä. Hyvä aihe tulevaan puhujainkokoukseen? Tai oishan tuossa Erkkien kaplakassakin hyvää matskua puhujainkokouksen alustukseen ja keskusteluun.
Oma napa on se suurin, kaunein ja läheisin, mutta saako se olla niin suuressa määrin sitä, että muilla menee vapaus olla oma itsensä ja elää tavallansa?
” Uskonnon vapaus – uskonnottomuuden vapaus ”.
Kristinuskon mukaan , meidän rukouksemme ei vaikuta Jumalan mielialaan . Me emme kykene manipuloimaan kaikkivaltiasta , hänen mielensä ei vaihtele , vaan hän iloitsee siitä , että saa tehdä hyvää luoduillensa . Jumala ei ole despootti , joka nauttii ihmisten nöyryyttämisestä tekemällä heistä kerjäläisiä.
Usko ei ole vain joidenkin tosiasioiden järkiperäistämistä, totena pitämistä , tunne kokemusta tai eettisesti tasokasta elämää , vaan usko on salaisuus , mysteeri . Nämä kuuluvat Jumalan hengen vapaaseen toimintaan . Jumala itse vaikuttaa uskoon , missä ja milloin sen hyväksi näkee.
Jumalan laki on yksi ja jakamaton , se on piirretty syvälle jokaisen Jumalan luoman ihmisen järjelliseen tietoisuuteen . Yhteiskunnallinen eli siviilikäyttö , kuuluu ensimmäisen uskonkappaleen luomiseen , joka vetoaa järjelliseen omaantuntoon , sitoen kaikkia ihmisiä . Kirkon tulee aktiivisesti valvoa lakia , yhteiskunnassa esiintyviä vääryyksiä kohtaan.
Kirkon olemuksen dualisuus sisältää kysymyksen , miten kirkon tulee oppinsa mukaan ohjeensa käsittää . Kestämättömänä onkin pidettävä näkemystä , jonka mukaan kirkko voisi toimia – tai hallinnoida , miten vain , kunhan se vain ojentaa oppinsa raamatun ja tunnustuksen mukaisesti. Teologia on Jumaluusoppia , teologian tehtävänä on selvittää mm, ”kristinuskon tulkitsemista tai kristillisen itseymmärryksen ilmaisemista mahdollisimman ymmärrettävällä tavalla
” kirkko- oikeuden teologiaksi ” , lähtökohtien ja perustan ja yhteiskunnallisen aseman, valtiollisen uskontolainsäädännön sekä kirkon ja valtion suhteiden teologista selvitystä.
Lailla on vahtikoiran rooli , lain saarnaksi riittää pelkkä elämän raadollisten tosiasioiden analyysi . Monet ihmiset tuntevat syvällä nahoissaan syyllisyytensä ja epäonnistuneensa suhteessa Jumalaan, lähimmäisiin ja itseensä.
Ristiriitojen ratkaisemiseksi on tärkeää ja olennaista , että valta ja vastuusuhteet ovat selkeät , valtaan liittyy aina vastuu.
Paavali perusti Magedonian alueelle , Tessalonikan kaupunkiin elinvoimaisen seurakunnan . Pian apostolin lähdettyä kaupungista , kristityille tuli epäselvyyksiä Jeesuksen paluuseen ja kuolleiden kristittyjen kohtaloon liittyvistä kysymyksistä .
Tämä antoi apostoleille aiheen kirjoittaa Tessalonikilainen kirje.
Toinen tessalonikilainen kirje kertoo Kristuksen paluusta ja historian loppuun liittyvien ongelmien selvittelyyn . Kirjoittaja lohduttaa vainoista kärsivää seurakuntaa sillä , että kun Jeesus ilmestyy taivaasta , hän rankaisee ankarasti niitä , jotka eivät tunne Jumalaa ( Luuk 1 ) . Varsinainen asia , jonka käsittelyyn siirrytään jakeessa 2 : 1 , siinä varoitetaan lukijoita valheellista lopunajan julistamisesta , mikään hengen ilmoitus tai väitetty apostolin puhe tai kirje ei saa johtaa kuvittelemaan , että Jeesuksen paluu , herran päivä on jo käsillä .
Paavalin ja muiden apostolien ja profeettojen tehtävä on julistaa Jumalan salattua pelastussuunnitelmaa , jonka hän on ilmoittanut valituilleen.
”Yhteiskunnallinen eli siviilikäyttö , kuuluu ensimmäisen uskonkappaleen luomiseen , joka vetoaa järjelliseen omaantuntoon , sitoen kaikkia ihmisiä . Kirkon tulee aktiivisesti valvoa lakia , yhteiskunnassa esiintyviä vääryyksiä kohtaan.”
Kyllä minäkin ymmärrän, että niin kristityn kuin kaikkien muidenkin, tulee vastustaa vääryyttä. Vääryys on minusta aina toisen ihmisen vahingoittamista. Ketä vahingoittaa tasa-arvoinen avioliitto?
”Kirjoittaja lohduttaa vainoista kärsivää seurakuntaa sillä , että kun Jeesus ilmestyy taivaasta , hän rankaisee ankarasti niitä , jotka eivät tunne Jumalaa ( Luuk 1 ) .”
Onko ihmisen oma valinta se, että hän tuntee tai ei tunne Jumalaa? Toisaalta puhutaan omasta valinnasta ja toisaalta taas, että usko on AINA Jumalan tekoa ja lahjaa, eikä ihmisellä ole asiassa mitään ansioita.
Haluan ojentaa Vuokolle virtuaalisen ruusun uskonnonvapauden (positiivisen ja negatiivisen) ymmärtämisestä tasan samalla tavalla kuin minä.
Minulle on usein väitetty, etten uskonnottomana kunnioita ihmisten uskonnollista vakaumusta. Olen aina vastannut, että kunnioitan jokaisen ihmisen aitoa vakaumusta (uskonnollista, uskonnotonta tai poliittista) samalla tavalla ja yhtä paljon, kuin muut ihmiset kunnioittavat omaa uskonnotonta maailmankatsomustani.
Tekopyhyyttä ja epäaitoutta en voi sietää.
Kyllä nyt pukkaa heinäsirkkoja ja muuta vitsauksia.
Miksi ennustat vitsauksia?
Kaikenlaiset keskustelut eri katsomuksen omaavien kesken, ovat OK ja jopa toivottavia, mutta heti kun asetelma muuttuu katsomuksellisissa/uskonnollisissa keskusteluissa puhutteluasetelmiksi, tarkoituksena on toisen ihmisen mielen kääntäminen ja murtaminen ja tässä yhteydessä mieleeni tulee väistämättä kristinuskoon perustuva näkemys uskon lahjaluontoisuudesta; jos kerta usko on lahja Jumalalta, miksi sen saamiseen tarvittaisiin puhutteluita, painostamista ja toisen ihmisen ajatusten mitätöintiä ja vähättelyä mukaan?
Aina jos parannus on seuraamusta vähäisimmästäkään painostamisesta tai pelottelusta, se on pakkoparannusta. Ja siitä ei seuraa mitään hyvää.
Vuokko: ”Aina jos parannus on seuraamusta vähäisimmästäkään painostamisesta tai pelottelusta, se on pakkoparannusta. Ja siitä ei seuraa mitään hyvää.”
Ei kenellekään voi väkisin antaa lahjaa, jonka vastaanottaminen edellyttää lahjan saajalta älyllistä epärehellisyyttä itseään kohtaan.
Vuokko. Entisenä rovaniemeläisenä allekirjoitan tuon, että vl-liike vaikutti minuun, vaikken minä ja lapsuuteni perhe olleet millään tavoin kytköksissä liikkeeseen. Mm. kaksi ensimmäistä kouluvuottani minulla oli vl-opettaja, joka onnistui ujuttamaan lestadiolaista syntikäsitystä pieneen koululaiseen. Tästäkin aiheesta olisi mielenkiintoista saada tieteellistä tutkimustietoa joskus. Kiitos kirjoituksestasi ja hyvää joulun aikaa.
Kolme vuotta on kulunut siitä kun kiinnostuin vl-liikkeestä. Saman ajan olen myös kirjoitellut tänne Vuokon blogiin kommenttejani. Se onkin tarjonnut hyvän mahdollisuuden kysymyksilleni ja vastauksiakin olen saanut. Suurkiitos tästä Vuokolle!
Nyt on kuitenkin sopiva hetki lopettaa ja siirtyä eteenpäin. Kiitän kaikkia keskustelukumppaneita näiltä vuosilta. Olette olleet minulle suureksi avuksi. Lämmöllä muistan teitä.
Hyvää Joulua kaikille teille!