Kesä on siitä metkaa aikaa mediassa, että uutisköyhyyden takia, milloin mikäkin asia voi nousta ”kohu-uutiseksi”. Toisaalta kun vähintään puoli-Suomea lomailee, niin isotkin asiat voivat mennä kesätoimituksissa vähäisellä huomiolla ja kevyellä käsittelyllä.
Tämän kesän ”Räsäs-kohu” saatiin siitä, että Päivi ja Niilo Räsänen julkaisivat avioliittoa ja seksuaalisuutta käsittelevän hengellisen kirjan herätysliikkeensä kesäjuhlilla. Kirja on, kuten kirjoittaja omassa tiedotteessaan toteaa ”hengellinen ja kirkkopoliittinen, ei puoluepoliittinen kannanotto”. Kirjassa puhutaan synnistä, armosta, uskosta ja toivosta – hengellisten kirjojen peruskauraa siis – ja siinä on siteerattu lauseita, joita parituhatta vuotta on voitu lukea Raamatun lehdiltä. Suomessa kaikki kristilliset kirkot ovat tällä hetkellä määritelleet avioliiton miehen ja naisen väliseksi, ja Räsästen kirja jatkaa tällä linjalla. Mikä siitä sitten teki kohu-uutisen?
Ehkä se, että sana ”synti” mainittiin uutisoinnissa ja samassa unohdettiin poliitikollakin olevan uskonnonvapaus ja oikeus toimia myös muissa rooleissa. On itse asiassa aika kummallista, jos Niilo Räsänen luterilaisen kirkon pappina ja Päivi hengellisten tilaisuuksien maallikkopuhujana eivät voisi ottaa osaa kirkkokuntansa keskusteluun avioliitosta.
Puoluetoimistomme postilootaan mahtuu kesäajasta huolimatta foliohattuja, mutta väännetään nyt rautalangasta niidenkin lähettäjille: Kristillisdemokraattinen puolue ei ota puolueena kantaa syntikysymyksiin, vaan jätämme ne kirkkojen asiaksi. Puolueen linjaukset pohjautuvat puolueen arvoihin ja se on perustamisestaan vuodesta 1958 kannattanut avioliittolakia miehen ja naisen välisenä. Puolue kunnioittaa myös jäsentensä uskonnonvapautta eikä millään tavalla rajoita heidän osallistumistaan omien kirkkojensa opilliseen keskusteluun.
Sen sijaan ilman kohua, joka olisi todellakin syytä nostaa, on jäänyt Venäjän uskonnonvapaus tilanteen radikaali muuttuminen. ”Terrorisminvastaisten” lakien varjolla naapurimaassa ollaan heikentämässä yksityisyydensuojan ja kansalaisjärjestöjen toiminnan lisäksi uskonnollisten yhteisöjen elintila. Vastaisuudessa mm. yksityiskodeissa ei voi kokoontua uskonnolliseen toimintaan (iso osa noin 7 000 protestanttisesta seurakunnasta kokoontuu kodeissa), jokaisella kansalaisella on velvollisuus ilmiantaa tällainen uskonnollinen toiminta, lähetystyö on sallittua enää hallituksen erillisellä luvalla ja esim. ilman lupaa tapahtuva evankelioiva keskustelu vierustoverin kanssa voidaan tulkita rangaistavaksi lähetystyöksi. Tästä, jos mistä olisi syytä nostaa kohu, mutta pöyristyttävästä lakipaketista on uutisoitu lähinnä teleoperaattoreiden viestintätietojen säilytysvelvoite.
Teologian tiedekunta, Hah! Milloinkahan mahdetaan nähdä aika kun teologiset ”tiedekunnat” siirretään pois yliopistojen listoilta. Kirkko voisi itse hoitaa totuudenvääristäjien kouluttamisen ja olla tuhlaamatta yhteiskunnan varoja tällaisiin vedätyksiin.
Teologia tieteenä on kaikista tieteistä arvokkain, koska se tutkimusalana sisältää ja hyväksyy jännitteen tieteeliiseksi tiedoksi ja uskonnolliseksi uskoksi kutsumiemme kaiken inhimillistä todellisuutta koskevien lähestymistapojen välillä. Sanon inhimillisten, sillä teologisen tiedon ja tutkimuksen ytimessä oleva Raamattu tuo teologiaan tieteenä kuitenkin ulottuvuuden, jota voimme, ja pitääkin, kutsua jumalalliseksi. Täyttääkö tämä ilmaisu jumalallinen tieteellisiseksi tiedoksi kutsuttavan informaation kriteerit? Vastaukseni on myönteinen, ja olen sille näilläkin palstoilla perusteita esitellyt. Teologia on siis yhtä aikaa metodologisesti katsottuna vain tiede tieteiden joukossa, mutta Raamattua ihmiskunnan ainoana Jumalan ilmoituksen lähteenä pitävän kristinuskon kannalta tieteiden kuningas.
”Teologia on siis yhtä aikaa metodologisesti katsottuna vain tiede tieteiden joukossa, mutta Raamattua ihmiskunnan ainoana Jumalan ilmoituksen lähteenä pitävän kristinuskon kannalta tieteiden kuningas.”
Taitaa Karilta vielä puuttua tieteellisen metodologian peruskurssin sisällön sisäistäminen;-)
On nimittäin ihan uutta, että teologissa pidetään Jumalaa olemassaolevana oliona. Voisiko Kari ilmoittaa kuka/ketkä hänen opettajistaan on tuollaista väittänyt?
Tiililän lundilaiskritiikissä oli suurelta osin kysymys siitä, millainen tiede teologia oli: tuliko hengellisiä asioita tutkia hengellisesti? Oliko teologin/dogmaatikon oltava henkilökohtaisesti uskossa?
Nykyään teologia on toki tiede tieteiden joukossa, eikä se ota kantaa nk. totuuskysymyksiin, so. onko Jumala olemassa tai onko ilmoitus totta jne..Kari Peitsamon teologian määrittelystä en ymmärtänyt mitään.
Henrik, en vetoa opettajiini, vaan totean ykskantaan, että Raamattu kyllä puhuu Jumalasta olemassaolevaan oliona. Tätä tarkoitin. Mutta mikä sitten on kestävä linkki uskon ja tiedon välillä? Tähän vastaan. Näkemisen teologiani lähtee Raamatun ilmoituksesta Silmä on ruumiin lamppu. Joten kun nyt, Henrik, kysyn sinulta, oletko milloinkaan nähnyt omaa päätäsi, mitä sinä vastaat?
Kari, näin todistajien läsnäollessa, ilmoitan näkeväni pääni joka päivä. Useimmiten kuitenkin vain osan siitä.
Nyt odotamme jännittyneinä mitä huimaisevaa saamme kohta kokea…
Sillä, Henrik, tiedän kyllä, että sinulle on jo lapsuudestasi lähtien kerrottu, että sinulla on pää. Olet vuosien varrella nähnyt valokuvia, heijastuksia ehkä jopa videokuvaa kaverista, joka hiiippailee ympäriinsä harteillaan jalkapallon kokoinen möykky. Joka aamu ennen kuin lähdet ulos, tarkistat peilistä, onko tukka hyvin. (Onko sinulla muuten vielä tukkaa?) En nyt kuitenkaan puhu näistä miljoonista eri päistä, joita olet täällä maailmassa heijastuksina elämäsi varrella nähnyt ja jotka olet vuosien saatossa harteillesi kuvitellut, vaan nyt puhun Jumalasta. Hänestä, jota ei voi nähdä. Sillä minä en ole koskaan nähnyt omaa päätäni. Tämä ei ole uskon, vaan tiedon asia. Joten nyt kysyn sinulta uudestaan. Oletko, Henrik, sinä?
Henrik, minun hammaslääkärilläni on erikoinen pora. Sen kärki muuttuu näkymättömäksi aina kun hoito alkaa. Samalla tuntuu voimakasta kipua. Onko sinulla omista hammaslääkärillä käynneistäsi samanlainen kokemus? Elän muutenkin ihmeellistä elämää. Sunnuntaisin jumalanpalveluksessa ehtoollista nauttiessani leipä ja viini katoavat äärettömään tyhjyyteeni. Tulen samalla osalliseksi Kristuksen ruumiista. Me kristityt kutsumme tätä ilmiötä transsubstantiaatioksi.
Termi common sense kuvaa ehkä parhaiten tuota kohtalokasta hallusinaatioita, jonka valtaan ihmiskunta on kollektiivisesti langennut. Kuvittelemme yhdessä harteillemme pään! Harha on niin syvään juurtunut, etteivät siltä nykyään säästy kriittisimmätkään skeptikot eivätkä terävimmätkään tiedemiehet. Siksi vain Kristus voi meidät tuosta Adamin lankeemuksen aiheuttamasta kohtalokkaasta harhasta herättää ja antaa meille iankaikkisen elämän.
Sorry Kari, mutta minulla ei ole hulluruohojuomaa, joten en pysty ihan näkemään kirjoituksissasi sellaista mihin olisi syytä tarttua.
Paitsi sen verran, että idea ikuisesta elämästä on yksi niistä kaikkein perusteettomimmista uskomuksista joita eteeni on sattunut.
Ok. Kiitos kuitenkin mielenkiinnostasi. Arvostan suoria puheitasi ja selkeän tinkimätöntä ajatuksenjuoksuasi. Sanoin sen sinulle jo muistaakseni sillon, kun istuimme kerran erästä luentosarjaa yhdessä kuuntelemassa. Et tyydy epämääräisiin puolitotuuksiin etkä haaveellisiin haihatteluihin. Siinä olemme kaikesta huolimatta samaa maata, mielestäni.
Teologiasta tieteenä puhuttaessa on hyvä huomata mikä on lähtöisin palvontamenoista, aina erikseen yhden kirjoittajan ajatuksista ja muistiinpanoista, yhteisistä kootuista teoksista ja sitten viimeiseksi ja tärkeimpänä, Ihmisten vilpittömyydestä. Teologia on näin ajan viitekehyksen mukana elävä todellinen, Ihmiseen liittyvä, pyrkimys päästä lähemmäksi Jumalaa koettamalla ymmärtää Ihmisen historia Jumalan suunnitelmana siten, että Ihmisen lopullisena päämääränä on pelastuminen Kristillisessä yhteydessä.. Kysymys siitä, mikä tässä on sitten absoluuttista, onkin sitten vaikeampi, mutta ei ole pahasti sanottu jos todetaan kirkon opin olevan viimekädessä uskon. Tässä mielessä on surullisen koomista, että kirkko kunnioittaa Ihmisen Jumalalta saamaa suurenmoista omantunnon lahjaa nimittämällä sitä perisynniksi ja ymmärtää tämän kautta Ihmisen olevan kyvytön kehittymään henkisesti ja moraalisesti. Elämän antajaa ei kait onnettomammin voisi muistaa varsinkin kun asiassa Jumala osaksi luopui kaikkivaltiudestaan. Miten sitten on mahdollista, että Tuomiokapitulin keskustelujen ja seurakunnan edessä annettujen lupausten jälkeen Jumala ja Jumaluuteen liittyvä muuttuu absoluuttiseksi, onkin sitten oma ajatuksensa, muistaen kuitenkin, että toki monet uskovat Jumalaan ikänsä.
Kari Peitsamon ensimmäisessä kommentissa Raamattu on itseasiassa Hänen kuvaamansa jännite, joka yhdistää uskossa elottoman ja elollisen luonnon. Kysymys on sitten siitä, voiko Ilmoituksesta löytää selvemmin ja parempaa Ihmiselle kuuluvaa kehitystehtävää kuin lisääntyä ja kuluttaa.
Anteeksi, että pilaan keskustelun ja palaan aiheeseen. Hieno homma, että teologinen tiedekunta yhdistyy omana osastonaan suuremmaksi tiedekunnaksi yhdessä psykologisen ja humanistisen tiedekunnan kanssa Åbo Akademissa.
Toivottavasti muut seuraavat perässä. Maallikkona täällä seuraamieni keskustelujen perusteella ei todellakaan ole mikään teologinen tiedekunta tarpeen, jos tuloksena meille tuupataan pappeja, joiden on vaikea niellä Raamatun perussanoma. Mikä ei sinänsä ihme, kun saamani tiedon perusteella muutamat eivät edes ole koskaan lukeneet Raamattua kannesta kanteen.
Sari, kiitos hyvästä kirjoituksesta. Synti on syntiä ja Jumalan tahdon vastaista, eikä se muuksi muutu, vaikka maanpäällä tehtäisiin mitä voltteja. Jumalan sana ja Jumalan sanan oikea ymmärtäminen on sama aina ja ijankaikkisesti. Hyvää Jumalan siunaamaa kesää, Sari!
Alla olevasta linkistä voi lukea blogistin mainitseman lain seurauksista.
http://www.patmos.fi/arkisto/1254/putin_allekirjoitti_pelatyn_isovelilain
Laki rajoittaa uskonnonvapauden minimiin.
Sari Essayah linjaa tärkeitä periaatteita ja nostaa esiin erittäin negatiivisen kehityksen Venäjällä.
Olen varma että kristilliset voisivat tärkeänä arvopuolueena kasvaa Suomessa jos pitäytyvät arvoihin eikä perinteisiin kuten kaikessa atteellisessa toiminnassa tulisi tehdä.
Perinteet ovat aina sitoutuneet johonkin aikaan, maailmantilanteeseen tai tapoihin josta atteelliselle toiminnalle tulee ennen pitkää lähes väistämättä taakka.
Arvot, joita toteutetaan dynaamisesti kehittäen, etsien, keskustellen ja kokeillen ovat uutta luovaa toimintaa tavoitteen suuntaan, missä toiminnassa toivon kristillisille onnea, kestävyyttä ja viisautta.
” On itse asiassa aika kummallista, jos Niilo Räsänen luterilaisen kirkon pappina ja Päivi hengellisten tilaisuuksien maallikkopuhujana eivät voisi ottaa osaa kirkkokuntansa keskusteluun avioliitosta.”
Jokainen kansanedustaja on ottanut kantaa avioliittoon äänestäessään uuden avioliittolain puolesta. Useat heistä ovat myös ottaneet kantaa asiaan monissa muissakin eri yhteyksissä. En ole huomannut, että heidän sanomisiaan olisi juurikaan kristisoitu. Suomessa politikollakin on edelleen uskonnon-, mieliteen- ja ilmaisunvapaus.
Salme: ”Jokainen kansanedustaja on ottanut kantaa avioliittoon äänestäessään uuden avioliittolain puolesta.”
Ei kai nyt sentään jokainen kansanedustaja ole äänestänyt uuden avioliittolain puolesta – enemmistö kylläkin?
Kimmo,
ilmaisin asian huonosti. Tietenkään kaikki eivät ole äänestäneet puolesta. Sorry.
kimmo wallentin :”Ei kai nyt sentään jokainen kansanedustaja ole äänestänyt uuden avioliittolain puolesta…”
Kansanedustajista viis, mutta mm. itse kannatin uutta avioliittolakia, kun tyhmyyksissäni ukoinn, että sen tarkoitus on turvata yhteiskunnassa (maallisessa regimentissä) vähemmistöseksuaaleille samat oikeuset kuin heteroillekin. Avioliittohan käsitetään evl.kirkossa vain yhteiskunnalliseksi sopimukseksi. Jos olisin tiennyt, että sen avulla halutaan hajoittaa kirkko, en olisi kannattanut uutta avioliittolakia.
No, älä ole huolissai kannatuksestasi. Tuskinpa se vaikutti suuntaan tai toiseen, mitä lain hyväksymiseen tai voimaanastumiseen tulee.