Mihin uskonnot lähtökohtaisesti perustuvat? Tässä esille yksi vaihtoehto; ote kauan sitten kirjoittamastani esseestä , missä tuon esille alun perin aitoon astronomiaan pohjaavaa astrologiaa ja näistä noussutta uskontoa.
SH ”Lähden siitä, että lähtökohtaisesti uskonnot aina ja kaikkialla ovat olleet astrologian kanssasisaria ja ehken samasta alkuperästä syntyneet, ja niitä koskevia legendoja on monin eri tavoin myös uskonnollisiin tarkoituksiin hyödynnetty. . Mutta lähinnä lähtökohtana on paljolti ollut tietämättömyys taivaallisten ilmiöiden luonteesta. Ihminen on siis kautta aikain lumoutunut olevaisen ihmeestä ja nostanut kysyvän ja ihmettelevän katseensa taivaalle, joka öisten itämaitten sysipimeydessä on miljoonien ja miljardien kimaltavien tähtien loisteessa hehkunut kirkkain helmeilevin tähtinauhoin, maitomerin , suurin ja valkein pehmein tähtipilviä jotka hänestä – ihmislapsesta – ovat olleet kuin suuren vaalean jumalattaren pehmeät valkohehkuiset hiukset. Ja hän on nimennyt näkemänsä kokemansa mukaan ja antanut yli taivaan kaartuvalle nauhalle elämän läheisen elämää synnyttävän nimen – Milky Way, Maitotie, Mutta kun hän on kirkkaimman aamutaivaalle noussen tähden kutsunut Istariksi, Afroditeekksi tai Venukseksi, joka meren aalloista on noussut ja meren horisontin taakse aina iltaisin laskee, on hän tehnyt tähdestä henkilön ja pian henkilöstä Jumalan ja synnyttänyt uskonnon siemenen. Näin ei olekaan sattuma että theologia on nimenomaan oppia theoksista eli liikkuvista ympyröistä, joilla on alun perin tarkoitettu liikkuvia taivaankappaleita eli yleensä planeettoja.
Alusta alkaen ovat taivaan ihmeet saaneet nimiä, joita ihminen on ottanut omasta käytännön elämästään, kokemustensa parista mutta jotka historiassa ovat vähitellen teologisoituneet ja hengellistyneet. Tähdistä ja planeetoista on tullut uskontoihin jumalia. Mutta ihminen ei ole ryhtynyt antamaan vain nimiä yksittäisille tähdille ja tähtiryhmille ja vaan on laatinut myös käsikirjoituksen taivaalliselle skenokrafialle, avaruuden piirissä kulkevalle non-stop-näytelmälle. Ja näytelmän tekijöille, taivaallisille näyttelijöille hän on antanut eri tähtiä eri tavoin yhdistellen hahmoja ja hahmoille nimiä ihmisten tai kuten auringon radan takana oleville konstellaatioille, eläinten mukaan. Hän on keksinyt ikuisille liikkeille syitä ja seurauksia, nimennyt näiden kokonaisuutta kohtaloksi, joka myös hänen itsensä liikettä lopulta määrää. Mutta kuten taivaallisessa näytelmässä näyttävät toiset tähdet vetävän ja työntävän toisia ja olevan jonkun näkymättömän voiman vaikutuksen alaisia, katoavan, ilmestyvän jälleen, säännöllisesti, joskus epäsäännöllisesti, tulevan uudelleen esiin pian, joskus pitkien salattujen aikojen jälkeen, niin myös ihmisen ja hänen kohtalonsa näennäisen säännötöntä mutta kuitenkin toistuvaa ja johdonmukaista liikettä nuo salatut tähtivoimat määräisivät. Ja näin ajatellessaan ihminen on luonut astrologian siemenen. Voinkin sanoa, että astrologia on astronomiaa ihmiseen sovellettuna. Myös Uudentestamentin käsitteistössä on aikansa astronomiasta/astrologiasta runsaasti jälkiä. Ei opetuslapsia sattumalta ole juuri 12.
Seppo Heinola
”Myös Uudentestamentin käsitteistössä on aikansa astronomiasta/astrologiasta runsaasti jälkiä. Ei opetuslapsia sattumalta ole juuri 12.”
Niin, eikö Johannes Kastajan syntymisen sijoittaminen Juhannuksen aikoihin, ja Jeesuksen syntymisen sijoittaminen joulun aikoihin, ja sanonta ”Minun pitää vähetä ja hänen kasvaa,” tarkoitakin, ettäJuhannuksesta päivä lähtee lyhenemään ja joululta päivä lähtee pitenemään, eli Johanneksesta vähenee ja Jeesuksesta kasvaa.
Auringosta lienee kysymys syntymäaikojen sijoittelussa.
,Ja kirkastuminen pääsiäisen aikana liittynee myös aurinkoon, koska maaliskuussa aurinko paistaa jo kirkkaasti, ja lämmittää neljä kertaa enemmän kuin keskitalvella, myös vuosi on vaihtunut joissakin maissa keväällä, eli uusi aika on alkanut ja elämä on ylösnoussut talven kahleista ja pimeydestä. Oinaan merkki sijoittuu maalis-huhtikuulle ja varmaan siksi on uhrattu lammas, ja syöty pois, kuin vanha vuosi, joka jäi taakse.
Toinen osa oli mututuntumalla laaditty, mutta oli siinä jotain itua kuitenkin.
Juuri näin Tarja. Golgatha-kertomus on luonteeltaan mitä astronomisin ja kuvaa vuodenkulkua neljästä kulminaatiopäivästä toiseen ja uudenauringon voittoa aina pääsiäisenä kun päästään pois pimeydestä.
On muuten jännää että pääsiäis-kertomuksessa sana paikka (pääkallonpaikka) heprean maqom saa lukuarvon 186 ja auringonkin valo etenee tyhjiössä juuri 186 tuhatta mailia sekunnissa!!!
Kahdeksannen päivän Ihmisen anomalian erijatkuvuus Jumalan kieltäessä sai silloin vielä kypsymistään odottavat kyvyt omassatunnossa ja kyvyssä valita.
Ajassa nämä kyvyt katsoivat myös luontoa jolloin yhteensattuneet tapahtumat sisäsyntyisesti loivat mahdollisuuden ymmärtää niin luonnon kuin oman käyttäytymisen mahdollista kiinneliittymää polaarisena inventiona syyseuraussuhteessa.
Näin Ihmissuvun jäsen tuli osalliseksi algometriin mikä kyllä nykyisin ymmärretään harkituksi valinnaksi tehdä tietoista eteenpäin.
Uskonto on yksi osa tätä missä kertautuva vahvistaa uskomista.
Nykyään huonot kokemukset niin parisuhteen katsomisessa kuin koulumenestyksessä luovat myös yhdenlaisen sisäsyntyisen algometrin mitä Ihminen ymmärtää eläessään eteenpäin ja tämä Ihmisen Itse asiaa enempää käsittelemättä.
On harmi algometriin katsomisen ymmärtävän tänä päivänä vain kyvykästä eteenpäin katsomista luoda kongruenssia katsomalleen aiheelle mihin se sitten liittyykään.