Tämä käsite tiivistyy Lutheriin. Muista puhdistajien ja puhdistettavien hengen päälle käyvistä toimista selvinneistä voidaan mainita Zwingli ja Calvin. Jokaisella kolmella oli raamatullisia ehdotuksia katoliselle kirkolle (myöh. RKK). Luther tietysti ensin loi nimeä anekaupan paljastavilla, 95 teesillä. Sitä kieltä kansa ymmärsi, ja ties vaikka tuolloin sanonta, “Money talks”, olisi syntynyt.
Kukaan näistä kolmesta ei tiettävästi pystynyt puhdistamaan RKK:n epäraamatullisia oppeja ja omatkin oikeat opit hyvin pian paketoitiin autuuttavaan kasteeseen. Tässä kirkkopoliittisesti oikeassa kääreessä oli lujia lausuntoja henkilökohtaisesta uskosta ja liturgioiden karttamisesta ja ehtoollisen ‘voimattomuudesta’, mitä sen vanhurskauttavaan vaikutukseen tulee.
Puhdistuksen kohde piti Trentossa lähes 30 vuotta kestäneen kirkolliskokouksen. Siellä tehtiin tähän mennessä huonoin latinankielinen Raamattu, jonka merkityksen paavi julisti ainoaksi oikeaksi alkuperäiseksi Raamatun tekstiksi. Itseasiassa Trenton Vulgatan erehtymättömyyden takasi kolmen paavin ex-catedra julistukset.
Trenton kokouksessa niitattiin kaikki edellisten, 18 kirkolliskokouksen säätämät harhat entistä lujemmin yhteen. Harhoilla tarkoitan oppeja, joita ei Raamatusta löydy.
Sitten RKK:n 1960-luvun kirkolliskokous, Vatikaani II, antoi loppujulistuksen, mitä Trenton oppeihin tulee. Siitä on maininta esimerkiksi RKK:n katekismuksessa, että kaikki Trenton päätökset on voimassa.
Trenton opit ja julistukset olivat vastaus reformatioon, joka suunnattiin katoliseen kirkkoon. Silloin ei mitään muutoksia ja tänä päivänä vahvistetaan, että kaikki on sellaisenaan voimassa.
Pidän tulevaa reformaation 500-vuotisjuhlintaa liioitteluna ja harhautuksena.
Uskonpuhdistuksen tavoite ei ollut poispäin katolisesta kirkosta, vaan päästä katolisen kirkon varsinaiseen ytimeen. Katolisuushan tarkoittaa maailmanlaajaa kristikuntaa.
Vulgata on merkitykseltään maailman merkittävin käännös. Se on katolisen kirkon opin perusta. Määrittelemällä yksiselitteisesti opin pohjana olevan perustekstin katolinen kirkko on löytänyt voiman evankeliumin eteenpäin viemiselle, kun kaikki toimivat yhteisessä rintamassa. Tämän päätöksen takana oli nimenomaan kirkon yhteyden puolustaminen.
Pidän reformaation juhlan viettämistä merkittävänä. Kesti noin tuhat vuotta että idän ja lännen kirkkojen tiet kulkivat eri teitä. Toisen Vatikaanin kirkolliskokouksen aikana tuo ero poistettiin periaatteellisella tasolla joten se jäi vain käytännön tasolle. Nyt puoli vuosituhatta sen jälkeen, kun uskonpuhdistuksen aikana läntisen perinteen mukainen kirkko jakautui etelän ja pohjoisen välisiin ryhmiin, on aika ruveta keskinäisen yhteyden löytämiseen aivan aidosti ja toinen toistaan kunnioittaen, niin että yhteinen todistus yhteisestä evankeliumista pääsee kirkkaana esille.
Ei ole suinkaan sattumaa vaan itse evankeliumin olemuksesta nousevaa se mitä luterilaisten tärkeimmän tunnustuskirjan Augsburgin tunnustuksen esipuheessa sanotaan:
” Sitten on myös tarkoituksena, että molempien osapuolten mielipiteet ja näkökannat tässä uskonasiassa tulisivat kuulluiksi, ymmärretyiksi ja punnituiksi keskinäisessä rakkaudessa, lempeydessä ja ystävyydessä, jotta näissä asioissa – — — saataisiin aikaan yksinkertainen ja totuudellinen ratkaisu ja kristillinen sovinto, niin että meidän keskuudessamme tulevaisuudessa yksi ja sama, aito ja tosi uskonnon muoto saisi olla käytössä ja harjoituksessa. Toivomme on, että niin kuin me elämme ja taistelemme yhden ainoan Kristuksen alaisina, me voisimme myös elää yhdessä ja yksimielisinä yhdessä ainoassa kristillisessä kirkossa.”
1.Joh.2:
18 Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.
19 Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.
Alkuperäinen ja puhdas usko on tänäänkin luettavissa ja ymmärrettävissä. Se on myös säilynyt alkuperäisenä ja pysynyt sellaisena. Helluntaiseurakunta, johon kuulun, perustuu vain apostoliseen, lähinnä Paavalin kautta annettuun opetukseen. Meillä on sama halu kuin alkuseurakunnalla noudattaa Raamatun oppia sellaisenaan, kuin se on kirjoitettu. Toteutuksessa on puutteita, niinkuin oli jo ensimmäisillä seurakunnilla.
Puhdas oppi ei ole tulkintojen tulos, vaan alkuperäisen opetuksen seuraamista. Tähän Jeesus itse lupasi Opastajan ja Voiman. Jeesus nuhteli Pergamon seurakuntaa nikolaiittain opista. Tämän opin toi uskovien yhteyteen Ignatios, omilla itsekkäillä pyrkimyksillä. Alkoi piispallinen kallistuma, jonka tulos oli Rooman Katolinen kirkko. Luther mainitsee usein paavin ja antikristuksen kytkennästä. Olisi ollut hyvä olla selkeästi erossa tästä antikristillisestä ‘ytimestä’. Korostan “olla erossa”. Väärää ei pidä vastustaa muualla kuin itsessä ja omassa seurakuntayhteydessä. Ulkopuoliset hoitaa Jumala. Uskovan ainoa suoja ja puolustus on oma vanhurskaus, ei omavanhurskaus. Meidän nuhteettomuutemme on lahjavanhurskautus ja tätä lahjaa on vaalittava, olla valveilla ja varuilla.
Puhtaan, raamatullisen uskon ymmärtämiseen ei tarvi Augsburgin tunnustuksia, eikä katekismuksia, ei luterilaista eikä katolista. Tarvitaan vain se Alkuperäinen Tunnustus, alkaen pelastuopista. Pelastusopin ydin ei tarvi vettä, vaikka pelastuksen vastaanottanut uudestisyntynyt kulkee kasteenhaudan kautta. Sen jälkeen matka jatkuu ja esimerkkinä tästä on helluntaina syntynyt ensimmäinen “Ek-klesia”, pieni lauma, jotka ilolla ottivat vastaan Pietarin kutsun parannukseen. Se oli tulos Hengen johdatuksesta ja Hengen voimasta.
Uskon, että Lutherille tarjottiin taivaasta ymmärrystä ja Voimaa samaan kuin Pietarille ja opetuslapsille vuonna 33. Uskon myös sen, että Luther vietiin näkemään kuinka paljon ‘enemmän’ hän saavuttaisi, jos paavin kasteoppi saisi olla perustana kirkon perustamiselle. Kyllä ei-taivaasta näytetyt näkymät ovat toteutuneet. Niin Luther kuin seuraajat ovat tulleet ‘hovikelpoisiksi’ siellä, mihin heillä ei pitänyt olla mitään asiaa.
Vulgatasta ehkä myöhemmin.
Reijo
On älyllistä epärehellisyyttä hypätä puolitoista tuhatta vuotta historian yli ikään kuin noilla ajoilla ei olisi mitään merkitystä yhteisen kirkkomme elämässä.
Esim. Ignatiuksen tekstissä näkyy kuinka apostolien aikana pyhää uskoamme julistettiin. Apostoli Pietari oli Antiokian ensimmäinen piispa. Evodius oli toinen. Kolmantena piispana oli Ignatius noin vuosina 68 – 110 j.Kr.. Huomattakoon että erään merkittävän kirkollisen perinteen mukaan apostoli Johannes kuoli vuonna 104 j.Kr.
Ignatius ehti siis toimimaan piispana 36 vuotta, ennen kuin apostoli Johannes kuoli.
Otetaanpa toinen esimerkki apostolisista isistä. Rooman piispa Klemens oli apostoli Pietarin ehdokas seuraajakseen Rooman piispanistuimella. Seurakunta kuitenkin ehti valitsemaan kaksi muuta tuossa välissä ennen kuin lopulta valitsivat Klemensin imperiumin pääkaupungin piispaksi. Klemensin ensimmäinen kirje puhuu selvää kieltään piispuuden merkityksestä seurakunnassa.
Mietipä myös sitä että Johanneksen evankeliumissa Jeesus itse vihkii Pietarin piispan virkaan. Yhä edelleenkin piispan vihkimyksessä on kolme kertaa kysymys ja kolme kertaa tehtävän anto, niin kuin jo tuossa Tiberiaan järven luona toimitetussa Pietarin asettamisessa piispan virkaan. ”Rakastatko”, ”Ruoki minun lampaitani”.
Matias,
Uskon, mistä Jeesus varotti Pergamon seurakuntaa. Uskon sen olleen tuolloin ja heti sen jälkeen ongelma. Ongelma paisui Roomalaiskatoliseksi kirkoksi, vaikka olisi pitänyt pysyä erossa hierarkiasta. Hierarkiasta tehtiin oppi ja rangaistukset niille, jotka eivät sitä noudattaneet eivätkä siihen alistuneet. Ei ollut enää kysymys Jumalan Seurakunnasta, joka puutteellisenakin piti voimassa Raamatun eikä tehnyt oppeja, jotka kumosivat Kirjoitukset.
Ignatios edustaa piispallisen tien alkua, vaikka hän ei ollut ollutkaan ainoa. Nämä sinun kertoilusi ja kytkentäsi “suureen jatkumoon” ovat puhtaasti tarkoitushakuisia ja usein vähintään osittain perättömiä. Pystyt silppuamaan historiaa ja järjestelemään sen kirkon päämääriä palvelemaan. Tässäkin saa sen vaikutuksen, että Pietari olisi mieltänyt itsensä “Rooman piispaksi” ja kommunikoinnut Ignatioksen kanssa. Mielestäni puhut perättömiä. Silti tällainen sopii tämän päivän kirkolle, etenkin evlut-katoliseen synteesiin.
Eli edustat miinunmerkkistä reformaatiota, jos reformaation merkitys vielä on harhoista katolisuudessa.
Kaikki mikä on Raamatun ulkopuolelta, ne on vietävä “testityökalun” Raamatun läpi. Nikoaliittain oppi on selvästi vastoin Jeesuksen ohjeita ja RKK:n hierarkia edustaa tätä harhaa.
Lutherin merkitys on lähinnä siinä, että hän sai ihmiset havahtumaan kirkon 1500 vuotta kestäneestä vallasta polttorovio kuvioineen. Nykyisen kaltainen yhteiskunta järjestelmä alkoi kehittyä realistisesti.
Mitään uskonpuhdistusta ei tapahtunut. Sama Raamattu, samat kirkolliskokousten päätökset alkaen Nikeasta 325 ja Konstantinopolista 381. Jne.
Anekauppa. Tänä päivänäkin kirkon opin mukaan pelastus tulee mm kasteesta siis kirkollisveron maksaminen edellytyksenä.
Jos todella halutaan tehdä reformaatio, uskonpuhdistus, siis palata Jeesuksen mahdollisimman realistiseen sanomaan Korkeimman tahdosta niin saa pohjatietoa Googlesta haulla ” Reformaatio.fi ” . Uskon, että noin 50-100 vuoden kuluttua kirjoitetaan perusteellinen, rehellinen, realistinen, Kristinuskon kirja uskostamme Korkeimpaan, joka koskee kuten Jeesuksenkin sanoma meitä kaikkia ihmisiä. Sen perusta on lähimmäisen rakkauden merkityksen ymmärtäminen elämässämme.
Reino Suni :”Uskon, että noin 50-100 vuoden kuluttua kirjoitetaan perusteellinen, rehellinen, realistinen, Kristinuskon kirja uskostamme Korkeimpaan, joka koskee kuten Jeesuksenkin sanoma meitä kaikkia ihmisiä. Sen perusta on lähimmäisen rakkauden merkityksen ymmärtäminen elämässämme.”
Mielestäni perusta lähimmäisen rakkauden merkityksen ymmärtämiselle on Raamatun Rakkauden kaksoiskäskystä sen ensimmäisen käskyn ymmärtäminen ensin.
Olen minta kertaa korostanut, että usko Korkeimpaan kuuluu lähimmäisen rakkauteen.
Ei ole ’kaksoiskäskyä’ ellei ole uudesisyntymässä saatua uskoa. Eli Raamatun käskyt velvoittavat vain uskovia ja omilleen Jeesus antaa Voiman ja vuodattaa omiinsa rakkauden.
Uskovainen, siis uudestisyntynyt Jeesuksen seuraaja toimi vain ’ Armonistuimen’ kautta.
Kol 2:6-7 selityksessään Martti toteaa mm. : ”Niiden varmojen ja väärien kristittyjen, jotka paljon kerskuvat uskostaan, tulisi varoa, etteivät petä itseään tällaisella. väärällä turhalla kunnialla. Koska minut on kastettu en tarvitse mitään muuta jne.”
Ei vaikuta oikein sitä, että pelkkä kaste olisi Lutherillekaan riittänyt.
Joten hänen syykseen on turha väärää kasteopetusta vyöryttää.
En tapaa missään luterilaisessa tai katolisessa tunnustuksessa ”oikeaa kasteoppia”.
Sensijaan Raamatusta sen löydän oitis.
Lutherin pyrkimys eroon ’pelastavasta kasteesta’ voidaan rakentaa hänen moniin töksäyksiin uskosta, jota tarvitaan. On totta, että lapsikaste ei ole este tulla uskoon.
Kyllä oikea kasteoppi onkin helppoa löytää kun ottaa Raamatun sanan juuri niin kuin se on kirjoitettu:
Kaste pelastaa.
Vanhan 1938 käännöksen mukaan kasteessa oleva ”vesi pelastaa”.
3:20 —- pelastuivat veden kautta.
3:21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
Uusi käännös sanoo saman vieläkin suorasukaisemmin, että kaste pelastaa.
1. Piet. 3:21: 21 Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton.
Koska Raamatun sana on näin selkeä niin ei tarvitse muuta kuin uskoa, mitä Jumala kasteesta sanoo: Kaste pelastaa.
Tässä on Raamatun kasteopetus. Voisitko ystävällisesti ottaa sen vastaan juuri sellaisenaan ilman mitään sarvia ja hampaita. Tiedäthän että kaikki Raamatun vastaiset opetukset tulevat katoamaan omaan mahdottomuuteensa. Ota siis sana sellaisena kuin Jumala on sen puhunut.
Pekka Pesonen :”Ei vaikuta oikein sitä, että pelkkä kaste olisi Lutherillekaan riittänyt. Joten hänen syykseen on turha väärää kasteopetusta vyöryttää.”
Kun olen yksi heidän jälkeläisistään, joita tässä yhteiskunnassa ei menneiden vuosikymmenten aikana todellakaan ”ole ollut”, pidän monia ”lahkojen” välisiä erimielisyyksiä ”jäätyneiden konfliktien” seurauksena ja historiaan jääneiden vainojen uhrien keinona puolustautua vallankäyttäjien mahdollisilta uusilta vainoilta.
Oli, Tuula vähän vaikeuksia käsittää tuota.
Pekka Pesonen :”Oli, Tuula vähän vaikeuksia käsittää tuota.”
Niin varmaankin. Jos puhutaan heistä, joita ”ei ole ollut”, niin esimerkiksi 90-luvun alun lukion historian oppikirjoihin perehtymällä saat tiedot heistä, jotka 40-luvun sodan seurauksena vain ”muuttivat Suomeen” vailla taloudellisia menetyksiä tai ”sodan aiheuttamia syviä haavoja”. Karjalasta suurvallan aloittamaa hyökkäyssotaa paennut isäni sanoi noiden ”faktojen” jälkeen, että hän oli aina luullut, että he asuivatkin Suomessa.
Sodan jälkeen heidät pienyrittäjinä suljettiin ”riistäjinä” maanhankintalain korvausten ja muulla väestölle kuuluvan sosiaaliturvan ulkopuolelle ja jätettiin ”tulemaan toimeen omillaan”.
Monet ystävistämme ovat kuuluneet eri uskonlahkoihin. Olemme hyväksyneet heidät kuten neljännen eteläiseltä pallonpuoliskolta suomalaisen järjestön stipendiaattina Suomeen tulleen katolisen lapsemmekin, jonka halusi kotimaassaan syttyneen sisällissodan vuoksi jäädä Suomeen ja jonka oikeuden jäädä tänne turvasi 90-luvulla käydyn kahdeksan vuoden taistelun jälkeen vain Suomen valtiolle antamamme omavelkainen takaus hänen mahdollisten valtiolle aiheuttamiensa kulujen kattamiseksi.
Mitä muuta et käsitä?
On aina vaikea käsittää Helluntailaisten intoaa hyökätä kasteasiassa meidän kimppuumme. Usein näissä tilanteissa tulee mieleen Jaak. 3: 14 Jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne… Minkä ihmeen takia tuosta kasteasiasta on joillekin tullut niin tärkeä, että uskovien keskinäisen rakkauden voi heittää ovesta ulos. Jo olisi jotain toivoa siitä, että voisin luopua uskoni perusteista ja mennä uudelleen kasteelle, niin ymmärtäisin innon. Mitään toiveita sellaisesta tuskin tässä porukassa on.
Miksi siis tahdotaan rakentaa eripuraisuutta samaan Herraan uskovien välille?
Pekka,
Tarkoitukseni ei tässä yhteydessä ole käydä lapsikastetta opillisesti läpi.
Silti siitä on reformaatio-aiheen käsittelyssä mainittava, tai paremminkin siltä ei voi välttyä.
Uskot tai toivot, että yhteinen usko meitä yhdistäisi. Jos ja kun se meillä kummallakin on, se uudestisyntymässä saatu usko, niin se yhdistää.
Reformaatiossa, Luther julkisen esiintymisensä alkumetreillä, oli vimmatusti vastaan kasteen uudestisynnyttävää tehoa ja piti sitä ensimmäisinä, jos ei ensimmäisenä, puhdistettavista asioista. Ei varmaan ole syytä alkaa paasata valtaapitävien Lutherin suojelijoitten poliittisista pyrkimyksistä ja niiden vaikutuksesta siihen, mitä Luther sanoi, että “vanhurskautusopin sain Jumalalta mutta kasteoppi on/sain paavilta”.
Jos seitsemän sakramentin sijasta Luther päätti vain kaksi sakramenttia, niin se ei tehnyt “kesää eikä talvea” uudistuksiin. Miksi näin tyly toteamus? No, siksi, että uskon perustus on sama kummallakin: Eli lapsikastekanavan kautta saatavissa ja ehtoollisen vaikutus on kummallakin yhtä autuuttava.
Nyt taas vuonna 1999 reformoija ja reformoitava sanottivat em. autuutuksen alun muotoon, “Ei ole mitään autuuttavaa ennen eikä jälkeen lapsikasteen”. Siksi ei tässäkään ketjussa ole tullut mitään esille, mitä olisi reformoitu. Pääsääntöisesti luterilaisuudessa on viimeisten 50 vuoden aikana voitu uskoa raamatullisesti, ilman lapsikasteen autuutusta, eli kirkosta ei ole erotettu eikä erottu, pelastavan kasteen vuoksi. RKK on antanut niin evlut kuin muittenkin tehdä omassa yhteydessään niinkuin ovat halunneet, jos on ollut edes jonkinasteinen kaste ennen uskoontuloa.
Olet oikeassa, ettei eripuraisuutta pidä rakentaa. Usko, että minäkään tässä yhteydessä ole sitä tekemässä. Reformaatio on iso juttu, mutta mikä siinä on se “juttu”.
Pekka Pesonen :”On aina vaikea käsittää Helluntailaisten intoaa hyökätä kasteasiassa meidän kimppuumme.”
Eivät he ”hyökkää meidän kimppuumme”. He ovat joutuneet ”uudestikastajina” kokemaan ensin heihin kohdistuneen vainon.
Pekan kanssa samoilla linjoilla ja kysyn vain onko tosiaan niin, että uskoni, jonka olen varmasti Jumalalta saanut on väärä, koska olen kastettu lapsena (hätä kaste) joka myöhemmin kirkossa vahvistettiin.
Aikuisena olen myös käynyt kasteella, mutta nyt pidän sitä turhana ihmisten oppina. Miksei helluntalaiset voi hyväksyä Lutherilaisia Kristukseen kastettuja veljiä ja sisaria? Lutherilaisilla ei ole mitään ongelmaan hyväksyä Helluntalaisia kastettuja veljiä ja sisaria?
Ei kasteen ajankohta merkitse mitään, vaan se mihin on kastettu. Usko on se joka ratkaisseen kasteen merkityksen.
Ismo, todella haluaisin, että keskustelu pysyisi alueella “uskonpuhdistus”. Uskonpuhdistus koskee tässä yhteydessä ensisijaisesti evlut kirkkoa ja tulevia 500-vuotisjuhlallisuuksia. Haen näkemyksiä siitä, mitä katolisuudessa tai katolisuudesta on reformoitu.
P.S. Kasteoppisi, niinkuin sitä tässä sanoitat, selittää liitelysi vaikka missä.
Kasteoppi on kyllä aika olennainen osa kirkon uskoa. Niin myös blogin tekstiä. Miksi se pitäisi nyt sivuuttaa? Olemmehan sentään omalla kentällämme nyt. Onkin aika outoa, että kasteesta kirkossa puhutaan niin harvoin. Siksi monet kirkon jäsenet harhautuvat asiassa. Opista tietämättömät on helppo saada uskomaan, ettei lapsikaste ole mitään.
On totta, että kasteoppi on olennainen osa kirkon oppia. Kaikki on rakennettu sen päälle.
Et sinäkään osaa sanoa reformaatiosta mitään.