Turun sanomat uutisoi tänään Kirkkohallituksen kieltäneen sanan ’uskonpuhdistus’ käyttämisen vuoden 2017 yhteydessä. Kirkkohallitus ei ole moista kieltoa asettanut, eikä se olisi mahdollistakaan.
Uutisen takana on vuoden 2017 suhteen Kirkkohallituksessa valittu linja.
31.10.2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Martti Luther julkaisi teesinsä anekaupan väärinkäytöksiä vastaan. Teesien julkaiseminen symboloi ajanjaksoa, joka historiassa tunnetaan nimellä reformaatio – tai uskonpuhdistus. Vuonna 2017 reformaatiota muistetaan kansaivälisesti ja ekumeenisesti.
Suomessa puhutaan kansainvälisesti yleisen linjan mukaan reformaation merkkivuodesta, ei esimerkiksi uskonpuhdistuksen juhlavuodesta. Syitä on monia. Yksi tärkeimmistä on ekumenia. Merkkivuosi kuuluu luterilaisia laajemmalle joukolle. Lutherin löydöt ovat kristittyjen yhteistä omaisuutta. On mielekästä löytää merkkivuodelle terminologia, joka ei loukkaa tai sulje ulos ketään.
Reformaation merkkivuonna muistellaan historiaa yhdessä yli vanhojen rajalinjojen. Reformaation historiassa on paljon hyvää muisteltavaa mutta myös kipeitä asioita, kuten kristittyjen välistä ymmärtämättömyyttä, riitoja, väkivaltaa, sotia ja jakautumista. Kirkko on jakautunut, ja se on katastrofi. Tarve tehdä parannusta on yhteinen. Tässä prosessissa yhteinen kieli on tärkeässä roolissa.
Sanavalintaa ohjaa myös alkuperäisyyden periaate. Reformaatio on terminä vanhempi kuin uskonpuhdistus ja siten alkuperäinen. Uskonpuhdistuksesta alettiin puhua vasta joitain satoja vuosia Lutherin aikojen jälkeen.
Sanan ’reformaatio’ käyttäminen avaa näkökulman Lutherin aikoja laajempaan prosessiin. Reformaatio viittaa käsitteenä selkeämmin jatkumoon kuin hetkelliseen toimintaan viittaava uskonpuhdistus. Reformeja ja reformaatiota oli jo ennen Lutheria, ja myös Lutherin jälkeen. Kirkon on reformoiduttava jatkuvasti.
Uskonpuhdistus asettaa sanana uskon ristiriitaiseen asemaan. Kristillinen usko ei tarvitse puhdistusta. Uskon ympärille syntyneet käytännöt sen sijaan tarvitsevat sitä usein. Lutherkin vetosi aitoon evankeliumiin vastustaessaan myöhemmin kehittynyttä anekauppaa väärinkäytöksineen.
Uskonpuhdistus tullee pysymään käytössä reformaation rinnakkaisterminä, ovathan monet tottuneet käyttämään juuri sitä. Millään kirkollisella taholla ei ole valtuuksia tai haluakaan sitä kieltää. Uskonpuhdistuksella on myös sanana yksi valtti reformaatioon verrattuna: se on aidommin suomea, mikä kenties lisää toisinaan ymmärrettävyyttä.
Sanan reformaatio käyttämisellä halutaan korostaa sitä, että reformaation historia on monisyinen. Näkökulmia reformaation syihin, sisältöihin ja seurauksiin on monia. Kun haluamme oppia menneisyydestä yhdessä, näkökulmien määrä on syytä pitää niin laajana kuin mahdollista. Kun sanavalinnoilla voidaan vaikuttaa tähän, miksi emme valitsisi yhteisiä sanoja?
Tervehdin ilolla Turun Sanomien artikkelia ja siitä noussutta keskustelua. Sanavalintojen pohtiminen on tärkeä osa valmistautumista vuoteen 2017. On hyvä pohtia, miksi käytän niitä termejä joita käytän. On hyvä pohtia yhdessä, mitä etuja milläkin termillä on.
Millä tahansa mittarilla mitattuna Suomi kurjistuu tällä hetkellä melkoista vauhtia. Stubbin hihhulointi Twitterissä on linjassa juuri sen kokoomuslaisen hegemonian kanssa, jota mm. myös Jyrki Kataisen lempifilosofi Pekka Himanen selonteossaan maamme tilasta taannoin pönkitti. Totuus yksinkertaisesti torjutaan. Sen sijaan tsempataan ja hihkutaan tyhjää, ja jos joku kehtaa moista teatteria kritisoida, hänet leimataan urputtajaksi ja ruikuttajaksi. Ilmiölle keksi Himanen hienon nimenkin, henkinen kestävyysvaje. Suomeksi sanottuna, älä valita vaan hymyile.
Kari Peitsamo :”Stubbin hihhulointi Twitterissä on linjassa juuri sen kokoomuslaisen hegemonian kanssa, jota mm. myös Jyrki Kataisen lempifilosofi Pekka Himanen selonteossaan maamme tilasta taannoin pönkitti.”
Kun olen ihmisoikeuksista kiinnostunut, pidän Himasen Sinisen kirjan keskustelualoitetta hyvänä jo senkin vuoksi, että siinä esitetään idea ”globaalista arvoverkostosta”, jonka keskiöön arvelen myös kuuluvan kaikkien ihmisten ihmisarvon kunnioittamisen ja oikeudenmukaisuuden, joka on Himasen Sinisen kirjan lähtökohta.
Sininen kirja lähtee filosofisten teosten tavoin liikkeelle etiikasta ja arvomaailmasta. Lähtökohtana ”näkymätön todellisuus” se pyrkii muotoilemaan tulevaisuuden yhteiskunnan eettisen perustan, jonka päämäärä on jokaisen ihmisen arvokas elämä.
Sinisessä kirjassa arvokkaan elämän käsitteeseen on sisällytetty vapauden käsite, joka merkitsee vapauden kulttuuria, jota voi kutsua myös luovuuden kulttuuriksi, jossa ihmisten on mahdollista toteuttaa oman yksilöllisen arvomaailmansa mukaista potentiaalia mahdollisimman täydesti. Tavoitteena on, että ihmisen elinajasta 50% olisi vastuuta kanssaihmisten elämänlaadusta ja 50% omasta.
Himanen laskutti valtiolta hankkeesta muistaakseni n. 700 000, joka on hankkeeseen osallistuneiden neljän vuoden palkka. Miksi kukaan ei pidä meteliä siitä, että opetusministeriö sdp-ministerinsä johdolla junaili 1.11.2012 pikavauhdilla ja vailla kilpailutusta 2,3 miljoonan euron erityisavustuksen kolmessa yliopistossa työskentelevälle kolmelle dosentille tutkimukseen, jonka tarkoitus on selvittää mm. peruskoulun ja sen opetuksen prosesseja?
Himanen todellakin laskutti 700 000. Siitä, miten rahat jaettiin, ei ole tietoa. Tehtiinkö tuota kirjaa todellakin päätoimisesti miehissä koko ajan yhtäjaksoisesti nuo neljä vuotta, sitäkään ei ole kerrottu. Ohut tuo kirja kyllä on. Mutta sisältö on about tuo yllä kuvattu. Keskeinen idea, ”arvokas elämä”.
Kari Peitsamo :”Himanen todellakin laskutti 700 000. Siitä, miten rahat jaettiin, ei ole tietoa”
Kysymyksessä oli kahden vuoden työ, johon osallistui seitsemän kansainvälistä tutkijaa. Kuukausipalkka tutkijaa kohti oli siten karkeasti laskien n. 4 166€. Himanen ihmetteli sitä, että hänet tuomittiin tässä maassa kapitalistina, kun USA:ssa häntä pidetään kommunistina.
Himanen laskutti koko 700 000 summan yksin itselleen. Jakoiko siitä myöhemmin kavereilleen, ja paljonko, en tiedä. Himanen voi kertoilla itseään kutsuttavan kapitalistiksi tai kommunistiksi tai jopa filosofiksi, mutta minun mielestäni hän huijasi Kataisen kanssa Suomen valtiolta nuo rahat. Koko projektia ei edes kilpailutettu. Se junailtiin normaalin hakumenettelyn ohi. Kaverusten toimista oli vireillä montakin oikeusprosessia, mutta loppumetreillä kaikki raukesivat.
Kari Peitsamo :”Himanen voi kertoilla itseään kutsuttavan kapitalistiksi tai kommunistiksi tai jopa filosofiksi, mutta minun mielestäni hän huijasi Kataisen kanssa Suomen valtiolta nuo rahat. Koko projektia ei edes kilpailutettu.”
No mitä mietä olet siitä, että ”opetusministeriö sdp-ministerinsä johdolla junaili 1.11.2012 pikavauhdilla ja vailla kilpailutusta 2,3 miljoonan euron erityisavustuksen kolmessa yliopistossa työskentelevälle kolmelle dosentille tutkimukseen, jonka tarkoitus on selvittää mm. peruskoulun ja sen opetuksen prosesseja?”
Mihin ne rahat upposivat ja mitä todellista niillä on saatu aikaan? Henk.koht. olen kyllä ollut sen verran mukana organisaatioiden kehittämisessä, että pidän opetusministeriön kilpailutta myöntämän erityisavustuksen summaa kohtuuttoman suurena vain prosessien tutkimiseen.
Tuula Hölttä, lienet oikeassa. En väitä vastaan. Kaiken lisäksi olemme pahemman kerran eksyneet aiheesta. Ja mikä pahinta, tämänkin debattimmekin aikana Stubb on taas hankkinut varmaan tuhansia uusia twitter-seuraajia, joita ei vähempää voisi kiinnostaa joidenkin ylibudjetoitujen tutkimus- tai selvitysmäärärahojen pöyhiminen.
Stubb nostettiin Kataisen hallituksen ulkoministeriksi kun hänen edeltäjänsä oli erehtynyt vastaamaan säälittävän napatanssija-paran tekstiviesteihin.
Jos ilmenee, että Stubb on vastannut jonkun maitorauhastensa esittelijän twiitteihin tai lähettänyt hänelle kuvia itsestään, saammeko uuden pääministerin luuviitoshallituksen sisältä vai pitääkö hakea Euroopan parlamentista?
Onnea uuteen pestiin. Ole rohkeasti luterilainen. Jumaluusopin tohtori Martti Lutherin oivallukset ovat edelleen ajankohtaisia ja tärkeitä.
Kiitos! Totta. Toivottavasti vuosi 2017 tukee osaltaan Lutherin perinnön ekumeenista käsittelyä.
Juha Heinilä :”Jumaluusopin tohtori Martti Lutherin oivallukset ovat edelleen ajankohtaisia ja tärkeitä.”
Luther ei käsitykseni mukaan halunnut luoda ”uutta uskontoa”, vaan ainoastaan kumota katolisen kirkon ”rahastusopit”. Mielestäni Lutherin vaikuttavin teko oli, kun hänen kerrotaan sanoneen sekä maallista että taivaallista valtaa edustaneiden syyttäjiensä edessä v. 1521 ”Hier stehe ich. Gott helfe mir. Ich kann nicht anders“ Käsitykseni mukaan Luther kuunteli tuossa tilanteessa omaatuntoaan, ja siinä taidossa meillä kaikilla on vielä paljonkin oppimista.