Pariisin terroriteko pilapiirtäjien murhineen on herättänyt jälleen henkiin keskustelun siitä, pitääkö nykyaikaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa jumalanpilkasta säätää jotakin rikoslaissa vai ei. Suomessa varsinainen jumalanpilkkalainsäädäntö on jo poistettu, mutta jäljellä on yhä vuonna 1999 voimaan tullut laki uskonrauhan rikkomisesta.
Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että myös se tulisi poistaa, koska sananvapaus on arvona niin paljon tärkeämpi. On myös esitetty väitteitä, joiden mukaan ko. laki estää esittämästä purevaa kritiikkiä uskontojen ja uskonnollisten yhdyskuntien vääryyksistä. Vapaa-ajattelijoiden mukaan laki antaa usknnollisille tunteille korkeamman suojan kuin muille tunteille ja se on ongelma.
Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy Suomen lain mukaan mikäli ”julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta.”
Itse ajattelen, että tälle lainkohdalle on yhä perusteltu paikkansa. Nykyinen Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio on todennut vuonna 2009 artikkelissaan Jumalanpilkasta viharikoksiin, että suojeltavana oikeushyvänä ei nykyisessä lainsäädännössä ole enää jonkin uskonnon tai jumalan kunnia, vaan yhteiskuntarauha. Lainsäätäjä on – mielestäni perustellusti – pelännyt yhteiskuntarauhan vaarantuvan, jos toisten uskonnollisten käsitysten tai uskonnonharjoittamisen loukkaaminen sallittaisiin täysin vapaasti.
Purevaakaan julkista kritiikkiä uskonnollisten yhteisöjen toimintaa tai oppeja kohtaan tämä lainsäädäntö ei kiellä. Perustuslakivaliokunnan mukaan uskonrauhalainsäädäntöä voidaan soveltaa vain, jos herjaus tai häpäisy tapahtuu julkisesti JA siihen liittyy loukkaamistarkoitus. Esimerkiksi uskonnollisten yhteisöjen epäkohtien nostaminen julkisuuteen ihmisoikeuksien puolustamistarkoituksessa ei koskaan aiheuttaisi Suomessa tuomiota uskonrauhan rikkomisesta, vaikka ko. yhteisöjen jäsenet kokisivatkin uskonnollisten tunteidensa tulevan loukatuiksi.
Yhteiskuntarauhan vuoksi mielestäni on siis hyvä, että uskonrauha-pykälä säilytetään lainsäädännössämme. Sitä voisi kenties kuitenkin kehittää laajemmin vakaumuksia suojelevaksi. Olisi ainakin syytä tutkia, miten myös sellaiset vakaumukset voisivat saada vastaavan suojan, jotka eivät ammenna minkään rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan opeista. Yhteiskuntarauhan näkökulmasta olisi syytä tarjota suojaa kaikille sellaisille vakaumuksille, mitkä herättävät vahvoja tunteita – toki kuitenkin sillä edellytyksellä, että nämä uskonnot tai vakaumukset eivät loukkaa muiden (tai oman joukon) perustavia ihmisoikeuksia.
Eiköhän tuo Askolan kanta ollut sanomattakin selvää.
On se vaan kummallista, että jos Irja Askola saa jatkaa virassaan tämmöisten lausuntojen jälkeen. Paimen, joka kannustaa lampaitaan syntiin. Sama kuin päihdehoidon työntekijä suosittelisi asiakkaitaan juomaan. Eipä taida muut piispat uskaltaa puuttua Askolan Raamatunvastaiseen linjaan. Sehän on nähty aiemminkin. Potkut pitäisi antaa tälle piispalle, kun toimii vastoin työnantajansa ohjeita.
Askola kannattaa, mutta Ilta-Sanomien kyselyyn on tähän mennessä vastannut liki 45 000 ihmistä ja heistä 80% EI kannata.
http://m.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288706270099.html?pos=most-popular
Iltapäivälehtien kyselyt eivät kerro mitään, tuloksista riippumatta, koko Suomen mielipiteestä, koska otos ei ole kelvollinen. Sama pätee myös kansalaisaloitteeseen, minkä vuoksi asiaa käsiteltiin valiokunnassa. Valideja tutkimuksiakin on ja niiden mukaan selkeä enemmistö suomalaisista kannattaa lainmuutosta. Eduskunta siirtänee asian vaalien yli ja seuraava eduskunta äänestää asiasta. Monen kansanedustajan valinta tulee riippumaan hänen kannastaan tähän lainmuutokseen. Se ratkaisee siten myös seuraavan hallituksen. Voi olla, että saamme ensimmäistä kertaa oikean liberaalihallituksen.
Minä en usko siihen, että eduskunta siirtäisi tämän seuraavan eduskunnan käsiteltäväksi. Se olisi melkoista kansanvallan halveksuntaa ja liian suuri kolaus juuri luodulle kansalaisaloiteinstituutiolle, jos 4 vuotta eduskunnassa istunut eduskunta ei pystyisi sinä aikana käsittelemään vaalikaudella eniten kannatusta saanutta kansalaisaloitetta. Se saisi poliitikot näyttämään kokolailla kyvyttömiltä.
Minä uskon, että eduskunnan suuri sali tulee asiasta äänestämään. Sitä en lähde ennustamaan, saako lakialoite enemmistön kannatuksen. Siitä olen varma, että jos lakialoite ei tule nyt hyväksytyksi, se nousee esille seuraavissa eduskuntavaaleissa sekä hallitusneuvotteluissa.
”Voi olla, että saamme ensimmäistä kertaa oikean liberaalihallituksen.”
Liberaalipuolueita eli ALDEn ryhmään Euroopan parlamentissa kuuluvia puolueita ovat Keskusta ja RKP. Näiden kahden vähemmistöhaĺlitus? Ei kai se mahdotontakaan ole, mutta ei liioin kovin todennäköistä.
”Eikö pysyvässä rakkaussuhteessa ja yhteisessä kodissa asuvalla parilla ole oikeus yhteiseen sukunimeen? Eikö perintölainsäädäntö voisi olla oikeudenmukainen homo- ja lesboparille?”, Askola kirjoitti Facebook-sivullaan jo helmikuussa.
Nuo ko. asiat voidaan päivittää ilman, että myllätään voimassa oleva avioliittolaki päälaelleen. Edelleen ihmettelen, miksi vaaditaan ko. seikkojen päivittämistä avioliittolain muutoksen kautta kun päivitykset voisi hoitaa muutenkin. Onko noiden seikkojen päivittäminen sittenkään perimmäinen tarkoitus?
Populismi ja propaganda ovat Salmella hyppysissään kun hän mainitsee, että voimassa oleva avioliittolaki myllättäisiin päälaelleen. Salmelle tiedoksi, että kansalaisaloitteessa siihen ehdotetaan yhtä muutosta: ’mies ja nainen’ korvattaisiin sanoilla ’kaksi ihmisistä’.
Ei tietenkään. Tottakai samaa sukupuolta olevien oikeutta solmia avioliitto saa vastustaa, jos se tuntuu oikealta ratkaisulta. Tarkoitin vain sitä, että on aika propagandaa väittää kahden sanan muuttamista koko avioliittolain päälaelleen mylläämiseksi.
Kehtaan väittää, että kun lakimuutos aikanaan astuu voimaan, kukaan heteropari ei huomaa mitään eroa omassa liitossaan. Ainoa ero on siinä, että he pääsevät osallistumaan ystäviensä häihin, myös niiden ystävien, jotka kuuluvat seksuaalivähemmistöön.
Jusu, ei tässä kokonaisuudessa ole kyse vain kahdesta sanasta vaan uuden lain myötä pitäisi muuttaa muitakin lakeja, kuten on käynyt ilmi. Asiat tulee käsitellä ja perustella perusteellisesti, että kaikki rinnakkaisvaikutukset tulevat otettua huomioon. Ei ole hyvä päästää keskeneräisiä asioita päätettäväksi.
Jusu, en enää viitsi jatkaa keskustelua kun se menee näköjään taas ikävästi henkilökohtaisuuksiin.
Salme kirjoitti: ”Jusu, ei tässä kokonaisuudessa ole kyse vain kahdesta sanasta vaan uuden lain myötä pitäisi muuttaa muitakin lakeja, kuten on käynyt ilmi.”
Tämä on aivan totta. Lakialoitteessa onkin mainittu paitsi avioliittolaki, myös laki rekisteröidystä parisuhteesta sekä translaki.
Lisäksi muutoksia pitäisi mun nähdäkseni tehdä adoptiolakiin, nimilakiin ja perintökaareen.
– Adoptiolaissa ei yleisesti ottaen puhuta adoptoivien sukupuolesta mitään, eli muutoksia ei sikäli tarvitse tehdä. Rekisteröity parisuhde mainitaan kerran rinnasteisena avoliittoon; siitä kohdasta pitäisi poistaa kaksi sanaa. Lisäksi yhdessä kappaleessa mainitaan lapsen syntymä rekisteröidyssä parisuhteessa. Sen kappaleen voisi näin arkijärjellä ajatellen lakimuutoksen myötä poistaa.
– Sukunimilaissa puhutaan isän sukunimen antamisesta lapselle sekä isyyden kumoamisen vaikutuksesta, mutta avioliittolakimuutoksella ei ole noihin vaikutusta. 3. luvussa ”Puolison sukunimi” ei puhuta mitään puolisoiden sukunimistä. Ei muutettavaa. § 35:ssä mainitaan mies ja vaimo. Kohdan voi ymmärtääkseni sitten poistaa.
– Perintökaaressa puhutaan vain puolisoista, ei miehestä ja vaimosta. Ei muutettavaa. Sen sijaan muutamassa kohdassa puhutaan isästä ja äidistä sekä sukupuolitetusti isovanhemmista, se on totta. Nämä kohdat on muutettava.
Näinkään en ymmärrä, miten lakimuutos olisi ylösalaisin mylläämistä; en myöskään, miten nämä muutokset olisivat ylivoimaisen vaikeita toteuttaa tai miten ne haittaisivat niiden elämää, joita lakimuutos ei koske.
Salme, Charlotta Linfors jo seuraavassa kommentissaan sivuaakin asiaa, mutta kommaan tähän oman kommenttisi perään. Jos kaksi lakia ovat oikeusvaikutuksiltaan täysin identtisiä, mutta silti erillisiä koskien kahta eri ihmisryhmää henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella, osaatko sanoa, mistä silloin on kysymys? Joudun valitettavasti vetämään ns. rasistikortin ihan aiheellisesti, vieläpä todellisia historiallisia lainpykäliä huonosti tuntien, mutta ajatus tästä varmaan selkenee:
Laki yleissivistävästä koulutuksesta: ”Kaikilla X maan kansalaisilla on yhtäläinen oikeus koulutukseen. Koska mustaihoinen eroaa lähtökohtaisesti valkoihoisesta, valkoihoisten koulutuksesta säädetään laissa valkoihoisten yleissivistävästä koulutuksesta ja mustaihoisten yleissivistävästä koulutuksesta puolestaan laissa mustaihoisten koulutuksesta.
Laki julkisesta liikenteestä: ”Yhteiskunta takaa vapaan liikkuvuuden kaikille kansalaisille. Mustaihoisten julkisista liikkumispalveluista säädetään…”
Avioliittolaki: ”Jokainen X maan kansalainen on oikeutettu solmimaan avioliiton samoin ehdoin. Rotujen väliset seka-avioliitot on kielletty. Säännös koskee tasapuolisesti mustaihoisia ja valkoihoisia.”
Korjaus: puolisoiden sukunimistä > puolisoiden sukupuolista.
Eikö sukunimistä voitaisi kokonaan luopua? Mihin niitä nykyään tarvitaan, kun on olemassa henkilötunnus?
Niin, ja mitä sukupuoleen tulee, onko sitäkään tarpeen rekisteröidä? (Ja jos rekisteröidäänkin, onko todella tarpeen, että vaalilautakunnat vaali-iltana joutuvat laskemaan vaaliluettelosta erikseen äänestämässä käyneitten miesten lukumäärän? Mihin sitä tietoa tarvitaan jo vaali-iltana?)
Kaikille erilaisille (lue eriarvoisille) ihmisille omat ”päivitykset” (räsäset ?). Eihän siitä mitään tule, että kaikilla olisi samat ”päivitykset” !
Niin, miksi ei kelpaa se, että myös samaa sukupuolta olevat rekisteräidyt parit saisivat samat juridiset oikeudet kuin avioliitossa olevat?
Salme, mikä muuten oikeastaan estäisi säätämästä kahta erillistä avioliittolakia uskonnon perusteella? Kun ihan selvästi uskonnon suhteen välinpitämättömät nais-mies-paritkaan eivät näytä olevan niin kiinnostuneita kristillisestä avioliittosäätämyksestä vaan kannattavat ateisteille ja samansukupuolisillekin samaa oikeutta, niin miksei säädettäisi Yleistä avioliittolakia kaikille pareille sukupuoleen katsomatta, ja sitten Lakia kristittyjen avioliitoista, jotka olisi tietysti tarkoin rajattu ainoastaan kristityille? Ne olisivat ihan samanlaiset muuten oikeusvaikutuksiltaan, mutta asiakirjoissa lukisi, että ”kristityssä avioliitossa” tai vain ”avioliitossa”. Toki nämä tiedot tallennettaisiin väestötietojärjestelmään, pitäisikin, koska pitäähän tietää, minkä lain perusteella kansalainen on solminut liittonsa. Ei näitä tietoja pakko olisi nyt VRK:n antaa kaikille kyselijöillekään, mutta noin vastaisuuden varalta tiedettäisiin, kuka on solminut kristityn avioliiton (josta virallisesti toki tätä nimitystäkin käytettäisiin, koska sehän on olemuksellisesti eri asia) ja kuka muunlaisen.
Mitäs sanot tästä? Kun meinaan kirjoituksissakin sanotaan, että vainot lisääntyvät jne., niin ei kai tässä mitään ongelmaa olisi…?
Tarja, nyt en pysynyt kärryillä.
Salme Kaikusalo: ”Niin, miksi ei kelpaa se, että myös samaa sukupuolta olevat rekisteräidyt parit saisivat samat juridiset oikeudet kuin avioliitossa olevat?”
Apartheid-politiikan aikakaudella tummaihoisiin kokeiltiin ”erilaiset mutta samanarvoiset”-lainsäädännön soveltamista.
Julkisissa kulkuneuvoissa oli omat osastot ihonvärin mukaan. Kysyttiin, miksi on tärkeää, että kaikki ihmiset olisivat samassa vaunussa ja istuisivat samoilla penkeillä kun kaikki kuitenkin pääsisivät perille. Miksi omat osastot eivät kelpaa.
Elokuvateattereissa oli erilliset näytökset valkoihoisille ja värillisille. Kysyttiin, miksi on tärkeää, että kaikki ihmiset olisivat samassa näytöksessä kun kaikilla on kuitenkin tasa-arvoinen mahdollisuus nähdä elokuva. Miksi omat näytökset eivät kelpaa.
Minun vastaukseni kysymykseesi on: ihmisten jakaminen ryhmiin heidän henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella ei ole minusta tätä päivää. Varsinkaan kun ei ole mitään yhteiskunnallista syytä sille, että parisuhdetta pitäisi kutsua eri nimellä. Se on eriarvoistavaa. Se on nöyryyttävää.
No Salme hyvä! Kaksi identtistä lakia, mutta jonkin olemuksellisen piirteen vuoksi on tarpeen, että ne ovat erilliset eikä niitä sekoiteta. Vai väitätkö, ettei kristillinen kokonaisvaltainen identiteetti ole syvä, henkilökohtainen ja ratkaiseva piirre ihmisessä? Ja väitätkö, ettei kristillinen avioliitto eroa perustavalla tavalla kaikista muista kokoonpanoista?? Eikö olisi ihan perusteltua luoda juuri tätä asiaa varten oma laki ja merkitä tämäkin asia väestötietojärjestelmään, kuten nyt merkitään, että rekisteröity parisuhde ei ole avioliitto?? Onhan nyt hyvä sylvi kuitenkin kyse aivan perustavaa laatua olevasta erosta, kait sinä kristittynä tajuat, kuinka merkittävästä erosta on kyse??
Jatkan, Salme, sen verran, että tästähän on lopulta pohjimmiltaan kyse: mikä on Jumalan yhteyteen pyrkivää ja mikä ei. Eihän mikään maallinen kriteeri, kuten mies-nainen, ei-tehnyt-huorin – tehnyt-huorin jne. jne. voi tarkkaan identifioida, mihin liitto kurottautuu. Joten kaikkein selkein määrittelevä tekijä olisi yksinkertaisesti rekisteröidä erikseen elävässä uskossa olevien kristittyjen ja muiden liitot, ja jätettäisiin sitten ne valuviat vähemmälle huomiolle. Sivujuonteena tulisi pieni lisä, että aikojen lopussa ihan väestötietojärjestelmästäkin heti selviäisi, kuka on Vihtahousun ja kuka Jumalan joukkueessa, mutta ethän sinä sitä minään ongelmana tai apartheidin tapaisena pitäisi, koska se on selkeä perimmäinen ero?
No, lähimmäistä mäessä avittaen lisätään vielä se, että ihmisten välinen erilainen kohtelu tällaisten määräävien olemuksellisten erojen perusteella ei riko yhdenvertaisuutta, eihän? Kaksi samat oikeusvaikutukset vaikuttavaa lakia, kaksi erilaista ihmisryhmää, ja oleellinen ero sisällössä, kuten sinä sanot. Ei siinä mitään ongelmaa ole, eihän?
Sukupuoli-identiteetti on varmasti ihmisen herkimpiä ja haavoittuvampia alueita. En näe mitään syytä iloita lakivaliokunnan tämänpäiväisestä äänestystuloksesta, joka ylläpitää niitä rakenteellisia tekijöitä, jotka saavat monet ihmiset syvästi häpeämään itseään, vieläpä täysin syyttä, ja ominaisuudesta, jolle eivät itse mitään voi, ja jossa ei tosiaan ole mitään hävettävää.
Monet vakaumukselliset kristityt vastustavat tasa-arvoista avioliittolakia raamatullisin syin. Yksittäisiä Raamatun lauseita tulkitaan fundamentalistisen kirjaimellisesti, samalla kun toisista ei ole aikoihin piitattu tuon taivaallista: avioero sallitaan, keskeytetystä yhdynnystä ei rangaista kuolemalla jne.jne… Lista niistä Raamatun, sekä UT:n että VT:n jakeista, jotka on hiljaisesti laitettu sivuun, on pitkä.
Olen viime aikoina lukenut aika tavalla homoseksuaalisuutta ja kirkkoa/kristinuskoa käsittelevää kirjallisuutta, eikä tässä tilanteessa voi muuta kuin yhtyä piispa Askolan näkemyksiin.
Kari-Matti, olen iloinen, että otit keskusteluun mukaan seksuaali-identiteetin lisäksi sukupuoli-identiteetin. Nimittäin juuri sukupuolen suhteen erilaisilla ihmisillä, eli esim. transsukupuolisilla, on todellisia lainsäädännöllisiä ongelmia avioliittolakiin liittyen. Nimittäin avioliiton solmineen, sukupuolensa korjanneen ihmisen avioliitto ei jatku entisellään tuosta vain. Sitä joutuu ko. pari miettimään, josko he prosessin jälkeen kuuluvat seksuaalivähemmistöön ja ovat (täällä viljellyn termin mukaan) ”homoliitossa”.
Toisin päin, eli jos on alun alkaen solminut rekisteröidyn parisuhteen, liitto muuttuu nykylain mukaan vastaavasti avioliitoksi, mutta tässähän ei kristilliseltä kannaltakaan ole ongelmaa? Transihmisillä on aika usein myös lapsia, jolloin nykyisen avioliittolain mukaan kahdella rekisteröidyn parisuhteen osapuolella voi olla biologinen lapsi. Tämä nykyinen laki on siis kristillisessä mielessä nimenomaan terminologisesti ongelmaton ja puolustettava.
Tarja, no hyvä, että otin, tosin vahingossa:-) piti kirjoittaa ”sukupuoli-identiteetin” sijaan ”seksuaali-identiteeti”. Seuraan samalla jalkapallon MM-kisoja.
Ne, jotka vastustivat lakialoitetta, päätyivät ratkaisuunsa ennen muuta uskonnollisin perustein. Se on hölmöä. Tasa-arvoinen avioliittolaki sitäpaitsi, kun se joskus kirkolliskokoukseen tulee, ei ole opillinen, vaan eettinen, rakkauden kategoriaan kuuluva kysymys. Nähdäkseni juuri eettisissä kysymyksissä emme voi seurata sellaisia sukupuoli- tai seksuaalikäsityksiä, jotka olivat vallitsevia 2000 vuotta sitten varsin patriarkaalisissa lähi-idän yhteiskunnissa. Suurimmasta osasta on jo sitäpaitsi luovuttu. Sinänsähän ihminen, Jumalan luoma, on moniseksuaalinen, joskin useimmiten joko hetero- tai homoseksuaalinen taipumus on dominoiva.
Kari-Matti, olen mykistynyt. Peukku.
Ihmeiden aika ei ole sittenkään vielä ohi. Olen Kari-Matti Laaksosen kanssa tasan samaa mieltä. Peukku pystyssä minullakin.
Mielenkiintoista olisi tietää, milloin kirkon johto alkaa puolustaa todellisia vähemmistöryhmiä, joilla on elämässään vaikeuksia, kuten vammaiset, syndroomiensa kanssa elävät, sairaat, monella tavalla esim. työelämässä syrjäytetyt, uskonsa tähden kiusatut. Mielestäni homous saa liian suurta huomiota, sillä pääsääntöisesti nuo ihmiset ovat hyvin toimeentulevia kansalaisia. Kirkon tehtävä olisi heikkojen ja köyhyydessä elävien sekä yksinäisten vanhusten ja kiusattujen lasten tukeminen. – Mitä avioliittoon tulee, se on Rooman valtakunnan laissa 600-luvulta ja siitä on pidetty kiinni lähinnä järjestyksen vuoksi. Kristityt pyytävät lähinnä Jumalan siunausta liitolleen eivätkä välttämättä tarvitse siihen muuta kuin omantunnon lain.
Olen ymmärtänyt, että homoja on määrittely- ja laskentatavasta riippuen Suomessa jokatapauksessa useita satojatuhansia. Kirkon tehtävä on puolustaa heikkoja, köyhiä, syrjäytettyjä, itseään häpeäviä, yksinäisiä, itsemurhan partaalla olevia, alemmuudentuntoisia, arkoja, masentuneita jne. Edellä mainittuun joukkoon mahtuu satoja tuhansia suomalaisia homoja.
Suomalainen normihomo ei ymmärtääkseni ole, ainakaan aina, itsevarma, keskiluokkainen, kansainvälinen ja Tom of Finlandin vartalolla siunattu treenattu menestyjä, ei sinnepäinkään. Kun katsoo tavallisia suomalaisia perunaneniä ja kotipizzakaunottaria tulee muistaa, että siinäkin joukossa aika moni on homo.
Yhdyn Helenan mukaan peukuttajiin. Kari-Matti kirjoittaa sekä sydämellä että järjellä.
Luukka, ei ihmiset samaistu vammaiseen henkilöön. Vammaisuudella ei ole yhdet kasvot ja vammainen henkilö koetaan sukupuoluettomana persoonana. Miksi meitä kannattaisi puolustaa? Emmehän ole ihmisiä, johon kannattaisi poliittisesti tarttua. Näin olen kokenut. Mitä me annetaan poliitiselle rintamalle? Olen kokenut, että saan aina poliittisina vaalivuosina ilmaisia ”vessapapereita”, johon saan ilmaista arvoani.
Katja, kertomasi on niin totta ja todella surullista. Yhteiskunta, joka ei muista vammaisia muuta kuin vaalipuheissa ja -mainoksissa ei ole sivistysvaltio.
Tämä video ei vaikuta mutta kannattaa katsoa, kun tahtoo oikein vaikuuttaa tasa-arvoon. Tarviiko vähemmistöseksuaali mennä Kelaan kertomaan ruumintoiminnoista kuten vammainen joutuu? https://www.youtube.com/watch?v=plf3h7kxWkU#t=191
”Yhteiskunta, joka ei muista vammaisia muuta kuin vaalipuheissa ja -mainoksissa ei ole sivistysvaltio.”
Taitavat olla maailmassa sivistysvaltiot harvassa, mutta tämän, nyt kommentoitavan uutisen aihe on, jos saan huomauttaa, piispa Irja Askolan ihmisten tasavertaisuutta kunnioittavat omat – eivät kirkon – käsitykset tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.
Niin Walletin, kunhan vammattomat saavat tasa-arvon keskenään. Peukku.
Valma Luukka, lue kommenttini Salmelle koskien lainsäädännöllistä turvaa. Ehdotin erityislakia turvaamaan kristiillisen etiikan mukaisen avioliiton. Sellaista tasa-arvoista mallia, jossa oikeudet olisivat samat, mutta erityisryhmä huomioitaisiin. Kristityt lienevät todellinen ryhmä, toisin kuin homot, jotka eivät ole todellisia ihmisiä, mutta silti heidän kohdallaan jotkut koittavat säätää lakeja, jotka takaisivat samat oikeudet.
Voisikohan kristittyjä mitenkään ”eheyttää”?
Kimmo, kaikki ihmiset uudestisyntyvät ja sitä kautta eheytyvät uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Siinä ei ole erotusta kenenkään suhteen, Jumalan valtakunnassa toimii tasa-arvo, pelastus on tarjolla kaikille, jotka haluavat sen vastaanottaa.
En halua lähteä tähän keskusteluun laajasti mukaan, mutta kommentoin Kari-Matti Laaksosen tulkintaa opista ja etiikasta. Sinulla on vapaus omaan tulkintaasi, mutta minä olen kanssasi täysin eri mieltä. Kysymys avioliitosta on mitä syvimmässä merkityksessä myös oppia koskeva kysymys. Tätä asia ei muuta se, että maallinen regimentti säätää avioliittolain ja siten avioliiton uskoiset muodot. Lakivaliokunnan kuulemisessa kirkkohallituksen kansliapäällikkö esitti kirkon ja kristinuskon kannan asiaan. Olisi tietysti mukava, jos piispat pysyisivät tunnustuksessa, mutta eihän siihen ketään pakottaa voi. Vapaa maahan tämä on.
Avaa vähän. Mitä tarkoitat ”pitäytyä tunnustuksessa”? Millä tavalla se ”mitä syvimmin” koskee oppia?
Luther sanoo aiheesta mm.: ”Maassa maan tavalla, sanoo sananlasku. Koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei siis ole meidän pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä. Jokainen kaupunki ja maa noudattakoon omaa käytäntöään ja totuttuja tapoja. Jotkut vievät morsiamen kirkkoon kahdesti, illalla ja aamulla, toiset vain kerran. Jossakin morsiuspari kuulutetaan avioliittoon saarnastuolista pari kolme viikkoa etukäteen luetulla kuulutuksella. Antaa ruhtinaan ja raadin järjestää semmoiset asiat kuten haluavat, minulle ne eivät kuulu.”
Askola kannattaa asiaa, joka on selkeästi Raamatun ilmoituksen vastainen.
Ahdesmäki, osaatko täydellisesti muinaishepreaa ja kykenet absoluuttisesti ymmärtämään oikein sitä kirjoittaneitten ihmisten sanat, tarkoitukset ja pyrkimykset?
Ellet, suositeleisin Sinuakin esittämään ehdollistutettuja mielipiteitä.
Seppo Heinola. Muinaisheprean ja koineekreikan tuntijana varmaankin löydät kaikki ne kohdat, joissa homoseksuaaliset suhteet selkeästi koko Raamatussa tuomitaan ja avioliitto esitetän miehen ja naisen väliseksi liitoksi alkaen 1. Mooseksen kirjan 2. luvusta aina Ilmestyskirjan 21. luvun loppuun asti.
Kyse ei ole siitä, mitä Raamatussa lukee, vaan siitä, että halutaanko sitä noudattaa.
Mielestäni Askolan kannanotossa on kaksi mahdollisuutta. Joko hän ei tunne Raamattua, mikä olisi tietysti piispalle aika huono vaihtoehto, tai sitten hän ei pidä Raamattua sellaisena jumalallisena ilmoituksena, mikä velvoittaa kristillistä kirkkoa ja sen oppia ojentautumaan sen mukaan. Tämä voi olla ehkä vieläkin huonompi vaihtoehto.
On muitakin mahdollisuuksia kuin nuo kaksi 🙂
Kolmas mahdollisuus on niin absurdi, että en halunnut sitä tähän ottaa esille. Nimittäin, että Askola esitti mielipiteensä vain yksityisenä kansalaisena ja vain nk. maallista regimenttiä koskevana. Tämä ei ole kuitenkaan käytännössä mahdollista, koska hän on Helsingin piispa.