Ihmisen suhdetta Jumalaan sanomme uskonnoksi.
Uskontoon kuuluu siis kaikki, mitä minä Jumalasta ajattelen ja uskon, millainen mieliala minulla on Jumalaa kohtaan ja miten minä häntä kohtaan käyttäydyn sekä mitä minä Jumalalta toivon ja odotan.
Uskonto on oikeata taikka väärää uskontoa riippuen siitä, ovatko ajatukseni Jumalasta totuuden mukaiset vaiko vain oman mielikuvitukseni hahmottelemat, turvaudunko Jumalaan, kunnioitanko ja rakastanko Jumalaa vaiko en, ja toivonko Jumalalta onnea ja menestystä, vai odotanko häneltä esim. onnettomuutta ja vahinkoa.
Jokaisella ihmisellä on siis uskonto, vieläpä ns. jumalattomalla ja kieltäjälläkin, vaikka uskontonsa, se on, suhteensa Jumalaan ei silti ole oikea. Jumalan kieltäjällä on sellainen uskonto, että hän hartaasti toivoo voivansa tulla toimeen ilman Jumalaa, ja sen tähden hän koettaa uskoa, ettei Jumalaa olekaan, ja milloin hänen mieleensä nousee kysymys: entäpä jos vanhurskas Jumala kuitenkin on olemassa, niin hän tahtoo torjua luotansa koko tuon vaarallisen ajatuksen. Kielteinen uskonto johtuu lihallisesta jumalakäsitteestä, mikä hyväksyy vain sellaisen Jumalan, joka ei voi kätkeytyä meidän aistimiemme havaintopiiristä, se on, joka ei ole kaikkivaltias.
Kaikki ei-oikeat uskonnot johtavat välttämättömyyden pakosta palvelemaan epäjumalia, se on, jumaloimaan itseämme ja omia mielikuviamme tai myös toisia ihmisiä, taikka sitten yli kaiken rakastamaan maailmaa, sen nautintoja, rahaa ja tavaraa. Ainoastaan oikeassa uskonnossa vältämme epäjumalanpalveluksen, ettemme kunnioita luotuja olioita totisen Jumalan sijassa.
Kun me luontaisella ajatuksellamme emme tajua ääretöntä Jumalaa, on oikein uskoa ja ajatella Jumalasta ja hänen töistään juuri niin kuin Jumala on sanassansa meille ilmoittanut. Ja kun Jumala rakkaudesta antaa meille kaikki taivaalliset lahjat, ansaitsee Jumala meidän kiitollisuutemme, kunnioituksemme, rakkautemme, kuuliaisuutemme ja tunnustuksemme sekä täyden luottamuksemme, että Jumala näkee tilamme, kuulee anomisemme, auttaa meitä kaikissa vaiheissamme ja vihdoin vie omaan kotiinsa taivaaseen. Hänen vakava sanansa on: ”Minä olen sinun Jumalasi. Älköön sinulla olko muita jumalia!”
H. J. Pätiälä, P. J. I. Kurvinen, Raamatullinen uskonoppi, s. 8-9, Concordia ry, 2021
1700-luvun tunnettu valistusfilosofi ennusti, ettei 1800-luvun lopulla enää kukaan lue Raamattua. Tänään tiedämme, että Raamattu on maailman eniten levinnyt kirja.
Reijo Arkkila, Sanasta elämä, s. 8, SLEY, 1982.
Yleinen ja uskosta vanhurskauttaminen
Yleisen vanhurskauttamisen ja uskosta vanhurskauttamisen suhdetta toisiinsa on usein kuvattu kahdella vertauksella, joista saattaa kuulla monenlaisia muunnoksia. Toinen on vertaus valosta ja sen näkemisestä, toinen vertaus velkakirjan rikki repimisestä. Opinselvyytensä takia aikanaan suuresti arvostettu rovasti K.E. Salonen (1883-1949) on ne esittänyt näin:
Usko näkee valmiin pelastuksen. Uskoa voidaan verrata silmään (Ef. 1:18, ks. myös Matt. 13:16,17, tämä toinen jae on allekirjoittaneen lisäys.) ja uskominen on hengellistä näkemistä (Joh. 6:40). Siksi Jeesus sanoi tulleensa ”avaamaan sokeain silmiä” (Luuk. 4:18) ja Paavali lähetettiin pakanain luo avaamaan heidän silmiään (Apt. 26:18). Parempaa kuvaa uskosta tuskin voidaankaan käyttää. Kristus on vanhurskauden aurinko, joka ristinsä veren tähden loistaa koko ihmiskunnan yllä: on siis kaikkien vanhurskaus (Jes. 60:1-3, Joh. 1:9). Mutta ihmiskunta jakaantuu tähän aurinkoon katsoen kahtia: uskottomat ovat sokeita, uskovat näkeviä. Mutta Kristus-aurinko ei vasta sitten ala loistaa ihmisten yllä, kun joku yksityinen uskoo; jo ristiltä tämä valo loistaa Jumalan edessä koko maailman yllä. Ihmisen omaantuntoon kyllä uskossa tulee valo, mutta se valo on hänen yllään ollut jo ennen uskoa (2 Kor. 4:6). Valossa oleminen ja valon näkeminen ovat kaksi eri asiaa.
Ja toinen vertaus:
Ristillä poistettiin synti Jumalan kasvojen edestä (3 Moos. 16:30), uskoessa ihmisen omaltatunnolta (Apt. 3:19). Rikas maanviljelijä repi rikki velkakirjan, jonka hän oli tehnyt eräälle ylioppilaalle. Mutta ylioppilas oli Saksassa lukujaan täydentämässä eikä tiennyt kuukausiin tapahtumasta mitään. Vasta kun hän tuli kotiin, sai hän tietää tämän hänen kohdallaan suuren hyvän teon ja hänen tuli hyvä olla. Hänen velkansa pyyhittiin pois kahdella tavalla. Perustapahtuma oli kuitenkin velkakirjan rikkirepiminen; ilman sitä ei olisi jälkimmäisestäkään ollut kysymystä. (Uudemmalla suomen kielellä ilmaisten: ilman sitä ei olisi jälkimmäinenkään voinut tapahtua, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys.)
Esa Santakari: Armosta autuaat, jälkikorjuuta evankelisen liikkeen ”autuuden ajasta”, s. 23, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Helsinki 1968. Laatimani otsikko ei löydy tästä kirjasta.
Mika,
tasaisin väliajoin sakramentalinen opinmuoto päätyy tilanteeseen, että uskoontulon, kr. metanoia, yli on hypättävä.
Tästä johtuvat ilmaisut kohtaavat tilan, jossa uskoontuleminen on vaihdettava ”uskossa olemiseen”, jopa silloin kun ollaan koettu uskoontuleminen. Eli on tapahtunut se mistä 2.Piet.2:22 kirjoittaa, ”Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ”Koira palaa oksennukselleen”, ja: ”Pesty sika rypee rapakossa”.
Laitan tämän uudestaan. Uskovainen turvaa, turvautuu ja luottaa Jeesukseen ja Hänen ristillä tapahtuneeseen sovitustyöhönsä. Se riittää pelastumiseen! Etenkin psalmeissa puhutaan tästä paljon.
Apostolien teot:
13:43 Kun synagoogasta hajaannuttiin, seurasivat monet juutalaiset ja jumalaapelkääväiset käännynnäiset Paavalia ja Barnabasta, jotka puhuivat heille ja kehoittivat heitä pysymään Jumalan armossa.
Mika,
ymmärrän ytimekkyyteen pyrkimyksesi. Kuitenkin ohitan ytimen alun, eli USKOONTULON, Jeesuksen muuttamisesta ihmiseen ja lahjauskon, mikä vaikuttaa METANOIA’n jälkeen ja ei ole ihmisesta tai ihmisen ponnistelun tulos, vaan mielenmuutos, suostuminen ottaa vastaan Jeesus, Hänen ristintyönsä.
Yritän käsittää tuon Apt. 13:43 kohtaan sisältyvän viestin, koskien uskoontuloon. En kuitenkaan oleta mitään, vaan voit vahvistaa, eli tarkentaa viestiyksesi. Pyydän, että jatkat omin sanoin, vaikka Jaakko Havioonkin yhdyt ja hän sinuun. Eli vihlailujen sijaan suorakerrontaa.
Herra Jeesus. Sinä saatat meidän pahuutemme päivän valoon ottaaksesi sen pois. Sinä haavoitat meitä sanallasi, voidaksesi rakkaudellasi ja anteeksiantamuksellasi lääkitä meitä. Pidä meitä alati armoa tarvitsevina. Kun maailma jatkuvasti muuttuu ja me joudumme uusiin oloihin ja uudenlaisiin ihmissuhteisiin, anna meidän aina ja kaikkialla pysyä uskollisina sinulle ja saamallemme korkealla kutsumukselle sinun todistajinasi.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 141, WSOY, 1965.
Minulla on ollut täällä tällainen omin sanoin tehty blogi.
Uskoontulosta
Mika Rantanen
15.07.2024 22:27
Eräs helluntailainen Kotimaan blogin yhteydessä sanoi, ettei voi turvata Jeesukseen, eikä tietää olevansa pelastettu, ellei ensin ole tehnyt ns. ratkaisua. Mitä ajattelette tästä väitteestä? Minä ainakaan en hyväksy ja usko sitä väitettä! Siinä ajatellaan hyvin kaavamaisesti uskoontulosta, ja että se voi tapahtua vain ns. ratkaisun tekemällä. Onko siis uskoontulo ihmisen vai Jumalan teko? ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” (Joh. 6:29). Ihminen on vastaanottava ja saava eikä antava osapuoli pelastuksessa. (Joh. 1:12, 2. Kor. 6:1, 1. Tim. 1:15). Raamattu sanoo myös esim.: ”Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” (Room. 10:17). Voi siis esim. aivan hyvin istua kirkon penkissä kuuntelemassa saarnaa, ja niin Kristuksen armo kirkastuu hänelle ja tulee selväksi. Ja esim. niitäkin on ainakin joitakin, jotka ovat syntyneet uskovaiseen kotiin ja ovat olleet koko ikänsä uskossa. Tai joku on tullut uskoon ehtoollispöydässä tai kuullessaan ja uskoessaan synninpäästön sanat omalle kohdalle. Esim. Luther tuli uskoon kertomansa mukaan tutkiessaan Raamattua, kun kohta ”Vanhurskas on elävä uskosta.” (Room. 1:17), avautui hänelle. Ja K. V. Tamminen on kertonut, että jakeesta ”jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” (Ef. 1:7), hän käsitti anteeksiantamuksen kuuluvan hänellekin. Tamminen on kertonut, että kun hän ensimmäisen kerran luki tuon jakeen, hän laittoi kysymysmerkin sen viereen. Kun hän luki sen toisen kerran, hän tajusi sen merkityksen.
Jumalan sana on elävä ja voimallinen (Hebr. 4:12) ja voi saada ihmiseen uskoontulon aikaiseksi omalla voimallaan. Tietysti on oikein pyytää, anoa ja etsiä Jeesusta ja Hän vastaa varmasti myönteisesti tähän rukoukseen. ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää; niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.” (Matt. 7:7-8). ”Taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat.” (Luuk. 11:13).
Eihän sillä ole väliä, miten on tullut uskoon eli armo on kirkastunut, vaan että nyt uskoo Jeesukseen ja pysyy ja säilyy uskossa elämänsä loppuun asti.
Onhan myös monen kastetun elämässä näkyvissä hengellinen kuolema ja sen merkit. Ei ole esim. käytännössä seurakuntayhteyttä. Ei koskaan rukoilla tai lueta Raamattua. Vastustetaan kristinuskoa ja pidetään todellisia uskovaisia kummajaisina tai jopa hulluina. Eletään huoruudessa, juoppoudessa ym. päihteissä, varkauksissa, väkivaltaisina, velhouksissa jne. ilman katumusta. Ja niin on käynyt myös monelle uskonratkaisun tehneelle.
Pastori Johan Helkkula Facebookissa:
Viime aikona Väinölän kirkko on pullistellut väkeä sunnuntain messuissa. Meitä on siunattu monin tavoin. Yhteistyö Teljän seurakunnan kanssa on ollut erinomaista. Erityisen lämpimän kiitoksen haluan sanoa kirkkoherra Kaisa Huhtalalle, joka on suhtautunut meihin suurella kunnioituksella. Hän on aidosti ymmärtänyt ja halunnut antaa tilaa Sleyn messuyhteisölle, vaikka meillä on erilainen käsitys siitä, mitä Raamattu opettaa paimenvirasta vain miehen tehtävänä. Kaisan hienosta persoonasta kertoo haastattelu viimeisessä Kotimaassa. Meillä on ollut mielenkiintoisia yhteisiä projekteja ja rukousaiheita. Niin on varmaan jatkossakin. Messujen suhteen yhteistyö tulee päätökseensä meidän kummankaan sitä haluamatta. Ajatus Teljän mallista ratkaista asioita kirkkomme parhaaksi, on käynyt mahdottomaksi. Varsinkaan piispojen joukossa hengellistä näkyä ei ole. On vain valtapolitiikkaa ja vahvemman oikeutta. Kirkon ykseyden vaalimisen sijaan on tarjolla vain kieltoja, pakkoa ja sopeutumista. Kirkkomme yhteistä parasta ja mahdollisimman monen sielun pelastumista etsivät herätysliikkeet nähdään vain ongelmina, joista on päästävä eroon. Keskustelut piispojen taholta näyttävät ajanpeluulta, jossa toiveena toisen osapuolen murtuminen ja kantojen muuttaminen, kompromissit ja vastaan tuleminen. Samaan aikaan vallan ja verorahojen päällä istuvat piispat tuovat lisää Jumalan sanan vastaisia asioita kirkkoomme. Piispojen linja on koko ajan kiristynyt herätysliikkeisiin kun taas toisaalla Raamatun selvän sanan ja kirkkomme järjestyksen vastaiset touhut katsotaan läpi sormien. Kirkon hajottamisen auran kärkenä tuntuu olevan Turun piispa, joka lähestyy asioita oman uhriutumisensa kautta toisten yläpuolelle asettuen. Viimeisessä Kotimaassa paraatiesimerkki. Hänelle ei paljon paina parinsadan ihmisen messuyhteisö ja hengellinen koti, eivät veroa maksavat kirkon jäsenet eikä täysin ongelmitta sujunut kymmenen vuoden yhteistyö Sleyn ja seurakunnan välillä. Omasta ideologiastaan käsin hän on halukas uhraamaan tämän joukon puhdistaakseen kirkkonsa näistä pesäkkeistä. Piispan sanoin toiminnan jatkamisen edellytyksenä ovat myös naispuoliset papit toimittamassa messuja. Tähän on mahdoton suostua koska Raamattu. Luottamuksen Jumalan sanaan ja kirkkaan armon evankeliumin perinnön haluamme jättää myös lastenlastemme kirkolle. Mistä kertoo se, että näitä lapsiperheitä, nuoria ja isovanhempia on runsaasti niin Porissa kuin muissa vastaavissa messuyhteisöissä? Myös naisten on hyvä olla omilla lahjoillaan näitä yhteisöjä rakentamassa ilman ohittamista ja mitätöintiä. Vaikka olemme monin tavoin vajavaisia ja syntisiä ihmisiä, Herra on hyvä ja uskollinen. On suuri ilo olla tällaisen yhteisön paimen.
Kaksi kertaa saamme messuyhteisönä kokoontua vielä Väinölän kirkossa. 9.3. alkaen kokoonnumme toisessa tilassa. Sleyn messut Porissa siis jatkuvat keskeytyksettä. Tästä tulossa lisää infoa.
Messu Väinölän kirkossa sunnuntaina klo 16
Toimittaa Johan Helkkula
Kanttori Marjaana Nummi
Suntio Petri Lindholm
Lapsille pyhäkoulu
Kirkkokahvit
Striimaus http://www.facebook.com/sleyporissa
Lämpimästi tervetuloa!