Ihmisen suhdetta Jumalaan sanomme uskonnoksi.
Uskontoon kuuluu siis kaikki, mitä minä Jumalasta ajattelen ja uskon, millainen mieliala minulla on Jumalaa kohtaan ja miten minä häntä kohtaan käyttäydyn sekä mitä minä Jumalalta toivon ja odotan.
Uskonto on oikeata taikka väärää uskontoa riippuen siitä, ovatko ajatukseni Jumalasta totuuden mukaiset vaiko vain oman mielikuvitukseni hahmottelemat, turvaudunko Jumalaan, kunnioitanko ja rakastanko Jumalaa vaiko en, ja toivonko Jumalalta onnea ja menestystä, vai odotanko häneltä esim. onnettomuutta ja vahinkoa.
Jokaisella ihmisellä on siis uskonto, vieläpä ns. jumalattomalla ja kieltäjälläkin, vaikka uskontonsa, se on, suhteensa Jumalaan ei silti ole oikea. Jumalan kieltäjällä on sellainen uskonto, että hän hartaasti toivoo voivansa tulla toimeen ilman Jumalaa, ja sen tähden hän koettaa uskoa, ettei Jumalaa olekaan, ja milloin hänen mieleensä nousee kysymys: entäpä jos vanhurskas Jumala kuitenkin on olemassa, niin hän tahtoo torjua luotansa koko tuon vaarallisen ajatuksen. Kielteinen uskonto johtuu lihallisesta jumalakäsitteestä, mikä hyväksyy vain sellaisen Jumalan, joka ei voi kätkeytyä meidän aistimiemme havaintopiiristä, se on, joka ei ole kaikkivaltias.
Kaikki ei-oikeat uskonnot johtavat välttämättömyyden pakosta palvelemaan epäjumalia, se on, jumaloimaan itseämme ja omia mielikuviamme tai myös toisia ihmisiä, taikka sitten yli kaiken rakastamaan maailmaa, sen nautintoja, rahaa ja tavaraa. Ainoastaan oikeassa uskonnossa vältämme epäjumalanpalveluksen, ettemme kunnioita luotuja olioita totisen Jumalan sijassa.
Kun me luontaisella ajatuksellamme emme tajua ääretöntä Jumalaa, on oikein uskoa ja ajatella Jumalasta ja hänen töistään juuri niin kuin Jumala on sanassansa meille ilmoittanut. Ja kun Jumala rakkaudesta antaa meille kaikki taivaalliset lahjat, ansaitsee Jumala meidän kiitollisuutemme, kunnioituksemme, rakkautemme, kuuliaisuutemme ja tunnustuksemme sekä täyden luottamuksemme, että Jumala näkee tilamme, kuulee anomisemme, auttaa meitä kaikissa vaiheissamme ja vihdoin vie omaan kotiinsa taivaaseen. Hänen vakava sanansa on: ”Minä olen sinun Jumalasi. Älköön sinulla olko muita jumalia!”
H. J. Pätiälä, P. J. I. Kurvinen, Raamatullinen uskonoppi, s. 8-9, Concordia ry, 2021
Voidaan sanoa, että Kaikkivaltias Jumala ymmärretään Jeesuksen avulla ja Jeesus ymmärretään Golgatan ristin avulla. Meidän tulee lähestyä Taivaallista Isää Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen välityksellä ja nimessä.
4. MITEN JUMALA ILMOITTAA ITSENSÄ
Jumala kohtaa meidät luonnossa, elämämme kohtaloissa ja kansojen vaiheissa. Hän puhuu meille omassatunnossamme. Mutta erityisesti Jumala ilmaisee itsensä meille Pyhässä Raamatussa ja Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa.
Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja. Ps. 19:2.
Kertomus Joosefista: 1 Moos. 37:39–45.
Hän on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa. Ap.t. 17:26–27.
Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, joka on hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva. Hebr. 1:1–3.
Kristinoppi 1948
Mika
Kiitos blogistasi
Jokaisella ihmisellä on uskonto. Tässä mielessä myös ateismi on uskonnon muoto, minä uskon etten minä usko jumalaa enkä uskontoa A. Missä A on tuon ateistin ympäristön uskonnon sisältö.
Näin ollen kulttuurissa B ateismi
ei olekaan sama ateismi kuin tapauksessa -A vastaan A,
vaan tässä tapauksessa ateismin sisältö on -B.
Kulttuurissa C puolestaan -C
jne.
Luin aikoinaan kirjan, missä oli hahmoteltu 11 erilaisen ateismin olemus. Ne todellakin olivat keskenään täysin erilaisia kyhäelmiä.
Tarkemmin ajattelen kristinusko ei ole uskonto . Uskonnon ominaispiirre on se että ihminen yrittää tavoittaa Jumalaa ja tulla kelvolliseksi Jumalansa silmissä . Kristinusko kertoo siitä että Jumala tuli alas ja teki ihmisen kanssa liiton ja pääsyn hänen yhteyteen ilman ihmisen tekoja . Kristinusko on pohjimiltaan kaikkeuden luojan ilmoitus ilosanomasta meille ihmisille vastaanotettavaksi . Kristinusko ei kuulu uskontojen joukkoon monellakaan tapaa. kristinusko myös sulkee tiet monelta uskonnolta Jumalan luo , koska Jeesus on ainoa tie Jumalan luo . Hän on myös historiallinen henkilö , ihmiseksi tullut , jolle on annettu kaikki valta ja voima taivaassa ja maanpäällä , myös kaikki viisaus ja tieto on kätketty häneen . Emme edes voi tietää sitä suuruutta kaikkiaan mikä on Kristinuskon Jumalassa . Hän hallitsee rakkaudella ja siinä on kuitenkin totuus joka vapauttaa ihmisen syyllisyydestä . Tätä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään ja siksi on mielestäni absurdia verrata kristinuskoa uskontoihin . Mutta samaa mieltä Mikan kanssa jumalista joita ihmiset rakentaa mistä milloinkin ja eri aikoina ne ovat erilaisia .
Kristinusko nimeen omaan on uskonto. Se kattaa kaikki uskonnon piirteet ja ilmenemismuodot.
Sinä, Timo, takerrut hiukan liikaa tähän uskonto sanaan. Se voidaan ymmärtää oikein ja selittää oikealla tavalla. Tiedän kyllä, että sanalla uskonto on monen mielestä negatiivinen ja eräällä tavalla vain järkiperäinen merkitys. Tietenkin kristinusko on nimensä mukaisesti uskoa Kristukseen.
Matias tai joku tutkinut vois tietää että esiintykö alkukielessä sana uskonto kohdistuen Jumalan pojan uskoon ?
Tämä ajatus, että kristinusko ei olisi uskonto, palautuu käsittääkseni pitkälti Karl Barthin ajatteluun. Vielä 1800-luvulla luterilaisissa dogmatiikan oppikirjoissa käytettiin kristinuskosta sellaisia termejä kuin ”Kristillinen uskonto” tai ”Jeesuksen perustama uskonto” ( Den Kristna/christeliga Religionen, Den af Jesus grundade Religionen) yms. Juuttuminen kiistelyyn sanasta ”uskonto” on turhaa siksi, että uskonnon käsite voidaan määritellä eri tavoin. Yleensä siihen liittyy aina oletus ihmistä korkeammista voimista tai persoonista, jotka vaikuttavat meihin ihmisiin.
Itse olen kyllä sitä mieltä, että ateismi ei ole uskonto vaan elämänkatsomus, jossa lähdetään siitä, että mitään jumalaa, jumaluuksia tai yliluobnollisia olentoja ei ole. Toinen asia sitten on, että ateistiksi voi päätyä monia eri filosofisia ja psykologisia reittejä pitkin. Lisäksi monet itsensä ateistiksi määrittelevät eivät välttämättä ole ateisteja, jos tämä vakaumus määritellään tiukan filosofisesti.
Yllättävän moni taitaa olla ihan vaan käytännöllinen ateisti: Jumalan olemassaoloa ja ehkä vaikutustakaan ei kielletä, mutta asialla ei ole mitään erityistä merkitystä elämän arjessa ja ratkaisuissa.
Pyhiä ovat ne, joille Jeesus kelpaa viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhyydeksi ja lunastukseksi. 1. Kor. 1:30.
Kristus ja Hänen uskova seurakuntansa, s. 176, Evankelisluterilainen Todistajaseura, 2005.
Mitkään muut kirjat eivät saa tulla Raamatun sijaan. Luther suostui vain suuresti epäröiden saksankielisten kirjoitustensa kokoelman painamiseen. ”Jumalan tähden”, hän sanoo, ”älkööt minun kirjani estäkö ketään tutkimasta itse Raamattua!”
Carl Fr. Wislöff, Tätä Luther opetti, s. 39, Suomen Raamattuopiston Kustannus Oy Kauniainen, 1985.
Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi. Jes. 43:25
Jumala on heittänyt menneet, nykyiset ja tulevat syntini selkänsä taakse jo silloin, kun Jeesus kuoli Golgatan ristillä. Armosta meidät on todellakin pelastettu.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2024.
Mika Rantanen: ”Jumalan kieltäjällä on sellainen uskonto, että hän hartaasti toivoo voivansa tulla toimeen ilman Jumalaa, ja sen tähden hän koettaa uskoa, ettei Jumalaa olekaan, ja milloin hänen mieleensä nousee kysymys: entäpä jos vanhurskas Jumala kuitenkin on olemassa, niin hän tahtoo torjua luotansa koko tuon vaarallisen ajatuksen.”
Jään ihmettelemään, miten ajattelet tietäväsi muiden ihmisten aivoituksia kysymättä heiltä mitään?
Esimerkiksi omalta kohdaltani voin todeta, ettei väitteesi pidä miltään osin paikkaansa. Jumala on keksitty satuolento, ei minun tarvitse sitä erikseen kieltää, kuten ei tarvitse kieltää muitakaan satuolentoja. Joillain ihmisillä vain sattuu olemaan tarve uskoa jonkinlaiseen jumalahahmooon.
Varmaan kirjan tekijöillä on kokemuksia Jumalan kieltäjien tällaisestakin ajattelusta. Voihan joku uskonnoton ihan oikesti joskus pohdiskella, jos Jumala sittenkin on olemassa. Ja joku uskonnoton voi ajatella, koska en näe ja havaitse Kaikkivaltiasta Jumalaa, hän ei voi olla olemassa. Kuitenkin Jumala tietyllä tavalla on myös salattu Jumala, joka Raamatussakaan ei ole ilmoittanut itsestään kaikkea, mitä Hän maailmassa tekee.
Jeesus kyllä muuten sanoo: Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Joh. 14:9. Jeesus toimi ja puhui kaikessa Isän Jumalan tahdon mukaisesti. Jeesuksella on Jumalan olemus.
Antero S. Me kristityt otamme Jumalan olemassaolon ja toiminnan aksiomaattisena, annettuna tosiasiana. Yleensä meillä uskovilla on myös omakohtaisia kokemuksia ja syitä vakuuttumiseemme. On mielestäni halventavaa ja rankkaa yksinkertaistamista sanoa, että meillä vain sattuu olemaan tarve uskoa johonkin jumalolentoon.
Näin omakohtaisesti uskovan kristityn näkökulmasta korostan sitä, että usko Jumalaan ei meidän kannaltamme ole todistelun ja rationaalisen päättelyn tulos, johtopäätös muiden joukossa. Usko ei nimittäin synny meidän omista toiveistamme tai päättelyistämme vaan se on yliluonnollinen asia, joka syntyy ja pysyy yllä yliluonnollisella tavalla. Kuitenkin uskossa on myös rationaalisia elementtejä.
Minun mielestäni on joka tapauksessa mielenkiintoista, että vakuuttuneet ateistit voivat kääntyä kristinuskon Jumalaan uskoviksi, mutta eivät joulupukkiin uskoviksi. Toisin sanoen Jumala tuntuu olevan vähän eri kategoriassa kuin satuolennot.