Ihmisen suhdetta Jumalaan sanomme uskonnoksi.
Uskontoon kuuluu siis kaikki, mitä minä Jumalasta ajattelen ja uskon, millainen mieliala minulla on Jumalaa kohtaan ja miten minä häntä kohtaan käyttäydyn sekä mitä minä Jumalalta toivon ja odotan.
Uskonto on oikeata taikka väärää uskontoa riippuen siitä, ovatko ajatukseni Jumalasta totuuden mukaiset vaiko vain oman mielikuvitukseni hahmottelemat, turvaudunko Jumalaan, kunnioitanko ja rakastanko Jumalaa vaiko en, ja toivonko Jumalalta onnea ja menestystä, vai odotanko häneltä esim. onnettomuutta ja vahinkoa.
Jokaisella ihmisellä on siis uskonto, vieläpä ns. jumalattomalla ja kieltäjälläkin, vaikka uskontonsa, se on, suhteensa Jumalaan ei silti ole oikea. Jumalan kieltäjällä on sellainen uskonto, että hän hartaasti toivoo voivansa tulla toimeen ilman Jumalaa, ja sen tähden hän koettaa uskoa, ettei Jumalaa olekaan, ja milloin hänen mieleensä nousee kysymys: entäpä jos vanhurskas Jumala kuitenkin on olemassa, niin hän tahtoo torjua luotansa koko tuon vaarallisen ajatuksen. Kielteinen uskonto johtuu lihallisesta jumalakäsitteestä, mikä hyväksyy vain sellaisen Jumalan, joka ei voi kätkeytyä meidän aistimiemme havaintopiiristä, se on, joka ei ole kaikkivaltias.
Kaikki ei-oikeat uskonnot johtavat välttämättömyyden pakosta palvelemaan epäjumalia, se on, jumaloimaan itseämme ja omia mielikuviamme tai myös toisia ihmisiä, taikka sitten yli kaiken rakastamaan maailmaa, sen nautintoja, rahaa ja tavaraa. Ainoastaan oikeassa uskonnossa vältämme epäjumalanpalveluksen, ettemme kunnioita luotuja olioita totisen Jumalan sijassa.
Kun me luontaisella ajatuksellamme emme tajua ääretöntä Jumalaa, on oikein uskoa ja ajatella Jumalasta ja hänen töistään juuri niin kuin Jumala on sanassansa meille ilmoittanut. Ja kun Jumala rakkaudesta antaa meille kaikki taivaalliset lahjat, ansaitsee Jumala meidän kiitollisuutemme, kunnioituksemme, rakkautemme, kuuliaisuutemme ja tunnustuksemme sekä täyden luottamuksemme, että Jumala näkee tilamme, kuulee anomisemme, auttaa meitä kaikissa vaiheissamme ja vihdoin vie omaan kotiinsa taivaaseen. Hänen vakava sanansa on: ”Minä olen sinun Jumalasi. Älköön sinulla olko muita jumalia!”
H. J. Pätiälä, P. J. I. Kurvinen, Raamatullinen uskonoppi, s. 8-9, Concordia ry, 2021
Siionin Kannel 271, vuoden 1984 painos.
https://www.facebook.com/share/p/19zrZ5vER2/
Jeesuksen veri vei velat. Isän taskuun, Pojan laskuun.
Kristus kuolemallaan ja kuolemassaan voitti synnin, kuoleman, helvetin ja iankaikkisen kadotuksen.
Tunnustuskirjat, s. 536, SLEY, 1948.
Ilmestyskirja:
5:5 Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: ”Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä”.
Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut”. 1. Piet. 2:9-10
Hyvää ystävänpäivää kaikille! Pitäkäämme huolta itsestämme ja toisistamme! Rakastakaamme aidosti toisiamme ja kaikkia ihmisiä!
Franciscus Assisilaisen (1181 tai 1182-1226) rukous
https://www.facebook.com/share/p/15wavEaN4r/
Uuden liiton välimies ja ylimmäinen pappi Jeesus Kristus on suurena sovituspäivänä kerta kaikkiaan antanut alttiiksi pyhän ruumiinsa ja vuodattanut kirouksen puussa kalliin verensä ikuisesti kelpaavaksi koko maailman syntien sovitukseksi. Siksi pyhä Johannes sanookin: HÄN ON MEIDÄN SYNTIEMME SOVITUS; EIKÄ AINOASTAAN MEIDÄN, VAAN MYÖS KOKO MAAILMAN SYNTIEN (1. Joh. 2:2). Nähdessään Jeesuksen tulevan luokseen Johannes Kastaja sanoi: KATSO, JUMALAN KARITSA, JOKA OTTAA POIS MAAILMAN SYNNIN! (Joh. 1.29). Tämä ainoa hänen ruumiinsa ja verensä uhri on iankaikkisiksi ajoiksi sovittanut ja pyhittänyt hänen liittonsa kansan, että itsekukin häneen uskova saisi syntinsä hänen nimessään anteeksi ja hänessä voiman tulla Jumalan lapseksi ja perilliseksi.
F. G. Hedberg, Ainoa Autuuden Tie, s. 110, SLEY-Kirjat Oy, 1987.
Kavahda siis näitä tekopyhyyden saarnaajia, jotka tosin tulevat luoksesi valkeuden enkeleinä. Opi tuntemaan ja erottamaan heidät siitä, että he opettavat näin: ”Jos sitä ja sitä teet, pelastut.” He eivät ikinä osaa ohjata sinua vapaaseen ja lapsenomaiseen Jeesuksen Kristuksen uskoon, mistä sinun sydämesi todella virvoittuisi, mielesi uudistuisi ja saisit myös vaatimatta halun kaikkeen hyvään. Vaikka he puhuisivat näön vuoksi Kristuksesta kuinka paljon hyvänsä, he eivät kuitenkaan päästä sinua hänen tykönsä uskomaan armoon ja syntien anteeksisaamista hänessä ilman ehtoja. Päinvastoin he neuvovat tekemään orjan töitä pelastuksen ansaitsemiseksi.
F. G. Hedberg, Uskonoppi Autuuteen, s. 64-65, SLEY-Kirjat Oy, 1986.
Juuri tämä elävä ja varma pelastuksen toivo Kristuksessa tekee meidät kärsivällisiksi ristin alla, iloisiksi murheissa ja vaivoissa, vakaiksi uskon kilvoituksessa, väsymättömiksi hyvissä teoissa.
F. G. Hedberg, Uskonoppi Autuuteen, s. 116, 1986, SLEY.
Kristus tekee meille paljon hyvää.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarreaitta, s. 177, SLEY, 1925.