Ihmisen suhdetta Jumalaan sanomme uskonnoksi.
Uskontoon kuuluu siis kaikki, mitä minä Jumalasta ajattelen ja uskon, millainen mieliala minulla on Jumalaa kohtaan ja miten minä häntä kohtaan käyttäydyn sekä mitä minä Jumalalta toivon ja odotan.
Uskonto on oikeata taikka väärää uskontoa riippuen siitä, ovatko ajatukseni Jumalasta totuuden mukaiset vaiko vain oman mielikuvitukseni hahmottelemat, turvaudunko Jumalaan, kunnioitanko ja rakastanko Jumalaa vaiko en, ja toivonko Jumalalta onnea ja menestystä, vai odotanko häneltä esim. onnettomuutta ja vahinkoa.
Jokaisella ihmisellä on siis uskonto, vieläpä ns. jumalattomalla ja kieltäjälläkin, vaikka uskontonsa, se on, suhteensa Jumalaan ei silti ole oikea. Jumalan kieltäjällä on sellainen uskonto, että hän hartaasti toivoo voivansa tulla toimeen ilman Jumalaa, ja sen tähden hän koettaa uskoa, ettei Jumalaa olekaan, ja milloin hänen mieleensä nousee kysymys: entäpä jos vanhurskas Jumala kuitenkin on olemassa, niin hän tahtoo torjua luotansa koko tuon vaarallisen ajatuksen. Kielteinen uskonto johtuu lihallisesta jumalakäsitteestä, mikä hyväksyy vain sellaisen Jumalan, joka ei voi kätkeytyä meidän aistimiemme havaintopiiristä, se on, joka ei ole kaikkivaltias.
Kaikki ei-oikeat uskonnot johtavat välttämättömyyden pakosta palvelemaan epäjumalia, se on, jumaloimaan itseämme ja omia mielikuviamme tai myös toisia ihmisiä, taikka sitten yli kaiken rakastamaan maailmaa, sen nautintoja, rahaa ja tavaraa. Ainoastaan oikeassa uskonnossa vältämme epäjumalanpalveluksen, ettemme kunnioita luotuja olioita totisen Jumalan sijassa.
Kun me luontaisella ajatuksellamme emme tajua ääretöntä Jumalaa, on oikein uskoa ja ajatella Jumalasta ja hänen töistään juuri niin kuin Jumala on sanassansa meille ilmoittanut. Ja kun Jumala rakkaudesta antaa meille kaikki taivaalliset lahjat, ansaitsee Jumala meidän kiitollisuutemme, kunnioituksemme, rakkautemme, kuuliaisuutemme ja tunnustuksemme sekä täyden luottamuksemme, että Jumala näkee tilamme, kuulee anomisemme, auttaa meitä kaikissa vaiheissamme ja vihdoin vie omaan kotiinsa taivaaseen. Hänen vakava sanansa on: ”Minä olen sinun Jumalasi. Älköön sinulla olko muita jumalia!”
H. J. Pätiälä, P. J. I. Kurvinen, Raamatullinen uskonoppi, s. 8-9, Concordia ry, 2021
Martti Luther selittää 1 Moos. 3:15, jonka mukaan Kristus polki rikki käärmeen eli perkeleen pään, seuraavasti: ”Siksi olen varma siitä, että monet pyhät ovat ymmärtäneet tämän salaisuuden; hehän odottivat Kristuksen syntyvän maailmaan naisesta ja VAPAUTTAVAN ihmissuvun”.
Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys, luvut 1─7, s. 187, vuoden 2004 painos, Suomen Luther-säätiö, sanan korostus allekirjoittaneen.
Kristus kuolemallaan vapautti koko ihmissuvun synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 417, SLEY, 1957.
Sitä koko maailman lunastus tarkoittaa. Ef. 1:7, Kol. 1:14, 1. Tim. 2:6. Jeesus on koko maailman Vapahtaja. Joh. 4:42, 1. Joh. 4:14.
Martti Luther huudahti kerran: Olen kastettu, olen pelastuva!
Tarkkaa lähdettä en tiedä. Näinkin Luther tunnusti uskonsa.
Kauan sitten luin, että tuo huudahdus oli ”Olen kastettu, olen pelastettu!
SLEYN messut jatkuvat vielä ainakin kahtena sunnuntaina Porissa Väinölän kirkossa.
Sinun puoleesi, Herra Jeesus, minun henkeni huokaa. Sinä olet minun pelastukseni. Amen.
Päivö Parviainen
Suurinkin syntinen saa heti uskoa ilman omaa vaivannäköänsä kaikille annettuun armoon Jeesuksen lunastusveressä.
H. J. Pätiälä, Saarnaa Sanaa.
Mika,
Näissä sinun lainauksissasi pyrit tuomaan sakramentalisen ”rakannuspalikan”, niin, ettei tarvi tulla uskoon, löytää pelastus, Armo. Nooakin LÖYSI armon Jumalan silmien edessä. Eli ei niinkuin KK33 ja KK92 sen tulkitsevat vaikka pitäisi vain tulkita sana ”matsa’ ”.
Lisäsys edelliseen, korjaus, viimeinen lause pitää olla:”..vaikka pitäisi vain tulkata sana ”matsa’ ”.
Muuten, tämän kohta on ainoastaan Suomen KK-Raamatuissa käännetty, tulkattu, ”sai armon”.
Ei ole kysymys kielen osaamattomuudesta vaan ”sakramentalisesta rohkeudesta”.
Uskoon tulo on vain sitä, että ennen epäuskoinen alkaa vain uskoa Jeesukseen. Toisin sanoin hänelle kirkastuu Jeesuksen sovintoarmo. Hän myös alkaa pitää itseään pelastettuna. Myöskin Raamattu tulee hänelle rakkaaksi. Hän myös löytää rukouksen maailman.
Meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa. Hebr. 10:10. (Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Hebr. 10:10, KR-38. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydelliseksi ne, jotka pyhitetään. Hebr. 10:14.)
Jeesus on meidän vanhurskautemme ja pyhityksemme. (1. Kor. 1:30) Niin sen täytyykin ollakin, jos mielimme pelastua. Pyrimme toki Jumalan mielen mukaiseen elämään, mutta emme pelastuaksemme, vaan koska meidät on jo pelastettu.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2024. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Älkäämme siis nukkuko niin kuin muut. 1. Tess. 5:6
On monta tapaa pitää kristityt valveilla. Tahtoisin muiden tapojen ohella suositella, että kristityt keskustelisivat keskenään Herran teistä. Matkatessaan Taivaan maahan Kristitty ja Toivorikas sanoivat toisilleen:
”Estäkäämme uneliaisuutta, alkakaamme hyvä keskustelu.”
Kristityt, jotka eristäytyvät ja vaeltavat yksinään, joutuvat helposti uneliaisuuden valtaan. Seurustele kristittyjen kanssa, niin pysyt valveilla ja virkistyt ja rohkaistut etenemään nopeammin matkallasi taivasta kohti.
C. H. Spurgeon, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Apostoli Paavalikin kävi keskusteluja eri ihmisten kanssa. Ks. esim. Apt. 17:2-3, 18:4, 19:9.
Muistaakseni nämä Kristitty ja Toivorikas puhuvat näin John Bunyanin kirjassa Kristityn vaellus (The Pilgrim’s Progress from This World to That Which Is to Come).
Herra lupaa: ”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. Ps. 91:14-15.
Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa. Room. 8:28.
Se on Jumalan työ ja taito, että hän voi tehdä asiat hyviksi, kun me olemme ne turmelleet ja niitä huolimattomasti käyttäneet. Minä olen usein ymmärtämättömästi ja hurjasti toimittanut monta asiaa, minkä tähden sitten olen suuresti hämmästynyt tietämättä, kuinka niistä taas pääsisin, jotka minun hurjuuteni kautta ovat häiriintyneet ja turmiolle tulleet. Mutta Herra on niin toimittanut, että se on parannettu, jota minä käytin huolimattomasti ja turmelin. Ja niin hallitsee Jumala kaikki pyhänsä, että he kyllä saattavat eksyä ja virheitä tehdä, mutta kuitenkin lopulta heille käy hyvin tai vähintäänkin pääsevät suuresta vahingosta. Jumala tekee tyhjästä kaiken, sen tähden voi hän myöskin pahasta hyvän tehdä.
Martti Luther, Raamatun kultajyviä, s. 108, Aurinko kustannus ja Arkki-kirjat, 2013.