Ihmisen suhdetta Jumalaan sanomme uskonnoksi.
Uskontoon kuuluu siis kaikki, mitä minä Jumalasta ajattelen ja uskon, millainen mieliala minulla on Jumalaa kohtaan ja miten minä häntä kohtaan käyttäydyn sekä mitä minä Jumalalta toivon ja odotan.
Uskonto on oikeata taikka väärää uskontoa riippuen siitä, ovatko ajatukseni Jumalasta totuuden mukaiset vaiko vain oman mielikuvitukseni hahmottelemat, turvaudunko Jumalaan, kunnioitanko ja rakastanko Jumalaa vaiko en, ja toivonko Jumalalta onnea ja menestystä, vai odotanko häneltä esim. onnettomuutta ja vahinkoa.
Jokaisella ihmisellä on siis uskonto, vieläpä ns. jumalattomalla ja kieltäjälläkin, vaikka uskontonsa, se on, suhteensa Jumalaan ei silti ole oikea. Jumalan kieltäjällä on sellainen uskonto, että hän hartaasti toivoo voivansa tulla toimeen ilman Jumalaa, ja sen tähden hän koettaa uskoa, ettei Jumalaa olekaan, ja milloin hänen mieleensä nousee kysymys: entäpä jos vanhurskas Jumala kuitenkin on olemassa, niin hän tahtoo torjua luotansa koko tuon vaarallisen ajatuksen. Kielteinen uskonto johtuu lihallisesta jumalakäsitteestä, mikä hyväksyy vain sellaisen Jumalan, joka ei voi kätkeytyä meidän aistimiemme havaintopiiristä, se on, joka ei ole kaikkivaltias.
Kaikki ei-oikeat uskonnot johtavat välttämättömyyden pakosta palvelemaan epäjumalia, se on, jumaloimaan itseämme ja omia mielikuviamme tai myös toisia ihmisiä, taikka sitten yli kaiken rakastamaan maailmaa, sen nautintoja, rahaa ja tavaraa. Ainoastaan oikeassa uskonnossa vältämme epäjumalanpalveluksen, ettemme kunnioita luotuja olioita totisen Jumalan sijassa.
Kun me luontaisella ajatuksellamme emme tajua ääretöntä Jumalaa, on oikein uskoa ja ajatella Jumalasta ja hänen töistään juuri niin kuin Jumala on sanassansa meille ilmoittanut. Ja kun Jumala rakkaudesta antaa meille kaikki taivaalliset lahjat, ansaitsee Jumala meidän kiitollisuutemme, kunnioituksemme, rakkautemme, kuuliaisuutemme ja tunnustuksemme sekä täyden luottamuksemme, että Jumala näkee tilamme, kuulee anomisemme, auttaa meitä kaikissa vaiheissamme ja vihdoin vie omaan kotiinsa taivaaseen. Hänen vakava sanansa on: ”Minä olen sinun Jumalasi. Älköön sinulla olko muita jumalia!”
H. J. Pätiälä, P. J. I. Kurvinen, Raamatullinen uskonoppi, s. 8-9, Concordia ry, 2021
Uusin Todistaja-lehti
https://www.facebook.com/share/p/12DGMU5JSMM/
Ps. Kommenttini näyttävät haihtuvan taivaan tuuliin kun kirjaudun ulos.
Minä ainakaan en ole poistanut täältä kenenkään kommentteja.
Sitä en epäile. Joku faktantsrkastaja on liikkeellä. Ei ollut ensimmäinen kerta. Näin on käynyt myös aikaisemmin.
Kristinoppi = ristinoppi = oppi rististä, joka seuraa vanhurskauttavaa uskoa, sisältäen Kristuksen elävän tunnon. Tätä yhtälöä Saatanan persoona vihaa, koska risti on merkki armosta. Tätä olen yrittänyt ”””opetella”””, vaikka tämä ilmaisuni Kristinopista lienee hieman puutteellisesti esitetty.
Valitettavaa vain, että tuo risti – mitä se sitten onkin – taitaa olla aina yhtä vaikea oppiläksy kenelle tahansa mihin tämä elämänaika ei riitä. Sillä tuo vanha lohikäärme ui aina perässä synnin liekinheitin mukanaan, vietelläkseen meidät pois ristin armon osallisuudesta.
Kosti! Kiitos! Juuri niin. Kristuksen sisäinen tunteminen.
Kiitos Riitta! Tuo sama löytyy myös Lutherilta ristinteologisena kokemuksena, vaikka se kaiketi yhdistetään lähinnä pietismiin ”suomalaisessa” kontekstissa.
Millaista oppia tai mitä sanaa sananpalvelijan tulee pitää esillä Jumalan seurakunnassa?
Ei omia unia tai unelmiaan, ei sydämensä näkyjä eikä sitä, mikä hänestä näyttää hyvältä (Jer. 23:16, 25). Ei myöskään inhimillisiä traditioita tai säädöksiä (Jes. 29:13; Matt. 15:9). Se, joka kirkossa puhuu, puhukoon Jumalan sanoja, kuten Pietari sanoo (1. Piet. 4:11), jotta sananpalvelijan vahvuus olisi ja pysyisi näissä sanoissa: ”… minun sanani, jonka minä suuhusi panen…” (Jes. 59:21) Niin kuin Augustinus sanoo osuvasti: ”Älkäämme kuulko kirkossa tällaista puhetta: ’näin sanon minä’, ’näin sanot sinä’, ’näin sanoo hän’; vaan: ’näin sanoo Herra’.”
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 47, Concordia ry, 2023.
Vielä ei ainakaan näy kommenttia siitä, missä kohdin olen väheksynyt oppia. Blogissani, jonka linkin laitoin kommenttiini, oikein kävin läpi erilaisia oppeja. Eikö se osoita, että olen tutkinut oppi -asioita?
Varsin kummallista on tämä jatkuva hyökkäys herätyskristillisyyttä kohtaan. Antakaa ihmisten uskoa Jeesukseen ja iloitkaa siitä että ihmisiä tulee uskoon.
Luin eräästä youtube -videosta erään kaste -jankkaajan loputtomat kommentit. En käsitä eräiden piirien suorastaan vainoharhaisuutta teemasta ”uudestisyntyminen”. Jotakin on pahasti vialla, jos kristityt eivät voi iloita yhteisestä uskosta. Eikö ole samantekevää olitko lapsesta asti uskovainen vai myöhemmin?
On kokemuksia siitä, mistä ihmiset haluavat kuolinvuoteellaan kuulla puhuttavan. Ei nimittäin opista, ei Tunnustuskirjoista, kasteesta, ei uskosta vaan mistä? Jeesuksesta!
”Ei nimittäin opista”. Tässäkin on hiukan negatiivinen sävy. Kristillinen kastekaan ei ole vähäinen asia. Kuolevaa kyllä voi lohduttaa ja rohkaista hänen kasteellaan kertomalla hänen jo siinä tulleen Jumalan lapseksi ja hän saa tämän heti uskoa omalle kohdalleen. On tietysti itsestään selvää kertoa ennen kaikkea Jeesuksesta. Tästä olemme samaa mieltä.
Mika, en todellakaan halveksi enkä vähättele kastetta. Tuossa kommenttiketjussa, johon viittasin, huomasin käsitykseni olevan noiden keskustelijoiden välissä. Pyydän myös anteeksi sanaani kaste-jankkaaja. Mutta siltä se nyt vain vaikutti. Keskustelussa toisen mielestä uskoon tulleen olisi mentävä ns. uskovien kasteelle kuuliaisuuden osoituksena. Toinen taas näytti uskovan jossain määrin että kaste ihan pelkkänä toimituksena ilman uskoa olisi toimiva. Ainakin se vaikutelma minulle tuli.
Mielestäni on näin: Sakramentti on armonväline ja vaikuttaa vain uskon kautta. Samoin Jumalan sanakin avautuu ihmiselle vain uskon kautta Pyhän Hengen avaamana. Ilman uskoa sakramentit ovat hyödyttömiä, sillä ne on otettava vastaan uskolla. Minusta on saman tekevää ja älytöntä kiistellä siitä, milloin usko tulee ts. ihminen uskoo. Ihminen tietää sen itse. Usko on todella syvällinen tiedostettavissa oleva kokemuksellinen asia. Ihminen havahtuu: Nyt minä uskon, aiemmin en uskonut. Aiemmin halusin toimia oman pääni mukaan, nyt suuntaudun Jumalan tahdon mukaan. Olen katunut ja kääntynyt ja nyt uskon Jeesukseen. Haluan tietää miten Hän tahtoo minun uskovan ja elävän.. Aiemmin oli noin, mutta nyt on toisin. Kukaan ihminen ei voi sitä sanella, pakottaa eikä säätää toiselle ihmiselle. Sillä Pyhä Henki ei ole ihmisen haltuun otettavissa. Kts. Joh. 3:8
Aikanaan luin Lutherin opetuksen ”Lapsikasteen puolustamiseksi”. Luther sanoi ettei voida osoittaa että lapsi ei uskoisi. Lapsi uskoo ja kristittyjen vanhempien tulee viedä sylivauva kasteelle. Jossain vaiheessa lapsi tai aikuinen sitten tulee Jeesuksen luo, hänessä syntyy usko ja luottamus Kristukseen ja syntien anteeksiantamukseen hänessä.
Olen itse suunnattoman kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he ovat vieneet minut kasteelle. Olen ottanut kasteen lahjan vastaan uskolla ja olen nyt Jumalan lapsi.
Myöhemmin uskoon tulleen kastetun ei pidä mennä enää kasteelle, koska hän on jo otettu Jumalan armoliittoon. Yksi kaste, yksi usko, yksin Kristus. Nyt hän on ottanut uskon lahjan vastaan, ja on Jumalan lapsi.
Riitta, kiitos selvennyksestä.
Marko S. kirjoitti: ”Vielä 1800-luvulla luterilaisissa dogmatiikan oppikirjoissa käytettiin kristinuskosta sellaisia termejä kuin ”Kristillinen uskonto” tai ”Jeesuksen perustama uskonto” ( Den Kristna/christeliga Religionen, Den af Jesus grundade Religionen) yms.”
Minua kiinnostaisi tietää pidätkö sinä kristinuskoa Jeesuksen perustamana uskontona?
On kaikki valmista, niin kuulla saamme,
on toimitettu työ lunastuksen,
kun Kristus kuollut on sijaisenamme
ja maksoi velat jo syntisien.
Siis riennä, syntinen, nyt joutuisasti,
juur niinkuin olet, vain sellaisenaan,
kun kutsu kuuluu maan ääriin asti,
niin valmis autuus käy omistamaan.
C. O. Rosenius, Elämän Leipää, s. 38, SLEY-Kirjat Oy, 1980.
Niin suloiselta nimesi
sun Jeesus kuulostaa.
Se liennyttääpi murheeni
ja pelon karkottaa.
Edward Perronet (1721-1792)
Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Joh. 15:2
Turhien oksien leikkaaminen sattuu. Jos niin ei tehdä, kasvu näivettyy ja lakkaa. Leikattu puu sallii hedelmän kasvun mittaansa. Se on salattu ihme.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2024.
Marko kirjoitti: ”Itse asiassa oppi ON myös uskomme kohde (vaikka asiasta vallitsee oppineiden parissa erilaisia käsityksiä). On kyllä totta, että oppi antaa meille raamit tai tienviitat. Mutta samalla se esittää uskomme kohteen oikein.”
Olin väärässä. On totta että oppi on myös uskon kohde. Itse miellän opin kuitenkin enemmän niin että se on uskon sisältö. Oppi on se sisältökokonaisuus mikä uskotaan. Mutta siis on myös uskon sisältönä sen kohde. Minun ajatukseni lähti siitä, että opin pelkkä järjellä tietäminen ja käsittäminen ei ole vielä uskoa. Muistan että Timo Laato opetti yhdessä STI:n Room.kirjeen luennollaan jotenkin niin, että ihmistä ei voida istuttaa pöydän ääreen ja tarjota hänelle kristinuskon oppipaketti tyyliin: hyväksy tuo niin olet kristitty. Siis oppi ikään kuin kaadettaisiin toisen päähän. En muista tarkkoja sanamuotoja. Löytyy STI:n sivuilta.
Todelliseksi kristityksi, Jumalan lapseksi tullaan kohtamaalla Jeesus Kristus, Jumalan Sana ja siten koko Kolmiyksinen Jumala. Kohtaaminen on syvästi kokemuksellinen.
Opilla voidaan viisastella ja nikkaroida ja sitä voidaan käyttää toisten hengelliseen alistamiseen (vrt. kirjanoppineet ja fariseukset). Olen paljon miettinyt Paavalin sanoja ”jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen.”(2 Tim 3:7). Ja koska tässä edellä Paavali puhuu naisparoista, eräs Lähetyshiippakunnan pappi tähdensi juuri selityksessään ”naisparkoja”. Varmaankaan tässä ei ole kyse siitä ettei voisi olla myös miesparkoja, jotka eivät koskaan pääse totuuden tuntemiseen. Vai onko totuuden tunteminen sukupuolisidonnaista?
”Raamattu mainitsee uskon kohteeksi paitsi koko opin myös sen osia (Luuk. 24:45-48; Room. 6:8; 10:9; 1 Tess. 4:14; 1 Tim. 1:15; Hebr. 6:1s; 1 Joh. 5:5). Eri kohdat eivät ole järjellä toisistaan johdettavissa, vaan ne on etsittävä Raamatusta. Nämä kohdat osoittavat myös, ettei voi olla uskoa paljaana ilman uskoa tiettyihin tosiasioihin, oppiin. Eri uskonkohdissakin voidaan puhua vielä pääasioista ja sivuasioista (Hepr. 8:1, Kristuksen ylimmäispapillisen viran pääkohta). – Jumalan lapsilla on vain yksi opettaja (Matt. 23:8), hän, joka on totinen Jumala (1 Joh. 5:20) ja ainoa välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Jeesus Kristus (1 Tim. 2:5). Hän on antanut itsensä lunnaiksi kaikkien edestä ja tahtoo, että jokainen tulisi tuntemaan totuuden, sen opin, jonka hän on selvin sanoin ilmoittanut VT:n ja UT:n kirjoituksissa, ja siten omistaisi iankaikkisen elämän (1 Tim. 2:4-7; Joh. 20:31).” (Raamatun sanakirja, Aapeli Saarisalo, kolmas uudistettu painos, 1965).
Riitta. Seuraavakin liittyy uskontoon. Näin Henrikin päivän kunnniaksi HS:ssa – Päivän Timantti Inkerin kirkosta – ”Suomalaiset lähetysjärjestöt jatkavat yhteistyötä Kremliä lähentyneen luterilaisen kirkon kanssa.” Kannattaa lukea mm. ”salaa vihityistä papeista” jne… Artikkeli on tietenkin maksumuurin takana. Teksti on varsin valaiseva ja sopii tämän ajan henkeen, jossa Inkerin kirkon ohella Sley, Kansanlähetys ja ylipäätään herätysliikkeet esitellään lähes Venäjän käsikassaroina. Sopii toki hesarin julkaisupolitiikkaan, siitä ei liene epäilystä.
https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000010941588.html
Muuten. Kiinnitin huomioni tuohon kuvaan, joka näkyy ripille päässen pojan vaatteessa Luther kuva – manipuloituna – tekstillä : ”I was Lutheran….” Kannatta huomioida sekin mistä tässä on ylipäätään kysymys.
Kiitos Kosti vinkistä! Huomasin Toivo Loikkasen blogin aiheesta.
Hesaria en ole tilannut enää 25 vuoteen. Hesari on ihan pohjanoteeraus: Ollut agendajournalismia jo niin kauan kuin muistan. En lue muutenkaan suomalaista mediaa enää ollenkaan. Lähes kaikki uutiset kuuntelen youtube-kanavilta. Meidän mediamme välittämät uutiset ovat poliittisesti ja ideologisesti vihamotivoituneiden toimittajien juttuja.:)) Siitä tässä Hesarin jutussakin on melko varmasti kyse.
Riitta. Hesarin olen välillä tilannut pariksi kuukaudeksi tietääkseni, mistä kristittyjä tällä hetkellä syytetään. Mutta en minäkään seuraa suomalaista mediaa juurikaan. Luen saksalaisesta mediasta asioita, josta suomalainen media vaikenee.
Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa. Hes. 34
Herra Jumala. Sinä olet kaikkien eksyneitten taluttaja, heikkojen turva ja kadoksiin joutuneitten pelastaja. Itsessämme me olemme avuttomat, köyhät ja kuolleet hengellisesti, mutta sinun sanassasi on elämä ja voima. Lähetä sanansaattajaksesi joku ihmisesi, että hän toisi meille tervehdyksen sinulta. Lähetä meidät viemään hyvää sanomaasi jollekin, joka sitä tarvitsee. Osoita, Herra, meille, miten me tarvitsemme toisiamme Kristuksen käskyläisinä ja sinun salaisuuksiesi taloudenhoitajina. Tulkoon sinun valtakuntasi.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 115-116, WSOY, 1965.