Ihmisen suhdetta Jumalaan sanomme uskonnoksi.
Uskontoon kuuluu siis kaikki, mitä minä Jumalasta ajattelen ja uskon, millainen mieliala minulla on Jumalaa kohtaan ja miten minä häntä kohtaan käyttäydyn sekä mitä minä Jumalalta toivon ja odotan.
Uskonto on oikeata taikka väärää uskontoa riippuen siitä, ovatko ajatukseni Jumalasta totuuden mukaiset vaiko vain oman mielikuvitukseni hahmottelemat, turvaudunko Jumalaan, kunnioitanko ja rakastanko Jumalaa vaiko en, ja toivonko Jumalalta onnea ja menestystä, vai odotanko häneltä esim. onnettomuutta ja vahinkoa.
Jokaisella ihmisellä on siis uskonto, vieläpä ns. jumalattomalla ja kieltäjälläkin, vaikka uskontonsa, se on, suhteensa Jumalaan ei silti ole oikea. Jumalan kieltäjällä on sellainen uskonto, että hän hartaasti toivoo voivansa tulla toimeen ilman Jumalaa, ja sen tähden hän koettaa uskoa, ettei Jumalaa olekaan, ja milloin hänen mieleensä nousee kysymys: entäpä jos vanhurskas Jumala kuitenkin on olemassa, niin hän tahtoo torjua luotansa koko tuon vaarallisen ajatuksen. Kielteinen uskonto johtuu lihallisesta jumalakäsitteestä, mikä hyväksyy vain sellaisen Jumalan, joka ei voi kätkeytyä meidän aistimiemme havaintopiiristä, se on, joka ei ole kaikkivaltias.
Kaikki ei-oikeat uskonnot johtavat välttämättömyyden pakosta palvelemaan epäjumalia, se on, jumaloimaan itseämme ja omia mielikuviamme tai myös toisia ihmisiä, taikka sitten yli kaiken rakastamaan maailmaa, sen nautintoja, rahaa ja tavaraa. Ainoastaan oikeassa uskonnossa vältämme epäjumalanpalveluksen, ettemme kunnioita luotuja olioita totisen Jumalan sijassa.
Kun me luontaisella ajatuksellamme emme tajua ääretöntä Jumalaa, on oikein uskoa ja ajatella Jumalasta ja hänen töistään juuri niin kuin Jumala on sanassansa meille ilmoittanut. Ja kun Jumala rakkaudesta antaa meille kaikki taivaalliset lahjat, ansaitsee Jumala meidän kiitollisuutemme, kunnioituksemme, rakkautemme, kuuliaisuutemme ja tunnustuksemme sekä täyden luottamuksemme, että Jumala näkee tilamme, kuulee anomisemme, auttaa meitä kaikissa vaiheissamme ja vihdoin vie omaan kotiinsa taivaaseen. Hänen vakava sanansa on: ”Minä olen sinun Jumalasi. Älköön sinulla olko muita jumalia!”
H. J. Pätiälä, P. J. I. Kurvinen, Raamatullinen uskonoppi, s. 8-9, Concordia ry, 2021
Herra on poistanut sinun tuomiosi, kääntänyt pois sinun vihollisesi. Sef. 3:15
Me olemme tehneet syntiä, (Tuom. 10:10, 15, Katumuspsalmit: 6, 32, 38, 51, 102, 130 ja 143, Room. 11:32, Gal. 3:22) olemme tehneet kapinan, olemme loukanneet Jumalan majesteettia. Me olemme tarttuneet aseisiin Herraamme vastaan. Ja kuitenkin säästää Jumala meitä ja sallii toisen, viattoman, Jeesuksen, astua meidän sijaamme sovittamaan meidän rikoksemme. Onko tämä inhimillistä oikeutta, oi Herra, Herra? Oi ei, tässä ei meitä ole kohdeltu oikeuden mukaan, vaan tässä on ilmennyt rakkaus, joka käy yli kaiken ymmärryksen ja kaikkien ajatusten.
ANDERS NOHRBORG, Armoa armosta, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Room. 8:33
Jeesus on alttiiksi annettu meidän syntiemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. (Room. 4:25) Sinun tähtesi Jeesus on syntynyt, sinun tähtesi alttiiksi annettu, sinun tähtesi kuollut ja ylösnoussut ja jälleen eläväksi tullut, sinulle hän kuuluu, niin kuin sinulle kuuluu myös hänen elämänsä, kärsimisensä ja kuolemansa. Kirouksen puu on muuttunut elämän puuksi, ja jokainen sen suojassa seisova rohkenee nyt riemuita: kuka voi syyttää sitä, jonka Jumala on valinnut. Jeesus on välimiehemme, sovintouhrimme, puoltajamme ja auttajamme hädässä, eikä hän anna meidän joutua turmioon. Hänen verensä puhdistaa uskon kautta sydämemme niin, ettei meissä ole mitään tahraa eikä ryppyä. Ja mikä on vielä enemmän: meidän puhtautemme, pyhyytemme ja vanhurskautemme ei ole enkelin puhtautta vaan Kristuksen puhtaus, Kristuksen pyhyys, (Hebr. 10:10, 14) Kristuksen vanhurskaus, niinpä itse Kristus.
JOHANN ARNDT, Armoa armosta, tämän päivän teksti, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
”Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.” Hes. 34:16
Hyvä paimen vie lampaansa lepäämään, etsii, tuo takaisin harhautuneen, sitoo murtuneen jalan, hoivaa uupunutta ja laittaa rajat itseriittoisille. Huonoinkaan paimen ei ole väärä paimen, jos hän kulkee Herran käden alla.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2024.
Sinä, Jumala, olet luonut meidät yhteyteesi ja sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon sinussa.
Kirkkoisä Augustinus
Rukoilkaamme sisäistä ja omantunnon rauhaa mahdollisimman monelle. Jeesuksen nimessä.
Kristuksen ylösnousemisen suurtyö on tapahtunut juuri sen tähden ja sitä on saarnattava, kuultava ja opittava tuntemaan sitä varten, että se meissä kantaisi hedelmää, herättäisi ja sytyttäisi sydämemme ja vaikuttaisi meissä uusia ajatuksia, uutta ymmärrystä ja mieltä, elämää ja iloa, luottamusta ja voimaa.
Martti Luther, Kirkkopostilla II, s. 326, SLEY, 1942.
Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. 1. Joh. 4:16
Jumala on rakkaus. On hyvä ja oikein ajatella, että jokaisen maahan ulottuvan auringonsäteen toisessa päässä on aurinko, ja samoin jokaisen maata koskettavan rakkauden kosketuksen toisessa päässä on Jumala.
Mark Guy Pearse, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Emme siis saa epäillä sitä, että Pyhä Henki asuu meissä, vaan meidän pitää varmasti uskoa ja tunnustaa olevamme ”Pyhän Hengen temppeli”, niin kuin Paavali sanoo (1. Kor. 6:19). Sillä jos ken tuntee rakkautta sanaa kohtaan, halusta kuuntelee Kristusta, puhuu hänestä, ajattelee häntä, opettaa ja kirjoittaa hänestä, tietäköön, että tämä ei ole inhimillisen tahdon ja järjen aikaansaannosta, vaan Pyhän Hengen lahjaa.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 449, SLEY, 1957.
Meidän uskomme heikkouden ja lihassamme olevan turmeluksen tähden emme voi iloita autuudestamme niin kuin me saisimme, joten meidän täytyy aina sanoa Herran opetuslasten tavalla: Herra lisää vain meille uskoa ja pidä meitä uskossa elämämme loppuun asti, sillä joka loppuun asti vahvana pysyy, se tulee autuaaksi.
Kristus ja Hänen uskova seurakuntansa, Evankelisluterilainen Todistajaseura, s. 190, 2005.
Muistakaa sen tähden, että Jumalan vanhurskaus on se, jolla meidät vanhurskautetaan, eli syntien anteeksiantamuksen lahja. Tämä vanhurskaus Jumalassa on suloinen vanhurskaus, sillä se ei tee Jumalasta vanhurskasta tuomaria vaan anteeksiantavan isän, joka ei tahdo tuomita vanhurskaudellaan vaan vanhurskauttaa ja päästää syntiset synneistään.
Martti Luther, Armahda minua, Jumala, Psalmin 51 selitys, s. 108, Concordia ry, 2022.
NEHEMIA 5:14-15
Myöskään en minä eivätkä veljeni siitä päivästä asti, jona minut määrättiin olemaan heidän käskynhaltijanaan Juudan maassa, siis kuningas Artahsastan kahdennestakymmenennestä hallitusvuodesta aina hänen kolmanteenkymmenenteen toiseen hallitusvuoteensa saakka, eli kahtenatoista vuotena, syöneet käskynhaltijalle tulevaa ruokaa.
Sillä aikaisemmat käskynhaltijat, jotka olivat olleet ennen minua, olivat rasittaneet kansaa ja ottaneet siltä leipää ja viiniä sekä vielä neljäkymmentä hopeasekeliä. Myöskin heidän palvelijansa olivat sortaneet kansaa. MUTTA MINÄ EN TEHNYT NIIN, SILLÄ MINÄ PELKÄSIN JUMALAA.
Käskynhaltija siis suuresti kunnioitti ja rakasti Jumalaa ja halusi siksi toimia oikeudenmukaisesti.