Toimittajat saattavat letkautella asenteellisia kommentteja kristityistä ja kristinuskosta. Miten se sopii toimittajan etiikkaan?
Helsingin Sanomien toimittaja kirjoitti pakistanilaisesta uskontoriidasta, jonka seurauksena kristittyjen kirkko ja asuinalue Joseph Colony oli tuhottu (HS 31.5.). Tutkivan journalismin otteella tehdystä jutusta selviää kansainvälisen uutisoinnin hatara tietopohja. Kirkonkulman mellakka ei käynnistynytkään juoppojen tappelusta, vaan maksamattomasta parturilaskusta. Kristittyjen ja muslimien vihanpidon sijaan kysymys olisikin ollut kirkon arvokkaasta tontista, jota jotkut havittelivat itselleen. Toimittaja tiivistää löytönsä: ”Joseph Colonyn polttamisesta ei ole kulunut vielä kolmea kuukautta, mutta totuus tapahtumien kulusta on jo karannut yhtä kauas kuin Raamatun kertomukset.”
Raamatun kertomukset? Niiden totuus kaukana tapahtumista? Luulin, että artikkelin aiheena oli tutkia pakistanilaisten kristittyjen kotien ja kirkkojen tuhoamista. Vai onko uskontovihamielisyys ehkä sittenkin perusteltua, kun kristityt perustavat uskonsa Raamattuun, joka on kaukana totuudesta? Toimittajan lipsautus saattaa kertoa laajemminkin siitä tasapuolisuudesta ja neutraaliudesta, jolla kristinuskoa ja muitakin uskontoja käsitellään tiedotusvälineissä. Pohjoismaisesta, yhä sekulaarimmasta horisontista on vaikea hahmottaa, että maailman ihmisten enemmistö suhtautuu uskontoon vakavasti. Kristittyjä on maailman väestöstä kolmannes. Kirkot kasvavat Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Samalla uskonnottomien määrä vähenee.
Tästä katsannosta antaa välähdyksen samassa HS:n numerossa ollut kongolaisen ylioppilaan Claude Ouamban haastattelu. Hän kirjoitti laajasta matematiikasta eximian ja hakee opiskelemaan Aalto-yliopistoon. Lukemista harrastava nuorimies sanoo lempikirjakseen Raamatun. Haastattelija ei sentään kommentoi lempikirjan totuusarvoa.
Toivon sitä, että myös Helsingin Sanomien uusi vastaava päätoimittaja pitää huolen korkeatasoisen uskontojournalismin toteutumisesta. Kristittyjen ja kristinuskon nälviminen ei sitä ole.
Toivottavasti palkkaisivat myös jonkun teologin sinne töihin niin uskontojournalismi saisi ryhtiä. Nyt se on luvattoman heikkolaatuista ja sitä kirjoittelevat kaikenlaiset senttarit.
Huvittava juttu sinänsä mutta kukaan HS:n uutisen kommenttiosiossa ei muista lukeneensa vanhaa korjaamatonta uutista. Oliko sellainen edes julkaistu?
Suurten ulkomaisten laatulehtien toimittajakunnassa on uskontoon erikoistuneita ja alaa opiskellleita toimittajia, samaan tapaan kuin kulttuuritoimittajat ovat oman alansa substanssin erityisosaajia. Mika, en saa kiinni, mihin viittaat maininnalla: ”kukaan HS:n uutisen kommenttiosiossa ei muista lukeneensa vanhaa korjaamatonta uutista. Oliko sellainen edes julkaistu?”
Helsingin sanomien uskontoa, ainakin kristinuskoa, kasittelevät jutut, ja niitä riipustelevat toimittajantapaiset kuuluvat siihen kategoriaan: ”Nykyään kun tiedämme paremmin…””
Toimittajat saattavat letkautella asenteellisia kommentteja puolueista ja politiikasta. Miten se sopii toimittajan etiikkaan?
Samanlaista porua näkee Homma-foorumilla ja vastaavilla, kun perussuomalaisten asioita käsitellään mediassa. Aika herkkänahkaista porukkaa, jos yksittäinen irrallinen heitto ”Raamatun totuudellisuudesta” saa aikaan tällaisia reaktioita
Maailman ihmisten enemmistö saattaa suhtautua uskontoon vakavammin kuin keskiverto suomalainen, mutta Hesarin maailmanlaajuinen levikki taitaa rajoittua aikaslailla tänne Suomeen.
ps. luterilaisia on maailman väestöstä noin 1%, uskonnottomia 14%. Kristinuskoa nopeammin maailmassa kasvaa, islam, bahai, sikhismi ja hinduismi. Länsimaissa nopeimmin suosiotaan taas kasvattaa uskonnottomuus.
Otto Crons, mainitsemasi uskonnottomien osuus (14%) on liian korkea. Tarkempi luku on 9,3%. Lisäksi ateistien osuus on 1,9%. Et mainitse käyttämääsi lähdettä. Ohessa tiedot Maailman uskontotilanteesta (Johnson – Barret – Crossing 2012): kristittyjä on eniten, 2325 milj., 33,0 prosenttia,
muslimeja 1583 milj., 22,4 prosenttia,
hinduja 969 milj., 13,7 prosenttia,
uskonnottomia 661 milj., 9,3 prosenttia,
buddhalaisia 473 milj., 6,7 prosenttia,
kiinalaisperäisten uskomusten kannattajia 467 milj., 6,6 prosenttia,
kansanuskontojen kannattajia 264 milj., 3,7 prosenttia,
ateisteja 136 milj., 1,9 prosenttia,
uusien uskontojen kannattajia 63 milj., 0,9 prosenttia,
sikhejä 24 milj., 0,3 prosenttia,
juutalaisia 15 milj., 0,2 prosenttia,
muita 72 milj., 1,3 prosenttia
Pekka Särkiö
Viittasin siihen, että uutinen vaikutti olevan korjaus aiempaan uutiseen, jossa asuinalueen tuhoamisen syyt olisi kerrottu eri tavalla kuin nyt tehtiin. Sitä aiempaa uutista vain ei ilmeisesti syystä tai toisesta julkaistu HS:ssa.
Pekka, kuten hyvin tiedät, näitä tutkimuksia on paljon ja erityisesti tuo ”unaffiliated / non-religious” osuuden määrittäminen on erityisen vaikeaa. Pew forumin The Global Religious Landscape tutkimuksen mukaan ”unaffiliated” kategoriaan kuuluu jopa 16% maailman väestöstä.
Nämä kuitenkin kuvaavat vain identifioitumista johonkin uskonnolliseen ryhmään eikä sinänsä kerro vielä kovin paljoa henkilöiden oikeista uskomuksista. Tuossa ”unaffiliated” ryhmässä on paljon johonkin korkeampaan voimaan uskovia ja toisaalta kristityissä on paljon niitä, jotka eivät usko Jumalaan (Suomessa alle kolmannes uskoo Jumalaan).
Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, kenties oikeampi kysymys olisi, kuinka moni suomalainen (Hesarin lukija) pitää Raamatun kertomuksia totena ja kuinka moni (”kauas totuudesta karanneina”) kertomuksina. Mikäli valtaosa pitää niitä kertomuksina, jotka kenties pohjautuvat johonkin todelliseen tapahtumaan, mutta matkan varrella tarina on muuttunut melkoisesti, niin silloinhan Hesarin toimittajan vertaus on varsin osuva.
Kiitos Otto, tarkennuksesta. Oma filosofisempi kysymys on Raamatun totuudesta. Onko historiallinen totuus ainoa totuuden ulottuvuus? Voivatko esim. Psalmit, Raamatun alkukertomukset (Gen 1-9), Profeettojen tekstit, Paavalin kirjeet, edustaa totuutta muussa kuin historiallisen tapahtumisen mielessä, esimerkiksi ihmistä muuttavassa merkityksessä? Totuutta voidaan arvioida tarkasteltavana olevan tekstin vaikuttavuuden kautta: vrt. ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi. (Joh 8:32). Länsimainen ihminen on vallitsevan historiakäsityksen (August Hermann Francke: ”Wie es eigentlich gewesen ist?”) vanki, ja unohtaa samalla, että hänen näkökulmansa tapahtuneen historian tulkintaan on oman taustan ja esiymmärryksen kautta värittynyt. Siksi ei ole absoluuttista tapahtuneen historian totuutta. Historian ”totuus” on kiinni siitä, mitä juonteita ja osia kaikesta tapahtuneesta valitsemme.
Otto, vielä uskontotilastoihin. Luulen uskonnottomien määrän vaihtelun eri tilastoissa riippuvan osaltaan siitä, kuinka Kiinan uskontotilanne nähdään. Kiinan Kansantasavallan jyrkän uskontokielteisyyden jälkeen maassa on ainakin muodollisesti uskonnonvapaus. Kristittyjen määrä kasvaa Kiinassa voimakkaasti. Arviot liikkuvat 50-100 milj. vaiheilla. Edustamani Suomen Pipliaseura on osakkaana Nanjingin Raamattukirjapainossa. Tämä maailman suurin Raamattujen painotalo on 1980-luvulta lähtien painanut yli 100 milj. Raamattua! Kristinuskon lisäksi Kiinan perinteiset uskonnot (esi-isien kultti), sekä Buddhalaisuus ja Islam kasvavat.
Kiitos Mika tarkennuksesta! Tämä keskustelun juonne liittyy mediatalojen haasteeseen varmistaa uutisten taustat samalla kun tiedonvälityksen nopeuden vaatimus kasvaa. Tästä seuraa luonnollisesti epätarkkuuksia tai täysiä huteja, joita on joskus tarve korjata.