Eräs helluntailainen Kotimaan blogin yhteydessä sanoi, ettei voi turvata Jeesukseen, eikä tietää olevansa pelastettu, ellei ensin ole tehnyt ns. ratkaisua. Mitä ajattelette tästä väitteestä? Minä ainakaan en hyväksy ja usko sitä väitettä! Siinä ajatellaan hyvin kaavamaisesti uskoontulosta, ja että se voi tapahtua vain ns. ratkaisun tekemällä. Onko siis uskoontulo ihmisen vai Jumalan teko? ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” (Joh. 6:29). Ihminen on vastaanottava ja saava eikä antava osapuoli pelastuksessa. (Joh. 1:12, 2. Kor. 6:1, 1. Tim. 1:15). Raamattu sanoo myös esim.: ”Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” (Room. 10:17). Voi siis esim. aivan hyvin istua kirkon penkissä kuuntelemassa saarnaa, ja niin Kristuksen armo kirkastuu hänelle ja tulee selväksi. Ja esim. niitäkin on ainakin joitakin, jotka ovat syntyneet uskovaiseen kotiin ja ovat olleet koko ikänsä uskossa. Tai joku on tullut uskoon ehtoollispöydässä tai kuullessaan ja uskoessaan synninpäästön sanat omalle kohdalle. Esim. Luther tuli uskoon kertomansa mukaan tutkiessaan Raamattua, kun kohta ”Vanhurskas on elävä uskosta.” (Room. 1:17), avautui hänelle. Ja K. V. Tamminen on kertonut, että jakeesta ”jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” (Ef. 1:7), hän käsitti anteeksiantamuksen kuuluvan hänellekin. Tamminen on kertonut, että kun hän ensimmäisen kerran luki tuon jakeen, hän laittoi kysymysmerkin sen viereen. Kun hän luki sen toisen kerran, hän tajusi sen merkityksen.
Uskoontulosta
Pelastavaan uskoon kuuluu tieto, suostumus ja luottamus. Latinaksi nämä sanat ovat notitia, assentia ja fiducia… Minä tiedän keneen uskon… Minä tiedän lunastajani elävän. Job 19:25… Usko on suostumusta: ihmisen tulee taipua tunnustamaan, että tässä on syntinen, kadotettu ihminen. Näin suostutaan sanomaan vain, kun uskalletaan jäädä Jumalan sanan totuuden alle. Usko on suostumusta: ihminen taipuu sanomaan, että tällaisena tahdon olla Jeesuksen oma, tällaisena tahdon uskoa syntien anteeksiantamuksen hyvään sanomaan. ”Ei mulla muuta neuvoa kuin luottaa anteeksantohon!”
”Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen”
Usko on luottamusta. Hebrealaiskirjeestä muistamme uskon määritelmän: ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” (Hebr. 11:1). Ihmeellistä, saan luottaa Taivaan Isän hyvään huolenpitoon kaikissa tilanteissa. Pääni hiuksetkin ovat luetut. Näin Jeesus vakuuttaa, ja Hän vastaa sanastaan.
Reijo Arkkila, Sanasta elämä, s. 83-85, SLEY, 1982.
Mika kirjoittaa; ”ihmisen tulee taipua tunnustamaan, että tässä on syntinen, kadotettu ihminen. ”
Miten kuollut, sidotulla tahdolla varustettu pystyy taipumaan kun hän vihaa Jumalaa. Voitko selittää Mika. Jos vastaus on se, että Jumala vaikuttaa tämän taipumuksen miksei Hän vaikuta sitä kaikissa, koska Hän tahtoo, että kaikki pelastuvat. Miksi Hän pelastaa vain jotkut.
Sami. Hyvä kysymys. Miksei Jumala pelastanut Faaraota? Onko sinulla siihen vastaus?
Kosti, mukava tavata. Kysymykseen Faaraosta annan kaksi vastausta.
1. Luterilaiset vastaavat Jumala ei ollut valinnut Faaraota. Faarao ei voinut itse kääntyä koska omisti sidotun tahdon. Jumala ei vapauttanut Faaraota koska ei tahtonut. Jumalan vika siis.
2. Kirkko on aina vastannut, että ihminen vapaalla tahdollaan valitsee, Faarao valitsi itse vapaalla tahdolla pahuuden. Jumala kunnioittaa ihmisen vapaata tahtoa.
Sami. Sanot että Jumalan vika. Meidän kaikkien on helppo syyttää Jumalaa. Et sitten muista, kunka monta kertaa Jumala antoi vitsauksen väistyä faaraon yltä. Se ei kuitenkaan saanut faaraota perääntymään. Eikö tuo vika ollut nimenomaan faarossa ja hänen tahdossaan?
Kosti, juuri niin, mutta luterilaisuudessa asia ei mene tietenkään kuvaamallasi tavalla.
M, Pentti. ”Usko ei ole tietoa..” Usko on tietysti Jumalan lahja. Mielestäni tämä lahja on myös henkilökohtainen. Lahja ei myöskään voi olla sisällyksetön. Usko ei ole siten tunne vaan uskoon kuuluu aina intuitiivinen tieto, vaikka sitä ei aina uskova pysty sanallisesti selittämään. Usko on myös muuttava voima, joka ilmenee yksinkertaisena luottamuksena Jumalan Sanaan ja sanaan. Yhdistävä tekijä on eri aikakausina ollut myös salattu elämä Kristuksen kanssa Jumalassa. Tärkeintä on ollut henkilökohtainen kilvoittelu ja Jumalan läsnäolon tunto, ei kuitenkaan ilman sanaa ja sakramentteja. Vanhurskauttava usko on siten henkilökohtaisen pelastuksen osallisuus, kuten itse näen asian.
Mitä on ’intuitiivinen tieto’? Minä voisin käyttää siitä sanaa ’vakaumus’. Nobel-voittajilta kysytään usein, uskovatko he tieteelliseen intuitioon. Useimmat, elleivät kaikki, uskovat. Siitä tulee tietoa vasta, kun tehdään päteviä kokeita ja saadaan yksiselitteisiä tutkimustuloksia. Paavali käytti vertausta, missä nyt katsomme kuvastimesta ja vasta tuolla puolen kasvoista kasvoihin, usko muuttuu vasta iäisyydessä näkemiseksi.
Niin, miksei myös vakaumus. Eikö se sisällä sisällä silloin myös tiedon. Uskomme ja tiedämme varmasti, että Jeesus Kristus on elävän Jumalan Poika. Tie totuus ja elämä. Tätä meille ei ole ilmoitanut liha eikä veri, vaan Isämme taivaasta. Ja tätä pahan valta vihaa, meidän uskoamme. Kuten tiedämme, myös samarialaiset sanoivat Sykarin kaivolla olevalle naiselle: ”Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja.” Kuuleminen vaikutti heissä varman uskon ja myös tiedon Pyhässä Hengessä.
”Uskomme ja tiedämme varmasti, että Jeesus Kristus on elävän Jumalan Poika.” Paavali ei puhu tässä uskosta Jeesukseen, mutta käsittelee kuitenkin tietoon nojautumista: ”Meillä kaikilla toki on tästä asiasta tieto. Mutta tieto tekee ylpeäksi, rakkaus sen sijaan rakentaa. Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa. Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee.”
Mielestäni on hieman vaikea yhdistää ylpeyttä siihen, että me uskomme ja tiedämme varmasti, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, koko maailman Vapahtaja. Tuosta uskosta ja tiedosta ei Kristus Pietaria nuhdellut ja Paavalille tuo usko ja tieto annettiin suoraan taivaasta.
Usko tekee nöyräksi ja tieto ylpeäksi. Tieto näet on myös vallan väline.
Niin, sitten usko ja tieto Kristuksesta oli samarialaisillekin vain vallan väline ja ylpeyden aihe.
En käyttänyt sanaa ’vain’ vaan ’myös’. Tietäminen antaa keinon pitää muita tietämättöminä ja näin alempiarvoisina. Tätä on tietoa omaksuneiden varottava. Tiedän, että samanlaista jakoa tehdään uskovien ja uskosta osattomien välillä, mutta siinä taitaa olla mukana myös ’tieto’ siitä, mikä on oikeaa uskoa ja mikä ei ole.
Tuskin siinä on ongelma, että me uskomme ja tiedämme varmasti, että Kristus on Jumalan Poika. Tuohon tunnustukseen Raamattu kokonaisuudessaan ohjaa. Jeesushan kysyi opetuslapsilta; ”Kenenkä te sanotte minun olevan?” Tiedämme Pietarin vastauksen. ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”. Tuon tunnustuksen perusteella Jeesus sanoi Pietaria autaaksi. Jäivätkö muut opetuslapset alempiarvoisiksi. Tuskin. Tätä samaa Jeesus kysyy meiltä. Hieman ihmettelen, mikäli meidän pitäisi epävarmasti tietää tämä sama asia, mitä Pietarilta kysyttiin. Se on tietysti selvää, etteivät kaikki usko Kristukseen. Mikä oli Pietarin tunnustuksen henki? Uskon ja tiedän, että olet Jumalan Pyhä. Totta on siis, että oikeaa uskoa on tunnustaa Kristus Jumalan Pojaksi ja neitsyt Mariasta syntyneeksi. Vaan mikä tässä asiassa voidaan katsoa ylpeydeksi se on kyllä arvoitus kuten sekin, että ”siinä taitaa olla mukana myös ’tieto’ siitä, mikä on oikeaa uskoa ja mikä ei ole.”
Ihmettelen, miksi tiedosta kiinni pitäminen on sinulle niin kovin tärkeää, Kosti Vasumäki. Usko, toivo ja rakkaus ovat tärkeitä, mutta tiedosta Paavali kirjoittaa: ”Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.”
Ihan vaan siksi, että uskon lahja ei ole sisällyksetön. Uskon kautta Pyhä Hengen todistus lukitsee ja vakuuttaa varmaksi, että neitsyt Mariasta syntynyt Kristus on elävän Jumalan Poika. Miksi tarjoat rakkautta, jota ei tässä yhteydessä käsitellä? Tälle tunnustukselle Kristus perusti seurakuntansa, jota eivät tuonelan portit voita.
”Miksi tarjoat rakkautta, jota ei tässä yhteydessä käsitellä?” Anteeksi, en muistanut, että olet allerginen rakkaudelle!
Eipä mitään. Saat toki anteeksi.
Sami,
miksi kaikki ihmiset eivät halua kääntyä Jumalan puoleen, vaikka heillä vapaa tahto?
Mikä on Jumalan osuus, ja mikä on ihmisen osuus pelastuksen suhteen? Onko kaikki ihmisen vapaan tahdon varassa alusta loppuun asti?
Kari, kirkossa ei ikinä olla ajateltu, että ihmisen vapaan tahdon varassa olisi kaikki. Kysymys on yhteistyöstä, Jumala ei pelasta ihmistä ilman ihmistä. Luterilaisuudessa taas ihminen pelastetaan väkisin vastoin tahtoansa joka on paha. Tämä on luterilaisuuden perussettiä, Jumala pelastaa vain valitut, jotka on valittu kadotuksen massasta ennen maailman perustamista.
Kari kysyt vielä, ”miksi kaikki ihmiset eivät halua kääntyä Jumalan puoleen, vaikka heillä vapaa tahto?”
Tuohon on helppo vastata, he suuntaavat tahtonsa itse pahuuteen.
Sami,
Kyselet meiltä, mitä luterilaisuus opettaa. Toisessa lauseessa kerrot meille luterilaisten sidotusta ratkaisuvallasta.
Syntiinlankeemus on totaalinen, samoin Kristuksen työ Golgatalla.
Miten sinä vastaat; Miksi Jumala ei pelasta kaikkia?
Kari, Jumalahan tahtoo pelastaa kaikki, kuten on oikein viitattu edellä Paavalin kirjoituksiin. Syntiinlankeemus oli totaalinen, mitä tarkoitat? Millä tavalla totaalinen? Syntiinlankeemusta ei voi verrata täydelliseen sovitukseen joten totaalisuus ei sovi tähän. Syntiinlankeemus ei tuhonnut ihmisen vapaata tahtoa, vaan heikensi sen, mutta ei tuhonnut. Tämä on ollut kirkon opetus aina. 1500 luvulla luther keksi uuden tulkinnan Raamatun teksteille ja loi filosofisen hirviön.
Miksi Jumala ei pelasta kaikkia. Kysyt samaa eri variaatiolla. Jumala ei voi pelastaa ihmistä jos hän ei halua. Tämä kuuluu kolminaisuuden sisäiseen olemukseen.
Ihmisellä on mahdollisuus valita onko Jumalan sanan kanssa tekemisissä.
Mika kirjoittaa;” Ihmisellä on mahdollisuus valita onko Jumalan sanan kanssa tekemisissä.”
Tuolla ei ole mitään merkitystä valintaan nähden. Valinta realisoituu ainoastaan ennalta valituissa, vaikka kuuntelisi 1000 vuotta Raamatun lukua, se ei auta mitään.
Syntiinlankeemuksen totaalisuudella tarkoitan sitä, että kaikki kuolevat Aadamissa. Sovitus on myös täydellinen, koska mitään ei jäänyt sovittamatta.
Miten suljet pois oman haluni pelastukseen kommentissani 16.07.2024 13:42 Klo 13:42.? Kerron siinä omasta aktiivisuudestani, eli en ole passiivinen objekti, vaan aktiivinen subjekti.
’
Ei kai luterilaisuudessa niin opeteta, että ihminen vain passiivisena objektina pelastetaan? Tämä on kovin kapeaa tulkintaa.
Kari, hyvä kuvaus sinulta, kokemus joka varmasti oli tosi. Taisin arvioida väärin. Jos olet luterilainen tunnustat tietysti luterilaista oppia, joten siinä mielessä arvio menisi oikein.
Luterilaisuudessa opetetaan totaalipassiivisuutta. Ihminen on täysin passiivinen tämä standardi tulkinta, siinä ei ole sijaa kapeudelle.
”Standardi tulkinta”
Mielestäni variaatioita esiintyy niin paljon, jotta löydät myös oman uskonoppisi veljen tai sisaren läheltä itseäsi.
Luterilaisuudessa tässä suhteessa ole näköpiirissä moneutta, koska tunnustuskirjat määrittelevät kirkon oppipohjan. Sillä ei ole merkitystä mitä joku veli tai sisar ajattelee.
”Tuolla ei ole mitään merkitystä valintaan nähden. Valinta realisoituu ainoastaan ennalta valituissa, vaikka kuuntelisi 1000 vuotta Raamatun lukua, se ei auta mitään.”
.
Sami, etkö siis uskokaan Raamatun olevan elävä ja voimallinen ja vaikuttava? Kun kyselevällä mielellä lukee Raamattua, se varmasti antaa vastauksia. Vaikka ei aina heti, niin ainakin ajallaan.
Mika, tästä ei ole kysymys.
Mika
Kiitos tekstistäsi
Nykyaikaisen ratkaisukristillisyyden synty tapahtui Amerikoissa, kun Finney niminen saarnamies hylkäsi kalvinistisen ennaltamääräämisopin ja sen sijaan opetti että pelastumiseen tarvitaan ihmisen oma ratkaisu. Alkuaan reformoidusta uskonnon kulttuurista tuo korostus sitten on siirtynyt eräänlaisena vieraslajina meidän luterilaisen elämämme keskuuteen siellä täällä vaikuttamaan. Meille luterilaisille oleellista on myöntää, että ensiksi tulevat Jumalan sanan saarnan ja sakramenttien osallisuus ja näiden armovälineitten välityksellä Pyhä Henki antaa uskon lahjan oman mielisuosionsa mukaan.
RUKOUS
Onko kristitty vapaa rukoilemaan tai olemaan rukoilematta?
Ei. Jumalan tahto ja käsky on, että Jumalan lapset huutavat Jumalaa ja Isäänsä avukseen – eikä vain kerran tai kahdesti vaan aina ja lakkaamatta – Raamatun todistuksen mukaan (1. Tess. 5:17-18; Luuk. 18:1; 1. Tim. 2:1; 5. Moos. 6:13; Matt. 4:10; Ps. 50:15; Matt. 7:7). Itse asiassa ne, jotka eivät huuda avuksi Jumalan nimeä, lasketaan pakanoiden joukkoon, joka on Jumalan edessä kauhistus ja jonka ylle Jumala on määrännyt vihansa (Ps. 14:3-4; Ps. 79:6; Jer. 10:25). Päinvastoin todellisen Kirkon ja Jumalan pyhien tuntomerkki on se, että Jumalan nimeä huudetaan avuksi (1. Kor. 1:2).
Mitä rukoileminen (oratio) on?
Rukous ei ole todellista silloin, kun huulet vain latelevat hyviä sanoja toinen toisensa perään ilman ymmärrystä, mietiskelyä ja hartautta (Matt. 6.7; 1. Kor. 14:19; Jes. 29:13; Matt. 15:8). Todellinen rukous on sitä, että mieli ylennetään Herran puoleen ja sydän vuodatetaan Jumalan eteen (Ps. 62:9; 25:1-2; 86:4; 143:8). Siinä käydään armonistuimen luokse (Hebr. 4.16) puhuen nöyrästi ja todellisesti hartain sydämin Jumalalle, joka on luvannut olla läsnä ja kuulla rukouksen (Gal. 4:6). Hänen käskyään noudattaen ja hänen lupaukseensa vedoten me tuomme näin hänen eteensä kaikki tarpeemme ja pyydämme todellisessa uskossa ja Kristuksen tähden laupeutta, armoa ja Jumalan apua kaikissa asioissa, jotka ovat meille välttämättömiä, hyödyllisiä ja autuaaksitekeviä, erityisesti Jumalan kunniaksi (Hebr. 4:16; Joh. 16:23-24). Silloinkin, kun kiitämme häneltä saaduista hyvistä lahjoista, kiitämme ja ylistämme Jumalan nimeä (1. Tim. 2:1; 1. Kor. 14:16).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 178-179, Concordia ry, 2023.
Pari kommenttia Sami Paajasen väitteisiin. Ensiksi, tuntuu jotenkin oudolta, että Paajanen, joka vaikuttaa itse torjuvan luterilaisuuden, katsoo asiakseen määrittää mitä luterilaiset opettavat ja uskovat. Kun tähän lähdetään, niin olisi kohtuullista että annettaisiin luterilaisesta opista oikea kuva. Valitettavasti Paajasen kohdalla näin ei tapahdu. Hän antaa kommenteissaan sellaisen kuvan luterilaisesta opista, joka ei vastaa Lutherin ja luterilaisten tunnustusten opetusta näistä asioista. Siten Paajanen tosiasiallisesti kamppailee itse muotoilemansa vastustajan kanssa.
Otan ohessa pari esimerkkiä tästä. Paajanen väittää, että luterilaisen opin mukaan Jumalan pelastaa valitut väkisin. Näin luterilainen tunnustus ei suinkaan opeta. Se vieläpä nimenomaan torjuu tällaisen käsityksen. ”Jumala ei tosin tee ketään väkisin hurskaaksi.” (Yksimielisyyden ohje) Lainaamassani Yksimielisyyden ohjeessa sanotaan myös: ”Edellä on niin ikään riittävästi selvitetty, kuinka Jumala kääntymyksessä tekee vastahakoisista ja haluttomista alttiita: Pyhä Henki vetää heitä puoleensa.” (emt.)
Jumala tahtoo vakavasti, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Tämän myös Paajanen näytti kommenteissaan allekirjoittavan, mikä on erinomainen asia. Miten Jumala vaikuttaa kääntymisen? Mika Rantanen kirjoittaa yhdessä kommentissaan: ”Ihmisellä on mahdollisuus valita onko Jumalan sanan kanssa tekemisissä.”
Juuri näin! Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa kääntymisen armonvälineiden eli Jumalan sanan, kasteen ja ehtoollisen välityksellä. Luterilainen tunnustus sanoo tästä tärkeästä asiasta mm. seuraavaa: ”Näillä välineillä Jumala vaikuttaa, sanansa saarnaamisella ja kuulemisella. Hän murtaa sydämemme ja vetää ihmistä puoleensa. Lain saarnasta ihminen oppii tuntemaan syntinsä ja Jumalan vihan; hänen sydämensä kauhistuu, se tuntee vilpitöntä katumusta ja todellista tuskaa. Sitten ihminen kuulee pyhän evankeliumin, joka julistaa armollista syntien anteeksiantamusta Kristuksessa. Kun hän sitä tarkkaa, hänessä sytytetään uskon kipinä, hän ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen Kristuksen tähden ja lohduttautuu evankeliumin lupauksella. Näin Pyhä Henki, joka kaiken tämän saa aikaan, annetaan ihmisen sydämeen.” (emt.) Ja toinen sitaatti vielä: ”Tämä ei merkitse sitä, että saarnaajan ja kuulijan tulisi olla epävarmoja Pyhän Hengen armollisesta vaikutuksesta. Päinvastoin, jos Jumalan sanaa saarnataan puhtaana ja sekoittamattomana ja ihmiset sitä ahkerasti vakain mielin kuuntelevat ja tutkistelevat, heidän on oltava varmoja siitä, että Jumala on armollisena läsnä ja että hän edellä kuvatulla tavalla antaa kaiken sen, mitä ihminen ei omin voimin voi ottaa eikä antaa.” (emt.)
Asia ei ole suinkaan siten kuin Paajanen väittää, että ”Tuolla ei ole mitään merkitystä valintaan nähden. Valinta realisoituu ainoastaan ennalta valituissa, vaikka kuuntelisi 1000 vuotta Raamatun lukua, se ei auta mitään.” On suuri virhe erottaa Jumalan armovalinta armonvälikappaleista! Joka niin tekee, ei voi päästä koskaan varmuuteen omasta pelastuksestaan.
Paajanen kyselee: ”Miten kuollut, sidotulla tahdolla varustettu pystyy taipumaan kun hän vihaa Jumalaa. Voitko selittää Mika. Jos vastaus on se, että Jumala vaikuttaa tämän taipumuksen miksei Hän vaikuta sitä kaikissa, koska Hän tahtoo, että kaikki pelastuvat. Miksi Hän pelastaa vain jotkut.” Niin, edellä lainasin luterilaisia tunnustuskirjoja, joissa opetetaan, että Jumala ”vaikuttaa tämän taipumuksen”, ts. kääntymyksen. Miksi hän ei sitten vaikuta sitä kaikissa? Tässä kohdassa mennään sellaisiin asioihin, jotka eivät meille kuulu eikä Jumala ole niitä meille ilmoittanut. Tyytykäämme siihen, mitä hyvä Jumala on meille nähnyt tarpeelliseksi ilmoittaa meidän autuudeksemme. ”Joka (Jumala) tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1. Tim. 2:4) ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:9)
Hannu Lehtonen
Kiitos Mikalle kommenteista, jotka ovat ilmeisesti Hannu Lehtosen. Vastaan kaikkiin väitteisiin yksitellen.
KOHTA 1
Luterilaiset tunnustuskirjat opettavat Jumalan valinneen tietyt ihmiset ennen maailman pelastumista:
” Jumalan iankaikkinen valinta (praedestinatio) tarkoittaa sitä, että Jumala määrää jonkun pelastukseen. Se ei koske yhtä lailla hurskaita ja pahoja, vaan sen kohteena ovat ainoastaan Jumalan lapset, ne jotka on valittu ja määrätty iankaikkiseen elämään, ennen kuin maailman perustustakaan oli laskettu. Paavali sanoo siitä (Ef. 1:4 s.): Jumala on valinnut meidät Kristuksessa Jeesuksessa ja ”määrännyt lapseuteen”. ( Solida declaratio, täydellinen selitys)
Tosiaasiallisesti siis Jumala on määrännyt jotkut pelastumaan ja he vain pelastuvat. Näin Jumala kääntymyksessä tekee vastahakoisista ja haluttomista alttiita: Pyhä Henki vetää heitä puoleensa.” (emt.) eli toisin sanoen, kääntymys realisoituu Jumalan tahdosta, ei ihmisen, jonka tahto muutetaan. Jumala ei siis muuta kaikkien tahtoa. Miksi? Siihen luterilaisuus ei osaa vastata, eikä ole ikinä vastannut. Tämä on Lutherin luoman valintaopin suurimpia ongelmia. Kaikki lähtee väärästä antropologiasta, kun luther tukeutuu Augustinolaiseen malliin, edessä on umpikuja ja hirviö nimeltä Jumala. Jumala siis väkisin käännyttää ihmisen, joka itse ei voi kääntyä. Lause; ” ”Jumala ei tosin tee ketään väkisin hurskaaksi.” on sisäisessä ristiriidassa tunnustuskirjoissa, eikä sillä ole mitään tosiasiallista merkitystä.
KOHTA 2
” Jumala tahtoo vakavasti, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Tämän myös Paajanen näytti kommenteissaan allekirjoittavan, mikä on erinomainen asia. Miten Jumala vaikuttaa kääntymisen? Mika Rantanen kirjoittaa yhdessä kommentissaan: ”Ihmisellä on mahdollisuus valita onko Jumalan sanan kanssa tekemisissä.”
Luterilaisuudessa erotetaan kaksi ”pelastusopillista linjaa” 1. On olemassa Jumalan yleinen pelastustahto. 2. On olemassa Jumalan erityinen valinta predestinaatio. Vaikuttava ja määräävä prinsiippi on predestinaatio. Näin ollen luther luo uuden pelastuopillisen linja jota emme löydä muualta. Ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa pelastukseen tai olla Jumalan kanssa tekemisessä, koska tahto on sidottu. Menemällä fyysisesti kirkkoon kuulemaan Jumalan sanaa ei auta mitään. Koska valinta ja tahdon muuttaminen ei perustu ihmisen tekoon.
KOHTA 3
”Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa kääntymisen armonvälineiden eli Jumalan sanan, kasteen ja ehtoollisen välityksellä. Luterilainen tunnustus sanoo tästä tärkeästä asiasta mm. seuraavaa: ”Näillä välineillä Jumala vaikuttaa, sanansa saarnaamisella ja kuulemisella.”
Tässä välineiden kautta realisoituu Jumalan iankaikkinen valinta ja se realisoituu niissä jotka on valittu ennen maailman pelastumista, ei muissa. Luther kirjoittaa tähän liittyen pääteoksessaan;
”Kuitenkaan ei ole luvallista tutkia, minkä tähden jumalallinen majesteetti ei poista tai muuta tätä tahtomme vikaa kaikissa ihmisissä, vaikka se ei ole ihmisen vallassa, tai minkä tähden hän lukee sen ihmisen syyksi, vaikka ihminen ei voi päästä siitä vapaaksi ” (M. Luther, Sidottu ratkaisuvalta s. 139)
KOHTA 4
”Tässä kohdassa mennään sellaisiin asioihin, jotka eivät meille kuulu eikä Jumala ole niitä meille ilmoittanut. Tyytykäämme siihen, mitä hyvä Jumala on meille nähnyt tarpeelliseksi ilmoittaa meidän autuudeksemme. ”Joka (Jumala) tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1. Tim. 2:4) ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:9)”
Tämä on tyypillinen vastaus mihin ei tule tyytyä. Olen jo aikaisemmin kommentoinut tätä, kukaan oikeudentajuinen, rehellinen ei pysty allekirjoittamaan tätä Jumala kuvaa.
Muutama kirja suositus;
Kari Kuula Helvetin Historia; https://lkkp.kauppakv.fi/sivu/tuote/helvetin-historia/130415
Tässä on mainio artikkeli Lutherin valintaopista, predestinaatiosta.
Yrjö J. E. Alanen; https://www.antikvaari.fi/teos/valinta-ja-vastuu-keskustelua-predestinaatio-opist/6430a52448ec6cc0f7d21535 ( Käsittääkseni laajin Suomen kielinen opas, lutherin valintaoppiin
LAUPIAS SAMARIALAINEN Luuk. 10:23-37
Oppikaa siis tietämään, mikä on rakkautta Jumalaa kohtaan! Samarialainen rakasti Jumalaa. Hän ei tosin mitään antanut Jumalalle, mutta hän auttoi voimiensa mukaan kurjaa, haavoitettua miestä. Jumala sanoo: jos tahdot rakastaa ja palvella minua, niin tee rakkaudenpalvelusta lähimmäisellesi, minä en sitä tarvitse. Samarialainen palveli siis rahallaan, juhdallaan, öljyllään ja viinillään taivaan Herraa, Jumalaa. Ei Herra itse sitä tarvinnut, eikä tämä sitä tehnyt hänelle suoranaisesti, vaan lähimmäiselleen. Mutta se oli Jumalalle tehty ja Jumalan palvelemista sen tähden, että Jumala on niin käskenyt tehdä.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 611-612, SLEY, 1945.
Jos minulla on aito rakkaus lähimmäistä kohtaan, siitäkin voi päätellä, että olen Jumalan oma.
”Tunnustuskirjat määrittelevät kirkon oppipohjan. Sillä ei ole merkitystä mitä joku veli tai sisar ajattelee.” (Sami)
Mielenkiintoista keskustelua, oppi keskiössä kommentoijilla. Rivi seurakuntalainen on hyvin etäällä tästä.
Totean vain, teologian ja opin sivusta huudellen, että sisaren ja veljen sydämen asenteella suhteessa Jumalan sanan lupauksiin, on onneksi suuri (suurempi) merkitys Taivaan Isälle, kuin teologisella väittelyllä.
Väittelijät allekirjoittavat itse kukin oppinsa perusteet. Vuosien kuluessa luterilaisesta voi tulla katolinen, ortodoksi, helluntailainen, tai virtaus voi käydä myös toiseen suuntaan.
En kuitenkaan väheksy kenenkään henkilökohtaista teologista sitoutumista/suuntautumista, suuntaan taikka toiseen, vaikka en kaiken lukemani kanssa olisi samaa mieltä.
Tunnen luterilaisuudesta helluntailaisuuteen, helluntailaisuudesta luterilaisuuteen, luterilaisuudesta ortodoksisuuteen, helluntailaisuudesta ortodoksisuuteen ym. ”kääntyneitä”, jotka ammentavat kustakin suuntauksesta toisiaan rikastuttavia ramatullisia piirteitä ja periaatteita; ovan ehkä kussakin liikkeessä joihinkin piirteisiin kylläatyneet tai väsyneet; tai kaipaavat uutta innostusta Jumalan edessä. Saattavat käydä eri ”piirien” jumalanpalveluksissa tai sellaisissa raamattupiireissä, joissa ei jakaannuta ”meihin kristittyihin” ja ”teihin kristittyuihin”. Eikä se merkitse, että kaikista asioista ajateltaisiin tismalleen samanlaisesti. Henki ratkaisee; eikä se merkitse vain ja ainoastaan ”hihhulointia”.
Oppi on tärkeä asia, mutta joskus tuntuu, että ihminen asettuu suorastaan ”jumalalliseen” asemaan yrittäessään itse määritellä, kuinka hengen maailma toimii. Ja useinhan me itse haluaisimme ajatella olevamme ”parempien ja oikeaoppisempien kritittyjen” viitetyhmässä. Joskus elämä ja oikeaoppisuus eivät ole aivan synkronissa keskenään.
Ihmisen ääni kuuluu usein lujempana kuin itse mestarin.
Kritittyjen väittelyt harvoin julistavat tehokkaasti evankeliumin iloista sanomaa – jos muutakaan sanomaa.
En kuitenkaan väitä, että diskuteeraus sinänsä olisi pahaksi.
Kiitos Jukka!
Mukavalla tavalla kirjoitat sekä täydennät kommenttiani. Samaa mieltä.