Käynnissä olevan kampanjan yhteydessä puhutaan tällä akselilla ilmeisen paljon. Mikä määrä uskoa on sopiva? Tietysti riippuu siitä mitä uskomisella tarkoitetaan ja mikä on sen päämäärä? Muistan lasuudesta Etelä-Pohjanmaalla sanottiin, että rippikoulu ja konfirmaatio valmistaa nuoren ottamaan osaa huvielämään itsenäisesti. Se oli tietenkin 50-lukua. Jos havitteli jonnekin tanssipaikkaan ennen konfirmaatiota, niin sanottiin: Sulla on lusikka vielä pappilan kaapissa. Konfirmointi antaa kyllä mahdollisuuden johonkin itsenäisesti, mutta se oli osallistuminen Herran pöytään.
Raamatun mukaan uskon päämäärä on sielun pelastus! Se on varmaankin vaikea termi, jos ei ole kuullut mitä pelastus on ja mistä pelastutaan. Jos termi:Synti on vieras, niin vielä vaikeampaa on ymmärtää miksi mitäkin on olemassa. Jos katsomme vikkapa lainsäädännön kehitystä, niin moni asia, joka aiemmin ei ollut juuri paheksuttavaa, on nykyisin suuri rikos. Tietosuoja on niin ankara juttu, että väärän sivun klikkaaminen tietokoneella tuotaa sanktion. Jos katsoo jonkin toisen henkilön tietoja jostain rekisteristä. Jos ammatin puolesta on pääsy tiedostoihin, niin kyllä lipsahdus voisi tulla kenelle tahansa.
Sukupuolinen kanssakäyminen on ongelma niille jotka eivät halua sitoutua siunattuun liittoon. Kun satunnainen matkailija tapaa satunnaisesti kiinnostavan kohteen, niin pitää saada sanallinen suostumus, muuten voi kärähtää myöhemminkin raiskauksesta! Oli mielestäni vähintään outoa, että erään presidentinvaalin yhteydessä joku äkillisesti muisti 30 vuotta vanhan jutun miten ehdokkaan kädet olivat vaellelleet jossain. Eikö ihmisten elämässä ole enää mitään pyhää ja inhimillistä?
Jos joku ei halua olla tosiuskova, niin miksi alkaa hengailla koko asian kanssa. Mitä sitten tosiuskovaisuus kenellekin merkitsee. Minulle usko näyttäytyy Jumalan tahdon seuraamisena Pyhän Hengen avulla, joka on uudestisynnyttänyt elävään toivoon Kristuksen tähden. Kun kuolema korjaa aikanaan, niin uskoni mukaan Jeesus on vastaanottamassa toisella rannalla. Tämä on ehkä jonkin mielestä lapsellista, mutta parempi olle lapsellinen pelastettu kuin viisas välinpitämätön mitä sielulle tapahtuu.
Jos ajattelemme järjellä, niin ei kai kukaan lottoa toivomatta voittoa. Ei kukaan harjoittele urheilua niin, ettei tähtää voittoon? Ei kai kukaan harjoittele ammuntaa haluamatta koskaan osua kymppiin? Uskovan elämästä apostoli Paavali toteaa: Jos meillä olisi toivo vain tätä elämää varten , olisimme ihmisistä surkuteltavimmat.
Riitta Sistonen: Leo Tihinen, miksi pyydät anteeksi, jos kerran se on totta eikä salaliittoteoria? Ei totuutta tarvitse anteeksipyydellä.
En minä totuutta pyydä anteeksi, mutta sitä että kirjoitan tänne mieleeni tulleen asian, joka voi jotakuta loukata. En halua sanomisillani ketään loukata, mutta on tarve sanoa jyrkkäkin eriävä mielipiteeni.
Taustatiedoksi sanon, että minua monesti ihmetyttää täällä kommenteissa esiintyvä ev.lut kirkon arvostelu. Arvostella toki saa, mutta mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä enemmän olen alkanut arvostaa ev.lut kirkkoamma. Toki sielläkin esiintyy ihmisen pahantahtoisuutta ja raadollisuutta, mutta siellä on myös henkistä tai hengellistä vapautta sellaiselle, joka on pettyny esim. herätyskristillisyyden pimeisiin ja ahtaisiin kammareihin. Ev.lut kirkko antaa minulle sen vapauden, josta meidät on vapautettu. En halua alistua enää orjuuteen. Ei haittaa, vaikka joidenkin mielestä edustan luopumusta tai olen liberaali tapakristitty.
Leo Tihinen, ihmetelläkin saa tietysti. Ei siinä mitään. Jos asiat ovat sinun mielestäsi kirkossa ok, niin kyllä se minulle sopii. Se on sinun mielipiteesi. Olisi kuitenkin minun mielestäni suotavaa, että kristitty tai ihminen ylipäätään ymmärtää sen verran, että tässä arvotellaan kirkkoa ja sen teologiaa eikä jotain ihmistä.
Sinä taas leimasit minut oitis salaliittoteoreetikoksi. Sitä voisit nyt miettiä, että miksi leimaat ihmisen, etkä arvostele asioita asioina. Jos asioista kerran saa olla mielestäsi eri mieltä, niin jätä silloin henkilö rauhaan. Tässä juuri osoittautuu se, että arvostella ei saisi, vaikka muuta yrität esittää. Tämä on tyypillistä toimintaa täällä ja muuallakin.
Voitko Leo Tihinen kertoa minulle mistä sinut on vapautettu?
Ollaanpa tarkkoja keskustelussamme.
Riitta Sistonen: ”Jos asiat ovat sinun mielestäsi kirkossa ok, niin kyllä se minulle sopii. Se on sinun mielipiteesi.”
Leo Tihinen: Minun mielipiteeni ei ole, että asiat kirkossa ovat OK. Kirjoitin mm. seuraavaa: Toki sielläkin (siis kirkossa) esiintyy ihmisen pahantahtoisuutta ja raadollisuutta, mutta siellä on myös henkistä tai hengellistä vapautta sellaiselle, joka on pettynyt esim. herätyskristillisyyden pimeisiin ja ahtaisiin kammareihin.
Riitta Sistonen: ”Olisi kuitenkin minun mielestäni suotavaa, että kristitty tai ihminen ylipäätään ymmärtää sen verran, että tässä arvotellaan kirkkoa ja sen teologiaa eikä jotain ihmistä.
Leo Tihinen: En mielestäni ole arvostellut ketään ihmistä, enkä leimannut sinua salaliittoteoreetikoksi. Kirjoitin kyllä seuraavaa: Sorry vain Riitta Sistonen. Edellä olevasta repliikistäsi minulla tulee mieleen nykyaikana syntyneet monenmoiset salaliittoteoriat.
Siis sinun repliikistäsi tuli mieleen salaliittoteoriat. Kai minä ihmisen sanomisia voin arvostella tai kertoa mitä ne minulle toivat mieleen
Riitta Sistonen: ”Voitko Leo Tihinen kertoa minulle mistä sinut on vapautettu?”
Leo Tihinen, Mielelläni kertoisin sinulle tarinani, mutta en täällä julkisesti. Asiat ovat yksityisiä ja tarina on pitkä, joten ei mennä siihen. Kiitos tästä keskustelusta ja toivon, että luet kommenttini tarkasti.
Leo Tihinen: ” Ev.lut kirkko antaa minulle sen vapauden, josta meidät on vapautettu.”
Kirjoitin huonosti kohdistaen henkilöösi, anteeksi siitä. Mutta kysyn uudestaan: Mistä ev.lut. kirkko vapauttaa?
Ja vielä salaliittoteorioista sen verran, että joka tapauksessa sen mitä kirjoitin sinulle tulee mieleen salaliittoteoriat.
On kuitenkin tutkimuksia siitä kuinka moni kirkon työntekijä enää uskoo Jumalaan ja Kristukseen. Näin muistan lukeneeni. Ja onhan tämä ”kaikki pääsevät taivaaseen” -oppi jo vuosikymmenten takaa. Joten salaliitoista ei ole kyse, vaan ihan dokumentoiduista asioista ja niitä opetetaan koko ajan teologisessa tiedekunnassa. Minulla on suhteita sinne suuntaan, joten tiedän sen vuorenvarmasti.
”Kaikki pääsevät taivaaseen”, koska kukaan meistä ei voi toisen taivaaseenpääsyä estää. Jumala voi sen tehdä, mutta on parempi, ettemme asetu Jumalan paikalle.
Riitta Sistonen: ”Mutta kysyn uudestaan: Mistä ev.lut. kirkko vapauttaa?”
Ei kirkko ole minua mistään vapauttanut. Sanoin, että Ev.lut kirkko antaa minulle sen vapauden, josta meidät on vapautettu. Kuten Paavali kirjoittaa: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. ”
Aikanaan kuulin Oulussa seurakunnan tiedottajan hyvän perustelun, että miksi ev.lut seurakunta on hyvä paikka esim. minunlaiselle. ”Voit tulla kirkkoon sellaisena kuin olet – ei kysytä miksi tulit? Voit vapaasti lähteä sieltä – kukaan ei kysy miksi lähdet?” Hänen perustelunsa oli pitempi ja minusta erittäin hyvä.
Väitit, että jotkut ovat halukkaita poistamaan synti- käsitteen kirkosta ja sitten perustelet sitä kertomalla: ”Tämmöiset jutut tulevat naamioituna niin kuin tulee susi lammasten vaatteessa 1 Piet. 2:1-2. Saatana naamioituu ja tulee kuin herrasmies.” Huh huh! Minulla ei ole tuommoista Saatana-uskoa.
Sitten jatkat perusteluasi: ”On kuitenkin tutkimuksia siitä kuinka moni kirkon työntekijä enää uskoo Jumalaan ja Kristukseen. Näin muistan lukeneeni. Ja onhan tämä ”kaikki pääsevät taivaaseen” -oppi jo vuosikymmenten takaa. Joten salaliitoista ei ole kyse, vaan ihan dokumentoiduista asioista ja niitä opetetaan koko ajan teologisessa tiedekunnassa.”
Teologian opiskelu ja -tutkiminen eivät ole uskonnon harjoittamista. ”Kaikki pääsevät taivaaseen” on Antti Kylliäisen kirjoittama kirja. Vaikka hän on pappi, niin eivät hänen ajatuksensa ole teologisen tiedekunnan opetuksen tai tutkimuksen tuloksia.
Kiitos keskustelusta. Minun osalta tämä keskustelu päättyy tähän.
Kiitos vastauksesta!
Uskonnon harjoittaminen ja eläminen uskossa Kristukseen ja hänen omanaan ovat aivan eri asioita.
Suomalainen demokratia on kehittänyt puoluekuri-käsitteen. Sitähän ei virallisesti voi olla, koska jokainen edustaja on itsenäinen toimija, joka tekee työtään parhaan ymmärryksensä ja omantuntonsa perustalla.
Miten on meillä, jos Raamattu on uskovan ohjekirja, olemmeko Hänelle uskollisia! Hänelle, joka on ristinkuolemalla ostanut jokaisen itselleen. Olemme jokainen Jeesuksen lunastamia halusimme tai emme. Suhde riippuu siitä olemmeko ottaneet lahjan lajana vastaan?