Lukijani.
Kuvat puhuvat. Ne puhuvat ja puhuttelevat muuallakin kuin kirkkojen seinillä, katoissa ja pylväiköissä. Ne auttavat sekä hahmottamaan tunnettua todellisuutta että ilmaisemaan satoja sanoin kuvaamattomia ulottuvuuksia. Iloitsen siitä, että taide voi puhutella katsojaansa ja antaa uusien ajatusten herätä.
Olen usein pysähtynyt erään leppoisan kuvan ääreen. Siinä sotilasasuun pukeutunut ihmisolento istuu maassa jalat rennosti loikoen. Hän hymyilee ja nojaa selkäänsä mäntyyn. Näyttää siltä, kuin hän olisi omissa ajatuksissaan. Yksinäinen ruohotupsu roikkuu toisesta suupielestä. Taustalla on taivas, jossa näkyy neljä nelisakaraista, keskenään samanmuotoista lentävää hahmoa. Niiden liike piirtää kauniin kirjaimen.
Kuvan ilmeinen tarkoitus on synnyttää keskustelua siitä, millainen on se maailma, jossa elämme ja etsimme onneamme. Piirros on tahallisen moniselitteinen.
Sotilaspuku nostaa mieleen vaatimukset yhdenmukaisuudesta. Yhteiskunnan toimivuuden nimissä meiltä odotetaan, että sitoudumme peliin ja sen sääntöihin. Voimassa olevat lait sekä lukuisat vakiintuneet käytöstavat ovat se todellisuus, joka ympärillämme vallitsee. Tahdoimme sitä tai emme.
Sopeutuminen palkitsee. Jos riittävässä määrin mukaudumme vallitsevaan ulkoiseen todellisuuteen, se samalla parantaa mahdollisuuksia toteuttaa omia yksilöllisiä unelmiamme. Viestin siitä välittää heinä, joka roikkuu lepäilijän suupielessä. Kukapa ei muistaisi tilannetta, jossa ankara pohdinta on kuin huomaamatta vaatinut viemään suuhun pientä pureksittavaa:
kynän, korren, makeisen…
Jos et nauti sinua saartavasta todellisuudesta sellaisenaan, voit ehkä ryhtyä muuttamaan sitä. Luo ensin unelma – arvo, jota tavoitella. Sitten voit alkaa kavuta vihreälle oksallesi, päättäväisesti. Sitkeä työ palkitaan ennemmin tai myöhemmin. Se voi vaatia paljon hikeä ja lähimpien tukea. Ajattele silti suuria, ajattele aina myönteisesti!
Taivaalle piirtyvä kuvio ei ole käsin kosketeltavissa. Olipa siellä tähtiä, lintuja tai lentokoneita, ne eivät taivu kutsuumme eivätkä kuuntele maanittelua. Kuvio edustaa utopiaa. Se on tila, jonka toivoisin olevan totta, mutta tiedän mahdottomaksi. Sellaisenakin se on kuin käynnistysakku: antaa voimaa aloittaa alusta.
Sinun
Harmaa rovasti
”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” lupaa Jumalakin. Tähän lupaukseen voi tarttua joka aamu.
Kyseinen Jeremian kirjan kohta (Jer. 29:11) löytyy eräästä evlut kirkon Rukoussunnuntain lukukappaleesta. Se sopii erinomaisen hyvin muistuttamaan siitä, mistä saadulla voimalla kristitty nostaa katseensa ylös vaikeina hetkinä. Olivathan nuo sanat aikanaan (melko tarkkaan 2600 vuotta sitten) osoitettu pakkosiirtolaisuudessa elävälle kansalle. Kiitos havainnosta!
Mieleeni tulee isäni joka heinäaikana useinkin otti timotein korren suuhunsa heinän korjuuta tehdessämme.
Kiitos jutustasi !
Kiitos, Matias.
Kommenttisi laajentaa näköalaa: muistikuvillakin on kyky puhua. Elämämme tärkeisiin ihmisiin liittyvät muistikuvat voivat auttaa meitä pitämään jalat tukevasti maassa silloin kun on sen aika tai vastaavasti toisena hetkenä nousemaan rohkeasti siivillemme. Muistikuvien jakaminen voi myös auttaa toisia ihmisiä saamaan mielensä syövereistä esiin yhtä arvokkaita oman elämän voimanlähteitä.
KIitos hyvistä neuvoista ja rohkaisusta. Eilen onnistuin lisäämään kuvia omaan blogiini. Niin helppoa, että mummokin osasi!
Kiitos kiittämästä! Tuntui hyvältä, kun huomasin kauniit kuvat lukiessani uusimman blogisi.