Oletko tullut valituksi kirkon luottamushenkilöksi? Seuraavilla ohjeilla pärjäät parhaiten.
- Jos osaat lukea ja kirjoittaa, pidä nämä taidot kirkon piirissä toimiessasi salassa. Älä missään nimessä lue tilinpäätöksiä, pöytäkirjoja tai muita asiakirjoja, ettet joutuisi kiusaukseen.
- Jos osaat plus- ja miinuslaskua (alakoulun perusopetuksen oppimäärä riittää), älä sovella näitä taitoja luottamustehtävässäsi mihinkään. Talousasioihin ei sinun pidä puuttuman.
- Jos olet tilaisuudessa, jossa on paikalla pappeja tai muita teologeja, muista, että roolisi on osoittaa heille nöyryyttä. Tue heidän itsetuntoaan aloittamalla jokainen puheenvuorosi repliikillä ”Kun en ole teologi, en näistä asioista tietenkään mitään ymmärrä….”
- Älä koskaan esitä mitään omia ajatuksiasi kristinuskosta. Ne menevät joka tapauksessa väärin.
- Jos olet nainen ja sinulla on jotain havaintoja ja ajatuksia, älä helvetissä mainitse niistä mitään kenellekään! Ikinä! Tästä säännöstä ei ole poikkeuksia.
- Jos olet nainen, ole ainoastaan kiva ja herttainen, vaikka mitä tapahtuisi. Älä puutu varsinkaan seksismiin ja naisvihaan, jotta et joudu kireän ja katkeran ämmän maineeseen. Varsinkaan taloudesta ja hallinnosta et naisena tietysti edes ymmärrä mitään, joten hymyile nätisti, jos kuulet niistä puhuttavan.
- Älä koskaan mainitse, että maailmassa on muitakin perhemuotoja kuin Miehen (ja naisen) Välinen Pyhä Avioliitto, joka on koko kirkkomme olemassaolon syy.
- Jos olet luottamushenkilö Helsingin hiippakunnassa, muista, että hiippakunta palvelurakenteena palvelee ennen kaikkea piispaa. Seurakunnat ovat yksiköitä, jotka järjestävät piispalle esiintymistilaisuuksia.
- Kirkossa on periaatteessa useita tapoja, joilla luottamushenkilö voi puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin. Näitä tapoja ovat asioiden nostaminen esiin hallintoelimissä, asianomaisten kanssa keskustelu, julkinen keskustelu sekä tilintarkastajille tai viranomaisille ilmoittaminen. Muista, että kaikki tavat puuttua kirkon toiminnan epäkohtiin ovat aina vääriä. Oikeita tapoja on vain yksi: sulje silmät ja vaikene.
- Opettele ulkoa piispa Jari Jolkkosen ohje, joka sisältyy sinulle jaettuun Seurakunnan luottamushenkilön kirjaan 2019—2022. Piispa kiteyttää kaiken edellä kuvatun lämminhenkisesti ja ytimekkäästi: ”Luottamus ohjaa toimintaasi luottamushenkilönä. Sinun tehtäväsi on luottaa seurakunnan työntekijöihin ja kirkkoherraan – – epäluulo ja pahantahtoisten tulkintojen lietsominen syövät yhteisöä sisältä päin.”
Menestystä työhön, näillä ohjeilla se sujuu loistavasti! Kymmenen vuoden kokemuksella parhain terveisin
Johanna Korhonen
Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja, kirkolliskokousedustaja 1.5.-2012—30.4.2020
Aadam oli vasta kokeilukappale ja vasta Eevasta tuli koko luomakunnan huippusaavutus. Ei ole mitään ihmeellisempää luomusta, joka vetäisi vertoja naiselle. Tästä johtuu monen miehen perusongelmat. Monilla miehillä on suuria ongelmia äitinsä, sisarustensa, vaimonsa ja työtovereidensa kanssa. Vain siitä yksinkertaisesta syytä, ettei miehen järki riitä käsittämään naisen ihmeellistä olemusta. Jo pelkästään se, että mies käsittää, että sen, että Jumala on kyennyt luomaan jotain, johon miehen järki ei yllä, olisi jo miehelle suureksi avuksi. Sen sijaan moni mies vähättelee naista ja naisen kykyä oivaltaa intuitiivisesti asioita, joita mies ei järkeilemällä tavoita lainkaan. Tässä on yksi syy siihen, että mies kokee alamittaisuutta naisensa rinnalla, eikä kykene myöntämään sitä itselleen. Jolloin mies alkaa vähätellä äitiään, siskoaan, vaimoaan ja niin edelleen.
Hyvä ylistys Teiltä tyttöihmisille.
Kuitenkin Ihmisen anomalia oli kovasti yhtä muun luomakunnan kanssa, ja siksi Jumala käski.
Kahdeksannen päivän anomalian epäjatkuvuutta Jumala kielsi ja tämähän olisi ollut mahdotonta ilman anomalian silloin saamia lahjoja.
Mies ja nainen täydentävät toisiaan etenkin sukumme jatkamisessa. Lähtökohtaisesti huonot kokemukset ja vääristymät sukupuolten huomaamisessa syntyvät huonosta traditiosta eikä Jumalan säätämyksestä.
Käsky 7: Älä koskaan mainitse, että Maailmassa om muitakin perhemuotoja kuin miehen ja naisen välinen Pyhä Avioliitto.
No kyllähän syntiä rakastavat maailman ihmiset tekevät mitä haluavat. Kirkko haluaakin erottautua maailmasta ja ihmisten humputuksista ja olla uskollinen.
Mutta sama sukupuoli humputtajilla on samat mahdollisuuden, oikeudet ja velvollisuudet perustaa omia seurakuntia ja järjestöjä kuin muillakin.
Kirkossa on aina niitä, jotka haluavat eroon maailmasta. He unohtavat, että kirkko on lähetetty nimenomaan kaikkeen maailmaan, sen suolaksi ja valoksi. Jeesus puhui susien joukkoon viskatuista lampaista!
Käsky 8: Jos ei pidä piispan naamasta. Helsingin hiippakunnan aluella on sata erilaista seurakuntaa on aika helppo olla eripaikassa kuin piispa. Jos piispa käy kerran kahdessa vuodessa omassa paikallisseurakunnassa silloin voi vaikka levätä.
Johannalla on ollut valtava tarve juuri kuluttaa piispan aikaa, esiintyä piispan rinnalla, merkitä muistiin jokainen kuitti ja ostos. Vaikea ymmärtää tällaista kiinnostusta avioliitossa olevaan piispaan naiselta joka ei yhtään välitä miehistä.
Werneri, sinulla on pakkomielteenomainen suhde sukupuoli-identiteettiin liittyviin asioihin. Koeta vapautua tästä rasitteesta, olethan jo vanha mies itsekin. Nämä sukupuolijutut ovat enemmänkin lisääntymisiässä olevan väestönosan asioita. Ja jos haluat eroon maailmasta, niin siihen ei muilla ole mitään sanomista, se on oma päätöksesi.
Ja vielä Verneri, miten Johanna on kuluttanut piispan aikaa? Eihän piispa ole reagoinut millään tavalla niihin epäselvyyksiin, joihin häneltä voisi kohtuudella vaatia vastauksia. Piispa ikään kuin asettuu maallisen vallan yläpuolelle, lait ja säädökset eivät häntä koske. Vaikenemalla hän pyrkii ohittamaan epämieluisat asiat. Eikä tämä ole yksin piispan tapa, Helsingin hiippakunnan johto harrastaa tätä varsin hurskaassa yksimielisyydessä.
Maailman rakkaudesta varoittaminen ole yleistä kirkossa. Kuten virren 408 kirjoittajalla.
Maailman rakkaus mielestä heitä, riemuiten riennä jo kotia päin.
Herraasi kiitä, hän armahtaa meitä, vieläkin ihmeitä hän tekee näin.
Tie turvallinen maasta kiusausten taivaaseen vie, kotiin kirkkauden.
Johanna Korhosen kiinnostus kohdistuu käsittääkseni tuomiokapitulin rahankäyttöön ja siihen liittyvään hallinnointiin eikä suinkaan piispan hekilöön.
Hölmöähä se olisi piispan ryhtyä itseään puolustelemaan. Ei sellaisesta tulisi muuta, kuin yksi eipäs- juupas keskustelu lisää. Kirkossa kun jonkun kohdalle osuu ajojahti, johon useat ottavat riemuiten osaa, niin kenenkään ei siinä tilanteessa pidä ryhtyä vastarintaan. Silloin on paras olla ihan hiljaa. Kirkon toiminnassa kun ei mitään armoa tunneta, kun joku on mokannut. Joten ihmettelen sitä mikä kirkkoa oikein vaivaa, kun vastaavaa tapahtuu usein juuri kirkon piirissä, mutta muualla ei.
Kun joku ja varsinkin vastuunalaisessa tehtävässä toiminut on mokaillut, on viisainta kertoa kaikki tosiasiat, pyytää anteeksi virheensä ja luvata lopettaa mokailu, ja myös pitää lupauksensa. Peittely ja vaikeneminen on huonoin mahdollinen tapa toimia.
Ihmettelet Pekka Pesonen, miksi juuri kirkon piirissä tätä tapahtuu, vähemmän muussa yhteiskunnassa. Miksi esimerkiksi työpaikkakiusaamista on eniten kirkon piirissä, onko siellä viranhaltijoita joilla on „kaikki valta taivaassa ja maan päällä“. Tuotapa sietää pohtia. Voisiko aluksi kuvitella, että se johtuu demokratian puutteesta, korruptioon johtavasta valtarakenteesta, johtajien vallantäyteydestä, kunnon uskovien ylimielisistä asenteista,… Tutkimuskohde gradun tai vaikkapa väitöskirjan tekijälle – en tunne asiaa, onko jo tutkittukin, mutta aihetta olisi ja muutosta olisi saatava aikaan.
Kiitos kaikille yli 2100 lukijalle (5.5.). En ole poistanut älyttömiäkään kommentteja, koska ne ovat hyvää aineistoa kirjoittajiensa ajatuksenjuoksusta. Lopetan tämän keskustelun aktiivisen seuraamisen tähän.
Mitä kirkolle kuuluu? Palvelurakenteessa vieraileva Teemu piispa antaa neuvoja uuteen alkuun.
https://youtu.be/E8ZNXpMwydM
Iloa ja rauhaa
Itselläni on vain hyvin kokemuksia yhteistyöstä miessukupuolen kanssa. Toimiessani koulumme rehtorin viransijaisena hänen vuorotteluvapaallaan, sain mieskollegoilta varauksetonta tukea ja arvostusta. Herttaisuudella ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Ei ole tarvinnut olla napit vastakkain.
Aivan samaa positiivista asennetta olen kokenut kunnallisissa luottamustehtävissä. Miehet kuuntelevat ja arvostavat ja usein myös toimivat naisten ehdotusten mukaan. Seurakunnassa en ole nykyään luottamustehtävissä, mutta muuten keskusteluissa koen tulevani aivan riittävästi kuulluksi ja huomioiduksi. Päälaupunkiseudulla monet asiat taitavat olla poskellaan.
Kiusaamiseen olen sen verran perehtynyt, että tiedän miten vaikea on selvittää se, kumpi on kiusaaja. Asia kun usein näyttää olevan aivan toisinpäin. Siinä tilanteessa voi herkästi ryhtyä itse tukemaan kiusajaa.
Kirkon toiminnassa näitä tilanteita on vielä paljon hankalampi selvittää, sillä kirkko on avoin joka suuntaan ja media saa nopeasti otteen asiasta. Jolloin tilanne alkaa paisumaan ja sen hoitaminen tulee miltei madottomaksi. Kansa ja media on näissä asioissa usein armoton. Jos tilanne muissa työpaikoissa on hankala ja on oltava tarkkana, kuka on syyllinen oikeasti, niin miten paljon vaikeampaa se on silloin, kun media osoittaa syyllisen. Jopa Daavid pelkäsi vähemmän Jumalan ankaruutta , kuin ihmisten armottomuutta.