Oletko tullut valituksi kirkon luottamushenkilöksi? Seuraavilla ohjeilla pärjäät parhaiten.
- Jos osaat lukea ja kirjoittaa, pidä nämä taidot kirkon piirissä toimiessasi salassa. Älä missään nimessä lue tilinpäätöksiä, pöytäkirjoja tai muita asiakirjoja, ettet joutuisi kiusaukseen.
- Jos osaat plus- ja miinuslaskua (alakoulun perusopetuksen oppimäärä riittää), älä sovella näitä taitoja luottamustehtävässäsi mihinkään. Talousasioihin ei sinun pidä puuttuman.
- Jos olet tilaisuudessa, jossa on paikalla pappeja tai muita teologeja, muista, että roolisi on osoittaa heille nöyryyttä. Tue heidän itsetuntoaan aloittamalla jokainen puheenvuorosi repliikillä ”Kun en ole teologi, en näistä asioista tietenkään mitään ymmärrä….”
- Älä koskaan esitä mitään omia ajatuksiasi kristinuskosta. Ne menevät joka tapauksessa väärin.
- Jos olet nainen ja sinulla on jotain havaintoja ja ajatuksia, älä helvetissä mainitse niistä mitään kenellekään! Ikinä! Tästä säännöstä ei ole poikkeuksia.
- Jos olet nainen, ole ainoastaan kiva ja herttainen, vaikka mitä tapahtuisi. Älä puutu varsinkaan seksismiin ja naisvihaan, jotta et joudu kireän ja katkeran ämmän maineeseen. Varsinkaan taloudesta ja hallinnosta et naisena tietysti edes ymmärrä mitään, joten hymyile nätisti, jos kuulet niistä puhuttavan.
- Älä koskaan mainitse, että maailmassa on muitakin perhemuotoja kuin Miehen (ja naisen) Välinen Pyhä Avioliitto, joka on koko kirkkomme olemassaolon syy.
- Jos olet luottamushenkilö Helsingin hiippakunnassa, muista, että hiippakunta palvelurakenteena palvelee ennen kaikkea piispaa. Seurakunnat ovat yksiköitä, jotka järjestävät piispalle esiintymistilaisuuksia.
- Kirkossa on periaatteessa useita tapoja, joilla luottamushenkilö voi puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin. Näitä tapoja ovat asioiden nostaminen esiin hallintoelimissä, asianomaisten kanssa keskustelu, julkinen keskustelu sekä tilintarkastajille tai viranomaisille ilmoittaminen. Muista, että kaikki tavat puuttua kirkon toiminnan epäkohtiin ovat aina vääriä. Oikeita tapoja on vain yksi: sulje silmät ja vaikene.
- Opettele ulkoa piispa Jari Jolkkosen ohje, joka sisältyy sinulle jaettuun Seurakunnan luottamushenkilön kirjaan 2019—2022. Piispa kiteyttää kaiken edellä kuvatun lämminhenkisesti ja ytimekkäästi: ”Luottamus ohjaa toimintaasi luottamushenkilönä. Sinun tehtäväsi on luottaa seurakunnan työntekijöihin ja kirkkoherraan – – epäluulo ja pahantahtoisten tulkintojen lietsominen syövät yhteisöä sisältä päin.”
Menestystä työhön, näillä ohjeilla se sujuu loistavasti! Kymmenen vuoden kokemuksella parhain terveisin
Johanna Korhonen
Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja, kirkolliskokousedustaja 1.5.-2012—30.4.2020
Loistava tulkinta teemasta ”häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa”.
Koska sarkasmi on taitolaji, jota en kokemusteni mukaan kummoisesti hallitse, niin huomautan, että kirkko ei ole olemassaolonsa aikana ymmärtänyt apostolin toteamuksen historiallista taustaa. Se osoittaa omalta osaltaan, miten pihalla piispallinen mieskööri on Ut:n teologiasta. Yksi harmiton kysymykseni on kaatanut luterilaisen uskonopin perusteet. Piispuudella ei ole vaatteita. Mutta uskolla peilin edessä siitäkin ongelmasta selviää.
Kun piispat lukevat syvällä hartaudella Johanna Korhosen Uuden luottamushenkilön 10 käskyä, niin he pärjäävät kameleonttimaisesti oman virkakautensa loppuun.
Hywää Wappua kaikille säädyille!
Työn päivälle hyvä blogi oikeasta asiasta. Aikanaan seurakuntavaalien yhteydessä varmasti lähes kymmenessä kommentissa vaaleihin liittyvään blogiin kirjoitin luottamusihmisten koulutuksen tarpeellisuudesta.
Yksi keskeinen asia oli suomenkielen suomentajan kouluttajana tuleminen seurakunnan ulkopuolelta, ja samalla haarukoin asiasta syntyvää kustannusta.
Piispa Jolkkosen ohjaus on asiaa mistä en tähän voi kirjoittaa vaikkakin tuotoksesta saimme vain pienen palan.
Luottamusihmisen vastuut, oikeudet, ja velvollisuudet ovat tärkeitä ymmärtää, eivätkä asiaa väheksyä.ja mitätöidä.
Kiitos Johanna hyvästä, ja avaavasta kirjoituksesta.
Johannalta kymmenen vuoden katketa tilinpäätös.
Mielestäni valtuustoihin, neuvostoihin ja muihin luottamustehtäviin valittujen on hyvä perehtyä hyvin toimialueeseen ja siihen kuuluvaan tehtävään. Oikeudet ja vastuut on hyvä olla selvillä. Valitun tulee antaa oma lisäarvo yhteiseen työhön. Yhteistyökyky on tärkeää. Yhteiset päätökset ja niihin sitoutuminen. Kokousten ilmapiiri pitää olla hyvä ja siitä on jokainen vastuussa. Ilmapiirin pilaaminen on helppoa, mutta korjaaminen vie aikaa.
Juha Heinilä: ”Mielestäni valtuustoihin, neuvostoihin ja muihin luottamustehtäviin valittujen on hyvä perehtyä hyvin toimialueeseen ja siihen kuuluvaan tehtävään.”
Juha Heinilä ei lukenut blogia ajatuksella, kun ei tajunnut, miten Johanna Korhonen perehdyttää uusia luottamushenkilöitä tehtäviinsä, jotta esim. piispa Teemu Laajasalo saa sopuisasta hoittaa hiippakunnan raha-asioita oman tahtonsa mukaisesti.
Juha Heinilä: ”Johannalta kymmenen vuoden katketa tilinpäätös.”
Joo, ikävä kirkollisveronmaksajien kannalta, että Johanna Korhosen työ heidän etujensa puolesta toimijana on KATKENNUT.
Nykykirkon osa on katkera kaikessa epärehellisyydessään.
Kyllähän journalisti osaa sanoja käyttää ja vähän ohjailla yleistä mielipidettäkin. Jotain on kyllä varmaan viallakin, koska juuri sain ajatuksen, ettei tuo ole pelkästään oman asian käsittelyä. Demkratia on huono jumala sikäli, että se hylkää lampaistaan osan.
Riemullinen ja rehellinen testamentti tuleville luottamushenkilöille. Tässä kuitenkin toteutuu jälleen kerran: mikään ei muutu vaikka kivet huutaisivat. Parasta on piispa Jolkkosen ohje luottamushenkilöille, se on täydellinen.
Johanna
7 ”Älä koskaan mainitse, että maailmassa on muitakin perhemuotoja kuin Miehen (ja naisen) Välinen Pyhä Avioliitto, joka on koko kirkkomme olemassaolon syy. ”
Tästä tuli mieleeni maininta ” Kirkko – Kristuksen morsian. ”
Ainakin hengellisesti se näyttäisi hyäksyvän niin moniavioisuuden, kuin senkin, että mies voi olla morsian miehelle, eli Kristukselle, kuuluuhan kirkkoon hyvinkin paljon miehiä, ja tuskin sillä morsiamella pelkkää rakennusta tarkoitetaan. Miehet ovat halunneetkin pitää morsiuksen vain itsellään.
Sanotaan myös ” Äiti Kirkko ”, jonka voi tulkita edellisen pohjalta, että myös Äiti voi olla Pojan ( Jeesus Kristus) morsian, joka menee jo yli normaalin moraalikäsityksen, niin että humisee. Perhemuotoja ajatellen.
On vielä sanonta, ” Kirkko on Kristuksen ruumis?” Joten Kristuksen morsian, joka on kirkko, on myös Kristuksen ruumis, joka on kirkko, ja näin, itse itsensä ruumis, ja morsian ja vielä Äiti, eli synnyttäjä.
Kun kirkko sekä Äiti, sulhanen, että morsian, täytyy sulhasen ja morsiamen on siaruksia.
Ja hupsista, tuli vielä tällainenkin muoto löydetyksi, eikä ole enää mitään avioliiton salaisuutta.
Tarja Parkkila Jeesus puhui paljon vertauksilla, miksi Jeesus puhui vertauksilla?
Ari
Edellisessä minä puhuin kirkon sanoista.
Mutta kerro sinä, miksi Jeesus sanoi väärää huoneenhaltijaa ovelaksi, ikäänkuin ihaillen. Mutta heti perään, ” joka on vähässä uskollinen se pääsee paljon haltijaksi ? ”
Tuossa Jeesus puhuu vertauksella, siis ketkä sen voi ymmärtää?
Vertaukset ovat helppoja ymmärtää niille jotka sisäpuolella ovat, kun taasen ulkopuolella olevat eivät niitä ymmärrä.
10 Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: ”Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?”
11 Hän vastasi ja sanoi: ”Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu.
12 Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
13 Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.(Matt.13)
Johanna
5. ”Jos olet nainen ja sinulla on jotain havaintoja ja ajatuksia, älä helvetissä mainitse niistä mitään kenellekään! Ikinä! Tästä säännöstä ei ole poikkeuksia. ”
Hyvin sanottu.
Näin yhden videon, jossa nainen oli tuotu uskonoppineen, ( en nyt sano mikä uskonto, ettei tule rasismisyytöstä ) mutta kuitenkin, nainen oli tuotu hänen luokseen ja herra tunki sormensa valkoisin hansikkain naisen suuhun, ja takoi toisella kädellä päälakea ja hoki, ” Älä koskaan enää puhu mitään,” ” Älä koskaan enää ajattele mitään. ” Nainen näytti olevan pyörtymäisillään, mutta mies vain jatkoi.
Meillä ei ihan näin ole enää, ei viedä edes jalkapuuhun kirkon edustalle, tai
ruoskittavaksi ja poltettavaksi noitana, kielen irtileikkaamisesta puhumattakaan,
mutta monenlaista nimittelyä ja muuta mitätöintiä joutuu tietysti kuulemaan.
Lait ihmisoikeuksista ovat tulleet naisille pelastukseksi.
Entä mikä pelastaisi nyky-yhteiskunnassa miehet?
Ari
” Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on. ”
Minulla on kaikkea ihan riittävästi, ja ulkoinen maailma on meille kaikille, ei sitä oteta keneltäkään pois, ennenkuin lähtö tulee. Sisäinen maailma on jokaisella omansalainen ja saa ollakin. Toisen sisäiseen ei voi päästä koskaan.
Hyvä Johanna K,
Aika usein – ellei melkein aina – joutuu huomaamaan, etteivät asiat mene oman mielen mukaan eli oikein. Silloin ehkä kannattaa todeta, että on tehnyt parhaansa ja se riittää. Onneksi srk tai muuhunkaan hallintoon osallistuminen ja siellä omien kantojen läpivienti ei varmaankaan ole ratkaisevaa sielun pelastuksen kannalta.
Ei siis kannata katkeroitua tai kantaa kaunaa. Se ei ketään pelasta.
Yllä olevaan olen päätynyt monissa hallintoelimissä istuessani.
Olen kokenut seuraavaa (sekä omakohtaisesti, että yleisemmin) : jos naisella on kokouksessa joku hyvä ehdotus tai idea, miehet teilaavat sen yksimielisesti ja naureskellen. Kuluu muutama aika, kunnes joku mies ehdottaa samaa, niin se menee läpi kättentaputuksien kera.
Jos kirkko on ”äiti”, sehän tarkoittaa vain sitä, että äidin (nainen) tulee totella isää (miestä).
Miehet pelastaa vain se, että he alkavat pitää naista itsensä veroisena, eli ihmisenä.
Aikanaan pojan elollistumisikä äitinsä kohdussa oli 40.tä vuorokautta tytön 80.een vastaavaan. Ollaankohan kirkossa vielä vanhalla jäljellä.
Yleisemminkin on usein varmistettava oman ajatuksen meneminen läpi miettimällä etukäteen, kenen hattuun siitä tuleva sulka on sijoitettava. Naiset ja nuoret ovat varmaan saaneet näin vanhojen jäärien päitä kääntymään. Pää kääntyy, kun sille luvataan koristus.
Voiko ketään pakottaa rakastamaan, siis kun näkee alistamista ja vähättelyä ja sortamista niin kuinka toimia, tuleeko taistella vastaan vai lähteä sieltä pois?
Minä ymmärrän ettei Jeesus tullut tuomitsemaan eli rangaistuksen uhalla muuttamaan maailmaa paremmaksi vaan kutsumaan jokaista erikseen seuraamaan Häntä, siis rakastamaan lähimmäisiä vaikka nämä kohtelisivat kuinka kurjasti tahansa ja tekisivät mitä vääryyttä tahansa, eikö Jeesus itse tehnyt näin?