Seurakunta on harkinnassaan tehnyt tavallaan ennakoivan päätöksen kristillisyyden huomaamisesta taiteen kenttään.
Näin kysymys voi olla myös siitä tulisiko kristillisyyden painottua enemmän figuaristiseen näkyyn niin kuvanveistossa kuin maalauksissa ymmärtää asian syvintä sanomaa Oikeanlaisessa Jumalan palvelemisessa vaikko katsoa Jeesuksen kertakaikkista Uhria mikä vaatii jokaviikkoista kertaamista uudelleen uhraamisessa viikottain.
Anglikaanisen kirkon Emeritus Sir William Temple uskalsi katsoa asiaa jo aikanaan.
Teologinen Tiedekunta sopii hyvin yhdistää Taideteolliseen omalla fokuksella missä on pensionaatti seurakuntaan hakeutuville Ihmisille.
Täällä ollaa Hengellisessä Akatemiassa niin kauan kun huomaa miksi seurakuntatyöhön on hakeutumassa.
Tutkimuksellakaan ei asiaa voi moittia koska sitä on määrin mihin kukaan tuleva oppilas ei ehdi saati kykene perehtymään.
Totta minun pitää esittää hyvä ratkaisu vaivaan, ja tämä olisi hyvä muissakin seurakunnissa.
Pyytäkää kuvia kaikenikäisistä Ihmisistä, vauvasta vaariin, vedostakaa ne samankokoisiksi, ja laittakaa esille seurakunnan kirkkoon ja muihin tiloihin. Poisnukkuneet ovat hyvin mukana.
Otsikoksi riittää: Isä, Poika, ja Pyhä Henki.
Kanssamme sanaa voi harkita loppuun, muttei se välttämätön ole.
Itselleni kuvaantamisen taitoa ei siunaantunut mutta äitini sisaren lapsille kyllä. Äitini Isä konemestarina piirsi ja teki jäljennöksinäkin harjoitelmia.
Olen nähnyt kuvia serkkujen töistä ja kiitollisena siittä uskalsin tämän ehkä huonomakuisen blogin kirjoittaa.
Kuvaantaminen sanoissa aina väitöksiin asti lisänä kirkkotaide on samaa asiaa kirkkohistoriassa vaikka Meille kyllä todetaan olla varovainen Jumalan tahdon kuin kuvan tekemisessä.
Elävät tässä päivässä tai poisnukkuneet ovat Jumalan lahjaa ymmärtämisemme kyvyissä mahdollisuuksiin niin muistoissa kuin arjen töissä. Suurempaa kiittämisen aihetta Meillä ei ole.
Harmi on Luomisen kahdeksannen päivän silloin Ihmisen anomalian saama erijatkuvuus diskontinuiteettina missä vielä orastavat ja kypsymistään katsovat Jumalan suurenmoiset lahjat omassatunnossa ja kyvyssä valita tulivat huomatuksi suvullisesti siirtyvän perisynnin asiana.
No, tekevälle sattuu, mutta päivä on uusi parannukseen tässäkin asiassa millä sukuamme kuin kirkkolaitosta katsoen olisi kovasti annettavaa.
Nähdessämme kirkkotilassa tai muualla seurakuntaympäristössä lähimmäisiemme kuvia muistutuksella saamastamme rakkaudesta on asia hyvä.
Usealle Ihmiselle se olisi myös mahdollisuus katsoa Isäänsä tai Äitiänsä vuosienkin takaa kasvoista kasvoihin mitä yhdistämässä on Kirkon Risti matkamme päänä.