Opetushallitus on antanut uudet ohjeet uskonnonharjoituksesta päiväkodissa ja koulussa. Ohjeissa ei ole mitään varsinaisesti uutta, mutta ensimmäistä kertaa sanotaan perusperiaate ääneen:
Ei ole pakko järjestää koululaisjumalanpalveluksia yms.
Saa järjestää, mutta ei tarvitse. Ohjeen mukaan ”Koulutuksen (Opetuksen / Varhaiskasvatuksen) järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei oppilaitoksen työpäivinä (koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana / varhaiskasvatuksen toiminta-aikana) järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.”
Ehkä vastapainona tälle ohje nimenomaan sanoo, että koulussa sopii kertoa seurakunnan järjestämästä tapahtumasta, johon oppilaat voivat vapaa-ajallaan osallistua. Ohje ohjaa varovasti siihen, että kirkko jatkossa järjestäisi esimerkiksi koulun päättäjäisten jälkeen jumalanpalveluksen, johon oppilaista halukkaat menevät. Niinhän asian kuuluu ollakin.
Muilta osin ohje kokoaa yhteen nykyisiä käytäntöjä ja laillisuusvalvojien ratkaisuja. Jos jumalanpalvelus tms. järjestetään, sille on oltava vaihtoehtoinen tilaisuus. Valinta tilaisuuksien välillä on vapaa, esimerkiksi evlut kirkkoon kuuluvaa oppilastakaan ei saa määrätä evlut hartauteen.
Käynti tyhjässä kirkossa (temppelissä, moskeijassa jne.) ei ole ohjeen mukaan uskonnonharjoitusta, ei myöskään hartaustilaisuuden seuraaminen siihen itse osallistumatta. Näin ollen ne voivat myös olla osa opetusta, josta ei ketään vapauteta.
Ohjeessa on muutakin luettavaa. Esimerkiksi tämän linkin takaa pääsee jatkamaan matkaa ohjeiden koko tekstiin.
Todettakoon, että koululaisjumalanpalvelusten järjestämiseen ei koskaan ole ollut mitään pakkoa. Kävin 9 vuotta helsinkiläistä oppikoulua 1950-60-luvuilla eikä koko kouluaikanani järjestetty kuin yksi jumalanpalvelus. Se liittyi osana koulun 75-vuotisjuhlan viettoon, ei siis ollut normaaliin lukuvuoden kiertoon kuuluva. Mistään uudesta negatiivisen uskonnonvapauden aluevaltauksesta ei siis le kyse. On myös hyvä, että on sanoitettu se tosiasia, että uskonnollista tilaisuutta voi seurata itse siihen osallistumatta. Näin voi vapautua vääristyneistä ennakkoluuloista, kun näkee ja kuulee, mitä esim. kristityt kirkossaan puuhailevat.
Ennen vuotta 1999 piti kutenkin säädösten mukaan aamunavauksen liittyä myönteisellä tavalla uskontoon. Toki käytännössä tuskin tarkastajat kiersivät kouluja tuota vahtimassa.
Myönteisellä tavalla uskontoon liittyy esim. moraalisääntöjen opetus, sillä ne pohjautuvat kymmeneen käskyyn. ”Älä varasta” ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi” jne.
Komenttini ei koskenut aamuhartauksia, joista Jorilla näkyy olevan aivan oikea tieto, vaan ainoastaan jumalanpalveluksia. Erona näissä on paitsi kesto (aamuhartaus sai kestää enintään 5 min.) myös toteuttajat. Aamuhartauden piti useimmiten joku koulun opettajista, joskus joku oppilaskin, kun taas jumalanpalveluksen toimittaja oli ja on aina seurakunnan pappi avustajineen. Aamuhartaudestakin saattoi saada vapautuksen, mikäli ei kuulunut evl. tai ort. kirkkoon. Jo parikymmentä vuotta on aamuhartauden korvannut uskontoneutraali päivänavaus, johon kaikkien oppilaiden tulee osallistua. Mikäli päivänavaus sisältää uskontokunnan edustajan vierailun, on oppilaiden osallistuminen riippuvainen huoltajan antamasta suostumuksesta.
Voisitko Salme jossain vaiheessa perehtyä moraalin ja uskonnon suhteeseen oikein kunnolla, ettet uudelleen ampuisi itseäsi jalkaan.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Etiikka
”Eettisesti oikeat teot ovat järjen sanelemia, ja niitä voivat tehdä kaikki maailmankatsomuksesta riippumatta.”
Uskonto tarvitsee moraalia, tai jotain mitä se kutsuu moraaliksi, mutta uskonnollinen moraali ei millään välttämättömyydellä perustu tietoon ja järkeilyyn
Moraali taas ei ole mitenkään uskonnosta riippuvainen.
Eeettisesti valveutunut ihminen ei millään välttämättömyydellä tarvitse uskontoa.
Kirkolla ei ole mitään erityisosaamista moraalin saralla.
Henrik,
jalkani ovat kunnossa ilman ampumahaavija, joten ole huoleti.
Minä kävin kouluni 60-luvulla enkä muista yhtään koululaisjumalanpalvelusta. En muista, että olisimme käyneet kirkossa. Mutta aamunavaus oli nimeltään aamuhartaus ja se käsitteli aina uskontoa. Myös uskonnonopetus oli luterilaista.
Mielenkiintoista. Liekö jossain ihan kerättyä tietoa noista? Itse muistan ainakin joka kevät käydyn kirkossa n. 1985-95, ja minusta oli myös aloitusjumalanpalvelus.
Onko kristinusko sitten aiemmin ollut niin itsestäänselvää, ettei ole edes tarvinnut kirjata sitä mihinkään opetussuunnitelmaan tai vastaavaan?
En minäkään käynyt koskaan koulun kanssa kirkossa, sen enempää kansakoulun neljän vuoden aikana kuin sitten keksikoulun tai lukion aikana.