Kirkon yhteistä strategiaa päivittävä työryhmä on laatinut ensimmäisen luonnoksensa painopisteistä. Työtä ovat ohjanneet mm. kirkon missio, huomiot nykyisen strategian toteutumisesta sekä toimintaympäristössä tapahtuneet ja todennäköisesti tapahtuvat muutokset. Tässä näistä joitakin:
Kirkon jäsenet kaipaavat entistä voimakkaampaa osallisuutta ja kokemusta tasavertaisuudesta sekä muutosta työntekijäkeskeiseen toimintakulttuuriin. Henkilökohtaiset yhteydet ovat tärkeitä jäsenyydelle.
Hengellisten syiden asema jäsenyyden perusteiden joukossa on heikentynyt. Jumalanpalveluskäyntien, kasteiden ja kirkollisten vihkimisten määrät ovat pienentyneet. Toisaalta jumalanpalveluselämän määrätietoinen kehittäminen on elävöittänyt koko seurakuntaelämää siellä, missä siihen on ryhdytty, ja toimitukset ovat yhä erittäin merkityksellisiä monille.
Vapaaehtoinen toiminta tärkeiksi koettujen asioiden puolesta koetaan yleisesti mielekkääksi. Seurakuntien vapaaehtoistoiminnan kehittämisestä on saatu hyviä kokemuksia mm. asiaan keskittyneessä hankkeessa.
Suomi on katsomuksellisesti yhä monimuotoisempi. Kirkon sanoma on monelle ihmiselle vieras, ja sitä välitetään tavoilla, joita monet vierastavat. Kirkon tulee suuntautua yhä vahvemmin ulospäin tavoittaakseen ihmiset. Kutsuvan otteen oheen tarvitaan valmiutta olla läsnä ja kuulolla siellä, missä ihmiset muutenkin ovat.
Vastaukseksi haasteisiin työryhmä esittää seuraavia painopisteitä:
1. Nostamme sanoman esiin
- Puhumme armollisesta Jumalasta rohkeasti ihmisten omalla kielellä.
- Monipuoliselle hengellisyydelle ja rikkaalle jumalanpalveluselämälle on tilaa.
- Osallistumme ihmisten elämään sen kaikissa vaiheissa ja tavoitamme kirkosta vieraantuneet.
- Jäsenten lapset kastetaan, ja kristillistä kasvua tuetaan kaikissa elämänvaiheissa.
2. Keskitymme jäseneen
- Jäsenen elämä, näkemykset ja odotukset ohjaavat seurakunnan elämää.
- Jäsenet osallistuvat kaiken toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen.
- Tavoitamme jokaisen jäsenemme laadukkaasti vähintään kolme kertaa vuodessa hänelle sopivalla tavalla.
- Jäsen kokee seurakuntaan kuulumisenarvokkaaksi. Käännämme jäsenmäärän nousuun.
3. Rakastamme lähimmäistä
- Seurakunta yhdistää avunsaajat ja -tarjoajat.
- Toimimme heikoimmassa asemassa olevien puolesta teoilla ja sanoilla.
- Viestimme auttamistyöstä.
- Jätämme tuleville sukupolville paremman maailman.
4. Kohtaamme ihmisen
- Seurakunnassa toteutuu Jumalan, lähimmäisen ja itsen kohtaaminen.
- Lisäämme vuorovaikutusta seurakuntalaisten kanssa ja kesken.
- Kohtaamme ihmisen siellä, missä mahdollisuudet siihen ovat parhaat.
- Asetumme ihmisen rinnalle ja kuulemme hänen tarinansa.
Yhteinen työ on kesken
Painopisteet ovat osa kokonaisuutta, jonka muita osia esitellään, kun työ etenee. Painopisteet eivät siis ole koko strategia. Strategiassa tullaan ottamaan kantaa myös mm. viestintään (joka on myös painopisteissä mukana ne läpäisevänä tekijänä) ja talouteen.
Teemme tulevaisuutta yhdessä. Työryhmä on kiitollinen kaikesta palautteesta painopisteisiin liittyen. Mitä ajatuksia ne herättävät? Miten ne sopivat omiin käsityksiisi tästä päivästä ja tulevaisuudesta? Millainen on painopisteiden suhde seurakuntasi / muun yhteisön strategiseen suunnitteluun? Onko painopisteissä kiinnitetty huomiota keskeisiin haasteisiin? Onko ilmaisu selkeää? Millaisia toimenpide-ehdotuksia painopisteiden pohjalta syntyy? Mitä muuta haluat kertoa?
Kiitos Kirkon strategiatyön avaamisesta meille tavallisille seurakuntalaisille. Jos saa joitakin ajatuksia heittää ilmaan, tarkentaisin hieman ensimmäistä otsikkoa Kirkon sanomasta.
Kirjoittaisin sen muotoon ”Nostamme sanoman Jeesuksesta Kristuksesta esille.”, ja sen ensimmäisen bulletin kirjoittaisin samasta syystä myös hieman eri muotoon: ”Puhumme armollisesta Jumalasta Jeesuksessa Kristuksessa rohkeasti ihmisten omalla kielellä.” Lisäksi lisäisin yhden bulletin kokonaan Herran Pyhästä ehtoollisesta ja vanhurkauttamisesta yksin armosta Kristuksen tähden. Vaikkapa seuraavanlaisesti
”Pyyhimme uskonpuhdistuksen aarteista pölyt ja ryhdymme opettamaan kaikkia Kirkon kastettuja jäseniä Kristuksen ja Jumalan sanan aarteista, kasteesta, ehtoollisesta ja ripistä. Vanhurkauttamisesta yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.”
2. kohdan jäsenestä kirjoittaisin seuraavasti: ”Keskitymme kirkon jäseneen”, ja sen ensimmäisen bulletin seuraavasti ”Kirkon jäsenten kristillinen elämä, Jumalan sana ja luterilainen tunnustus ohjaavat seurakunnan elämää ja toimintaa.”
3. Bulletin painopisteen otsikkoon lisäisin yhden sanan. ”kaikkia” ”Rakastamme kaikkia lähimmäisiä.”
4. ”Pyrimme kohtaamaan jokaisen Jumalan omaksi kuvakseen luotuna, Hänelle arvokkaana, Kristuksessa armahdettuna ja sovitettuna syntisenä – Jumalan lapsen asemassa olevana kristittynä.”
Tälläisiä kommentteja tuli minulle mieleen. Ajatukset siis liittyvät lähinnä painopisteiden sanalliseen ilmaisuun ja ovat yksinomaan minun henkilökohtaisia ajatuksiani, kun luin blogisi painopisteistä.
Jumalan siunausta tärkeään työhönne.
”Jäsen kokee seurakuntaan kuulumisenarvokkaaksi. Käännämme jäsenmäärän nousuun.”
Eikö tuohon pitäisi kuitenkin kutoa sisään edes hitusen realismia?
Eihän tuollaisella muuta kuin herätetään vääriä mielikuvia ja hukataan resursseja!
Jokainen kirkon ylätasolla tietää miten muissa verrokkimaissa on käynyt ja ymmärtää, että samalla tavalla kehitys etenee täälläkin.
Vai löytyykö tuollaiselle tavoitteelle jotain järkevää selitystä?
Vielä kummallisempaa:
”Osallistumme ihmisten elämään sen kaikissa vaiheissa ja tavoitamme kirkosta vieraantuneet.”
Ymmärrän että tuo strategia on jossain mielessä osa hengennostamisprojektia, mutta please, tuollainenhan panee jo hieman epäilemään laatijoitten todellisuuskäsitystä…
Henrik Sawela. Kirkko ei elä tämän maailman ennusteista, eikä aseta tavoitteitaan eikä toiveitaan maailman mukaan. Kirkon realismi on ristiinnaulittu Jeesus Kristus.
Henrik Sawela, ehkä joku toinen työryhmä on esittänyt kysymykset, miten tuo toteutetaan, ja myös vastannut niihin.
Miten (milloin) toteutuu se, että jäsen kokee seurakuntaan kuulumisen arvokkaaksi? Miten jäsenmäärä saadaan nousemaan?
Päällisin puolin tarkasteltuna ihan hyvä luonnos painopisteistä. Sitten vaan kirkkolain mukainen kirkon toiminta-ajatus mielessä pitäen kartoittamaan jokaiselta painopistealueelta nykyiset sisäiset toiminnalliset vahvuudet ja heikkoudet ja tulevat ulkoiset mahdollisuudet ja voitot sekä uhat ja menetykset ja edelleen keinot, joilla heikkoudet saadaan muutettua vahvuuksiksi ja uhat voitoiksi ja mitkä olisivat mahdolliset kriisitilanneratkaisut.
Tavoitteet ovat hyviä ja voisivat olla vielä rohkeampiakin. Kirkon pitäisi olla eteenpäin menevä eikä paikallaan vellova.
Lisäksi peräänkuulutan konkretiaa ja toimenpiteitä.
Mikä on tavoitteellinen jäsenmäärä vuonna 2020? Millä toimenpiteillä jäsenmäärä käännetään nousuun?
Entä mitataan sitä, että seurakunnassa toteutuu Jumalan, lähimmäisen ja itsen kohtaaminen? Millä toimenpiteillä vuorovaikutuksen lisääminen toteutuu?
Mitä toimenpiteitä tehdään sen eteen, että jäsenten lapset kastetaan? Entä miten kirkosta vieraantuneet tavoitetaan?
Sanoman kirkastaminen on hyvä tavoite; se on ehkä hiukan jäänyt jalkoihin viime vuosikymmeninä. Minäkin kannatan sitä, että myös tässä paperissa puhuttaisiin rohkeasti Jeesuksesta – hän on kuitenkin koko homman juju ja on virhe yrittää muotoilla asiaa jotenkin kierrellen.
Jäsenlähtöisys on myös hyvä näkökulma, tai siis asiakaslähtöisyys. On hyvä kysyä aika ajoin, vastaako toimintamme ihmisten tarpeita.
Ehkä tätä paperia vaivaa se, mikä aina näitä virastopapereita, se on jotenkin pliisu ja joka suuntaan kumartava. Mitä jos sanottaisiin asioita suoremmin, tyyliin: ”Lopetamme jonniinjoutavan lässytyksen ja alamme puhua Jeesuksesta suoraan niin, että ihmiset ymmärtävät sanomamme.”
Erittäin hyvä alku uudelle strategialle.
Nykytila on varsin onnistuneesti analysoitu ja tavoitteet ovat rohkeita.
Pidän myös positiivisena, että vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia strategiassa painotetaan.
Jussi Junnia komppaan siinä, että jatkossa tule esiin nostaa laajemmin konkreettiset tavoitteet sekä mittarit, joilla tavoitteiden toteuttamista seurataan.
Kohtaan ”kohtaamme ihmisen” lisäisin myös pyrkimyksen lähteä ulos kirkkotiloista; jalkautua sinne missä ihmiset ovat.
Rakastava Jumala ilmeisesti jaksaa odotella, kun ihminen hoitaa bisneksiään. Luulen, että tässä on yksi heikko kohta, että ei tiedosteta täysiaikaista valmiutta poislähtöön. Kaikki eivät saa sitä ns valmistautumisaikaa.Jumala yleensä kuvataan jo niin rakkaaksi, ettei siihen voi paljon parempia sanoja löytää, mutta kannattaskohan vähän puhua myös Hänen toisesta luonnostaan: Vanhurskaudesta???
Pikainen tarkastelu antoi jotain mityä me teemme niille. Tämä on kysymys: Kuka tekee ja kuka on tekemisen kohde? Sellaisia tilaisuuksia pitäisi olla, jossa seurakuntalaiset saisivat tehdä oikeita töitä. Rukoilla, julistaa, saarnata opettaa tai millä nimellä sitä ikinä sanotaankaan.
Jos sitä perusasiat kuntoon. Tuolla ylhäällä jo siitä sanottiin. Julistetaan rohkeasti sitä Jeesuksen sanomaa eikä peitellä sitä. Annetaan sen näkyä. Ja pyyhitään pölyt uskonpuhdistuksen aarteitten päältä. Tässähän taitaa joku muistovuosi ollakin. Ettei se ois vaan museota vaan käytetään hei hyväksi.
Jos sitä perusasiat kuntoon niin siitä on hyvä lähtee eteenpäin. Edelleenkin väitän, että kirkkoon ei saada ketään liittymään, jos se on hajuton, mauton, väritön ja sanomaton. Mutta jos se rohkeasti julistaa sitä, mitä varten se on olemassa, niin väki kiinnostuu. Jos se uskoo omaan sanomaansa, niin väki kiinnostuu. Jos se toimii sanomansa mukaisesti, väki kiinnostuu.
Vain niin kirkolla on mahdollisuuksia. Onneksi sitä työtä on myös olemassa, ja sen hedelmät näkyy. Maailmalta voi kattoa, että mitä muuten tapahtuu. ELCA, Saksa, Ruotsi…