Kirkon yhteistä strategiaa päivittävä työryhmä on laatinut ensimmäisen luonnoksensa painopisteistä. Työtä ovat ohjanneet mm. kirkon missio, huomiot nykyisen strategian toteutumisesta sekä toimintaympäristössä tapahtuneet ja todennäköisesti tapahtuvat muutokset. Tässä näistä joitakin:
Kirkon jäsenet kaipaavat entistä voimakkaampaa osallisuutta ja kokemusta tasavertaisuudesta sekä muutosta työntekijäkeskeiseen toimintakulttuuriin. Henkilökohtaiset yhteydet ovat tärkeitä jäsenyydelle.
Hengellisten syiden asema jäsenyyden perusteiden joukossa on heikentynyt. Jumalanpalveluskäyntien, kasteiden ja kirkollisten vihkimisten määrät ovat pienentyneet. Toisaalta jumalanpalveluselämän määrätietoinen kehittäminen on elävöittänyt koko seurakuntaelämää siellä, missä siihen on ryhdytty, ja toimitukset ovat yhä erittäin merkityksellisiä monille.
Vapaaehtoinen toiminta tärkeiksi koettujen asioiden puolesta koetaan yleisesti mielekkääksi. Seurakuntien vapaaehtoistoiminnan kehittämisestä on saatu hyviä kokemuksia mm. asiaan keskittyneessä hankkeessa.
Suomi on katsomuksellisesti yhä monimuotoisempi. Kirkon sanoma on monelle ihmiselle vieras, ja sitä välitetään tavoilla, joita monet vierastavat. Kirkon tulee suuntautua yhä vahvemmin ulospäin tavoittaakseen ihmiset. Kutsuvan otteen oheen tarvitaan valmiutta olla läsnä ja kuulolla siellä, missä ihmiset muutenkin ovat.
Vastaukseksi haasteisiin työryhmä esittää seuraavia painopisteitä:
1. Nostamme sanoman esiin
- Puhumme armollisesta Jumalasta rohkeasti ihmisten omalla kielellä.
- Monipuoliselle hengellisyydelle ja rikkaalle jumalanpalveluselämälle on tilaa.
- Osallistumme ihmisten elämään sen kaikissa vaiheissa ja tavoitamme kirkosta vieraantuneet.
- Jäsenten lapset kastetaan, ja kristillistä kasvua tuetaan kaikissa elämänvaiheissa.
2. Keskitymme jäseneen
- Jäsenen elämä, näkemykset ja odotukset ohjaavat seurakunnan elämää.
- Jäsenet osallistuvat kaiken toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen.
- Tavoitamme jokaisen jäsenemme laadukkaasti vähintään kolme kertaa vuodessa hänelle sopivalla tavalla.
- Jäsen kokee seurakuntaan kuulumisenarvokkaaksi. Käännämme jäsenmäärän nousuun.
3. Rakastamme lähimmäistä
- Seurakunta yhdistää avunsaajat ja -tarjoajat.
- Toimimme heikoimmassa asemassa olevien puolesta teoilla ja sanoilla.
- Viestimme auttamistyöstä.
- Jätämme tuleville sukupolville paremman maailman.
4. Kohtaamme ihmisen
- Seurakunnassa toteutuu Jumalan, lähimmäisen ja itsen kohtaaminen.
- Lisäämme vuorovaikutusta seurakuntalaisten kanssa ja kesken.
- Kohtaamme ihmisen siellä, missä mahdollisuudet siihen ovat parhaat.
- Asetumme ihmisen rinnalle ja kuulemme hänen tarinansa.
Yhteinen työ on kesken
Painopisteet ovat osa kokonaisuutta, jonka muita osia esitellään, kun työ etenee. Painopisteet eivät siis ole koko strategia. Strategiassa tullaan ottamaan kantaa myös mm. viestintään (joka on myös painopisteissä mukana ne läpäisevänä tekijänä) ja talouteen.
Teemme tulevaisuutta yhdessä. Työryhmä on kiitollinen kaikesta palautteesta painopisteisiin liittyen. Mitä ajatuksia ne herättävät? Miten ne sopivat omiin käsityksiisi tästä päivästä ja tulevaisuudesta? Millainen on painopisteiden suhde seurakuntasi / muun yhteisön strategiseen suunnitteluun? Onko painopisteissä kiinnitetty huomiota keskeisiin haasteisiin? Onko ilmaisu selkeää? Millaisia toimenpide-ehdotuksia painopisteiden pohjalta syntyy? Mitä muuta haluat kertoa?
Kuten muutama muukin kommentoija, kiinitän huomiota seuraaviin kohtiin:
¤ Puhumme armollisesta Jumalasta rohkeasti ihmisten omalla kielellä.
¤ Monipuoliselle hengellisyydelle ja rikkaalle jumalanpalveluselämälle on tilaa.
Kirkossamme puhutaan tarpeeksi armollisesta Jumalasta, mutta vähemmän jumaluuden kahdesta muusta persoonasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä. Kolmiyhteistä Jumalaa tulis pitää esillä tasapuolisesti.
Moni kyllä uskoo Jumalaan, mutta esitää perään kysymyksen ”Mitä sillä Jeesuksella tehdään?”
Monipuolinen hengellisyys, mitä sillä tarkoitetaan?
Toivoisin, että se ei tarkoita pelkästään näitä edesmenneiden laulajien tms. muistoksi järjestettäviä konserttimessuja tms.
Monipuolisessa hengellisyydessä tulisi mielestäni olla aina esillä se, kuinka pelastutaan ja eletään uskoa todeksi.
Sitä vartenhan kirkko on olemassa, että syntinen ihminen löytää jälleen yhteyden Jumalaan uskomalla omalle kohdalleen Jeesuksen ristillä hankkiman sovituksen ja sen kautta tulevan pelastumisen.
Muutamia kommentteja:
Painopisteitä ei voi olla liikaa. Painopiste tarvitsee joko rahaa tai resursseja. Jos niitä ei ole antaa, kyse ei ole painopisteestä. Jos painopisteitä on liikaa, silloin painotetaan kaikkea eivätkä ne tällöin ole todellisia toiminnassa erottuvia painopisteitä. Strategioissa on usein se vika, että sanallisesti luvataan kymmenen hyvää ja yksitoista kaunista, mutta jalkauttaminen ontuu liian suuren haasteen edessä. Toivottavasti tälle paperille ei käy samoin.
”Monipuoliselle hengellisyydelle ja rikkaalle jumalanpalveluselämälle on tilaa” – Onko tämä varmasti totta? Mielestäni kirkko ja seurakunnat ovat tehokkaasti rajanneet viime vuosina sitä hengellisyyden muotoa, jota seurakunnissa on mahdollista harjoittaa. Tässä siis tuskin tarkoitetaan seurakuntien ulkopuolisten järjestöjen osallisuutta seurakunnan toiminnassa, fokus lienee seurakunnan itse toteuttamassa monimuotoisessa jumalanpalveluselämässä.
”Jäsen kokee seurakuntaan kuulumisenarvokkaaksi. Käännämme jäsenmäärän nousuun.” – Kuullostaa reippaalta, mutta onko tämä realismia? Onko todennäköistä että yhdessäkään suuremmassa seurakunnassa liittyneiden määrä ylittää eronneiden lukumäärän? Tavoitteita ja haasteita voi asettaa, mutta niitä ei tule tehdä epärealistisiksi. Jos tällä painopisteellä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että tämänvuotisen 50 liittyneen sijasta ensi vuonna liittyy 100, niin onhan se toki nousua. Mutta kokonaisjäsenmäärän kääntäminen nousuun on eri asia, kuin liittyvien lukumäärän kääntäminen nousuun.
”Seurakuntalainen on toiminnan kohde” ja ”Pyrimme järjestämään toimintaa ja tapahtumia” – asenteista pois, niin ollaan jo saavutettu paljon!
Kiitos tästä strategian avaamisesti meille. Mennäkseni suoraan asiaan, jäin kipeästi kaipaamaan tekstistä Jeesusta Kristusta. Tero Hokkanen, Salme Kaikusalo, Topias Tanskanen ja Timo Pöyhönen kirjoittavat yllä minunkin ajatukseni.
Tänä päivänä olen kirkon jäsen ja rakkaassa seurakunnassani aktiivinen vapaaehtoinen. Nän ei ole ollut aina. Lapsuuden uskoni jälkeen kuljin itse sitä edes huomaamatta 40 vuodeksi kauaksi Jumalasta ja myös vieraannuin kirkosta.
Elämässäni kohtaamani ison järkytyksen jälkeen, muistin Jumalaa ja menin jumalanpalvelukseen. Kaksi vuotta kävin kaksi kertaa viikossa kirkossa. Sen jälkeen Jumala johdatti askeleeni vapaisiin suuntiin kuulemaan evankeliumin julistusta. Menin siellä pastorin luokse pyytämään rukousta. Hän kysyi, mitä minä haluan, johon vastasin, oikeastaan lähes huusin kädet ylhäällä: ”Kyllä minä Jumalaan uskon, mutta kun Jeesus!!!” Puhutaan rohkeasti kirkon sanomassa Jeesuksesta Kristuksesta Pelastajana, Vapahtajana, joka rakastaa aina!
Käsittääkseni ev.lut.kirkon oppien mukaisesti Ristiinnaulittu syntyi maailmaan ihmiseksi. Ja eli ihmisiksi. Ristiinnaulittu ei missään kohtaa elänyt kovasydämisenä vanhauskovaisena tai muutenkaan esittänyt maan päällä ollessaan ollenkaan esim. mitään merkillisiä hulahula-tansseja muka demonien karkoittamiseksi.
Joten on ihan selvää, että yllä olevat Timo-Matti Haapiaisen kirjoittamat painopisteet ev.lut.kirkon työssä ovat todella hyvät. Hienoa lukea tällaisia uutisia !
Nähdäkseni kirkon tulisi huolehtia ennen muuta ihmisen ja Jumalan kohtaamisesta. Parhaiten se käy päinsä lisäämällä radikaalisti messujen, jumalanpalvelusten ja hartaustilaisuuksien määrää. Toisin sanoen: lisää pappeja, lisää jumalanpalveluksia, lisää väkevämpää julistusta, vähemmän touhotusta ja höpökristillisyyttä.
Rönsyt pois. Kaiken toiminnan tähtäyspisteeksi tuonpuoleinen. Jäsenmäärä voi alkaa kasvaa..
Jos kirkon tavoitteena on pysäyttää yhteiskunnan maallistuminen, se työ tulisi aloittaa kirkosta itsestään.
Pääkohdat 2-4 voi yhdistää. Alakohtia on liikaa. Kuten sanottu, jos kaikki on painopistettä, mikään ei ole. Lisäksi näitä iänikuisia ”alustavia suunnitelmia” vaivaa se ongelma, että strategiaan otetaan asioita, jotka kuuluvat missioon ja/tai visioon: Ei ”tavoitamme kirkosta vieraantuneet” tai ”käännämme jäsenmäärän nousuu” ole mitään strategiaa, ei edes strategisia tavoitteita. Nuo ovat kirkon mission ja vision lähtökohtia.
Teemu Laajasalon teesit
eivät olleet sinänsä pelkästään strategia, mutta sellaisenaankin ne kelpaisivat hyväksi ohjenuoraksi. Strategian pitää olla niin yksinkertainen, että sen ”jalkauttamiseen” ei tarvitse perustaa uusia työryhmiä hallinnon joka portaalle.
Jäin pohtimaan, mikä on tuon strategian tavoite
– saada lisää toimintaa kirkkoon
– saada jokaiselle omannäköinen kirkko
– pitää kirkon tulopohja kunnossa
– johtaa ihmisiä taivastien alkuun
Nuo strategiassa esitetyt asiat ovat kaikki hyviä ja hyväksyttäviä asioita, mutta jäin kaipaamaan kiteytystä, joka antaa kaikille noille tavoille ja tehtäville pohjan ja kiiinnepisteen.
Jos peilataan tätä nykyseurakuntaelämän tilanteeseen, jossa karrikoiden papit ovat mukana ihmisten elämän erikoishetkissä, ja diakonian työntekijät kohtaavat ihmiselämän vaikeat tilanteet, niin kuka elää ihmisten normaalissa arjessa mukana?
Seurakuntalaiset osallistuvat kirkon toimintaan pääosin kunnallishallinnon mallin mukaan rakennetun systeemin mukaan, joka ei heitä tuo suuremmassa määrin mukaan ”normaaliin” seurakuntaelämään. Senkin määrittely riippuu sen tulkitsijasta.
Pieni joukko aktiiveja on sitten asia erikseen.
Seurakunnan työn tuloksellisuuden arviointiin ei meillä tässä ajassa ole kunnollisia mittareita, vaan se on jätettävä uskon varaan.
Itse lähtisin radikaalisti miettimään, mihin tarkoitukseen kirkko on aikanaan perustettu ja tekisin juurihoidon. Se tekee kipeää, mutta muutosta ei synny ilman kipua.
Tuota yllämainittua strategiaa noudattamalla voidaan saada aikaan pienoinen parannus nykytilaan. Ennustan sen vaikutuksen kumminkin sulavan olemattomiin lyhyessä ajassa.
Monet ylläkirjoittaneista ovat varsin oikeassa. Ei ole kristinuskoa eikä kristillistä kirkkoa ilman Jeesusta Kristusta. Hän on uskomme ydin, Hänestä pitää puhua ja Häneen ankkuroida kaikki toiminta. Silloin ollaan kestävällä pohjalla ja silloin Jumala itse hoitaa asiat kuntoon meidän ollessa Hänen työtovereitaan.
Ei meidän kai tarvitse keksiä mitään ihmeellisiä strategioita eikä seota bisnesmaailman kiemuroihin yrittäessämme ”myydä” kirkkoa ja kirkon sanomaa ”asiakkaille”. Annetaan Jumalan toimia Kristuksen kautta kaikessa mitä kirkossa ”puuhaamme”, niin kyllä se ihmisten kiinnostuskin löytyy.
Tämän päivänkin ihminen kaipaa sitä ”henkisyyttä”, heidät vain pitäisi tämän päivän kielellä ohjata etsimään sitä Kristuksesta ja
saada heidät ymmärtämään, ettei Kristus ole jokin antiikkinen pölyttynyt taruhahmo vaan myös tämän päivän Todellisuutta.
Eipäs kuin juuri päinvastoin: kirkon pitää kulkea ihmisten rinnalla, elää mukana tämän maailman ennusteista ja ennenkaikkea vierellä olemista. Jos kirkon tehtävä muka olisi vain ihmisen uskonnollisen elämän vaalimista, pielessä on sellainen kirkko.