Kirkon yhteistä strategiaa päivittävä työryhmä on laatinut ensimmäisen luonnoksensa painopisteistä. Työtä ovat ohjanneet mm. kirkon missio, huomiot nykyisen strategian toteutumisesta sekä toimintaympäristössä tapahtuneet ja todennäköisesti tapahtuvat muutokset. Tässä näistä joitakin:
Kirkon jäsenet kaipaavat entistä voimakkaampaa osallisuutta ja kokemusta tasavertaisuudesta sekä muutosta työntekijäkeskeiseen toimintakulttuuriin. Henkilökohtaiset yhteydet ovat tärkeitä jäsenyydelle.
Hengellisten syiden asema jäsenyyden perusteiden joukossa on heikentynyt. Jumalanpalveluskäyntien, kasteiden ja kirkollisten vihkimisten määrät ovat pienentyneet. Toisaalta jumalanpalveluselämän määrätietoinen kehittäminen on elävöittänyt koko seurakuntaelämää siellä, missä siihen on ryhdytty, ja toimitukset ovat yhä erittäin merkityksellisiä monille.
Vapaaehtoinen toiminta tärkeiksi koettujen asioiden puolesta koetaan yleisesti mielekkääksi. Seurakuntien vapaaehtoistoiminnan kehittämisestä on saatu hyviä kokemuksia mm. asiaan keskittyneessä hankkeessa.
Suomi on katsomuksellisesti yhä monimuotoisempi. Kirkon sanoma on monelle ihmiselle vieras, ja sitä välitetään tavoilla, joita monet vierastavat. Kirkon tulee suuntautua yhä vahvemmin ulospäin tavoittaakseen ihmiset. Kutsuvan otteen oheen tarvitaan valmiutta olla läsnä ja kuulolla siellä, missä ihmiset muutenkin ovat.
Vastaukseksi haasteisiin työryhmä esittää seuraavia painopisteitä:
1. Nostamme sanoman esiin
- Puhumme armollisesta Jumalasta rohkeasti ihmisten omalla kielellä.
- Monipuoliselle hengellisyydelle ja rikkaalle jumalanpalveluselämälle on tilaa.
- Osallistumme ihmisten elämään sen kaikissa vaiheissa ja tavoitamme kirkosta vieraantuneet.
- Jäsenten lapset kastetaan, ja kristillistä kasvua tuetaan kaikissa elämänvaiheissa.
2. Keskitymme jäseneen
- Jäsenen elämä, näkemykset ja odotukset ohjaavat seurakunnan elämää.
- Jäsenet osallistuvat kaiken toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen.
- Tavoitamme jokaisen jäsenemme laadukkaasti vähintään kolme kertaa vuodessa hänelle sopivalla tavalla.
- Jäsen kokee seurakuntaan kuulumisenarvokkaaksi. Käännämme jäsenmäärän nousuun.
3. Rakastamme lähimmäistä
- Seurakunta yhdistää avunsaajat ja -tarjoajat.
- Toimimme heikoimmassa asemassa olevien puolesta teoilla ja sanoilla.
- Viestimme auttamistyöstä.
- Jätämme tuleville sukupolville paremman maailman.
4. Kohtaamme ihmisen
- Seurakunnassa toteutuu Jumalan, lähimmäisen ja itsen kohtaaminen.
- Lisäämme vuorovaikutusta seurakuntalaisten kanssa ja kesken.
- Kohtaamme ihmisen siellä, missä mahdollisuudet siihen ovat parhaat.
- Asetumme ihmisen rinnalle ja kuulemme hänen tarinansa.
Yhteinen työ on kesken
Painopisteet ovat osa kokonaisuutta, jonka muita osia esitellään, kun työ etenee. Painopisteet eivät siis ole koko strategia. Strategiassa tullaan ottamaan kantaa myös mm. viestintään (joka on myös painopisteissä mukana ne läpäisevänä tekijänä) ja talouteen.
Teemme tulevaisuutta yhdessä. Työryhmä on kiitollinen kaikesta palautteesta painopisteisiin liittyen. Mitä ajatuksia ne herättävät? Miten ne sopivat omiin käsityksiisi tästä päivästä ja tulevaisuudesta? Millainen on painopisteiden suhde seurakuntasi / muun yhteisön strategiseen suunnitteluun? Onko painopisteissä kiinnitetty huomiota keskeisiin haasteisiin? Onko ilmaisu selkeää? Millaisia toimenpide-ehdotuksia painopisteiden pohjalta syntyy? Mitä muuta haluat kertoa?
Jussi Anttalainen. Näkemyksesi/visiosi kirkon tehtävästä on mielenkiintoinen, mutta tarvitsee pientä tuunausta. Kirkko kulkee ihmisten rinnalla nimenomaan kertomassa siitä, että ihmistenkään ei tarvitse elää tämän maailman ennusteista, eikä asettaa tavoitteitaan eikä toiveitaan maailman mukaan. Tämä kaikki siksi, että ihmisten toivo ei ole tästä luodusta maailmasta.
Kirkolliskokouksessa (v.2007) piispa Peura esitteli ’Kirkon strategia vuoteen 2015’ väliraportin. Tuossa yhteydessä koin samaa käsittämätöntä arkuutta edes mainita tekstissa sana Jeesus – aivan kuten täällä on edellä nostettu ihmettelyyn. Nostin tuolloin ’epäkohdan’ spontaanisti puheenvuorossa esille, mutta siihen asia taisi tuolloinkin jäädä.
Sinun tekstisi linkkiin?
Kauniita sanoja. Vaarana on, että ne jäävät korulauseiksi ilman konkreettisia käytännön toteuttamiskeinoja. Niiden keksiminen on se iso haaste.
Pääasia on, että pääasia on edelleen pääasia eli sanoma Jeesuksen sovitustyöstä. Tyylejä ja keinoja tarvitaan monia.
Markku Virta. Sinun näkemyksesi/visiosi kirkon tehtävästä tässä kohtaa ei edes tuunaus auta. Sillä meidän ihmisten pitää elää ja kulkea tämän maailman ennusteista ts.elää tämän maailman realiteeteissa. Se tarkoittaa, että tavoitteet ja toiveet asetetaan tämän maailman mukaan.
Luulen, että pappina Markku Virta, varmaan olet lukenut monet kerrat huolella Gal.6:2. Joten kummastuttaa kovasydäminen lähestymistapasi K24n keskusteluihin.
Timo-Matti,
Keskusteluketjun kommentissa numero 24 on ehkä vaikeata nostaa esille uusia asioita. Mutta yritetään. Laajennan (ja kirjoitan omin sanoin) suunnilleen samaa asiaa mitä Elias Tanni ylempänä.
Pohdittavan strategian ongelma on, että se asettaa työyhteisön aktiiviseksi subjektiksi ja seurakuntalaisen passiiviseksi objektiksi.
Ketkä ”me” olemme niitä jotka tavoitamme, ja miksi jäsen ”passivoidaan” vastaanottajaksi, kohteeksi? Miksi jäsenet päästetään ainoastaan ”osallistumaan suunnitteluun ja toteuttamiseen”?
On toisaalta mahdotonta laatia strategiaa ja saada seurakuntalaiset toteuttamaan. Siksi voisi miettiä, pitäisikö ”kirkon strategian” todellisuudessa nimetä ”kirkon työyhteisöjen strategiaksi”.
Aiheesta olen joskus muinoin kirjoittanut kaksi blogia, joita toivon teidän työryhmässä vilkaisevan:
Seurakunnan Subjekti ja Objekti?
sekä
Strategia opettaa
Jussi Anttalainen. Puhuimme alunperin kirkosta. Kirkko ei ”ojentaudu” tämän maailman mukaan. Kirkko on Kristuksen ruumis. Kristus tuli maailmaan toteuttamaan lähettäjänsä tahdon, ei niiden tahtoa joiden luokse hänet lähetettiin.
Tämän maailman realiteetit eivät meitä pelasta, eikä lopullinen toivomme (kristinuskon mukaan) ole niissä. Näin asia vain on kirkon näkökulmasta.
Millä tavalla lähestymistapani on kovasydäminen? En käsittääkseni lähesty ihmisiä kovasydämisesti vaan asioita. Fakta on, ja tämän voi tarkastaa Raamatusta ja tunnustuskirjoistamme, että kristillisen uskon mukaan kirkko ei ”ojentaudu” maailman mukaan. (Anteeksi vanhahtava termi). Pappina velvollisuuteni on sanoa asia näin. Jos se loukkaa jotakuta tai kuulostaa kovasydämiseltä, niin sitten kuulostaa.
SIkäli kuin ymmärrän kirkon korkeimman hallinnon nykytilannetta, niin ennustan, että tällaisessa yhteisessä strategiassa ei missään tapauksessa haluta puhua Jeesuksesta.
Blogissa on annettu ensimmäinen luonnos painopisteistä, joita strategiassa halutaan kehittää eikä se käsittääkseni ole valmis strategia. Olisi mielenkiintoista kuulla näkemyksiä siitä, miten kirkon eri työaloilla parannetaan seurakunnan jäsenten osallisuutta ja kokemusta tasavertaisuudesta, lisätään tietoisuutta hengellisen työn merkityksestä, kehitetään vapaaehtoistoimintaa ja saadaan ihmiset paremmin ymmärtämään kirkon sanoman ratkaisevan tärkeä merkitys ihmiselämässä. Käsitykseni mukaan kysymys on strategian päivittämisestä eikä uudesta strategiasta ja mielipiteitä tarvitaan sen varmistamiseksi, että tietojen perusteella mahdollisesti muodostettavassa uudessa visiossa huomioidaan myös kirkon jäsenten näkemykset kirkon henkisten ja aineellisten voimavarojen sallimissa rajoissa.
Markku Virta
Markku Virta. Ei sinun mielipiteesi ketään loukkaa. Saat pitää mielipiteesi ihan siinä kuin ketä tahansa muukin.
Puhuimme siis alunperin kirkosta. Kirkko on käsittääkseni aina opettanut, että Ristiinnaulittu tuli maailmaan ihmiseksi. Ja eli ihmisiksi ihmisten parissa.
Kuten sinä kirjoitat: ”Kirkko on Kristuksen ruumis”, joten kirkko on tullut maailmaan elämään ja olemaan ihmisten parissa. Ei siis laukomaan kovasydämisiä omia totuuksiaan ihmisille, vaan elämään ihmisiksi ihmisten parissa.
Jusii Anttalainen. En usko että näkemyksemme ovat kovinkaan etäällä toisistaan. Kirkko kuuntelee ihmisiä ja kulkee ihmisten rinnalla, aivan kuten Jeesus tekee. Jeesus ja sitä myöten kirkko ei kuitenkaan elä maailman ehdoilla tinkimällä omista lähtökohdistaan, eli siitä, että se on toteuttamassa lähettäjänsä tahtoa, ei niiden tahtoa joiden luokse se on lähetetty. Ihmisten lähtökohtien ja elämäntilanteen tunnustaminen ja tunnistaminen ei tarkoita omista periaatteistaan luopumista. Jeesus ei tuominnut aviorikoksesta epäiltyä naista, mutta sanoi että ”Mene äläkä enää syntiä tee”. Jeesus ei sanonut että ”Mene ja tee vain aviorikoksia edelleenkin, koska monet muutkin ihmiset tekevät niin”. Jos tämä kuulostaa kovasydämiseltä, niin sitten se kuulostaa kovasydämiseltä. Mutta tätä tarkoitan (esimerkkinä) sillä, että kirkko ei elä tämän maailman ennusteista eikä aseta toiveitaan tämän maailman mukaan. Jos tässä maailmassa tai edes Suomessa enemmistä ihmisistä olisi sitä mieltä, että kristinuskon Jumalaa ei tarvita, niin se ei tarkoita sitä että kirkko olisi sitä mieltä. Kirkon sanoma ja oppi ei perustu tälle maailmalle eikä tämän maailman arvoille, vaikka rinnalla kulkeminen, suvaitseminen ja ihmisten kohtaaminen perustuisikin. Evankeliumi konfrontoi koko ajan tämän todellisuuden kanssa sanomansa puolesta.