Kirkon yhteistä strategiaa päivittävä työryhmä on laatinut ensimmäisen luonnoksensa painopisteistä. Työtä ovat ohjanneet mm. kirkon missio, huomiot nykyisen strategian toteutumisesta sekä toimintaympäristössä tapahtuneet ja todennäköisesti tapahtuvat muutokset. Tässä näistä joitakin:
Kirkon jäsenet kaipaavat entistä voimakkaampaa osallisuutta ja kokemusta tasavertaisuudesta sekä muutosta työntekijäkeskeiseen toimintakulttuuriin. Henkilökohtaiset yhteydet ovat tärkeitä jäsenyydelle.
Hengellisten syiden asema jäsenyyden perusteiden joukossa on heikentynyt. Jumalanpalveluskäyntien, kasteiden ja kirkollisten vihkimisten määrät ovat pienentyneet. Toisaalta jumalanpalveluselämän määrätietoinen kehittäminen on elävöittänyt koko seurakuntaelämää siellä, missä siihen on ryhdytty, ja toimitukset ovat yhä erittäin merkityksellisiä monille.
Vapaaehtoinen toiminta tärkeiksi koettujen asioiden puolesta koetaan yleisesti mielekkääksi. Seurakuntien vapaaehtoistoiminnan kehittämisestä on saatu hyviä kokemuksia mm. asiaan keskittyneessä hankkeessa.
Suomi on katsomuksellisesti yhä monimuotoisempi. Kirkon sanoma on monelle ihmiselle vieras, ja sitä välitetään tavoilla, joita monet vierastavat. Kirkon tulee suuntautua yhä vahvemmin ulospäin tavoittaakseen ihmiset. Kutsuvan otteen oheen tarvitaan valmiutta olla läsnä ja kuulolla siellä, missä ihmiset muutenkin ovat.
Vastaukseksi haasteisiin työryhmä esittää seuraavia painopisteitä:
1. Nostamme sanoman esiin
- Puhumme armollisesta Jumalasta rohkeasti ihmisten omalla kielellä.
- Monipuoliselle hengellisyydelle ja rikkaalle jumalanpalveluselämälle on tilaa.
- Osallistumme ihmisten elämään sen kaikissa vaiheissa ja tavoitamme kirkosta vieraantuneet.
- Jäsenten lapset kastetaan, ja kristillistä kasvua tuetaan kaikissa elämänvaiheissa.
2. Keskitymme jäseneen
- Jäsenen elämä, näkemykset ja odotukset ohjaavat seurakunnan elämää.
- Jäsenet osallistuvat kaiken toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen.
- Tavoitamme jokaisen jäsenemme laadukkaasti vähintään kolme kertaa vuodessa hänelle sopivalla tavalla.
- Jäsen kokee seurakuntaan kuulumisenarvokkaaksi. Käännämme jäsenmäärän nousuun.
3. Rakastamme lähimmäistä
- Seurakunta yhdistää avunsaajat ja -tarjoajat.
- Toimimme heikoimmassa asemassa olevien puolesta teoilla ja sanoilla.
- Viestimme auttamistyöstä.
- Jätämme tuleville sukupolville paremman maailman.
4. Kohtaamme ihmisen
- Seurakunnassa toteutuu Jumalan, lähimmäisen ja itsen kohtaaminen.
- Lisäämme vuorovaikutusta seurakuntalaisten kanssa ja kesken.
- Kohtaamme ihmisen siellä, missä mahdollisuudet siihen ovat parhaat.
- Asetumme ihmisen rinnalle ja kuulemme hänen tarinansa.
Yhteinen työ on kesken
Painopisteet ovat osa kokonaisuutta, jonka muita osia esitellään, kun työ etenee. Painopisteet eivät siis ole koko strategia. Strategiassa tullaan ottamaan kantaa myös mm. viestintään (joka on myös painopisteissä mukana ne läpäisevänä tekijänä) ja talouteen.
Teemme tulevaisuutta yhdessä. Työryhmä on kiitollinen kaikesta palautteesta painopisteisiin liittyen. Mitä ajatuksia ne herättävät? Miten ne sopivat omiin käsityksiisi tästä päivästä ja tulevaisuudesta? Millainen on painopisteiden suhde seurakuntasi / muun yhteisön strategiseen suunnitteluun? Onko painopisteissä kiinnitetty huomiota keskeisiin haasteisiin? Onko ilmaisu selkeää? Millaisia toimenpide-ehdotuksia painopisteiden pohjalta syntyy? Mitä muuta haluat kertoa?
Elias Tanni :”Myös vapaaehtoistyötä tekevä seurakuntalainen saattaa sortua vääränlaiseen asiakkuusajatteluun.”
Selittäisitkö tarkemmin mitä tarkoitat vääränlaisella asiakkuusajattelulla?
”Voi-voi, ilmeisesti koet joutuneesi maksamaan liian korkeaa hintaa siitä, että kirkko on?” Kirkon hinta on korkea, se pitää paikkansa. Sen on kirkon Herra kuitenkin jo maksanut. Minä maksan kirkollisveroa koska olen sen jäsen. Se ei ole hinta yhtään mistään.
Tarkoitan sitä, että saattaa sortua ajattelemaan joko a) muita ihmisiä kohteina, joihin sopii kohdistaa henkilön hyväksi katsomia kohteenparannustoimia ja ristin sopii olla kiitollinen kantajalleen tai b)asiakasta aina oikeassa olevana, jolle on tarjottava sitä, mitä hän keksii pyytää piittaamatta kirkon opista.
Näihin harhoihin eksymistä pidän vaarana niin palkatuilla kuin palkattomillakin seurakunnan aktiivitoimijoilla.
Elias,
Kiitos vastauksesta. Kertomasi asiat ovat tuttuja, mutta näkemykseni mukaan niissä ei ole kysymys asiakkuudesta, vaan lahkojen ja puoluepoliittisten kuppikuntien keskinäisestä valtataistelusta, joissa lietsotaan primitiivireaktioita, joilla ”toisinajattelijoita” demonisoidaan. Tätä esiintyy aikuistyön puolella, ja konfliktit voivat pahimmillaan johtaa työpaikkakiusaamiseen, mikä on näkynyt sairauspoissaoloina ja jopa työkyvyn menetyksenä. Lapsi- ja nuorisotyön puolella en kyseistä ongelmaa ole havainnut.
Pidän huolestuttavana kehitystä, jossa saarnaoikeuskin myönnetään vailla pappiskoulutusta oleville puoluepoliittisille besserwissereille. Ei voi olla oikein, että nämä vain oman viiteryhmänsä vallan kasvattamista tavoittelevat mielipidejohtajat kiipeävät kirkkojen saarnastuoleihinkin.
Tuula, voipi olla että olet oikeassa. Siitä olen kuitenkin surullisten kokemusten kautta eri mieltä, että lapsi-tai nuorisotyössä ei ole työpaikkakiusaamista. Jos ei olisi, asuisin vieläkin Tampereella.
Elias Tanni :”Siitä olen kuitenkin surullisten kokemusten kautta eri mieltä, että lapsi-tai nuorisotyössä ei ole työpaikkakiusaamista. Jos ei olisi, asuisin vieläkin Tampereella.”
Tilanne vaihtelee varmasti seurakunnittain ja joissakin seurakunnissa kyseistä ongelmaa ei ole ollenkaan. Olen pahoillani siitä, että olet työssäsi joutunut työpaikkakiusatuksi ja ilmeisesti siksi joutunut vaihtamaan paikkakuntaakin. Suosittelen niille työpaikoille, joissa ongelmaa esiintyy, sellaisen henkilöstötilinpäätöksen tekemistä, jossa kerrotaan montako prosenttia henkilöstöstä on kokenut työpaikkakiusaamista. Tiedot voi kerätä henkilöstökyselyillä, joissa henkilöstö on anonyymisti voinut ilmoittaa kokemastaan työpaikkakiusaamisesta. Näissäkin on kuitenkin oltava tarkkana, sillä jos henkilöstön keskuudessa on jonkin organisaation kroonisen ongelman vuoksi päässyt syntymään ns. ”simputus-kusetus -kierre”, niin myös näitä kyselyjä voidaan käyttää väärin.
Onkohan strategiajohtamisen malli ollenkaan oikea ja sopiva kun on kyse kirkosta ja paikallisseurakunnasta? Kuinkahan moni kirkkoherra on tästä syystä oikeasti lukenut edellistäkään strategiaa!
Per-Olof Moberg :”Onkohan strategiajohtamisen malli ollenkaan oikea ja sopiva kun on kyse kirkosta ja paikallisseurakunnasta?”
Mielestäni kaikkien organisaatioiden on suunniteltava tulevaisuuttaan kutsuttiinpa tuota suunnittelua millä nimellä hyvänsä. Mikä olisi organisaation tulevaisuuteen suuntautuneen strategisen suunnittelun vaihtoehto kirkolle ja seurakunnille?
Olen samaa mieltä, että on hyvä, että suunnitellaan, mutta silti tärkeintä ei ole itse suunnittelu, vaan jalkauttaminen. Kirkon tehtävähän ”mission statement” on asetetettu lähetyskäskyssä ja asetuksessa, Herran Jeesuksen Kristuksen itsensä jumalallisella majesteetilisella auktoriteetilla:
Lähetyskäsky:
”Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt: 28:18-20)
Luther näytti myös tämän ajan kirkolle tietä hyväksyessään maallikkoripin. Kun vielä huomioidaan , että Luther korvasi Katolilaisen katumuksen sakramentin uskon kautta vanhurskauttamisella, seuraa tästä se, että maallikko on pätevä myös kastamaan, vihkimään, hautaansiunaamaan ja myös siunaamaan ehtoollisaineet. Kaikkien edellämainittujen peruslähtökohta on sama.