Kirkon yhteistä strategiaa päivittävä työryhmä on laatinut ensimmäisen luonnoksensa painopisteistä. Työtä ovat ohjanneet mm. kirkon missio, huomiot nykyisen strategian toteutumisesta sekä toimintaympäristössä tapahtuneet ja todennäköisesti tapahtuvat muutokset. Tässä näistä joitakin:
Kirkon jäsenet kaipaavat entistä voimakkaampaa osallisuutta ja kokemusta tasavertaisuudesta sekä muutosta työntekijäkeskeiseen toimintakulttuuriin. Henkilökohtaiset yhteydet ovat tärkeitä jäsenyydelle.
Hengellisten syiden asema jäsenyyden perusteiden joukossa on heikentynyt. Jumalanpalveluskäyntien, kasteiden ja kirkollisten vihkimisten määrät ovat pienentyneet. Toisaalta jumalanpalveluselämän määrätietoinen kehittäminen on elävöittänyt koko seurakuntaelämää siellä, missä siihen on ryhdytty, ja toimitukset ovat yhä erittäin merkityksellisiä monille.
Vapaaehtoinen toiminta tärkeiksi koettujen asioiden puolesta koetaan yleisesti mielekkääksi. Seurakuntien vapaaehtoistoiminnan kehittämisestä on saatu hyviä kokemuksia mm. asiaan keskittyneessä hankkeessa.
Suomi on katsomuksellisesti yhä monimuotoisempi. Kirkon sanoma on monelle ihmiselle vieras, ja sitä välitetään tavoilla, joita monet vierastavat. Kirkon tulee suuntautua yhä vahvemmin ulospäin tavoittaakseen ihmiset. Kutsuvan otteen oheen tarvitaan valmiutta olla läsnä ja kuulolla siellä, missä ihmiset muutenkin ovat.
Vastaukseksi haasteisiin työryhmä esittää seuraavia painopisteitä:
1. Nostamme sanoman esiin
- Puhumme armollisesta Jumalasta rohkeasti ihmisten omalla kielellä.
- Monipuoliselle hengellisyydelle ja rikkaalle jumalanpalveluselämälle on tilaa.
- Osallistumme ihmisten elämään sen kaikissa vaiheissa ja tavoitamme kirkosta vieraantuneet.
- Jäsenten lapset kastetaan, ja kristillistä kasvua tuetaan kaikissa elämänvaiheissa.
2. Keskitymme jäseneen
- Jäsenen elämä, näkemykset ja odotukset ohjaavat seurakunnan elämää.
- Jäsenet osallistuvat kaiken toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen.
- Tavoitamme jokaisen jäsenemme laadukkaasti vähintään kolme kertaa vuodessa hänelle sopivalla tavalla.
- Jäsen kokee seurakuntaan kuulumisenarvokkaaksi. Käännämme jäsenmäärän nousuun.
3. Rakastamme lähimmäistä
- Seurakunta yhdistää avunsaajat ja -tarjoajat.
- Toimimme heikoimmassa asemassa olevien puolesta teoilla ja sanoilla.
- Viestimme auttamistyöstä.
- Jätämme tuleville sukupolville paremman maailman.
4. Kohtaamme ihmisen
- Seurakunnassa toteutuu Jumalan, lähimmäisen ja itsen kohtaaminen.
- Lisäämme vuorovaikutusta seurakuntalaisten kanssa ja kesken.
- Kohtaamme ihmisen siellä, missä mahdollisuudet siihen ovat parhaat.
- Asetumme ihmisen rinnalle ja kuulemme hänen tarinansa.
Yhteinen työ on kesken
Painopisteet ovat osa kokonaisuutta, jonka muita osia esitellään, kun työ etenee. Painopisteet eivät siis ole koko strategia. Strategiassa tullaan ottamaan kantaa myös mm. viestintään (joka on myös painopisteissä mukana ne läpäisevänä tekijänä) ja talouteen.
Teemme tulevaisuutta yhdessä. Työryhmä on kiitollinen kaikesta palautteesta painopisteisiin liittyen. Mitä ajatuksia ne herättävät? Miten ne sopivat omiin käsityksiisi tästä päivästä ja tulevaisuudesta? Millainen on painopisteiden suhde seurakuntasi / muun yhteisön strategiseen suunnitteluun? Onko painopisteissä kiinnitetty huomiota keskeisiin haasteisiin? Onko ilmaisu selkeää? Millaisia toimenpide-ehdotuksia painopisteiden pohjalta syntyy? Mitä muuta haluat kertoa?
Riittäisikö Kristuksen riemullisen ylösnousemuksen saarnaaminen painopisteeksi?
Ei Tampereen evl.seurakuntien nuorisotyössä kukaan kuitenkaan myönnä olleensa väärässä. Se on heidän strategiansa mukaista.
Elias Tanni :”Ei Tampereen evl.seurakuntien nuorisotyössä kukaan kuitenkaan myönnä olleensa väärässä. Se on heidän strategiansa mukaista.”
Organisaation rakenne toimintakulttuureineen [käyttäytyminen, työskentelytavat, vallankäyttö yms.] on asia, joka myös mahdollistaa ongelmien syntymisen. Epäoikeudenmukaisuuksiin voi johtaa esimerkiksi organisaatiossa toimivien muodollinen asema ja heidän mahdollinen riippuvuussuhteensa. Joskus käy niin, että ongelmista syyllistetään joku tai jotkut, jotka kenties joutuvat jättämään työnsä ja heidän tilalleen palkataan ”pätevämpiä”. Jos ongelma aiheutuu organisaation rakenteesta eli on ”krooninen”, vanhojen työntekijöiden erottaminen ja uusien palkkaaminen ei ratkaise ongelmaa, vaan se tulee toistumaan myös uusien työntekijöiden kohdalla.
Kun uskon, että jokainen on oman työnsä paras asiantuntija, pidän valitettavana, jos asiantuntijuuttasi oman työsi kohdalla ei ole huomioitu riittävästi, etkä ilmeisestikään ole saanut ainakaan tosiasioilla perusteltua selkokielistä faktatietoa tilanteeseesi johtaneista syistä.
Elias,
et varmaankaan tarkoittanut organisaation henkilöstöstrategiaa vai tarkoititko?
Juuri näin. Ja jos esim. joku kirkon työntekijä tai herätysteologi haluaa lisää kokemusta aikamme maallikkohengellisyyden kysymyksien (tasa-arvoisemmasta) käsittelystä, antaudun mielihyvin ajatustenvaihtoon. Jos 40 vuoden aktiivinen etsijä uskon-, tieteen- ja elämänkysymyksissä tuntuu sopivalta haasteelta kohdata.
Jaakko Herranen :”Ja jos esim. joku kirkon työntekijä tai herätysteologi haluaa lisää kokemusta aikamme maallikkohengellisyyden kysymyksien (tasa-arvoisemmasta) käsittelystä, antaudun mielihyvin ajatustenvaihtoon.”
Samma här. Uskon, että tuo tavoite on myös meillä ”tavallisilla tallaajilla”, jotka emme todellakaan tunne olevamme ”saatananpalvojia” tms., jos harrastamme esimerkiksi filosofiaa, kuten mm. itselleni ja osittain myös perheelleni n. 10 vuotta sitten verovaroilla kustannetulla ”information society -palstalla” tapahtui.
Vastaanpa Tuulalle ihan vain pikaisesti, sitten lähden Aleksanterin kirkkoon Katsomaan Ihmistä…
Viittasin nk.piilo-opetussuunnitelmaan, joka oli ainakin tuolloin käytössä. Olin nk.työpiste- tai aikuisohjaaja, eli en missään virallisessa asemassa tuolloin. Asiaa ei siis voinut virallisesti käsitellä missään, tarkastin asian kyllä. Omatoimisesti kyllä asian tiimoilta kävin terapeutin vastaanotolla.
Jotenkin minusta tuntuu, että taas kerran ovat menneet eri organisaatiotasot sekä strategia ja taktiikka sekaisin. Nuo esitetyt asiat ovat lähinnä taktiikkaan kuuluvia asioita, ei strategiaan.
Koko strategisen työskentelyn pitäisi lähteä KL 1:2:sta, jossa ilmaistaan kirkon missio:
”Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.”
Kokonaiskirkon strategiassa tulisi suunnitella sitä, millä toimintakentillä tuota missiota toteutetaan?
Otetaanpa tuo ensimmäinen kohta, Jumalan Sanan julistus: millä kaikilla foorumeilla sitä tehdään? Mitä näin tehdyt valinnat vaikuttavat konkreettisesti budjettien ja toimintasuunnitelmien laadintaan? Mitä kirkon keskushallinto tekee (tiedotusvälineet ym. suoraan yksilölle menevä julistus)? Mitä tekevät hiippakunnat? Mikä on seurakuntien vastuu? Mikä rooli annetaan kristillisille järjestöille ja kustantajille? Mitä voidaan tehdä yhdessä muiden kirkkokuntien kanssa?
Sakramenttien jaon kohdalla kokonaiskirkollinen strategia on selvä: se tapahtuu paikallisseurakunnissa. Ilmeisesti kasteeseen on piilorakennettuna ajatus kristillisestä kasvatuksesta (senkin olisi voinut kuitenkin myös sanoa). Jälkimmäiseen viitaten kuitenkin iso osa kristillisestä kasvatuksesta tapahtuu kodeissa, kouluissa ja kristillisissä järjestöissä. Mikä on näiden keskinäinen suhde – ja miten se näkyy budjettien valmisteluissa?
Tuo kolmas viitannee lähetystyöhön (jos näin on, miksei sitä sanota?). Samat kysymykset myö siihen. Mitkä ovat ne strategiset painopisteet, joihin resurssit keskitetään?
Kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta puhuttaessa ollaan osin tuossa kakkoskohdan painotuksessa: kirkko tekee sitä pääasiassa paikallisella tasolla. Kuitenkin tällä alalla on kristillisillä järjestöillä ollut merkittävä rooli. Mikä on niiden asema kirkon kokonaisuudessa?
Vanha vitsi kolmesta turhasta asiasta maailmassa voisi näin kirkollisessa kontekstissa kolmannen turhuuden kohdalla muotoilla näin: ”kirkollinen strategia ilman budjettiin tehtäviä muutoksia.” Jos strategiapaperi ei saa aikaan muutoksia resurssien kohdentamisessa, niin se joutaa mappi Ö:hön.
Tuomas kirjoitti ; Ihmeherätystä odotetaan toki laajasti tietyissä piireissä ; Että kohta massalla käännytään Suomenmaassa kun kuullaan ilosanomasta. Tämä vaatii kuitenkin jo epäluterilaista sennetta jossa Jumala ikään kuin kalvinistisella otteella predestinoi vasten ihmisten pohjimmaista tahtoa ja valintaa.
Tuohon vaan, ettei ”herätys” tee Jumalasta Calvvinistia:)! Tai jotain diktaattoria, joka sitten pakottaa kansan polvilleen. Ei toki. Vaan Herätys, tai siis aika, jolloin Jumala tuo Henkensä kautta mahdollisuuden monille samanaikaisesti ymmärtää Jeesuksen täytetyn työn henkilökohtaisen merkityksen, ja siten ollen väkevästi läsnä, tarjoaa pelastusta Pojassaan Jeesuksessa (ja usein myös vapautusta ja parntaa sairaita jne) voimmallisesti kaikille jotka vain hiemankaan haluavat kuulla. Kun lukee herätysten historiaa, luterilaisuus toisessa vaakakupissa, ei paljoa paina. Kaipaan Jumalan antamaa herätystä ja sitä rukoilen edelleen. Suomi tarvitsee Jeesusta, se on varmaa.
Tuo lista, jolla kirkkoa nyt suunnitellaan vietävän eteenpäin, toi mieleeni hehkuvat puheet, joilla työssäoloaikoinani meille, joku yritys-strategioita esitellyt konsultti aikoinaan puhui, kun haluttiin myyntilukuja ylöspäin:).
Kun puhutaan kirkon työn laadusta, pitäisi ehkä puhua Pyhän Hengen työn lisäämisestä ja siten iankaikkisuus näkökulman vaikutuksesta, työvälineinä rukous, sekä antautuminen ja kuuliaisuus Pyhälle Hengelle. Kuitenkin pää-asia on, että pysyttäisiin Jeesus keskeisessä evenkeliumiassa.