Uudistunut Paratiisi

Kotona keittiön ruokapöytä

Kirkko on yksi, koska Kristus on yksi. Kaikkien aikojen Kristuksen omat kuuluvat yhteen. Olemme yhden Jumalan yksi kansa.

Osa meistä on jo päässyt perille. He ovat Jumalan luona kirkkaudessa. He ovat riemuitseva seurakunta.

Osa meistä on vielä matkalla. Emme tiedä aikaamme tässä maailmassa. Olemme kuitenkin tietoisia, minne matkamme käy. Kohti Jumalan kotia, taivaan ihanuutta. Tämän ajan kilvoittelu ja taistelu pahaa vastaan jatkuu vielä. Olemme taisteleva seurakunta.

Mutta olemmepa matkalaisia tai jo perille päässeitä, kuulumme yhteen. Pidämme yhtä, koska Kristus on meidät yhdistänyt.

Vuoden 1948 Kristinoppi puhuu matkalla olijoista ja perille päässeistä näin:

50. TAISTELEVA JA RIEMUITSEVA SEURAKUNTA

Kristuksen seurakunta on täällä maan päällä muukalainen, hajalla asuva ja taisteleva.

Kristuksen tullessa se hänen kanssaan ilmestyy kirkastettuna ja riemuitsevana.

Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet,

vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet

ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Hebr. 11:13.

Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea,

kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä,

ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä

puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,  Ilm. 7:9.

Näin sanoo vuoden 1948 Kristinoppi.

Lauantai 2.11.2024

Pyhäinpäivä

Pyhien yhteys

Pyhäinpäivän epistola kertoo taivaan ihanuudesta uudistuneen Paratiisin ilmauksin.

Paratiisissa oli elämän puu. Jos siitä olisi syönyt, niin ihminen olisi elänyt ikuisesti. Myös taivaassa on elämän puu. Siksi perille päässeitten elämä on ikuista. Ikuinen elämä täyttymyksen asunnoissa.

He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.

Kiellettyä puuta taivaassa ei enää ole. Siksi kuolemaa eikä muita vaivoja enää ole, vaan kaikki on onnellista.

Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa.

Paratiisissa oli virta, joka jakautui neljään haaraan. Profeetta Hesekiel puhuu myös elämää antavasta virrasta. Hän kertoo, että se lähtee temppelistä, oven perustuksen alta.

₁ Mies vei minut takaisin temppelin ovelle,

ja minä näin, että perustuksen alta kumpusi vettä.

Sitä virtasi purona temppelin itäpäädystä – julkisivuhan oli itään –

—

₉ Ja missä ikinä nämä vedet virtaavat, siellä kaikki eläimet menestyvät ja lisääntyvät.

Myös kaloja on suuret määrät,

sillä kaikkialla, minne tulee, tämä virta muuttaa veden makeaksi.

Minne vain se tulee, siellä kaikki virkoaa elämään. Hes.47:1,9.

 Ilmestyskirjassa taivaan onnen kuvauksessa ei temppeliä enää ole, vaan Jumala itse on pyhyyden peruste. Siksi elämän vesi virtaa rakkaan Vapahtajamme luota.

Enkeli näytti minulle elämän veden virran,

joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.

Tässä muutama ajatus äärettömän rikkaasta tekstistä.

Pitäkäämme siis kiinni toivomme ihanuudesta ja kulkekaamme Jumalan kansalle varattua tulevaisuutta kohti. Kiittäkäämme Jumalaa heistä, jotka jo ovat perille päässeet. Kilvoitelkaamme uskollisina koko elämämme matka. Saamme tehdä sen luottavaisin mielin. Olemmehan hyvässä tallessa. Tulevaisuus on Jumalan käsissä. Siksi toivo on varma ja elämämme on kohti Jumalan valoa. Taivaan onni ja autuus on edessämme.

Toinen lukukappale eli epistola: Ilm. 22:1–5

Johanneksen ilmestyksestä, luvusta 22

Enkeli näytti minulle elämän veden virran,

joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.

Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu.

Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa,

ja sen lehdistä kansat saavat terveyden.

Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa.

Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin,

ja kaikki palvelevat Jumalaa.

He saavat nähdä hänen kasvonsa,

ja heidän otsassaan on hänen nimensä.

Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa,

sillä Herra Jumala on heidän valonsa.

He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.