Olen valmentanut seurakuntia ja niiden työntekijöitä sekä mentoroinut kirkkoherroja yhteisöllisyyden kehittämiseksi vuosikausia. Näiden vuosien aikana on ollut hämmentävää huomata, että kirkossa, jolla on enemmän työntekijöitä kuin millään muulla kirkolla koko maailmassa, vapaaehtoisten isompi rooli ja aito yhteisöllisyys kaatuvat yleensä työntekijäpulaan. Työntekijöiden aika menee nykysysteemin pyörittämiseen ja heidän on lähes mahdotonta raivata kalenteriin tilaa muulle. Eikä kukaan kykene muuttamaan toimintatapaa, vaikka se on täysin vastoin strategiaa. Tämä pattitilanne uhkaa kirkkomme tulevaisuutta ehkä pahemmin kuin mikään muu.
Mitä pitäisi tehdä, jotta tilanne saataisiin korjattua? Ja ennen kaikkea: kenen se pitäisi tehdä?
Uudistus kaatuu työntekijäpulaan
Aidosta mielenkiinnosta kysyn, kuinka suuren osan ajasta työntekijät käyttävät jumalanpalveluksiin.
Jari Haukka. Oma henkilökohtainen arvioni ja kokemukseni on, että käytän 5 – 6,5 tuntia viikossa. Ajomatka sunnuntaisin päälle. Lisäksi itselläni tulee henkilökohtainen hartauselämä, joka tietenkin antaa materiaalia saarnoihin. Saarnan suoranaiseen valmisteluun on aikaa 1 – 2 tuntia viikossa. Kuulun itse siihen polveen, jolle pappeus on kutsumus ja oman jaksamisen vuoksi pitää pitää kiinni vapaapäivistä jne.
Lisäksi tulevat kasteet, vihkimiset ja hautajaiset, jälkimmäisissä puheen valmistelu 1 tunti/toimitus. Kastepuheita valmistelen ehkä 2 – 10 tuntia vuodessa.
Timo P. Systeemin pyöritykseen ja ylläpitoon on syynsä. Kirkkoherrojen työnkuvaan en ota kantaa, mutta se on aikamoinen kirjo hallintoa.
Luterilaisuus jatkaa vanhan kirkon jumalanpalvelus- ja sakramenttikeskeistä perinnettä, johon liittyy toimituskeskeisyys. Tästä seuraa, että ne toimintamuodot, joita ymmärtääkseni pidät esillä, ovat ”ylimääräistä”. Lisäksi seurakuntatyön arkeen kuuluu kyllä seurakunnasta riippuen koko joukko kohtaamisia, jotka eivät suoranaisesti näy ulospäin. Itse olen pohtinut, onko kirkkomme liukunut ”liberaaliteologiseen sakramentalismiin” pietistisen raamatunselitys- ja hartausperinteen sekä vankkojen saarnojen ja konservatiivisten herätysliikkeiden seurakuntavierailujen kadottua. Ja väen vähetessä työntekijöitä joudutaan vähentämään.
Korjaaminen on tunnetusti kaikkien ja siksi ei kenenkään vastuulla.
Yritysmaailmassa lähestytään yrityksen rakentamisen ja kehittämisen kautta , niin että asetetaan tavoite ja sen jälkeen katsotaan mitä meillä on ja mikä vielä tarvitsemme . Yhteistä on myös että seurakunnassa eikä yrityksessä saada ihmisiä sitoutumaan moniin toimintoihin jos ne ideat ei ole heidän omia ja näin päällekatsojan osa on vain varmistua että suunnitelma on päämäärätietoista. On myös tosiasia että samalla ihmisellä ei ole välttämättä monia lahjoja . Minun käsitykseni mukaan monet papit eivät ole kovin hyviä organisaattoreita vaikka voivat olla todella hyviä paimenia . Ja haluan sanoa että en yleistä kun tiedän että täällä on pappeja useimpia ja tarkoitus ei ole osoitella sormella , enkä edes henkilökohtaisesti tunne ,vaan kokemustasolta yleisesti lausun mielipiteeni .
Se unelma seurakunnasta vois olla pilvi jossa olisi :
Kristuksen rauha ihmisten sydämissä , ilo , vapaus , koti jossa rakastetaan toisia ja iankaikkisuuden toivo .
Sitten iso Salomonin viisaus tähän kaikkeen laskeutuu että unelmapilvesså olevat asiat kaikki Herra tekee ja vaikuttaa . Herra rakentaa huoneen!
Minulla on noussut usein nuoren seurakunnan jäsenenä rukous , että anna Jumala armosi että emme ole sinun sinun työsi esteenä . Kun isäni vielä eli hän usein sanoi , että meidän pitää mennä puun taakse ja katsoa kun Herra toimii . Sillä Herra tahtoo rakentaa sanansa lupauksen mukaan .
Sitten tietysti nousee kysymys että miten ?
Raamatusta voi alkuseurakunnasta ottaa mallia (apt2) johon voimme luottaa täysin . Ja kun tahdomme nähdä seurakunnan tärkeimpänä sen messun jossa kuvastuu Kristuksen palveleva luonne , että Kristus tahtoo meitä ensin palvella , hän tahtoo ensin kohdata syntisen ihmisen niin että hän saisi kokea paljon anteeksiantamusta ja armoa , rakkautta . Se on todella turvallinen tila jossa ihminen voi kohdata pahuutensa ja Jumalan .Tämä Luukkaan kuvaus alkuseurakunnasta kuvaa nimenomaan ehtoollisjumalanpalvelusta , pysyivät apostolien opetuksessa…. kaikki kuva nousee messusta . Seurakunnassa on paimen mutta kaikki myös yleisen pappeuden kautta pappeja . Pyhä Henki vaikuttaa ja synnyttää yhteydessä muuta seurakunnan toimintaa . Ajattelen että papin kenties tärkein tehtävä on tuoda se vapautus syntisille ihmisille lainalaisuudesta ja synneistä ja vain evankeliumi tämän voi tehdä ja haluan sanoa että puhdas evankeliumi ilman lain vaatimuksia . Laki on saarnattava yhtä kuin sana sanoo , mutta saarna tulisi olla että jokainen erottaa puheesta lain ja evankeliumin , että se evankeliumi kirkkaana loistaa sieltä . Tämän seurauksena saadaan yhteyden lisäksi kokea ykseyttä Herran pyhällä ehtoollisella . Kaikki varmaan ovat kokeneet evankeliumin voiman joka nostaa seurakunnan pään Kristuksen ylimmäksi ja ei ole sijaa sille että ihminen nousisi yläpuolelle , kuten riidoissa tapahtuu että ihminen pyrkii toisen yläpuolelle . Keskinäisessä yhteydessä Jumalan perhe juhlassa ja arjessa saa rakentua ja se elämä syntyy yksin elämän lähteestä . Seurakunta ei ole ns pappiskeskeinen , paimenen johdossa alkusanoista aameneen saakka . Vaan paimenkin on lopulta seurakuntalaisten kanssa samalla puolella ja Kristus toisella puolella ja hän hallitsee rakkaudella ja Srk tahtoo olla alamainen koska Kristus on niin hyvä ja koko elämämme lepää hänen varassa.
Unelmapilvi on Herran lupauksiin ja hänen armotekoihinsa tarttautumista ja koska hän on antanut rakennusohjeet , joissa meidän osa on pysyä siinä viinipuussa . sanassa eli Kristuksessa niin miksi emme noudattaisi sanaa . Seurakunta koostuu hyvin erilaisista ihmisistä ja eri lahjoilla varustetuista , mutta kaikki on ehdottomasti vapaaehtoista ja seurakuntaan ei sovi tyyli että määrätään ja se sitoutuminen syntyy sisältä päin ja olisi hyvä saada keskinäistä yhteyttä ihmisten välillä ja sitä kautta syntyy elämää . Herkästi ihmisillä on ajatus että osallistua vaikka Jumalanpalveluksessa monin tavoin , mutta raamatun tekstien ja tradition valossa messun toimittaminen on paimenen tehtävä ja alttari on pyhä . Muu seurakunnallinen kenttä on avoin yleiselle pappeudelle . Tälläisiä ajatuksia blogi herätti ja tykkään asenteesta että voi kysyä ja pohtia asioita . Seurakunnassa iso tehtävä on opetus ja seurakunnan sisällä tapahtuva opetus tulee myös ymmärryksen tasolla paremmin esille kun apostolien opetuksen puhuvat seurakunnille , Kristuksen ruumiille . Ja siellä perheen keskellä nousee vahvemmin ajatus yhteisestä uskosta kuin henkilökohtainen usko joka on tietysti pohjalla