Uskontojournalismi on löytänyt paikkansa myös työnhakuilmoituksissa. Enää se ei ole pelkästään akateeminen, mediatukijoiden käyttämä termi. Tai kirkollisen toimittajien sisäpiiriin itseymmärryksen ilmaus.
Asiasta kertoo Uskontojournalismi-blogi
Kuva-arvoitus: minkä uskonnon rakennus on kyseessä?
Vastaus: islamin – moskeija Hurghadassa Egyptissä. Kuva: Olli Seppälä
Eipä olisi haitaksi lukea myöskään Giovanni Guareschin Isä Camillo -kirjoja. Hengen palo ja varmuus ovat vankasti mukana, tieto Varsinaisesta Pomosta koko ajan läsnä.
Jeesus korosti meidän kaikkien ihmisten tasa-arvoisuutta ja lähimmäisen rakkautta, johon ei kuulu itsensä ylentäminen ( ylpeily ). Tätä yhteiskunta arvostaa. Miten se menikään, se, joka itsensä ylentää….. .
Papit voivat luonnollisesti olla opissaan, ihmisten kirjoituksissa ja kirkolliskokousten päätöksissä miten ylpeitä kuin vaan haluavat..
Ihnettelen Pirkko Kolben käsitystä vai onko hän hirttäytynyt papiston valtakauteen.
Proffessori Kolbe puhuu ihan asiaa!
Eihän se ylpeyttä ole, että on tietoinen tehtävänsä tärkeydestä ja työnantajansa suvereenista asemasta ylik kaiken.
Sitä oli arkkipiispa Johanssoni-vainaallakin Pietarin matkallaan.
Kävi näet sisäministeri Stolypinin luona valittamassa venäläisten suomensyönti-politiikkaa.
Stolypin oli vastannut: Ette taida tietää kuka on korkea esimieheni..!
Johansson oli tarttunut piispanristiinsä ja vastannut: Te ette taida tietää kuka on minun korkea esimieheni..
Reino
Kirkon merkitys Euroopan historiaan on ratkaisevan suuri.
1) Kirkko on luonut eurooppalaisen kulttuurin. Kirkko on yhdistänyt läntisen Euroopan niin syvästi että nykyinen käsitys eurooppalaisuudesta on mahdollista. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa Euroopan Unioni. Sen kaltainen yhteisö on mahdollista vain siksi että tunne eurooppalaisuudesta on aikoinaan syntynyt.
2) Kirkko on luonut eurooppalaisen koulutusjärjestelmän. Luostarien ja hiippakuntien ylläpitämät oppilaitokset ovat myöhemmin syntyneen yliopistolaitoksen taustalla. Yliopistolaitoskin on alkuaan kirkon piirissä syntynyt. Myöhemmin yhteiskunta on paljolti ottanut näitä tehtäviä omakseen.
3) Sosiaalinen palvelujärjestelmä joka Euroopassa vallitsee on alkuaan syntynyt kristillisen laupeudentyön pohjalta. Vähitellen yhteiskunta on ottanut tämän toimen omakseen.
4) Loistavana keskiaikana juuri kirkon tekemän työn ansiosta eurooppalainen hengenkulttuuri nousi niin korkealle että se nostatti myös talouselämän sellaiseen nousuun että uuden ajan aikana Eurooppa nousi maailman eniten historiaan vaikuttavaksi maanosaksi.
5) Lähetystyö on tuonut erittäin moniin maihin ensimmäisenä kirjallisen kulttuurin, koululaitoksen ja nykyaikaisen terveydenhuollon. Esim. Kun Afrikka puolisen vuosisataa sitten itsenäistyi, niin noin 90 % maan uusista kansallisista johtajista oli saanut koulutuksensa lähetyskouluissa.
6) Luetteloa voisi jatkaa mutta tässä vain joitakin viitteitä siitä mitä kirkko on maailmanhistoriassa
Muista toki ettei kaikki se mitä kirkko tekee ole pelkästään pappissäädyn ansiota. Herra on kaiken takana ja seurakunnat yhteisöinä toimivat Herran välikappaleena. Toki lauma tarvitsee paimenensa.
Matias.
Kirkon merkitys Euroopan historian kehitykseen on todella ollut ratkaisevan suuri.
Ensiksikin minulle opetettiin koulussa, että keskiaika muuttui uudeksi ajaksi 1500-luvulla. Kirkon yksinvaltiaana johtama ” loistava ” keskiaika päättyi 1500-luvulla viimeisiin julkisiin polttorovio uhreihin. Myös tiede alkoi vapautua ( Galilei ). Miten yhteiskunta ihmisarvoineen kehittyi tänä kirkon johtamisen aikana on realistista historiaa.
Uusi aika viimeisen 500 vuoden aikan on edennyt maallisen vallan johtamana kirkon vaikutuksen jäädessä taustalla, joka kehitys jatkuu edelleen kaikkien ihmisten elämän rikkaudeksi. Vielä tällä hetkelläkin katolinen kirkko äänestää tasa-arvoisen ihmisarvon puolesta joka on perustana lähimmäisen rakkauden noudattamiselle. Maallinen valta on antanut meille nykyiset kaikki elämän rikkaudet.
Afrikka on vielä tänä päivänäkin kaukana positiivisesta ihmisarvostuksesta, joka on tosiaan perusta lähimmäisen rakkauden noudattamiselle.
Annan positiivisen arvostukseni kirkon toiminnalle maallisen vallan johdatuksessa mikä toiminta on tapahtunut uskonnon ulkopuolella.
Lopuksi, uskonnon johtamat valtiot ovat tänä päivänäkin maailmassamme positiivisen ihmisarvostuksen jarruna aivan samoin kuin mainitsemasi kirkko ensimmäiset 1500 vuotta.
1) Jukka.
Olen samaa mieltä kanssasi. Todellakin kaikki merkittävä maailmassamme on aina ollut yhteistyön hedelmää.
2) Reino.
Kun puhuin keskiajasta valoisana aikana niin tarkoitin juuri sitä.
Kaikki se mitä kirjoitin tähtää siihen että valistusajalla muutamien agitaattorien ajama nimitys ”pimeä keskiaika” ei alkuunkaan pidä paikkaansa kun ajatellaan kaikkea sitä mitä kirkko tuona aikana sai aikaan eurooppalaisen kulttuurin kehittämiseksi.
Naisten merkityksestä tuona aikana mainittakoon esimerkkinä Hildegard von Bingen, 1098 – 1179, jonka luonnontieteellinen työ oli todella merkittävä, sen lisäksi että hän toimi luostarin johtajana ja julkaisi merkittäviä teologisia tutkielmia.
Puhut polttoroviouhreista. Vastavetona voidaan todeta, että eurooppalaisessa sodankäynnissä Ranskan vallankumouksen mukana tulivat isoja ihmisimääriä teurastavat sotimisen muodot käyttöön. ”Valistus” ei siis aina ole tuonut mukanaan inhimmillisyyttä vaan sivutuotteena on yleistynyt muotoja, joita on seurannut miljoonauhreja vaativat ilmiöt kuten I maailmansodan valtavat joukkojen tapatukset joidenkin pesäkkeiden hallinnasta.
.
Jos pappi ei usko siihen sanomaan, jota hänet on pantu levittämään eivät siihen usko kuulijatkaan. Sekä pappi että kuulija tarvitsevat Jumalan kosketuksen, jotta messu voi olla sitä, mitä se parhaimmillaan kyllä on, nimittäin Jumalan ja ihmisen kohtaamispaikka.
Kun Jeesus opetti jokaisen pelastumisen olevan riippuvainen Hänen Omasta käyttäytymisestään, väänsivät kirjanoppineemme tai jumaluusoppineemme asian nurinniskoin ja alkoivat opettaa totuutta perisynnin turmelemasta Ihmisestä, joka ei kykene mihinkään hyvään, eikä myöskään mihinkään moraaliseen tai henkiseen edistymiseen. Näin olemme opetuksen suhteen Jeesuksen sanan ajassa, mistä eteenpäin olemme tulleet vain Jumalan Meille antamilla lahjoilla kirkosta huolimatta. Edelleen kirkkomme väittää, ettei ole eroa Jeesuksen ja Paavalin opetuksen välillä, vaikka ero on perusteellinen. Myöskin kultainen sääntö, johon usein vedotaan, on vanhempi kuin kristinusko. Huomata voi myös sen, että Katolinen kirkko ymmärtää myös täydelliseen pelastukseen johtavan tien kultaisen säännön ymmärtämisessä, mikä on enemmän kuin tavallinen tallaaja voi ymmärrykselleen saada. Edelleen pitää huomata Paavalin koskaan puhuneen Jeesuksesta opettajana tai Hänen verrannee Jeesusta esimerkkinä mihinkään opetuksensa kohtaan. Paavalin teologian keskeisin kohta on Hänen ymmärryksensä synnin olemuksesta sikiämisessä siirtyvänä perisynnin substanssina, mitä tämänkin päivän kirkkomme julistaa. Näin Pääsiäislampaamme Uhri todistaa siitä uskosta johon Mekin sydämessämme haluamme mukautua. Ja näin Jeesuksen veriuhri voi vapauttaa Meidät syntiinlankeemuksen paulasta, kun vain uskomme tämän todeksi. Kuinka moni tämän päivän rippikoululaisemme ymmärtää uskontunnustuksemme sisällön, alkaen, astui ylös taivaisiin,,,.. . Alkuosahan on sitten vain uskossa hyväksyttävää. Miksi kirkkomme ei kerro, että tapakristillisyys ei pelasta. Huolestuttavaa oli myös vakaumuksellinen sanasta luopumisen tahtomisen yleisyys vaaliehdokaskelpoisuus asiassa, vaikka sana helposti voidaan teologian ymmärryksellä perustella. Ai nii, jo sitten, onhan siellä tietenkin myös se ymmärrys, että Jumala voi toimia toisinkin, mutta koskeeko tämä toisin toimiminen Ihmisen vanhurskauttamiseen johtavana tienä sitten koko tapa- tai laiskanpulleitten rivijäsenten joukkoonkuuluvana tienä. Näin edustaa saa mitä haluaa ja kehtaa, mutta opetuksen sisältöön voi edes Oman omantunnon takia kiinnittää huomiota. Missä on uskontomme sisältö ja sen arvioiminen.
Kun tuossa äsken tuli sanottua jotakin konfirmaatiosta ja tapajäsenen tilanteesta, niin jatketaan. Pitäisikö konfirmaatiossa enemmän ymmärtää tunnustettavan uskon sisältöä, että Ihminen ymmärtäisi mitä uskoo ja tahtoo tunnustavansa. Lain ensimmäinen käyttö, usus politicus, millä ymmärretään Jumalan ennättävää armoa, sisältää ymmärryksen siitä, että Jumala ohjaa myös maallisesti ja poliittisesti. Perustana tälle on ajatus Israelista Jumalan kansana, mitä Jumala ohjaa ja johtaa. Tosin hebrealaisessa tekstissä Israelin kansan sanotaan tuhotun sen omien eikä toisten vääryyksien tähden. E.Dujardin, The Source of the Christian Tradition, Lontoo 1911. Kun Jumalan ennättävä Armo Pyhän Hengen kautta ei lainjulistamisesta huolimatta saata tai tuo Ihmisiä sanan-ja ehtoollisen ääreen seurakunnassaan, tarkoittaa se myös sitä, että lain toinen käyttö, usus spiritualis paedagigus, lain hengellinen ja kurittava käyttö, ei toteudu, eikä myöskään saata Ihmistä synnintuntoon. Näin ei Ihminen myöskään pääse osalliseksi synninpäästöstä eikä vanhurskauttamisesta uskon kautta. Edellisestä seuraa se, että niinsanottu tapakristillisyys, mihin sisältyy välinpitämättömyys ja ymmärtämättömyys armonvälineitä kohtaan, ei ole pelastavaa uskoa. Tästä syystä on ihmeellistä, että kirkkomme ja pappimme eivät Meille kerro sitä, että tapakristillisyydellä on turhaa notkua kirkon riveissä, koska tapakristillinen usko ei pelasta. Asiassa on toki vääryys, että kirkkomme lupaa pelastusta ja armoa kaikille maksua vastaan, mutta sitä voi sitten halutessaan tuumata moraalisesti ja eettisesti. Sama asia on huomattavissa seurakuntavaaleissa kun porukalla haluttiin poistaa vakaumuksellinen sana ehdokkaan pätevyysvaatimuksista vaikka sanalle on helposti löydettävissä peruste. Johtopäätös edellisestä on huomata valtava kirkon antaman opetuksen ja ohjauksen puute. Eiköhän ny oo jo kaffin paikka.
Näissä kaikissa ketjuissa esiintyy kirkon oppiin sokeasti uskovia kommentoijia, jotka tekstiensä jälkeen poistuvat tai eivät kykene realistisesti perustelemaan sanomaansa. Näin tässäkin ketjussa.
Itse nyt tarkennan käsitystäni vanhasta ajasta, keskiajasta ja uudesta ajasta. Koulussa 1950-luvulla opetettiin seuraavasti, Ehkä siihen vaikutti suuresti kirkon toiminta oppinsa mukaisesti.
1 Vanha aika 300 luvulle saakka
2 Keskeaika 300-1500 ( Pimeä aika )
3 Uusi aika siitä eteenpäin
Tänä päivänä tieteen ja sen tutkimustulosten perusteella voitaisiin ryhmitellä tämä käsite uudelleen,
1 Vanha aika 1500 saakka
2 Keskiaika 1500- 1900 luku
3 Uusi aika alkaen toisen maailmansodan jälkeen, joka jatkuu aivan käsittämättömällä vauhdilla.
Kun tämä ketju tuntuu uudistuvan ensi vuoden alussa, niin toivoisin teologien ( ei pappien ) lisääntyvää esilletuloa näihin kuvioihin. Realistinen ja rehellinen käsitys kirkon opista tulisi sille kuuluvaan arvoonsa.
Pekka
Ei historian tutkimuksessa ole mitään eroa sillä onko jollain pappisvihkimys vaiko ei. Oleellista on ottaa selvää mitä historian kuluessa ihan oikeasti on tapahtunut.
Nuo jaottelut eri aikakausiin ovat ainoastaan yritys hahmottaa joitakin suurempien kulttuurikausien yleispiirteitä. Sen enempää arvoa niille ei pidä antaa.
Otetaanpa konkreettinen esimerkki Sipoosta, mitä uskonpuhdistus merkitsi yhdessä suomen seurakunnassa.
Kun valtiopäivät olivat tehneet päätöksen että Ruotsi siirtyy luterilaisen uskon puolelle, niin mitä tapahtuikaan Sipoossa.
Sama pappi jatkoi samassa kirkossa.
Sama liturgia jatkui samassa kirkossa.
Sama kirkkokansa jatkoi samassa kirkossa.
Elämä meni eteenpäin aivan samaa latuaan kuin ennenkin.
Kahdeksan vuotta päätöksen jälkeen viranomaiset viimein olivat saaneet valmiiksi valtiopäivien kirjeenvaihdon niin pitkälle, että samalle papille tuli kirjelähetys, missä hänelle lähetettiin ilmoitus että hänet oli valtuutettu hoitamaan virkaansa luterilaisena pappina. Tämä kirje oli ainoa muutos valtiopäivien päätösten toteuttamisessa. Mikään muu ei muuttunut.
Tuon kirjeen jälkeen seurakunnan toiminta jatkoi samaa latuaan kuin ennenkin. Myöhemmin tulleet muutokset lähtivät liikkeelle aivan muista syistä kuin tuosta valtiopäivien tekemästä päätöksestä.
Huomattavasti enemmän käytännön elämään vaikutti se että Kristian oli surmannut ruotsalaisia ylimyksiä. Kustaa Vaasalla oli hengissä säilymisekseen oikeastaan vain yksi tie edessään, tehdä kapina. Sen tekemiseen hän tarvitsi varoja. Ne järjestyivät Hansa liiton kautta.
Kun Kustaa Vaasa sitten oli saanut vallan niin hänen piti maksaa velkansa takaisin. Sen toteuttamiseksi hän otti aikaisemmin paaville kuuluvien päätösten tekemisen itselleen. Sitten hän takavarikoi ison määrän kirkon omaisuutta. Seuraukset näkyivät maassamme. Kirkosta tuli hetkessä köyhä. Kustaa Vaasan hallinnosta seurasi kirkon tekemän opetuksen, sosiaalityön yms. taantuminen noin sadaksi vuodeksi.
Kulttuurihistoriallisesti tästä myös seurasi, että kirkon kirja-aarteita alettiin käyttämään Kustaan tilikirjojen kansimateriaalina, liturgisista vaatteista ommeltiin kuninkaan pojulle hovikelpoisia pukuja jne.
Kesti pitkään ennen kuin nämä kulttuurin takaiskut saatiin korjatuksi. Esimerkiksi liturgisten vaatteiden täysimääräinen käyttö pääsi uudelleen liikkeelle vasta 1900 -luvulla.
Mikähän perustelu täällä nyt on kirkonmiesten kirjoittelussa jäänyt uupumaan?
En nyt tarkoita yhtä vesseliä, joka harrastaa omaa monologiaan haluamattakaan perustella
opinkäsityksiään.
Uskonpuhdistus Suomessa eteni todella hitaasti. Koko valtakunnassa näkyy olevan seuraava periaate:
Kenenkään papin ei tarvitse mennä naimisiin, kenenkään nunnan tai munkin ei tarvitse jättää luostariaan,
kenenkään ei tarvitse virassaan lukea luterilaisia kirjoja. Luterilaista oppia Kustaa ei katsonut voivansa kieltää, kun Jumalan sana ei anna sellaiselle lupaa.
Tiedämmehän Suomen historian puolelta, että katoliset tavat ja uskokin osin säilyi maassa pitkään Sigismund-riitoihin saakka, oikeastaan Kustaa II Aadolfiin asti.