Vuosi on vaihtunut ja uusi on sijaan tullut. Vanhanajan Almanakassa oli sanat: Oi , jos vuosi alkava oisi Herran siunaama. Olemmeko odottaneet, toivonet ja rukoilleet siunausta ja jotain uutta uudelle vuodelle. Vai onko niin, että entinen elämä kelpaisi meille ihan hyvin, jos määrätyt ovet avautuisivat ilman rajoitusta. Tämäkin kurimus päättyy aikanaan, mutta miten? Eiköpä meillä ole ollut käytössämme tieteen koko arsenaali emmekä ole hallinneet yhtään aaltoa kunnollisesti. Tieteen apu ei patoa aaltoja, jos emme osaa tulkita tieteen sanomaa saati elää niiden mukaan. Ohjeet eivät ole olleet vaikeita noudattaa. Kuuraa kouras ja pidä turvaväli, oli erään ruokapaikan resepti. Siihen on lisättävä naamari eli hengityssuojain ja rokotukset. Nämä toimenpiteet purevat moneenkin tautiin, mutta tämä näyttää olevan askeleen edellä. Miksi me joudumme kärsimään, kun sairaudet syntyvät aina jossain muualla ja tulee sitten tänne. Suomessahan ei ole syntynyt kai yhtään virallista tautia, no onhan Kumlingentauti ja sitten olen kuullut ”Tyrvään taudista”, jonka oireet ovat: Syötättää, juotattaa ja makkoittaa! Liekkö nyt ihan virallisella tautilistalla, mutta tarttuvuus on kohtalaisen hyvä.
Jos joku olisi toisin uutena vuotena, niin mikä se olisi? Olen tässä mietiskellyt mitä yhtäläisyyttä on Jumalan sanalla ja Corona rokotuksilla. Mieleen tuli hyvin paljon yhtäläisyyttä suhtautumisessa ainakin. Jonkin mielestä ei ole tautia, joten on turhaa rokottaa. Joku toinen ajattelee, että rokotteessa on peräti haitallisia, jos ei tappavia aineita. Joku on ottanut ja todennut, ei tuntunut missään. Osa on omaksunut ja kiittää, että on auttava asia, jonka saa vielä ilmaiseksi. Huomaamme vielä, että tietoa ja ohjeita jaetaan hyvin ristiriitaisesti. Puhutaan jopa asiantuntijapiireissä ristiin rastiin, joten tavallinen rivimies eli henkilö menee sekaisin akselilla pelastava/tappava. Jos on tarjolla vain kaksi tietä eli tapaa, niin ihmisluonto haluaisi vaikka kuinka pienen polun siihen väliin ja hetken uskoteltuaan alkaa uskoa, että siinä välissä on tie, jota voi ihan hyvin kulkea.
Jos kompuutterit toimivat yhtä hyvin mitä laskutikut aikoinaan, niin BKT on normaalilla tasolla ja pienen pientä kasvua on aina luvassa. Nytkin vaikka monta asiaa on ollut seis ja huonossa hapessa asiakkaitten puuttumisen takia. Mitä voimme lapsellisesti päätellä asiain tilasta. Meidän yhteiskunnassamme on paljon turhaa, joka ei anna numerollisesti lisäarvoa. Mentaalinen lienee sitäkin suurempi. Joten tehkäämme päätös tarkkailla itseämme ja siinä sivussa myös muuta rahvasta: Mikä on ensimmäinen hyökkäyksemme kohde, kun rajoituksen muurit ovat kaatuneet. Onko tulos viihteeseen vai sielun tarpeisiin kohdistuvaa. Älköön kukaan tappako sieluaan nälkään, jos kaipaus herää. Tehkäämme laupeutta itsellemme ja niin opimme tekemään sitä myös toisille tarvitseville. Siunausrikasta uuttavuotta Raamatun ja seurakuntaelämän puitteissa toivon ja toivotan kaikille.
Joten uskonnonopetus tullee säilymään opetusaineena jatkossakin.
Opetusministerillä ja -ministeriöllä on tässä asiassa paljon suurempi valta. Kukin ministeri vastaa omasta hallinnonalastaan ja enemmistöhallitusten aikana olisi aika poikkeuksellista, että hallituspuolueet äänestäisivät epäluottamusta hallituksen ministerille.
Koulujen tuntijakoa tuskin käsitellään eduskunnassa omantunnonkysymyksenä ja sikäli mikäli kun tuntijaosta ei päätetä laissa, asia ei edes koskaan tule eduskunnan käsittelyyn. Näistä seikoista johtuen, en lähtisi vetämää suurempia johtopäätöksiä kansanedustajien mielipiteestä. Sillä ei ole asiassa erityistä painoarvoa.
Enpä usko, että opetusministerikään on kovin innokas toimimaan yleistä mielipidettä vastaan, ainakaan näinä aikoina kun vaalit ovat taas edessäpäin.
Kansanedustajien mielipiteillä on painoarvoa, sillä he heijastavat valitsijoidensa näkemyksiä.
En minäkään näe realistisena sitä, että Suomessa lyhyellä aikavälillä siirryttäisiin yhdysvaltalaiseen malliin, jossa uskonto ja valtio erotetaan toisistaan ja uskonnonopettaminen valtion ja kuntien kouluissa kielletään lailla.
Pidän todennäköisenä hitaan hiipumisen mallia, joka seuraa yleistä kirkkoon kuulumisen mallia. Samalla uskonnonopetuksen viikkotuntimäärä tulee jonkin verran vähenemään ja kursseista tulee entistä enemmän valinnaisia.
Etelän suurissa kaupungeissa olemme pian tilanteessa, jossa vähemmistö koululaisista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Se tulee väistämättä tekemään ”oman uskonnon” opettamisen ongelmalliseksi ja muuttaa uskonnonopetusta entistä enemmän kohti ”yleistä kirkkohistoriaa”, joka ei aseta mitään uskontoa erityisasemaan vaan tarjoaa faktatietoa kaikista maailmanuskonnoista ja johon kaikki koululaiset voivat osallistua.
J. Vihervaaran kommentti ilmentää ällistyttävän yliolkaista suhtautumista parlamentaariseen demokratiaan. Ei ole toivottavaa eikä sentään luultavaakaan, että ministeriö jättäisi huomiotta eduskunnan selvän enemmistön kannanilmaisun, olipa muodollinen toimivaltajako mikä tahansa.
Yrjö, eduskunnan rooli on säätää lakeja. Sillä ei ole toimivaltaa sellaisissa asioissa, jotka kuuluvat hallituksen tai jonkin viranomaisen päätettäväksi. Viranomaiset eivät tee päätöksiä sen mukaan, mitä kansanedustajat vastaavat jossain gallupissa. Tämä koskee niin opetusta, terveydenhuoltoa kuin vaikka poliisia.
Minä en tunne alan lainsäädäntöä, joten en osaa sanoa, kuinka paljon tuntijaosta päätetään lainsäädännössä (joka on eduskunnan vastuulla) ja kuinka paljon asioita päätetään esimerkiksi suoraan opetushallituksessa tai muussa toimivaltaisessa viranomaisessa.
Yle-uutisten gallup ei ole mikään eduskunnan kannanilmaisu. Sikäli kun puhutaan parlamentaarisesta demokratiasta, tasa-arvoinen avioliittolaki nauttii kansan keskuudessa suurempaa kannatustusta kuin uutisessa mainittu 61%. Ja demokratiassa valta kuuluu kansalle…
Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että uskonnonopetus tulee säilymään oppiaineena Suomen kouluissa vielä pitkän aikaa.
Samaa mieltä Salmen kanssa.
Näen asiassa kaksi trendiä:
(1) Ennustan uskonnonopetuksen aikaa myöden kehittyvän siihen suuntaan, että entistä enemmän käsitellään ”tasapuolisesti” kaikkia maailmanuskontoja ja tunteja ei korvamerkitä tiettyyn uskontokuntaan kuuluville vaan kaikki oppilaat osallistuvat samaan opetukseen. Tähän ajaa se, että erityisesti etelän suurissa kaupungeissa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat lapset eivät jatkossa muodosta luokan enemmistöä. Käytännön pakko ajaa tähän kehitykseen.
(2) Kahden viimeisen vuosikymmenen ajan evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien suhteellinen osuus on laskenut joka vuosi eikä ole nähtävissä mitään syytä, miksi tämä kehitys pysähtyisi. Siinä vaiheessa kun harva ihminen kuuluu kirkkoon ja aniharva uskoo oikeasti Jumalaan, kirkon rooli tulee väistämättä pohdinnan alle kaikissa länsimaissa. Tämä trendi ajaa uskonnonopetusta kohti kirkkohistorian opetusta. Tunneilla käsitellään sitä, millaisia uskomuksia suomalaisilla on historian saatossa ollut lähtien luonnonuskonnoista.
Hyvä Gallup !
Oman uskonnom opettaminen alkaen peruskoulusta on jopa taloudellisestikin erittäin kallis ratkaisu. Hyväksyvätkö vaikka katoliset ja ortodoksit luterilaisen opettajan opettamaan ? Puhumattakaan muista. Ihmisten tasa-arvo kysymys.
Kirkkohistorian opetus on tärkeätä. Se antaa nuorille käsityksen olemassaolevasta yhteiskunnista maaplaneetallamme ja edistää ihmisten keskinäistä lähimmäisen rakkautta ja valtion ymmärtämystä toisiaan kohtaan.
On syytä ottaan lusikka kauniisti käteen ja kehittää elämämme ympäristöä positiivisesti. Kun pakko tulee niin se on aina huonompi ratkaisu.
”Kirkkohistorian opetus on tärkeätä. Se antaa nuorille käsityksen olemassaolevasta yhteiskunnista maaplaneetallamme ja edistää ihmisten keskinäistä lähimmäisen rakkautta ja valtion ymmärtämystä toisiaan kohtaan.”
Tuon kirkkohistorialevyn pyrittäminen on suorastaan ihmeellistä!
Ihminset pystyvät kohtaamaan toisiaan tasavertaisesti vaikkeivat olisi koskaan kuulleetkaan sanaa kirkkohistoria.
Oleellisesti tärkeämpää on perehtyä kunnolla yleiseen hstoriaan, johon kaiketi kuuluu myös ripaus kirkkohistoriaa.
Herik Sawela
Itse markkinoinnin ns. tietäjänä mm. USA.ssa eläneenä ja koulutuksellantani Kauppakorkean suorittaneena katson, että ei ole mitään mahdollisuutta markkinoida esim. islami maihin jos ei tiedä heidän ajattelutapaansa.
Kaikessa muussakin ymmärrys toisten ajattelutavasta on elämisen ehto.
Vielä yksi lisäys.
Hyväksymmekä me luterilaiset katolisen, ortodoksin, islamilaisen tai muun uskon edustajan opettamaan meidän lapsiamme ?
Jos opettaja on pätevä, hän voi opettaa ev.lut uskontoa, eikä teidän hyväksymistä kysytä alkuunkaan!
Mielenkiinnolla odotan mikä on kastettujen 4 – 6-vuotiaiden kirkostaerottamisprosentti vuosilta 2012 – 2016. Kun sosiaalista painetta ei enää ole, moni vanhempi erottaa lapsensa kirkosta ennen kouluikää, jotta tämä voisi valita ET:n opiskelun uskonnonopetuksen sijaan. Tämä tietysti heijastuu rippikoulun suosioon 10 vuoden kuluttua ja lasten kastamiseen (kirkosta eronneet harvemmin kastavat lapsiaan) 20 vuoden kuluttua. Jos kirkko ajattelisi tulevaisuuttaan kokonaisvaltaisemmin se ehdottaisi itse ET:n opetuksen valinnaisuutta kirkon jäsenille. Näin tullee käymään 10 vuoden kuluttua ja silloin sillä ei ole enää merkitystä.
Kannattaa elää päivä, kuukausi ja vuosi kerrallaan.
”Jos kirkko ajattelisi tulevaisuuttaan kokonaisvaltaisemmin se ehdottaisi itse ET:n opetuksen valinnaisuutta kirkon jäsenille. Näin tullee käymään 10 vuoden kuluttua ja silloin sillä ei ole enää merkitystä.” M. Ruusunen
Kirkko ajattelee tulevaisuuttaan parhaiten puoltamalla uskonnon opetuksen säilyttämistä, ei ET-opetuksen lisäämistä.
Vaikka media on antanut ymmärtää toisenlaisen kuvan, niin suomalaiset eivät kokonaisuutena pelkää kristillisyyttä vaan ainoastaan pieni mutta äänekäs vähemmistö.
Uskoisin, että valtaosa suomalaisista suhtautuu uskontoon ja uskonnonopetukseen melko neutraalisti. On olemassa kaksi äänekästä vähemmistöä: he jotka vaativat uskonnonopetuksen lakkauttamista ja he jotka uskovat kristinuskon Jumalaan. Veikkaisin, että vielä jokusen vuoden jälkimmäinen vähemmistö on suurempi kuin ensiksimainittu.
Jusu ja muut. Pidetään vaan kiinni uskonnonvapauslaista ja oman uskomme opettamisesta. Se antaa lapsillemme varman turvan tulevaisuutta varten. Laitetaan niin paljon uskonnon tunteja, että saadaan pätevät teologit opettamaan uskontoa. Tehdään myös vanhemmille uskontokouluja kirkon sisäpuolelle, sillä aika on lyhyt. Kirkon johto avatkoon myös silmät ja laittakoon kouluja nuorille ja lapsille ennenkuin on liian myöhäistä! ”Hän tulee kohta Jeesus, siis veljet rakkahat, pois riidat kaikki tieltä ja mielet katkerat. Ah muistakaa ett oomme kaikk yksi ruumis vaan, ett Herra meill on yksi, yks toivo Jumalaan!”(VSl.154:3)
En tiedä, mistä se oikein kertoo, mutta olen pannut merkille, että teologit ovat vähitellen häipymässä näistä keskusteluista. Maallikot ovat vallanneet ne. Olisikohan siinä syynä se, että maallikot ovat yleensä monella tavalla äärilaitojen ihmisiä (ei millään pahalla). Keskustelkaa rakkaat maallikot, niin saatatte tekin kulkeutua äärisuunnista yhteistyön rakentajien suuntaan.
Vaikuttaa, että lapsetkin kannattavat uskonnonopetuksen säilyttämistä.
http://yle.fi/uutiset/uskonnontunneilla_kayvat_kirkkoon_kuulumattomatkin__ei_haluta_rikkoa_vanhaa_perinnetta/7067310
Pelkän uutisen perusteella tulkinta ”lapsetkin kannattavat uskonnonopetuksen säilyttämistä” menee vahvasti ylitulkinnan puolelle. Uutisen voi lukea myös siten, että vanhemmat ovat liittäneet 86% lapsista kirkkoon, uskonnontunnit ovat kirkkoon kuuluville pakollisia, ja lapset menevät sinne minne kaveritkin.
Ei kai tuonne elämänkatsomustietoon kukaan muu mene kuin sellainen, joka oikeasti saa näppyjä kristinuskon opettamisesta. Tällä en tarkoita ensisijaisesti uskonnottomia lapsia vaan tunnustavien vääräuskoisten jälkikasvuja.
Kyllähän uutista voi lukea noinkin kuin Jusu. Minä luin sitä positiivisesti tulkiten. Jusu taisi lukea toisella tavalla.
Molemmat tavat ovat sallittuja.
Muutamia ajatuksia tuli ylen linkkiin linkatessa, kun huomasin siellä myös otsikon, että uskonnontunnilla käy kirkkoon kuulumattomatkin kun ei haluta rikko perinteitä.
Kyllä siinä varmasti on sitäkin ja elämäntieto on profiloitunut vihreiden, vapaa-ajattelijoiden ja vasemmiston ajamaksi asiaksi ainakin omissa silmissä. Itse asiassa se on elämänkatsomustiedon rasite. Samanlaista ristiriitaa tuo jos uskonnon opetuskeskustelu lähtee kirkon edunkulmasta. Ainakin itse äitinä pohdin lasteni ja lastenlasten koulut heidän tarvitsemien asioiden kulmasta. Se mitä työn kulmasta tulee, niin kyllä nämä keskustelut ei saa siihen edes kosketuspintaa. Mutta katson parhaimmaksi pidättäytyä siitä aiheesta koska minulle kirkosta eronneena ei uskonto aineena tuo ristiriitaa. Sen verran totean, että kirkon etu ei nouse uskonnontunnilla esiin vaan oppilaiden maailmankuvan laajentaminen.
Kävin läheisen kanssa keskustelua ja hän oli uskonnonopetuksesta luopumisen kannalla ja on käynyt vapaaehtoisesti tosi kiinnostuneena itse kaikki lukion uskonnon kurssit, mutta jostain syystä mielipide on muotoutunut aika lailla samansuuntaiseksi kuin vapaa-ajattelijoilla. Siis ei uskontoa, mutta ei esiin noussut kyllä tuo elämänkatsomustietokaan. Mutta sitten tapahtui tämä, että siihen meidän keskusteluun otettiin kantaa. Kommentti oli sellainen, että molemmat tajusimme, jos tuo olisi ollut tämän päivän lukion uskonnon opetuksessa, niin tuota kommenttia ei olisi tullut. Meidän keskustelumme hyytyi mietteiksi hautumaan. Tämä meni vähän ohi aiheen, mutta sivuaa kuitenkin.
Mietin, että yhteiskunnallista suuntaa mitä tuo gallup hahmottaa, niin tuo oman uskonnon opetuksen säilyttäminen jossain muodossa tarpeellisuus ymmärretään ja uskontotiedon tarpeellisuus tiedostetaan.