Tieto on valtaa. Tieto paisuttaa. Tieto lisää tuskaa. Mitä tälle kaiken maailman infoähkytiedolle pitäisi tehdä? Jotkut sitä keräävät, toiset tallettavat, eräät myyvät, vakoilevat tai tuhoavat. Ei tämä ole mikään uusi asia. Jo ensimmäiset ihmiset kiipesivät kieltoa uhmaten Tiedon puuhun. Jälkiviisas kysymys: Olisikohan kannattanut jättää kiipeily vähän vähemmälle?
Ennen pidettiin tietokilpailuja. Oli olevinaan hienoa, että joku pystyi taltioimaan nuppiinsa mahdollisimman paljon Trivial Pursuit-tyyppistä ”tietoa”. ”En tiedä” ei käynyt vastauksesta. Nykyään vakiovastaus toisten tekemiin kysymyksiin kuuluu: Kysy Googlelta!
Erilaista tietoa pursuaa joka hetki vaikka millaisista tuuteista (jätskituutteja ehkä lukuun ottamatta). Me otamme jatkuvalla syötöllä vastaan kaikenkarvaisia viestejä, joiden lähde on joko uutis- tai mainostoimisto. Virikkeitten vauhti on liian kova. Asioitten sulatteluun ei jää enää lainkaan aikaa. Kaikki vain otetaan vastaan pinnallisesti. Kuka ehtii pohtia asioitten syysuhteita ja tärkeysjärjestystä, kun reaaliajassa saamme aina vain lisää infoa maapallon eri kolkilta, satoi tai paistoi, oli yö tai päivä, arki tai sunnuntai?
Mitä sinä, lukija, teet kaikella sillä tiedolla, minkä tieten tahtoen tai pyytämättä ja yllättäen saat vasten kasvojasi?
Kesäloma voisi olla hyvää asioitten märehtimisaikaa, kiireetöntä, aikataulutonta. Ilman suorituspaineita. Pohdiskeluun ja meditointiin voisi ottaa tuon aina tärkeän kysymyksen, kuka minä olen juuri tällä hetkellä. Miksi etsin ulkopuoleltani sellaista, mikä minun tulisi löytää sisältäni?
Jeesuksen ylösnousemuksesta et taatusti tule saamaan lisää tietoa, sillä kaikkea et voi järjellä ymmärtää. Suostu siihen, että on asioita, jotka menevät reippaasti yli ymmärryksen. Tai hilseen. Sen sijaan jotakin uutta voit oppia hiljentymällä, rentoutumalla ja meditoimalla vaikkapa tätä mietiskelyä, jonka muuan tuntematon keskiajan munkki on kirjoittanut.
”Vaimo, miksi itket? Ketä etsit? Se, jota etsit, on sinun omaisuuttasi, etkö sinä tiedä sitä? Sinulla on tosi ja ikuinen ilo, ja sinäkö itket? Hän on sinun sisimmässäsi, ja sinäkö etsit häntä ulkopuolelta? Sinun sydämesi on minun hautani. Siellähän minä en ole kuollut. Minä lepään sydämessäsi, ikuisesti elävänä. Sinun sielusi on minun puutarhani. Olit oikeassa luullessasi minua puutarhuriksi. Minä olen uusi Aadam. Minä viljelen ja vartioin paratiisiani. Sinun kyyneleesi, rakkautesi, kaipuusi, kaikki se on minun työtäni. Sinä omistat minut sisimmässäsi tietämättä sitä, ja siksi etsit minua ulkopuolelta. Näyttäydyn siis ulkopuolella saadakseni sinut palaamaan itseesi, antaakseni sinun löytää sisimmässäsi sen, jota etsit ulkoa.”
Lähde, lukija hyvä, pitkälle matkalle: Mene tänä kesänä itseesi!
Hannulle ! Tieto on valtaa ja valta antaa rahaa ! Nyt kun on tapahtunut vallankumous shakki- ja tieteellisessä ajattelussa: Shakkipeli on geometrinen kieli ja tiede on löytänyt yhtä suuren voimanlähteen ”Viestinviejä RNA:ssa ja sähkönkatkaisija DNA:ssa” Nobelinpalkinto2006 Mikrokosmoksessa kuin Jumala ja rakkaus Makrokosmoksessa. Täydellinen vallankumous tieteessä ! Nämä tiedot ova pannaanjulistettu tiedotusvälineissä, jopa kuolemalla on uhattu jos en lopeta ”valheitten” levittelyä Internetissä ! Ilman viestinviejää (Jesus ja Muhammed olivat niitä) ei DNA:takaan olisi olemassa !
Kiitos, Hannu, tästä blogista!
Englannin sanat ”knowledge” ja ”information” käännetään suomeksi sanalla ”tieto”. Ne ovat toisistaan riippuvaisia mutta niiden erilaisuuden arvo blogisi valossa tulee selvemmäksi.
Rainer Maria Rilke:
Rakastan pimentoja sisälläni
hetkiä,joina aistin syvemmin;
kuin kellastuneet kirjeet löytäisin
ja niistä nykyhetken, elämäni.
Saan tiedon, että tila valmistuu
jo toiseen elämääni, ajattoman laveaan
Ja usein tunnen olevani puu,
kohoan oman latvukseni kohinaan
eräällä haudalla ja täytyn unelmasta,
jonka se poika, jota juurillani lämmitän,
kadotti lauluihin ja huoliin elämän.
Saan tiedon, että tila valmistuu jo toiseen elämääni, ajattomaan, laveaan.
Kiitos ihanista Rilken säkeistä.
Hautasin toukokuussa parhaan ystäväni ja kaksi muuta ystävää. Se panee miettimään. Vahvasti. Mikä oikeastaan on tärkeää?
Se ”Traaginen elämästä ” voidaan poistaa (Riken runon tarkoitus) eri tavalla: Uskonnoissa ja kirkoissa se tapahtuu rukouksien ja meditaation avulla … tunteet ja elämän ikuiset lait työvälineenä ! Minä poistan sen traagisen pelaamalla shakkia jonkun kanssa, mikä todistaa että lait joille elämä avaruudessa rakennettiin (ennen Big Bangiä) ovat samat, ovat yhtä tehokkaita shakkipelissä ja uskonnoissa. Shakkipelissä jopa tehokkaampia ! Kuinka paljon absoluuttisia totuuksia Kotimaan-palstat sietävät … on toinen kysymys ?
Hannun ”Mitä sinä, lukija, teet kaikella sillä tiedolla, minkä tieten tahtoen tai pyytämättä ja yllättäen saat vasten kasvojasi?”
En mitään, mutta se tarttuu kuin liani vaikuttaen hetken, kunnes pääsen siitä irti.
Toisaalta tuli mieleen. 13-vuotias koiramme ei enää eilen pysynyt enää pystyssä. Lähdin googlettamaan eläin lääkärin numeroa. Googlen mainoksesta huomasin noin kahdeksana kilometrin päässä olevan eläinlääkärin, joka tekee kotikäyntejä. Hän pääsi yhdeksän aikaan illalla omien kiirteitensä keskeltä toteamaan, että ei voi enää mitään. Hoiti hienosti pois koiramme kärsimykset. Ilman tätä tietoa, olisin soittanut muualle. Olen varma, että vastaus olisi ollut tuokaa huomenna.
Nyt ei mennyt mitään pieleen ja Kansanlähetyksen saarnapönttöön syntynyt koiramme sai arvokkaan ja inhimillisen lähdön korkeassa iässä.
Tuon kysymyksen äärellä ei tieto auta. Ja joku saattaa kuulla nuo sanat vuosikausia eikä ”se”, joka kysyy, vastaa. Jotkut kaipaavat lomaa tuosta jatkuvasta ”dialogista”, joka/mikä alkaa tuntua autistiselta monologilta.
Juha: Tuo tuntemattoman mystikon teksti on todella hyvä. Mutta hieno oli myös Rilken teksti, fanitan!
May: Tärkeitä asioita ei ole monta, oikeastaan vain yksi…
Onni: Shakki on jalo peli. Minä pelasin sitä paljon nuoruudessani. Tai pelasin ja pelasin, pikemminkin tunnen siirrot. Aikamoinen taituri täytyy olla sen, joka tohtii sanoa osaavansa shakkia pelata. Voittaja on joka tapauksessa se, kumpi pystyy miettimään siirtoja pidemmälle kuin toinen…
Eija: Tuliko siitä saarnatuolikoirasta uskovainen?
Sonja: Kerran se vastaus tulee aivan varmasti!
Jaa mietin Hannu tässä, mitä uskovaisella tarkoitetaan. Ei se minua ainakaan uskonut siinä vaiheessa, kun pääsi tienpäälle sen verran, että näin vain sen hännän. Sillä oli pienestä pitäen pienoinen harrastus. Karkuun päästessään se uskollisesti kävi tervehtimässä kylän kaikki koirat tai ainakin ne, jotka kerkesi ennen kuin sen sai kiinni. Kuulo sillä oli tarkka. Siis se kuunteli menikö ovi lukkoon. Ei riittänyt, että ovet oli suljettu kunnolla, vaan oven piti olla lukossa. Se nääs aukaisi itse ovet. Meiltä muuten tästä syystä puuttuu ulos mennessä kahvat.
Vähän aikaa mietin, että nyt sen on onnistunut pitämään kotona. Kunnes tajusin, että eihän se siitä johtunut, vaan siitä, että se ei enää pystynyt kuulemaan lukon naksahdusta. Erään pelastajansa se telkesi auton ulkopuolelle naksauttamalla ovet keskuslukituksen kautta lukkoon. Avaimet oli tietenkin autossa ja musiikin se oli saanut pauhamaan. Auttajan taivastellessa pakkasessa, että eihän tässä näin pitänyt käydä. Minähän autoin sinua. Siis koira sisällä ja koiran auttaja pihalla.
Nyt kun tarkemmin mietin, niin kyllä se varmaan oli uskovainen koira. Silmistä näki, että se luotti meihin viimeiseen asti.
Meidän koiramme Onni ainakin oli uskovainen. Se oli kerran herättäjäjuhlillakin ja nukkui puheiden aikana, kuten kunnon sanankuulijan tulee tehdäkin. Virsien aikana se heräsi ja haukotteli. Opimme siltä paljon.